Rekikoiria?

Sittemmin jo hyvinkin tutuksi tulleista parista kennelistä olen vuokravaljakoilla reissaillut. Vasta 4v. Liian harvoin pääsee kun pitää erikseen ottaa lomaa ja matkustaa pohjoiseen...:(
Lapissa olen ajanut Siperialaisilla ja Koillismaalla Alaskanhuskyilla. Jonkun pätkän sekavaljakollakin. Tykkään kovasti molemmista mutta alaskalaiset on kovempia vetämään pitkällä matkalla (parhaimmillaan menty 500km).
Nyt kun ilmat viilenee niin alkaa taas tuntua sellanen erämaan kutsu... Yhtaikaa levoton ja haikea olo :)

Sleddog kirjoitti:

Sittemmin jo hyvinkin tutuksi tulleista parista kennelistä olen vuokravaljakoilla reissaillut. Vasta 4v. Liian harvoin pääsee kun pitää erikseen ottaa lomaa ja matkustaa pohjoiseen...:(
Lapissa olen ajanut Siperialaisilla ja Koillismaalla Alaskanhuskyilla. Jonkun pätkän sekavaljakollakin. Tykkään kovasti molemmista mutta alaskalaiset on kovempia vetämään pitkällä matkalla (parhaimmillaan menty 500km).
Nyt kun ilmat viilenee niin alkaa taas tuntua sellanen erämaan kutsu... Yhtaikaa levoton ja haikea olo :)

Tiedän tunteen! Täällä lapissa on hyvä mennä joissain paikoin,itse ajattelin lähinnä "omin voimin" siis itsenäisesti mennä,en vuokra koirilla.
Nyttemmin taas aloittelemassa koko touhua ihan uusilla vetäjillä. Saas nähdä mitä siitä tulee!

Aloittelijoita me kaikki joskus olemme :)
Malamuteilla en ole ajanut, nehän ovat käsittääkseni väkivahvoja ja sitkeitä, mutta eivät niin nopeita kuin siperialaiset, saatikka alaskalaiset? Älä ymmärrä tätä väärin, nopeudella ei mielestäni ole merkitystä, jos ei kilpaa aja, mutta matkan pituus pidentää nautintoa :)
Tilan puute on kai ikuinen haaste, kaikille jotka omistavat runsasta liikuntaa ja (ulko)tilaa vaativia koiria... :/
Olisikohan niin että nämä tällaiset asiat yhdistävät kaikkia rekikoira-harrastajia: "talvi-ihminen... täysikuun valossa sinisen ja hopean väreissä kylpevä metsämaisema..." Oikein kauniisti ja runollisesti sanot tuon profiilissasi! :)
Ja täytyypä sanoa että Alaskaan-matkustan-minäkin-vielä-joskus! Tai British Columbiaan ja/tai Yukonille. Taitaa olla parasta oikeastaan koota kunnon budjetti ja tehdä siellä 2-3 viikon turnee. Joskus... Ihania haaveita!

Sleddog kirjoitti:

Aloittelijoita me kaikki joskus olemme :)
Malamuteilla en ole ajanut, nehän ovat käsittääkseni väkivahvoja ja sitkeitä, mutta eivät niin nopeita kuin siperialaiset, saatikka alaskalaiset? Älä ymmärrä tätä väärin, nopeudella ei mielestäni ole merkitystä, jos ei kilpaa aja, mutta matkan pituus pidentää nautintoa :)
Tilan puute on kai ikuinen haaste, kaikille jotka omistavat runsasta liikuntaa ja (ulko)tilaa vaativia koiria... :/
Olisikohan niin että nämä tällaiset asiat yhdistävät kaikkia rekikoira-harrastajia: "talvi-ihminen... täysikuun valossa sinisen ja hopean väreissä kylpevä metsämaisema..." Oikein kauniisti ja runollisesti sanot tuon profiilissasi! :)
Ja täytyypä sanoa että Alaskaan-matkustan-minäkin-vielä-joskus! Tai British Columbiaan ja/tai Yukonille. Taitaa olla parasta oikeastaan koota kunnon budjetti ja tehdä siellä 2-3 viikon turnee. Joskus... Ihania haaveita!

Täällä myös yksi. Olin töissä yhden talven ja kesän huskyfarmilla lapissa. Mahtavaa aikaa oli, vaikka päivät varsinkin talvella venyivät pitkiksi. Muutaman kerran talvella pääsin ajamaan valjakkoa, muutaman kerran vapaa-ajalla laitoin oman (sakemanni) valjakkoon ja lainasin farmilta pari lisäkoiraa. Mahtavaa oli =)

Loppukesästä sain treenata pentuja ja kilpakoiria. Valjakkokärpänen puraisi ja lujaa...

Haaveissa on samojedi (jo lapsuuden haave)ja tietysti oma valjakko eli mahdollisesti 4 sammaria sitten joskus. Miksei alaskalaisia tai siperialaisiakin, (malamuuttikin olisi kiva)mutta sammarissa kiinnostaa myös tulevat pk-oikeudet, eli lähinnä jälki- ja haku..

Asuinpaikka ja maastotkin olisivat sellaiset että valjakolla pääsisi, mutta mies laittaa hanttiin, en ymmärrä ;)

Tällä hetkellä minulla on sakemanni ja pienempi pystykorva. Sakemanni joutuu toimittamaan vetokoiran virkaa toistaiseksi. Talvella hiihtäen, kesällä juosten.. Onpa pystiskin vetohommiin nuorempana joutunut, nyt on jo "eläkkeellä"

hihhuli kirjoitti:

Täällä myös yksi. Olin töissä yhden talven ja kesän huskyfarmilla lapissa. Mahtavaa aikaa oli, vaikka päivät varsinkin talvella venyivät pitkiksi. Muutaman kerran talvella pääsin ajamaan valjakkoa, muutaman kerran vapaa-ajalla laitoin oman (sakemanni) valjakkoon ja lainasin farmilta pari lisäkoiraa. Mahtavaa oli =)

Loppukesästä sain treenata pentuja ja kilpakoiria. Valjakkokärpänen puraisi ja lujaa...

Haaveissa on samojedi (jo lapsuuden haave)ja tietysti oma valjakko eli mahdollisesti 4 sammaria sitten joskus. Miksei alaskalaisia tai siperialaisiakin, (malamuuttikin olisi kiva)mutta sammarissa kiinnostaa myös tulevat pk-oikeudet, eli lähinnä jälki- ja haku..

Asuinpaikka ja maastotkin olisivat sellaiset että valjakolla pääsisi, mutta mies laittaa hanttiin, en ymmärrä ;)

Tällä hetkellä minulla on sakemanni ja pienempi pystykorva. Sakemanni joutuu toimittamaan vetokoiran virkaa toistaiseksi. Talvella hiihtäen, kesällä juosten.. Onpa pystiskin vetohommiin nuorempana joutunut, nyt on jo "eläkkeellä"

Täälläkin vaimo laittaa hanttiin... Ihme ;) No täytyy sanoa että on se kyllä harvinaisen ymmärtäväinen ihminen kun on päästänyt mut parhaimmillaan yli viikoksi erämaahan.

Mutta sulla koira vetää hiihtäessä? Tavalliset vetovaljaathan siihen käy mutta millaiset remelit sulla on omalla lantiolla (vai miten ne sitten onkin)? Laji kiinnostaisi koska ollaan muuttamassa sellaiseen paikkaan, että koiranpito mahdollistuu ja hiihtomaastot on poikkeuksellisen hyvät. Silti mitään minikenneliä ei valitettavasti voi ruveta pitämään, että saisi edes pienen valjakon kasaan. Norjalaisethan muuten käyttää suksisauvoja kilpailuissakin... Ja muistaakseni joku käytti Iditarodissakin.

PS olit Lapissa huskyfarmilla? Kenen farmilla, jos saapi kysyä :)

Sleddog kirjoitti:

Täälläkin vaimo laittaa hanttiin... Ihme ;) No täytyy sanoa että on se kyllä harvinaisen ymmärtäväinen ihminen kun on päästänyt mut parhaimmillaan yli viikoksi erämaahan.

Mutta sulla koira vetää hiihtäessä? Tavalliset vetovaljaathan siihen käy mutta millaiset remelit sulla on omalla lantiolla (vai miten ne sitten onkin)? Laji kiinnostaisi koska ollaan muuttamassa sellaiseen paikkaan, että koiranpito mahdollistuu ja hiihtomaastot on poikkeuksellisen hyvät. Silti mitään minikenneliä ei valitettavasti voi ruveta pitämään, että saisi edes pienen valjakon kasaan. Norjalaisethan muuten käyttää suksisauvoja kilpailuissakin... Ja muistaakseni joku käytti Iditarodissakin.

PS olit Lapissa huskyfarmilla? Kenen farmilla, jos saapi kysyä :)

En viitsi paikkaa sanoa.. Ylempänä kuin Sodankylä kuitenkin =)

Joo, koira vetää ns. huskyvaljailla ja välissä on osittain joustava vetoköysi. Itselläni on sellanen vetovyö. Takaa n. 10-15cm leveä, edestä hiukan kapeampi, pehmustettu vyö. Vyössä on avoin koukku turvallisuuden takia. Eli jos koira saa hepulin ja lähtee metsään jäniksen perään(mitä ei kyllä tee :) ) niin saan köyden nopeasti irti itsestäni. Kaikkeen pitää varautua =)

Oma hiihtokunto on niin huono, ettei kilpailuihin asti olla menossakaan, ainakaan vielä. Omaksi huviksi ja ulkoiluksi tuota harrastetaan ja onhan se lähintä mitä vetokoiraharrastukseen hurahtanut voi yhden koiran kanssa tehdä =)

hihhuli kirjoitti:

En viitsi paikkaa sanoa.. Ylempänä kuin Sodankylä kuitenkin =)

Joo, koira vetää ns. huskyvaljailla ja välissä on osittain joustava vetoköysi. Itselläni on sellanen vetovyö. Takaa n. 10-15cm leveä, edestä hiukan kapeampi, pehmustettu vyö. Vyössä on avoin koukku turvallisuuden takia. Eli jos koira saa hepulin ja lähtee metsään jäniksen perään(mitä ei kyllä tee :) ) niin saan köyden nopeasti irti itsestäni. Kaikkeen pitää varautua =)

Oma hiihtokunto on niin huono, ettei kilpailuihin asti olla menossakaan, ainakaan vielä. Omaksi huviksi ja ulkoiluksi tuota harrastetaan ja onhan se lähintä mitä vetokoiraharrastukseen hurahtanut voi yhden koiran kanssa tehdä =)

Tuota, se mun suksisauvakommentti tuli siitä, että isoissa (maraton)kilpailuissa varsinkin kuulemma norjalaiset käyttää suksisauvoja apuna... vaikka edessä olisi 14 koiraa. Se nyt oli sellainen yleinen kommentti vaan.
Koirahiihto tuollaisena kuin sä sitä teet, kuulostaa hyvältä, varsinkin kun kuten sanottua omat taloudelliset ja koiranpito- (tila)resurssit on rajalliset, mutta on niin kova hinku hangelle/ladulle koiran kanssa... Että sillälailla pienimuotoisesti.
Onhan niitä koirahiihtokilpailuja, taitaa olla ihan VUL:n SM-kisoissakin, mutta en mä sellaisesta haaveile. Suurin haave olisi tietenkin oma valjakko mutta näyttää siltä että turvaudun vielä useita vuosia vuokravaljakoihin. Kallistahan sekin on mutta etuna on se että koirat ovat hyvin treenattuna (käyn ajamassa kilpavaljakoilla) ja maastot parhaimmillaan *oikeaa* erämaata joka on tietenkin kokemus sinänsä :)

"Hurja"? No enpä tiedä, ks. mun profiilissa kuva, se oli mun kylmin kyyti (-37C), ja oli ihan riittävän kylmää ;) Ei pystynyt pitkään ajamaan kun joutui ajamaan vuorokäsin, kunnon kintaista huolimatta sormet meni aina alle vartissa tunnottomaksi.
Sellainen -25C on ihan mukava raitis ajelukeli. Tykkään! Siellä Columbia/Yukon/Alaska -seuduilla ei kai ole juuri kylmempää (kunhan valitsee vuodenajan oikein). Koiran/koirien tuominen sieltä voisi kyllä olla melkoinen, kalliskin souvi, vet-todistukset, kuljetukset, tullit, karanteerit. Ihan samoja linjoja on kuitenkin kaupan ihan Suomessa tai ainakin Norjassa.
Hassua muuten että eräs ammattilainen (uraa ainakin 25v) jonka kanssa olen tehnyt pidempiä reissuja, inhoaa kylmää aika kovasti, mutta silläkin on ajohinku ihan raivokas kelistä riippumatta. Kertoi että kylmin kokemus oli Yukon Questilla -55C, jolloin kisa keskeytettiin siihen asti että sää lauhtui jonnekin -35-30C tasolle. Hänen kanssaan ollaan nukuttu hangellakin sellaisessa -25C oloissa, jos ei ole löytynyt autiotupaa juuri kohdalle kun on tullut leirinteon aika.
Voivoi näitä kun tähän muistelee niin taas alkaa rinnassa kyteä tää "erämaan kutsu". Paksut lumet, raitis pakkanen, ilta/yö-ajo otsalampuilla - ja tietenkin parhaimmillaan ilman lamppuja, kuutamossa välkkyvillä hangilla... *huokailua*