Pelkään tulevani hulluksi. Juuri nyt on todella ahdistava ja painostava olo. Tekisi mieli huutaa ja raivota ja toisaalta olla vain ihan hiljaa tai itkeä :(
En oikein tiedä syytä tähän olooni, voi olla, että olen liian väsynyt ja pitäisi hieman levätä
ja rauhoittua. Pelkään menettäväni otteen itseeni ja elämääni. Pelkään, etten koskaan löydä, enkä saa ammattiani vastaavaa työtä ja pelkään, että en löydä koskaan sopivaa naista itselleni :(
En jaksa enää kirjoittaa, taidan mennä nukkumaan ja jatkaa, kun voin vähän paremmin. Onko jollakulla toisella vastaavia tunteita?
Olisi kiva tietää, ettei ole yksin tällaisten tunteiden kanssa :(
En oikein tiedä syytä tähän olooni, voi olla, että olen liian väsynyt ja pitäisi hieman levätä
ja rauhoittua. Pelkään menettäväni otteen itseeni ja elämääni. Pelkään, etten koskaan löydä, enkä saa ammattiani vastaavaa työtä ja pelkään, että en löydä koskaan sopivaa naista itselleni :(
En jaksa enää kirjoittaa, taidan mennä nukkumaan ja jatkaa, kun voin vähän paremmin. Onko jollakulla toisella vastaavia tunteita?
Olisi kiva tietää, ettei ole yksin tällaisten tunteiden kanssa :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Syy oloosi on luultavasti ns.paniikkihäiriö,jota olen sairastanut 14.v asti.Ikävimpänä oireena pidän juuri tuota ns.kontrollinmenettämisen pelkoa.Voin lohduttaa sinua.Et tule hulluksi,olet jo.heh heh.
Huono vitsi.Olen nyt 34.v mies (useimmiten paniikkihäiriötä sairastavat naiset) ja vasta viimeiset 3 vuotta olen turvautunut lääkehoitoon.Voisin sanoa olevani oikea paniikkihäiriö-veteraani.Syön 20mg citalopram nimistä lääkettä vuorokaudessa.Se ei huumaa tms...mutta tehoaa oireisiini.Nyt pydtyn ylipäänsä kävelemään kadulla ja muutenkin viettämään ns.normaalia sosiaalista elämää.Voit kirjoittaa minulle os. [email protected] jos viitsit/jaksat keskustella aiheesta enemmän.
laitan osoitteesi talteen ja kirjoitan, jos tulee asiaa. Hyvää syksyn jatkoa sinulle :)
mutta koska olet mies sinut voidaan vapaasti lyntätä lyttyyn henkisesti yhteiskunnan taholta
kokemuksia murrosiässä. Ne on ihan normaaleja ainakin siinä myllerryksessä.
Keskustelu muiden ihmisten kanssa asiasta saattaa tuntua kamalalta, mutta se
itseasiassa auttaa. Katso joku sopiva henkilö, jolla on elämänkokemusta
ja ymmärrystä...
Olet varmasti normaali ja terve...
Resepti nro.2: Aloita uusi harrastus, esim. urheilulaji, jota harrastat
säännöllisesti. Kun huomaat kehittyväsi (jota alkaa väistämättä tapahtua,
jos harrastat säännöllisesti ja riittävän usein) se antaa motivaatiota muuhunkin!
Sekin on mahdollista, että olen väärässä, mutta en usko siihen :D
tuota uuden harrastuksen aloittamista, se voisi auttaa, kiitos vinkistä.
>Pelkään menettäväni otteen itseeni ja elämääni.
Pelkään, etten koskaan löydä, enkä saa ammattiani vastaavaa työtä ja pelkään, että en löydä koskaan sopivaa naista itselleni :(
Heh, onko se nyt sitten kiva tavoitella putkiaivoisena jotain MUIDEN MÄÄRITTELEMÄÄ pikkuporvarillista perushelvettiä?
Vaikka sä olisit kadulla, rahaton ja naiseton voit silti olla onnellinen kun et samaistu noihin leimoihin. Lakkaa yrittämästä miellyttää muita.
En yritäkään miellyttää ketään, juuri sen vuoksi työn saaminen onkin vaikeaa :(
Suurin pelkoni elämässä on tulla hulluksi. Siis pelkään sitä niin älyttömästi, että olen päättänyt tehdä itsarin jos kohtaloni olisi niin surkea kuin hulluksi tuleminen. Pahoittelen jos loukkaan joitain kirjoituksellani, mutta pakko voida kertoa tunteistaan.
Yleensä menee hyvin, mutta sitten kun mieleen tulee taas hulluus, mielisairaudet, ihmisten onnettomuus ja pahoinvointi niin alkaa ahdistus. Jatkuvasti silloin tarkkailen itseäni ja tunteitani ja mietin olenko sekoamassa. Ihan kauhea tunne. Tätäkään palstaa ei mun kannattaisi ollenkaan lukea, kun heti nostaa ahdistus päätään, kun lukee miten huonosti ihmisillä menee.
Voimia jokaiselle, jota ahdistaa ja pelottaa!