Olen monesti yrittävnyt selittää itselleni, mitä tämä jatkuva ahdistus on. En osaa määritellä sitä. Miten voisin ikinä uskottavasti selittää kellekään muullekaan mitä tämä on ja miksi? Se vaan tulee, koska tahansa, mistä tahansa asiasta voi painaa ahdistus päälle. Se valtaa mielen, kiusaa ja pyörii päässä, lamauttaa ja vie voimat, kuin virus aivoissa. Kai se on joku häpeä mutta voi tulla melkein mistä vain. Kyllä monet tällä palstalla tietää mitä on kun oikeasti ahdistaa, mutta osaisiko joku selittää? Olisi kiva kuulla jotain kokemuksia. Kiitos etukäteen.
Ahdistuksesta
Mariaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
111040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tiedän tunteen, kun ahdistaa. ei sitä pysty muille selittämään, kun kukaan muu, ei pysty sitä tuntemaan kuin sinä itse. kokemusta kyllä on ahdistuksesta, mutta kun en minäkään pysty sitä selittämään. tälläkin hetkellä ahdistaa niin, ettei tiedä miten olisi..
Tulisiko ahdistus ahtaasta ajatusmaailmasta. Siis, jos olemme ajatuskissamme kriittisiä ja vaadimme enemmän itseltämme ja toisiltamme, kuin saamme tai kykenemme antamaan, ahditus tulee tunnealueelle ja se on todella vaikeaa.
Itselläni ainakin oli syynä ahdistukseen se, että olin hyvin kriittinen itseäni kohtaan ja halusin elämän sujuvan toivomallani tavalla. Elämähän ei siitä piitannut, vaan teki välillä temppujaan, eikä asettunut asettamiini rajoihin ja sittenpä minua ahdisti aivan kamalasti. Kun oli oppinut ahdistamaan, niin ahdisti jo ilman mitään näkyvää syytäkään. Alitajunnassani se syy piili, mutta ylitajunta ei sitä nähnyt.
Miten minä tämän nyt kertoisin, että minun ei aina tarvitsisi teille uskoani tuoda esiin. Niin, jos kuitenkin jälleen kerron totuuden mukaisesti, niin Jeesus paransi minua aivan äkkiä ahdistuksesta ja syvästä masennuksesta ja Hän Itse opetti minut ajattelemaan aivan eri tavalla, mitä olin aikaisemmin ajatellut.
Paranemiseni jälkeen olin jo hetikohta langeta samaan ajatuskaavaan, mihin olin tottunut ja aloin säälitellä lähimmäisiäni ja varsinkin erästä heistä, jolla oli suuria vaikeuksia.
Siinä paranemiseni yhteydessä sain Jeesukselta henkeenpuhumisen lahjan. Ehkäpä olette siitä kuulleetkin, sellainen on Ulla Christiina Shömanilla, joka toimii Helsinkin alueella esirukoustehtävässä ja monet ovat tulleet hänen rukoustensa kautta terveiksi, saaden uskonlahjan.
Kun aloin säälittelemään, puhui Jeesus henkeeni ja sanoi, että "turhuuden turhuus tuo, itsesi kyllä saat rasitettua, mutta mitään muuta hyötyä tuollaisesta säälittelystä ei ole. Oikea sääli on mennä auttamaan lähimmäistä ja pyytää Minulta kyky siihen."
Näin jäi rasittava ja ahdistava turha sääliminen, joka vain omia tunnealoja taakoitti kokonaan poissa.
Ja monet, monet muut sairastuttavat ajatustapani Hän paransi minusta ohjeillaan ja neuvoillaan ja opetti elämään ilman murheita, vapaana.
Hän kertoi miten turha murehtimen on harmaannuttanut valtavat määrät ihmisiä ja tehnyt heidät alakuloisiksi ja masentuneiksi ja kuitenkaan sen huolisäkin kantaminen ei ole näiden murehtioiden elämää ikinä paremmaksi muuttanut. Ajatella, sellaista säkkiä minäkin raahasin ja aivan turhaan, koska en paremmasta mitään tienyt. Kun jätin murehtimiset kokonaan poissa, sain tilalle valtavasti hyvää energiaa ja siitä lähtien olen elänyt innolla ja ilolla ja sen opetti minulle Hän, jolla on kaikki viisaus ja valta.
Pelko kuuluu täysin entiseen elämääni. Silloin enne olin oikein mestari kehittelemään pelkoja ja uskoin omiin mielikuvitukseni tuotteisiin, mutta niistäkin Jeesus minut vapautti opetuksillaan.
Muistan, kun kerrankin Jeesus sanoi, että älä jää kiini pelkoon, joka on kehittymässä alitajunnassa ja on kohta tietoisuudessasi, se on muistojen kautta tulevaa. Se tuli jo kohta, mutta en jäänyt ollenkaan kiini ja se meni menojaan.
Joskus Jeesus ilmoitti, että kehittelen mielikuvituksessani pelkoa ja opetti, että kun se ilmaantuu, niin en jää sitä enemmän kuvittelemaan, vaan annan sen mennä.
Näin vapauduin aivan täysin kaikista peloista ja olen ollut täysin vapaa niistä kauan.
Minut pelasti ahdistuksesta usko ja se pelastaa jokaisen, joka heittäytyy täyteen luottamukseen Jumalaan nähden. Oli elämä nyt millaista tahansa, se tulee vielä olemaan valoisaa ja asiat tulevat olemaan vielä hyvin, jos uskoo.
Jokaisella uskoi tai oli uskomatta on oikeus harjoittaa itseään kurinalaisuuteen ajatusmaailmaltaan ja siitä lähteekin kurinalaisuus kaikkeen elämään.
Heidän, jotka suinkin kykenevät, tulisi ehdottomasti hoitaa kaikki asiat hyvin ja pitää koti viihtyisänä ja tehdä kodista muutenkin koti, laittamalla siellä hyviä ja ravitsevia ruokia ja pitämällä sen siistinä, niin kuin itsensäkin. Se on oman Jerusalemin hoitoa ja kun se on hyvin hoidettu on pohja kunnossa ja siitä leviää hyvää ihmisen elämään.
On paljon laiskoja ja saamattomia ihmisiä, jotka valituksillaan ja laiskuudellaan ahdistavat itsensä ahdistukseen. Jatkuvasta nurinasta ja kiittämättömyydestä seuraa valtava paha itselle ja masennuksesta voi tulla tiivis seuralainen. Siksi jokaisen kannattaa seurata omia ajatuskaavoja ja omaa käytöstään ja kitkeä kaikki ruma ja haavoittava niistä poissa.
Jokaisen tulee rakastaa itseään, sellaisena kuin on ja jos rakastaa itseään, ei halua itseään loukata ja jokaisen tulee rakastaa lähimmäistään ja se sanookin jo paljon. Rakkaus ei loukkaa, eikä haavoita tahallaan ketään.
Itsensä syyttäminen on erittäin haavoittavaa ja siitä pääsee irti antamalla itselle anteeksi ja lähimmäisille anteeksi antaminen on jokaiselle mahdollista, jos tahtoo. Omasta tahdosta kaikki lähtee.
Ihminen ei hetikään aina ole itse huomannut joutuvansa väärän ajatusmallin uhriksi. Saattaa olla, että ympäristössä on tapana vaikka surkutella asioita tai juoruila tai valehdella ja pieni ihmien on ominut ne tavat itselleen. Onneksi kenenkään ei tarvitse jäädä väärin ajattelevaksi, vaan saa alkaa hiljalleen muuttumaan, jos tahtoo.
Älkää nyt vaan alkako syyttää, lähimmäisiänne tai itseänne, tästä tiedosta, jota tuon teidän parhaaksenne, alkamalla vaikkapa surra, että "miksi minä aloin ajatella niin typerästi, että sain ahdistuksen, tai vaikkapa että, miksi äiti onkin sellainen surkuttelija, että minustakin tälläinen tuli."
On ihmisiä, jotka alati etsivät syyllistä elämän kurjuuteen. Sitä ei tule tehdä, vaan tulee pyrkiä terveyttä kohden ja terve ihminen ei syytä eikä soimaa itseään, eikä lähimmäisiään.
Siunausta ja uuden alkamista teille molemmille kirjoittajille ja kaikille, jotka tämän lukevat.
En kuulu kirkkoon, sillä ei ole merkitystä, mutta kiitos valaisevista ajatuksistasi. Niissä on totuutta :)
Masennus ei ole omasta tahdosta korjattavissa, tarvitaan asiantuntijan apua eli psykoloogin joka tietää mitä hoidetaan.Tietenkin kun omat ajatukset alkavat pysyä kasassa,voi itsekkin omalla tahdollaan saavuttaa parempaa oloa.Kun olet keinussa et pysty itseäsi auttamaan,vaan tärkeintä on selviytyä tästä päivästä ajattelematta huomista, kun ei enää koske joka paikkaan ja jaksaa ajatella eteenpäin, hiljalleen voi tarttua pieniinkin myönteisiin hetkiin,sillä siitä saa mielihyvää joka taasen nostaa elämän laatua. Mikään asia ei tapahdu tässä ja nyt,vaan pienin askelin kuukausissa viikoissa ja päivissä,mutta lopulta pystyy elämään kohtuulista elämää,pillereiden voimalla päivästä toiseen,kunhan ei vaadi itseltään liikaa,vaatimukset ja teot ovat terveiden murheita eivät masennusta sairastavien.
Koulutuksen saaneet voivat toki olla hyviä auttajia, mutta eivät aina. Riippuu auttajan persoonasta, millainen auttaja hän on. Jos auttajalla on sydän mukana auttamistyössään ja rohkeus, voi hän johdattaa ahdistuneen ja masentuneen uusiin ajatuksiin.
Huomaatko, että siinäkin tapauksessa masentunut saa apua, vain saamalla erilaisesta ajatuskuviosta kiini. Siis, kaikki lähtee itsestä ja ihminen voi totisesti itsekin itseään autaa, ilman ulkopuolista apua, jos hänellä on ymmärrys mukansa, että hänen tulee pyrkiä hyvään, ei koskaan pahaan, vaan aina hyvään.
Olla hyvä itselle ja lähimmäiselle.
Paha ja katkera ja ilkeä luonne, tuo masennusta itseen ihmiseen ja hänen ympäristöönsä. Kiltti ihminen saattaa valaista kiltteydellään ja rohkeudellaan koko ympäristön ja tuoda sinne positiivisen energian.
Usein juuri nämä kiltit ihmiset ovat uhreja ympäristötekijöille. Jos ympäristö on ahdistava, kiltti saattaa ahdistua ahdistuksen mukana, sillä hän ei usein tiedä, että hänen ei tarvitse mennä mukaan toisten ahdistukseen, vaan hän saa tuoda toivoa ahdistuneille ja pysyä itse vapaana toisten ahdistuksesta.
Monien syyttään masentuneiden läheisyydessä on usein elänyt joku ihminen, joka on ollut eksyksissä ajatustavoiltaan ja vaikkapa huolehtinut ja murehtinut tai ollut muuten määräävä, jollakin negatiivisella tavalla. Hänen vaikutuksestaan ympäristö on ollut vaikeasti elettävä, sillä sieltä on puuttunut toivo.
Aina ei näin ole. Saattaa olla, että perhee kaikki muut jäsenet ovat valoisia ja positiivisia ja yksi heistä erkanee omille negatiivisille teilleen. Se johtuu monista asioista, perintötekijöistä, jotka saattavat tulla esiin sukupolvienkin jälkeen ja vain yhdessä perheen jäsenessä tai kaveripiiristä tai omista vääristä valinnoista.
Kehoitan jokaista tarkistamaan ajatustapojaan ja tarkkaamaan omaa käytöstään. Jos ihminen tahtoo tuoda hyvää ja valostuttaa elämäänsä ja toisten elämää, alkaa hän pyrkiä sitä kohden ensin alitajunnassaan ja hiljalleen muuttua paremmaksi ihmiseksi.
Todellinen usko toimii juuri noin. Ihminen haluaa tulla Sanan tekijäksi, eli elää Sanan mukaan ja siksi hän tervehtyy.
Voisin kertoa monia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat käyneet vuosia terapiassa, mutta jostakin syystä eivät ole tarvittavaa apua saaneet, mutta uskoon tultuaan heidän ajatusmaailmansa on muuttunut, sillä he ovat halunneet tulla hyviksi ja helpottaa ja valaista toistenkin elämää ja nämä ihmiset ovat tervehtyneet.
Sellaisia on joukossa, joille ei ole annettu muuta toivoa, kuin että jos he käyvät terapiassa, he voivat lääkkeiden avulla elää ja tulla kotona toimeen.
Eräällekin oli luvattu, että hän voi käydä vaikkapa kaupassakin, jos tekee kovasti itsensä eteen työtä ja syö lääkkeet säännöllisesti. Tänään tuo ihminen on täysin terve ja auttaa lähimmäisiään ja tuo toivoa ja valoa lukemattomien elämään.
Paranemista näille masentuneille ja ahdistetuille ei oltu luvattu ja nyt he ovat terveitä, työssä käyviä ihmisiä ja he ovat parantuneet siksi, että heillä on Sanaa itsessään ja he elävät Sanan mukaisesti.
On aivan väärää käsitystä uskosta. Kuvitellaan, että uskovaisen tulee olla johonkin määrättyyn muottiin valettu ja että uskovaisen elämä on tylsää. Näin ei todella ole, vaan uskovainen on aivan oma persoonansa ja hänen elämänsä on täynnä mielenkiintoa. Se on totta, että uskovainen ei ikinä halua pahaa tehdä, vaan pyrkii kaikessa hyvään ja siksi hän hiljalleen muuttu hyväksi ja tunnealueet uudistuvat.
On otettava huomioon, että puhun sydämen uskosta Jeesukseen Kristukseen. En todella puhu uskosta johonkin jumalankuvaan, mikä on täällä Suomessa hyvin yleistä. Luullaan, että uskotaan, mutta todellisuudessa ei uskota elävään Jumalaan, vaan kuolleeseen kuvaan ja se ei auta yhtään ihmistä, päin vastoin taakoittaa. Todellinen usko Jeesukseen vapauttaa ja antaa uuden, onnellisen elämän.
Siksipä kehoitankin usein ihmisiä itse lukemaan vaikkapa Johanneksen evankeliumin alusta loppuun, sieltä saa varman tiedon Jumalasta.
Miksi sitten puhun näistä asioista täällä masentuneiden palstalla. Siksi, että tiedän uskon Jeesukseen parantavan. Monet todistavat siitä.
Emme olisi sairaita jos se auttaisi. Tietosi on tosi vajavaista,itkemällä ja rukoilemalla jos tässä mailmassa tulisi yksin toimeen,emme sairastuisi tai kuolisi koskaan.Kaikki työt ja toimet hoituisivat rukoilemalla kuka ne työt tekee?
lähteet uskaltamalla myöntää itselleni ne. ei ollut helppoa ei.
Ajattelen, että ahdistukselle on syynsä. Esim. jos on kauan yksin voi alkaa ahdistaa. Jotkut ajatukset voivat myös ahdistaa. Ja yksin tulee mietittyä kaikenlaista. Puhuminen on tärkeää ja se, että saa ymmärrystä. Mikäli ahdistusta voi ymmärtää.
ei vain yksi asia vaan kaikki, ei saa otetta sen vertaa että voisi itselleen ruokaa tehdä, siitä taas tulee uusi ongelma. Se täydellinen voimattomuus ja ahdistus tavallaan tuhoaa oman minuuden,et jaksa eikä ole voimia suoriutua jokapäiväisistä asioista. Pelkää näyttäytyä missään ja täytyy käpertyä kotiin visusti neljän seinän sisälle, kysymykset miksi minusta ei kukaan välitä kaikki kaatuu päälle.
jos puhuu vain ahdistuksesta
Joo, muakin ahdistaa monesti kun hoitajani kanssa puhutaan jostakin ahdistavasta asiasta. Joskus voi auttaa myös kun puhuu jostain aivan muusta. Keskustelussakin on tärkeää improvisaatio ja oikea tilannearvio. Hoitajan olisi varmaan hyvä nähdä tai tietää milloin potilasta alkaa ahdistaa. Keskustelu ei saisi olla liian kaavamaista. Itse en ole kokenut keskusteluista hoitajani kanssa kovin suurta apua. Enemmän monesti saa kun keskustelee vaikka opiskelukaverin kanssa jostakin opiskeluun liittyvästä asiasta.