vk:n dementiaosasto

Suosittelen tutustumaan ennen harjoittelua Naomi Feilin validaatiomenetelmään. Aiheesta on mm. kirjoja ja videokasetteja. Kannattaa myös muistaa kohdella ammattimaisesti dementoituvia aikuisina ajattelevina yksilöinä, joilla on omat kokemuksena ja elämänhistoriansa. Joskus näkee hoitajien naureskelevan dementoituvan vieressä toisilleen näiden jutuille, vaikka dementoituvat ihmiset ymmärtävät yllättävän hyvin mitä hoitajat heistä ajattelevat. Jos tekee lupauksen kuten vaikkapa että "tulen aivan kohta takaisin" niin kannattaa myös pitää siitä kiinni, sillä vaikka kuinka olisi omassa maailmassaan niin olen huomannut että kyllä dementoituvatkin tajuavat mitä sitä on tullut luvanneeksi vai ei.

Työskentelyssä dementoituvien kanssa on mielenkiintoista se, että se on niin haastavaa. Yhtäkkiä saattaa tulla joku lausahdus ja pitää vain miettiä että "mihinkäs tämä nyt liittyisikään" ja että "mitähän hän tuolla nyt tarkoittaa". Jos et täysin ymmärrä mihin tuo liittyisi, niin voit toistaa hänen lauseensa kysymyksenä ja saada näin lisää tietoa.

Tärkeintä on olla mielestäni ihminen ihmiselle. Pysähtyä välillä ja kuunnella, jos vain työltään ehtii. Nähdä se sairaus, mutta myös ihminen sairauden takana kaikkine muistoineen ja kokemuksineen. Tuottaa vielä elämyksiä ja iloisia hetkiä epävarmoina ja pelottavina aikoina, jolloin ei tiedä aina missä on ja minkä vuoksi.

Ja tärkeää on myös muistaa että tietyt asiat saattavat laukaista ikäviä asioita. Esimerkiksi punainen väri on usein provosoiva ja valokuvat itsestä vanhana saattavat aiheuttaa myös pahaa oloa (kun vanhus tajuaa ettei olekaan se nuorukainen joka joskus oli).

Ota huomioon myös omaiset ja heidän tunteensa. Sillä dementia voi olla pelottavaa ja sairauden edetessä omaiset saattavat hoitajien mielestä ikään kuin "hyljätä" dementoituvat. Emme kuitenkaan voi koskaan tietää miltä omaisista tuntuu ja mitä heidän elämässään sillä hetkellä tapahtuu, joten ammattilainen yrittää tietenkin pysyä neutraalina vaikka joskus harmittaisi omaisten käytös.

Toivottavasti vinkeistä oli sinulle apua! :-)

Heimonen, S-L. & Voutilainen, P. (toim.) Kuntouttava työote dementoituvien hoitotyössä. Helsinki: Kirjayhtymä Oy.

Heimonen, S-L. & Voutilainen, P. (toim.) Dementoituva hoitotyön asiakkaana. Helsinki: Kirjayhtymä Oy.

Airila Airi. Vanhusten viriketoiminnan perusteet - opas vanhustyöntekijöille. Kuntokallio. Vanhustyön koulutus- ja tutkimuskeskus. 2002.

Erkinjuntti Timo & Huovinen Maarit. Kun muisti pettää, muistihäiriöt ja dementia. WS Bookwell Oy. Porvoo 2001.

Heimonen Sirkkaliisa & Voutilainen Päivi (toim.) Dementoituvan hoitopolku.. Tammer-Paino Oy. Tampere 2001.

Kivikoski Tuija. Dementoituneen vakaumuksen tukeminen hoitotyössä. Suomen Dementiahoitoyhdistys. Kuopion Liikekirjapaino Oy 2002.

Molander Gustaf. Työtunteet - esimerkkinä vanhustyö. Työterveyslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2003.

Heimonen S. Qvick L. Dementoituvien hyvän hoidon elementit – kriteeristö kehittämisen tueksi hoitopaikoissa. Alzheimer-keskusliitto 2002.

Semi T. 2004. Ihmetekoja kaapista löytyvillä aineksilla. Ilmaisullinen kuntoutusmenetelmä dementiatyössä. Opri ja Oleksi Oy. Erikoispaino Oy.

Myötätuulta tupaan. Ikäihmisten virikekirja. Ohjaajan kirja. Tammer-Paino Oy. Tampere 2002. (Samoin muut Kirsti Kontulan kirjat ovat suositeltavia virikkeiden vuoksi.)

Mä järkytyin sitä, kuinka hankala oli saada suihkuun. Siinä on just se raja, missä menee heitteillejätön ja itsemääräämisoikeuden raja. Monet eivät halunneet peseytyä, mutta pakkohan ihminen pestä on.

Itse työskentelen vanhainkodin 12-paikkaisella d-osastolla. Osastoa ollaan juuri laajentamassa suurenevan potilasmäärän vuoksi. Vuorossa ollaan yksin, paitsi yövuorossa yhdessä vanhainkodin yökön kanssa. Aamulla ensin herättelyt ja pesut, puetukset ym aamutoimet. Jotkut pukee itse itsensä kunnosta riippuen, mutta kyllä tietysti täytyy vähän perään katsoa, että tulee oikea vaatekappale oikeaan paikkaan jne. Sitten tuodaan aamupalakärry, josta jaetaan puurot ym sapuskat. Lääkkeet, movicolit ym annetaan lääkekaapista. Sitten välillä pitää mennä jotakin mummoa viemään vessaan ja joitakin syöttääkin. Sitten on vuorossa vapaata oleskelua, jotkut menee sänkyyn lepäämään, jotkut lukee lehteä tai katsovat aamu-tv:tä. Yhdentoista maissa on lounas ja neljän maissa päivällinen. Seitsemältä iltapalaa. Väliaikoina aina keksitään jotain tekemistä, esim. kuunnellaan vanhoja levyjä ja tanssitaankin, askartelua, ulkoilua(jos apuna on esim. opiskelija, yksin vuorossa tähän ei ole mahdollisuutta). Kiire monesti on, mutta työ on muuten todella antoisaa. Tietysti kovin yksinäistä on, kun ei ole sitä työkaveria siinä tukena, paitsi päivävuoron vaihtuessa aamu- ja iltahoitaja ovat parisen tuntia yhtäaikaa vuorossa.