miehen

Hei, olipas luettavaa tuo sinun juttu!! Otan osaa, tuntuu varmasti todella pahalta! Itselläni ei ole kyllä samanlaista tilannetta mutta jos olisi niin nostaisin kissan pöydälle ja puristasin varmaan miehestä ulos että missä mättää.. Muutenkin on niin herkillä viimeisillään ja kaikki painaa päälle niin vois kyllä mies vähän olla tukenakin!!! Toivottavasti saat täältä vertaistukea =)

Noi muut "oireet" voi laittaa vielä jonkunlaisen hämmennyksen piikkiin mutta että ei voi edes nukkua kanssasi, on jo niin hälyyttävää, että tuollaiselle käytökselle on tehtävä loppu. Kaikki tuommoiset "emmä tarkotuksella" -selitykset on täyttä välttelyä aiheesta ja silkkaa vedätystä. Noin voimakkaille oireille on kyllä olemassa miehelläsi syy, hän ei vaan saa sanottua sitä sulle. Sulla on oikeus tietää missä mennään, ja jos nyt hyväksyt tuollaisen käytöksen, saat kyllä takuulla tulevaisuudessakin ihmetellä miehes käytöstä millon missäkin asiassa kun se tietää, että sulle ei ainakaan tarvitse kertoa jos joku mättää. Nyt vähän lujuutta nainen.

ihan järkytyin että tommosia ukkoja voi olla olemassa???

mutta totta on, kyllä siihen syy on olemassa. järjettömän huono omatunto muunmuassa?

no, jokainen meistä kestää eri määrän eri asioita ja reagoi eri tavalla, mut omalta kohdaltani on pakko sanoa että niin kova luupää ja tulisielu olen et en kattelis tommosta päivääkään. ellei voi mun viereen maate tulla ni tietää mistä ulko-ovi löytyy. voi mennä sinne makoilemaan missä on kelvollinen peti....

voi kuulostaa julmalle, mut ei todellakaan ole sun eikä vauvan edun mukaista alistua kynnysmatoksi mitä voi kohdella jopa huonommin. arvosta itseäsi ja vaadi _todellinen_ selitys ja käytöksen muutos. koska selvästikään miehesi ei tällä hetkellä arvosta sua tipan tippaa. rakastaa voi ehkä, mut kunnioitus, välittäminen ja aito huolenpito on kyllä lentäny jo ikkunasta....

Meidän perheessä raskausaika oli vaikea. Alussa, kun raskaus selvisi, mies oli asiasta innoissaan. Pikku hiljaa enenevässä määrin ei enää osoittanutkaan mitään kiinnostusta vauvaa kohtaan. Ei esimerkiksi kertaakaan oma-alotteisesti tunnustellut vauvan potkuja, kerran tuli kokeilemaan, kun pyysin. Ei ollut millään tavalla kiinnostunut, kun puhuin jotain raskauteen tai vauvaan liittyvää. Neuvolakäynneillä mies oli mukana, kuten myös synnytyksessä.

Mies alkoi myös käydä enemmän ulkona, "kun sitten kun vauva syntyy, ei ehdi". Kulki porukassa, jossa yksi nainen oli monesti tunnustanut ihastuksensa mieheeni ja toivoi, että voisivat alkaa seurustella. Mies oli aina sanonut naiselle, että on sitoutunut minuun. Mutta halusi kuitenkin viettää aikaansa tämän naisen kanssa, "koska olivat niin hyviä kavereita".

Välimme tuntuivat koko ajan entistä tulehtuneemmilta, mies suhtautui minuun välinpitämättömästi, joskus jopa äänessä oli vihamielisyyttä. Lopulta, kun olin 7.kuukaudella raskaana, mieheni petti minua tämän edellä mainitun naisen kanssa. Keskustelimme paljon asiasta ja päätimme, että odotamme nyt yhdessä lapsen syntymän ja seuraamme, miten elämä siitä lähtee, jatkammeko vielä yhdessä.

Elämä on hiljalleen mennyt parempaan. Olemme yhdessä edelleen. On vaatinut paljon keskusteluja ja työtä, että yhdessä pystyimme jatkamaan. Raskausaika oli ilmeisesti miehelleni melkoinen kriisiaika, kun tajusikin yht'äkkiä elämänsä muuttuvan niin paljon. Vauva-aika on vielä ollut vähän hankalaa, kun mies ei pysty samalla tavalla osallistumaan vauvanhoitoon. Nyt kun lapsemme jo touhuaa enemmän, mieskin on mielellään lapsen kanssa.

Vaikea aika on takana ja kovasti vaatinut voimia siitä selvitä. Edelleen on pelko, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen nyt uudelleen raskaana, raskaus on ihan alussa. Nyt ainakin osaan ottaa asian heti puheeksi, jos vastaavia merkkejä miehessä alkaa näkyä. Ja mies itsekin tietää, mihin ne voi johtaa. Toista vastaavaa aikakautta en enää ole valmis sietämään.

Tässä meidän tarinamme lyhykäisyydessään. Tarina olisi pitkä kaikkine yksityiskohtineen. En siis keksi muuta neuvoa kuin keskusteleminen. Toivotaan, että teilläkin asiat kääntyvät parempaan suuntaan.

pyytänyt miestä nukkumaan eri huoneessa,niin sitä oli turha edes tuoda esille. Miten itse käyttäydyt miestäsi kohtaan? Hellitteletkö,halaatko,suukotatko? Jos sinäkin olet hänen mielestään muuttunut etäisemmäksi.
Nosta kissa pöydälle ja puhu!