Luovutan sinut elämälle
että voisit elää
arvokasta elämääsi
sillä arvomme
ei ole edes elämässä
vaan kuolemassa
nisunjyvän pudotessa maahan
tuottaen sadon - moninkertaisen
että voisit elää
arvokasta elämääsi
sillä arvomme
ei ole edes elämässä
vaan kuolemassa
nisunjyvän pudotessa maahan
tuottaen sadon - moninkertaisen
Vastaukset 17
Vanhimmat
KUOLLEET EIVÄT PUHU
Jos luovutit
miksi vielä kerrot siitä
Jos yrität sanoillasi todistaa
että olet tehnyt sen
Yrität todistuksellasi vaikuttaa
että uskoisin
Olisin ehkä uskonut
jos olisit ollut vaiti
Sillä kuolleet eivät puhu
he elävät
Elämä on jotakin
jota ei tarvitse todistaa
Se näkyy
käytännön teoissa
Jotka osoittavat oletko kuollut
tuottaen satoa elämälle
Vai puhutko ainoastaan
kerrot ymmärtäneesi teorian
Katson silmieni läpi
lumiseen pihaan
Mitkä sanoistani ovat totta
kun hiutaleet eivät ole vielä tulleet
Taivas paljas kuin iho
ja kokeva mieli antaa merkityksiä aineelle
KUOLLEET EIVÄT PUHU - HE LAULAA
Silmiesi läpi katsot maisemaa
joissa riippukoivun latvat
viiltävät maata
ja siemenet nostavat
äänihuulijänteensä
kohottaen herkät vartensa
kuolleitten puiden silmuille
haukkoen henkeään
aloittaen laulun
*
Iholla kosketuksesi hiutaleet
ravisevat pois
istun saunan lauteilla
ja raappaan kantapäitteni
kuollutta lihaa
*
Kuolleitten laulujen maassa
elävät etsivät nuottejaan
kadonneitten sielujen sävelistä
puhumattomuuden mielin
Käyrätorvet puhkuvat
arjen rakkaudessa
jauhelihakastiketta hämmentäen
perunamuusin hikipintaan
Sieluni jouset
puhdistuvat
poskilommolla
puhaltaen
liat irti
jopa reunojen
pinttyneiltä pinnoilta
ja kuplat puhkeavat
päästäen haavat
arpeutumaan
KIITOS ELÄMÄ!
Täällä arjen pienissä ihmeissä
ihminen pieni - koskettaa toista
vapauden lauluin
ystävän halaus.
OLISIN ENSIN KIRJOITTANUT
Olisin ensin kirjoittanut hellä halaus
ja hyvää päivän jatkoa.
Parempi kuitenkin
kirjoittaa
ystävän halaus.
Hellää halaustani kun et pystyisi ottamaan vastaan
ystävällisenä tekona,
ottaisit sielusi herkimpiä kammioita
niin hellästi koskettavana.
Se minkä juuri olet luovuttanut
syöksyisi taas poskiisi hehkuvana punana,
ja ottaisit takaisin käsiisi
kaiken minkä jo laskit alttarille.
Et pystyisi pitämään antamaasi
siellä.
Vai onko tämä vain ajatukseni,
raatelevaan rakkauteen väsyneen luulo.
No niin, runoksihan meni - sekin yksinkertainen lause!
ja selittelyksi, kuinka vain?
Lisään vielä muutaman sanan,
hion tällä kertaa
tekstiä hieman, muutama tyhjä rivi
jakamaan tekstipötköä erillisiksi kappaleiksi.
Sitten pääsen jo runoni loppuun,
näillä sanoilla totean enpä näemmä osannut
lausua sinulle yksinkertaisesti vain:
Vilpitön ystävän halaus, ja hyvää päivän jatkoa.
P.S.
Jos et osannut olla vaiti
en osannut minäkään.
Sano vielä jotakin - yritän olla vastaamatta.
Houkuttelinko sinut puhumaan?
Olisit ollut hiljaa, jos kerta päätit niin.
Odotetaan ja katsotaan:
emme enää lue toistemme tekstejä, kuka niitä sitten lukee?
Tekstejämme lukevat ne, joita olemme - ja
jotka eivät lue, olevat ne joita tahdoimme olla:
lujia ja päätöksessään pysyviä -
Tästä kappaleesta katsottuna
olemattomia minuuksia.
Höpö höpö.
Mitä vielä sanoisin?
tunsin sinua kohtaan tänä aamuna
vapautunutta hellyyttä
kuin sielunsiteiden katkeamista
olin varma että olet tehnyt luovuttamista
mutta sitten luin kuinka kerrot siitä
ottaen luovuttamasi takaisin
sanoina joilla yrität todistaa että olet jotakin
johon voi ja kannattaa sitoutua
jotenkin kait tämä syvä haava minussa
että taasko ihminen käy kauppaa todellisuuden kanssa
luovuttaminen vain epätoivoinen keino
saadakseen kiertotietä itselleen sen mitä ei
muulla tavoin voinut saada
tekee luovuttamisen tyhjäksi
ei uskalla katsoa sisimpänsä syvyyksiin
joissa vielä se viimeinen säie
kirottua epäluuloisuuteni
ehkäpä niinkin
hellyys kosketti
koskien kipeää
pelottavan yksinäisyyden
repiessä tyhjyyttä
silmäkuopistani
irti itkien viimeisetkin
riekaleet jotka ovat
vahvasti sidotut
edes sakset eivät
pysty katkaisemaan
sillä ovathan pelkällä
rusetilla kiinni
Silloin kun on hyvä
niin tulee paha
ja ryöstää kädestäni
rakkauden punaisen omenan
Kirjoitit
laulun silmut avautuvat,
niin paljon sanoja joista en saanut kiinni
Luin uudelleen hitaasti
ehkä tavoitin hitusen tarkoitusta
Toki on vaikea sanoa
onko äänessä katkeruuden sointi,
vieläkö jotain, josta pidetään kiinni itsepäisesti
ikäänkuin kuoleman pakko ei olisikaan mahdollisuus -
on vaatimus ja isku
tunteville kasvoille viiltävien
lyöntien sarja
Kuolema jo sanana
herättää negatiivisia mielikuvia
niin että jos ei aisti elävää tarkoitusta
on helppo maalata silmiensä eteen
musta ja kalsea kuva
Varmaan puheesi kuullaankin näin,
arkkuun ahdattuja unelmia
vilisee lukevien silmien edessä
haudan syvyyteen laskettavia hentoja taimia
joiden he eivät antaneet elää uskonnollisessa hulluudessaan
Kirjoitan sinulle
asian jonka tiedät, mutta
kun toisetkin kuuntelevat kummallisia puheitamme -
verkkokalvoilla
ajatustensa kavalkadi
Kysymys siis oli tästä:
kuolema yhdessä Hänen kanssaan
pois itsekkyyden vankiloista
ei ole pimeä eikä musta
paitsi lihalliselle mielelle
joka tahtoisi olla elämänsä valtias
Kun kuoleman voimat hellittävät
antautuessamme kuolemaan yhdessä Hänen kanssaan
loistaa ylösnousemuksen värikyllyys
Kaikessa siinä missä kuolema on tapettu,
tästä lähtien jokainen henkäys
taukoamatonta lahjaa
Hetken aikaa myös kuuntelen
puheitamme kuin korvillaan
enkä yhtään ihmettele
jos joku kohta sanoo
älkää jatkako enää
Jätkänshakkia näyttöruudun pelilaudalla
Silloin kun on paha
niin tulee hyvä
ja näyttää että paljon siinä
mikä oli hyvää
oli vieläkin pahasti
Siispä
Voimmeko hymyillä kun sanomme:
Hyvästi
kirjoitan elämälle
jolle jätän myös itseni -
kuolemasta nouseva laulu
sydämessäni antaa uuden mahdollisuuden
silmujen avautua yhä kirkkaammin
kun valo katkaisee pimeyden riekaleet
ei tarvita saksia
ei tarvitse rusetteja
eikä myöskään
hyvästejä
sillä kuoleman lauluissa
soi elämän aariat
näkemiin sanoissa
tulevaisuuden soolot
ja niinkuin
karjalassa sanotaan:
- tere tulgua ja olgaa kui kotonanne!
Niin. Onhan se hienoa, että sanomme hyvästi
ettemme pahasti =)
Viimeiset veneet kun palaavat rantaan
illaksi kääntynyt päivä on
piirretään vielä hei, sydämet santaan
valvotaan vierellä nuotion
piirretään vielä hei, sydämet santaan
ja hyvästi sanaa ei tunnetakaan.
( L.H. )
APASSIONATE (NON TROPPO)
25 09 06
;-)
[ alkusoitto (grave) ]
[ tempo comodo: ]
kaikki joiden kanssa olen ollut
kävelevät vastaan
kurkistavat
hymykuopistasi ilkikurisesti virnistäen
sävyttävät sanojasi kuin huomaamatta
eivätkä koskaan kerro suoraan:
mekin olemme täällä
[ lyhyt avantgardistinen välisoitto ]
[ a tempo - (tempo moderato) ]
kirjoitin runon
kuinka menneet suhteet ovat läsnä nykyisessä
juuri hetki sitten tämän kirjoitin
en niinkään tarkoittanut sinua ja itseäni
mutta yleisenä kuvauksena
[ - affrettando? - ]
kohta varmaan joku taas sanoo
että mieleni on pirstaleina
[ ??? ]
harsomaista utua
olkapäillä mustat varikset
kuin satakielen äänellä
[ largo: ]
tunnustelen hitain kosketuksin hieroglyfien maailmaa
millaisia sanoja nyt vuotaa
runollisuuteni pölyisistä kellarihuoneista
tajunnan filtterin läpi tähän valkoiseen paperiin
[ poco accelerando ]
harsomaista utua
olkapäillä mustat varikset
kuin satakielen äänellä
(staccato)
[ lyhyt välisoitto - tempo moderato ]
[ decrescendo ]
[ andante ]
Silmilläni mustat linnut
katselen ikkunoista
puutarhaan ja kaupunkiin
nuo pimeät linnut
[ ??? ]
[ andantino ]
maailmaa
ryhtyessäni tarkastelemaan
tajunnan filtterin läpi paperille
suodattuvien runollisten sanojen kautta
ajatuksesi lentävät
linnunsiivin
[ ??? ]
[ calando ]
eläytyessäni olemaan runoilija
hän
osa tarkastelevaa itseäni
rooli
[ ??? ]
hänen ajatuksensa
jotka kirjoitan ensimmäisessä persoonassa
[ ??? ]
[ crescendo - ]
kohta varmaan joku taas sanoo:
mekin olemme täällä
tunnustelen hitain kosketuksin hieroglyfien maailmaa
runollisuuteni pölyisistä kellarihuoneista
tajunnan filtterin läpi musteutuvaan paperiin
mielesi on pirstaleina
[ ??? ]
Herra, häädä pois silmiltä
sieluni pimeät linnut
[ - dissonanssi - ja fortissimo (con fuoco?): ]
Kaikki joiden kanssa olen ollut
kävelevät vastaan
kurkistavat
hymykuopistasi
Ilkikurisesti virnistäen
sävyttävät sanojasi kuin huomaamatta
Eivätkä koskaan kerro suoraan:
mekin olemme täällä
[ jonkinlainen välisoitto ]
[ andante: ]
kaikki joiden kanssa olen ollut
kävelevät vastaan
kurkistavat
hymykuopistasi ilkikurisesti virnistäen
sävyttävät sanojasi kuin huomaamatta
[ accelerando ]
jokaisessa kosketuksessa
kun kämmeni uurteet juovat ihosi pehmeää lämpöä
ujuttautuu käsiini jotakin heistä
jotka myöhemmin käänsivät selkänsä
[ diminuendo ]
koskettaessani en kirjoita -
kirjoittaessani en kosketa
joka koskettaa se on
mielesi kuva
näiden tahrojen kautta
jotka näyttävät sinusta ihmisiltä
heiltä, jotka sinua koskettavat
tyyntyen loppua kohti diminuendo
tai ehkä raivoisasti molto furioso
sitten vielä
[ coda? ]
[ rauhallinen loppusoitto (grave) - ja loppuun muutamia dissonansseja? ]
* voi voi sentään *
( 25 09 06 )
> kun kämmeni uurteet juovat ihosi pehmeää lämpöä <
KÄMMENENI UURTEET
kummallista vain:
Käsi on sama - kirjoitatpa miten tahansa
Koskettaa tai ei kosketa kuvauksesta riippumatta
VIELÄ ENEMMÄN
harmittaa että vastasin puhelinsoittoosi
puolustelin sanaa HYVÄSTI kertomalla
että onhan se parempi kuin jos sanottaisiin PAHASTI
- jatkoit keskustelua kertomalla siitä -
minäkin jatkoin
sinfoniaorkesterin kanssa
MUSIIKKI
vain on sama:
ääniä
tai sitten ei
kirjoititpa miten tahansa
kaikki musiikki
on kuvittelua
- -
* BORN TO BE WILD *
( 24 09 06 )
born to be wild
steppenwolf
ja kellot laitettiin hiekkaan
kun easy rider alkoi
musiikki jyräsi meitä alleen
elämä - villejä unelmia?
lupiineja tien varsilla
ajatusten aitauksiin ahdattuina
i am walrus
joskus levysoitin täytyy sammuttaa
ja olla hetki hiljaa
kuullakseen ajatustensa läpi
olevaisuuden äänen
sitä en voi sulloa halujeni muottiin
aika on nyt
laulavatpa mitä tahansa
omaa ruumistasi et pääse pakoon mardi grass -juhlien
pilveen
- -
meneehän se päivä tässäkin hukkaan
En lue enää yhtäkään kirjoitustasi
ymmärrät varmaan miksi
Oups, soi kunniaksi!
adagio ja allegretto
huilulle ja viululle
konsertto no.21
**''**
Suloisen pehmeä
on kissantassu
joka hipaisee
kyyneleet poskiltani
Luovutan elämälle kanelimamma 09:25
Vielä yksi runo. m.b. 09:56
laulun silmut avautuvat kamam 10:53
Vilpitön m.b. 10:33
tunsin m.b. 10:52
luulojen epäily k.m. 11:02
silloin kun kanelimamma 11:20
ei enää - kiitos? äitiparta 11:24
en kirjoita sinulle runis 11:41
hmmyillään kanelimamma 12:35
hupsista m.b. 14:01
---> adagio for strings k.m. 14:24
Lepäsin silmät auki
että näkisin uneni
leponi oli levotonta
sillä kaipaan sinua
ihan liian värisevän paljon !
En saa otetta
edes lepooni
voi kunpa
sieluni jo
tyyntyisi
syliisi - ilman syliäsi
aivan kuin
silmät auki
unessani
ILLALLA HILJAA
Asettelin iltalampun
eteisen hyllyn päälle
illalla hiljaa
lempeä valo
hyväilee seinien varjot
illalla hiljaa
sytytän kynttilän
ikkunanlaudalleni
että näkyisi ulos
illalla hiljaa
istun pöydän ääreen
ja katselen väsyneitä
uurteisia käsiäni
illalla hiljaa
suljen silmäni
annan sieluni
rauhoittua
kiedon kädet ympärilleni
illalla hiljaa
Ajattelin leipoa
pullataikinan
teen sitten pieniä
ja sieviä korvapuusteja
laitan kanelia väliin
voit syödä minut
kanelipullapuustisi
maistellen suussasi
miten pehmeä ja
lämmin olenkaan
Ajattelin leipoa
pullataikinan
tänä aamuna
laitan väliin
ikäväni ja sokeria
ja tarjoan pieniä
sieviä pulliani
naapurin vanhalle
avioparille jotka
ovat jo toistensa
pullat syöneet