Hyvää huomenta ja terveiset 40 palstalta.
Käännyn puoleenne, koska asia koskettaa 72-vuotiasta isääni. Isäni ja minun väliset keskustelut ovat aina olleet vaikeita. Äitini kuoli 4-vuotta sitten ja isäni on nyt hankkinut itselleen "tyttöystävän".
Isä on nyt ruvennut niin hurskaaksi, että alkoi arvostella minun elämän tapaani. Sanoin hänelle, että ei hänen omat tekonsakaan aina kestä päivän valoa. "Mitä sellaista minä olen muka tehnyt", hän kysyi. Vastasin: "Kun olin lapsi hakkasit minun äitiäni".
Hän kielsi asian ja väitti minun valehtelevan. Ikävä kyllä minulla on kaksi sisarta todistamassa kymmeniä kertoja tapahtuneista pahoinpitelyistä. Jatkoin vielä keskustelua isäni kanssa lisäämällä: "Samalla lailla hakkasit myös kaikki lapsesi"
"Ja se oli sinulle ihan oikein, koska olit kaikkein ilkein lapsista". Tähän loppui keskustelu isäni kanssa 2 vuotta sitten. Hän ajoi minut pois lapsuudenkodistani ja sanoi, että takaisin ei ole mitään asiaa.
Minulla on vaimo ja 10-vuotias poika. Isäni ainoa pojanpoika.
Käännyn puoleenne, koska asia koskettaa 72-vuotiasta isääni. Isäni ja minun väliset keskustelut ovat aina olleet vaikeita. Äitini kuoli 4-vuotta sitten ja isäni on nyt hankkinut itselleen "tyttöystävän".
Isä on nyt ruvennut niin hurskaaksi, että alkoi arvostella minun elämän tapaani. Sanoin hänelle, että ei hänen omat tekonsakaan aina kestä päivän valoa. "Mitä sellaista minä olen muka tehnyt", hän kysyi. Vastasin: "Kun olin lapsi hakkasit minun äitiäni".
Hän kielsi asian ja väitti minun valehtelevan. Ikävä kyllä minulla on kaksi sisarta todistamassa kymmeniä kertoja tapahtuneista pahoinpitelyistä. Jatkoin vielä keskustelua isäni kanssa lisäämällä: "Samalla lailla hakkasit myös kaikki lapsesi"
"Ja se oli sinulle ihan oikein, koska olit kaikkein ilkein lapsista". Tähän loppui keskustelu isäni kanssa 2 vuotta sitten. Hän ajoi minut pois lapsuudenkodistani ja sanoi, että takaisin ei ole mitään asiaa.
Minulla on vaimo ja 10-vuotias poika. Isäni ainoa pojanpoika.
Vastaukset 54
Vanhimmat
kuoleman jälkeen isäsi alkoi seurustella uuden naisystävän kanssa?
seurustelusta ½-vuotta äitini kuoleman jälkeen. En tarkkaan tiedä, koska seurustelu on alkanut. Hän tutustui uuteen ystävättäreensä netin välityksellä. Epäilen että se voinut tapahtua äitini ollessa vielä elossa. Äiti oli viimeiset vuodet erittäin vakavati sairaana.
isäsi ja sinun välisen riidan?
Olimme isäni kanssa kahdestaan. Ajoin toiselta puolelta Suomea, yli 300 kilometrin matkan, katsomaan vanhaa isääni. Riidan jälkeen ajoin samana iltana 300 km matkan takaisin kotiini pimeässä.
ei saisi katkaista lapsiin suhdetta.Ehkä se köpistyy niin saat mennä kotiisi rauhassa.Monesti sellaiset jyrkät sanonnat ovat vanhuudenkin syytä.Olkava dementia tai muuta sellaisita ettei enää ole entisensä.
Isäsi ei kestä arvostelua.Lapsenlapselle se on ikävää.Kaikilla meillä on oma risti kannettavana.
Haluan tämän kerran lainata Jari Sarasvuota:
"Isän merkitys pojalleen on, ettei pojasta tule kusipäätä.
Isän merkitys tyttärelleen on, ettei tytär mene naimisiin kusipään kanssa."
Sinun kohdallasi ilmeisesti isä on toiminut varoittavana esimerkkinä, koska olet pystynyt välttämään sen asennoitumisen, mikä hänellä oli.
Isäsi on se kusipää, älä syytä itseäsi tapahtuneesta!
tuntuu keskustelu olevan. Voihan tietysti olla, että tämä on niitä vaiettuja puheenaiheita, kaikki tietää asioita tapahtuneen kodeissa, mutta niistä ei puhuta, parempi olla hiljaa ja unohtaa...
Ei sellaista voi unohtaa,minkä lapsena on kokenut, ja jatkuu vieläkin.
Meillä naapurissa oli sellainen perhe,
jossa mies tuli humalassa kotiin ja silloin
alkoi mellastus.
Heillä oli 7 lasta, joista nuorin noin 3 vuotias.
Yön selkään joutuivat pakenemaan kun isäntä
pieksi vaimon ja lapset.
Monet kerrat lapsukaiset tulivat yöllä meille pakoon.
Kunnes sosiaalihuollosta tultiin ja niin lapset vietiin lastenkotiin, mutta se olikin isku sille miehelle, siihen loppui ryyppääminen, ja lapset saatiin takaisin, ja onnellinen perhe syntyi.
Mutta nämä lapset ei voineetkaan unohtaa sitä pieksämistä, ja pari poikaa seuraa isänsä jälkiä.
Toisetkaan lapset eivät välitä isästään mitään,
eivät käy merkkipäivänäkään katsomassa.
kyllä isästäni ja toivoisinkin saavani asiat sovittua hänen kanssaan. Vaikeaa se on, jos vanhan miehen täytyy omaa poikaansa valehtelijaksi syyttää. Olen jopa valmis antamaan anteeksi, mutta haluaisin niin kuulla sen hänen suustaan: "minä tein väärin".
Eiköhän se ole niin,, että asianomainen haluaa aktiivisesti unohtaa rajut aikansa ja kieltää niitä edes eläneensä.
Muistan, kun eräs juoppo naapuri mellasti kotonaan ja kaatoi mm. astiakaapin pitkin kyökkiä. Aamulla hän vaati saada tietää, kuka häntä ärsytti.
Ärsytti! Perhe pakeni hädissään riehujaa ties mihin, ja ukko alkoi panna huushollia uuteen uskoon. - Vika ei kuitenkaan tietenkään ollut hänessä, vaan siinä ärsyttäjässä.
Ei tällaisessa ihmisessä koskaan vikaa ole ollut. Ja jos häntä muistuttaa menneistä, hän kieltää mokomat syytökset perättöminä ja epäilee toista valehtelusta.
Uskon, että se on yksi alkoholismin oireista.
se ongelma, kun isäni on tehnyt kaikki tekonsa selvin päin. Hän ei ole koskaan käyttänyt alkoholia...
...ja se juuri on aiheuttanut sen toisen ongelman välillemme. Hänen mielestään minun alkoholin käyttöni on ollut kohtuutonta koko elämäni ajan.
Mielestäni tässä isätapauksessa, on kyseessä harvinaisen jääräpäinen suomalainen mies. Isä joka ei koskaan myönnä tehneensä mitään väärää, mies joka on aina oikeassa ja mies joka tietää aina kaiken.
Ääritapauksissa nämä miehet menevät jopa hautaan saakka kuvitelmiensa kanssa ja jättävät lapsilleen perinnöksi ikuiset traumat.
27.9. Hesarissa Kotimaa-sivuilla on artikkeli, joka ehkä sinua kiinnostaa. Sanotaan, että "Lähisuhdeväkivalta on pahimmillaan terroria".
Varmaan väkivaltaisuus on kuin alkoholismi: Siitä pääsee vain, jos itse on aktiivinen ja haluaa lopettaa.
ja ymmärrän hyvin, miltä sinusta tuntuu.
Omassa perheessäni oli isän hirmuvalta jokapäiväistä siihen aikaan kun olin lapsi.
Syynä oli runsas alkoholin käyttö, johon taas syynä sanottiin olevan sotakokemusten karkoittaminen.
Varsinkin veljeni olivat aina sotajalalla isän kanssa. Isä pilkkasi ja vähätteli heitä aina kun tilaisuutta tuli, jopa ventovieraitten läsnäollessa.
Äiti ja siskot olivat tottuneet valehtelemaan ja selittelemään asiat parhain päin. Minusta se oli sietämätöntä kaksinaamaisuutta ja kun sanoin mitä ajattelin oli seurauksena totaalinen selän kääntäminen minulle perheen naisväen puolelta.
Kun isä kuoli, ei edes äiti siitä minulle ilmoittanut!
Yli 10 vuotta on mennyt, enkä ole ollut yhteyksissä muihin kuin veljiini.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, eikä menneisyyttä muutettua, mutta minäkin odottaisin sen verran vahvistusta kokemuksilleni että äiti ja siskot tunnustaisivat, että sellaista elämämme oli, ja etteivät he sanoisi kaiken olevan hyvän mielikuvituksen tulosta ja pelkkää valhetta.
Mutta luultavasti odotan turhaan.
Olenkin yrittänyt päästä asiassa sellaiseen ratkaisuun, että ajattelen heidän olevan vielä henkisessä kehityksessään jäljessä, elämähän meitä opettaa jos haluamme oppia.
Olen kuullut, etteivät he voi hyvin. Mutta se ei ole minun ongelmani - enää.
tunnen todella myötätuntoa sinua kohtaan.
"...etteivät he sanoisi kaiken olevan mielikuvituksen tulosta ja pelkkää valhetta.."
Nämä ihmisten todistelut siitä, että jotain asioita ei heidän mukaan ole tapahtunut, tekevät heistä itsestään valehtelijoita ja totuuden kieltäjiä.
Totuuden myöntäminen ei ehkä auta sitä pahantekijää enää, mutta niitä jotka pahoista teoista aiheutuneita traumaattisia kokemuksia joutuvat syyttöminä ja ahdistuneina kestämään, se voisi auttaa.
Luin jo eilen tarinasi ja jäin miettimään arkaa aihettasi.
Lyöminen on aina väkivaltaa, siis kiellettyä,
kohdistuipa se keneen tahansa.
Lapsen silmillä nähtynä äitiin kohdistunut
väkivalta on erityisen pahaa ja jättää usein
elinikäiset vammat sieluun.
Sinä olet onnellinen siinä mielessä, että pystyt antamaan anteeksi isällesi ja helpotat näin omaa
taakkaasi.
Anteeksianto puhdistaa ihmismielen katkeruudesta
ja antaa avaimet tasapainoiseen elämään.
Toisen ihmisen muuttaminen, tässä tapauksessa isäsi, on yleensä vaikeaa tai mahdotonta, joten
siltä saralta ei kannata odottaa liikaa, ettei pettyisi.
Joskus elämässä on hyväksyttävä asioita, mitkä
eivät ole omia tappioita.
Toivottavasti voit keskustella asiasta sisarustesi kanssa, sillä se saattaa helpottaa.
Jotkut purkavat tuntojaan kirjan kirjoittamiseen.
Tärkeintä elämässäsi on kuitenkin oma perheesi, jolle olet korvaamaton.
Ei ole epäilystäkään, ettetkö olisi hyvä isä pojallesi ja kelpo aviomies vaimollesi.
Kaikkea hyvää elämääsi.
Sisarusten kanssa keskusteleminen tosiaankin helpottaa ja auttaa kestämään sitä tuskaa, jota sisälläni tunnen.
Olen kuitenkin isäni ainoa poika ja tiedän, että tilanne on ajautumassa siihen, että isäni viimeiset elinvuodet olemme riidoissa, emmekä pysty koskaan sopimaan asioitamme.
Olen riidellyt isäni kanssa elämäni aikana satoja kertoja, äitini oli aikaisemmin se rauhanenkeli, joka sai pidettyä "miesten" välit jotakuinkin siedettävinä.
Selvästi huomaa, että olet väsynyt nykyiseen tilanteeseen ja toivoisit ongelmien ratkeavan,
mutta kanssakäyminen päättyy riitelemiseen ja pään seinään hakkaamiseen.
On tehtävä selväksi mitä mahdollisuuksia muutokseen on realistisesti olemassa.
Muututko sinä - muuttuuko isä - ja tässä tapauksessa veikkaisin, että sinun on muutettava
asennettasi ja käyttäytymistäsi sillä tavoin, ettei tapaaminen päättyisi riitaan.
Ehkäpä et saa isältäsi kaipaamisiasi vastauksia
ja sinun on silloin tyydyttävä siihen.
Parempi laiha sopu kuin lihava riita.
Isäsi on myös isänsä poika ja hänellä on omat syynsä ja painolastinsa omaan käyttäytymiseensä,
mitä et ehkä tiedä tai ymmärrä.
Kaikki me kannamme omia painolastejamme joskus
edes niitä tiedostamatta.
Syyllistämällä muita emme suinkaan vapaudu omista ahdistuksistamme.
Tilanne on kuitenkin hyvä siinä suhteessa, että
sinulla on vielä mahdollisuus sen parantamiseen.
Vielä ei ole liian myöhäistä.
Älä tuhlaa aikaa riitelyyn, kuten muistat, se ei ole tuottanut tulosta.
todella mielipiteitäsi, huomaa hyvin, että ne on kirjoittanut ihminen, jolla on elämän kokemusta.
Vaimoni on yrittänyt toimia tässä asiassa rauhan neuvottelijana. Isäni soittelee hänelle ja kyselee kuulumisia. Viimeinen keskustelu eteni jotenkin näin:
Vaimoni: "Mitäs jos me tultaisiin koko perhe katsomaan sinua?"
Isäni: "Muuten kyllä... mutta tomppa on niin vaikea... älkää tulko".
Mukava kuulla vaimosi ymmärtäväisestä suhtautumisesta.
Asiat ovat hyvään suuntaan menossa.
Usein pitkäaikainen kriisi ei ratkea
hetkessä vaan vaatii kärsivällisyyttä.
Se ei ole kuin matokuuri - tropit kurkusta alas,
ja madot tursuuvat alapäästä.
Olet kyllä niin nuori, ettet taida tietää mikä
matokuuri onkaan.
Minulla isän ottama matokuuri on varhaisin muisto omasta
lapsuudestani sodan jälkeisessä Suomessa.
No niin , rooleistahan minun piti kirjoittaa.
Elämässä voi valikoida ottaako kärsijän (uhrin)
roolin tai selviytyjän roolin.
Kärsijäruikuttaja syyttelee toisia ja uppoaa omaan pessimistisyyteensä,
mutta selviytyjä tuumailee tovin, käärii hihansa
ja päättää pärjätä kohtaamalla vaikeudet.
Toisilla kuppi on puoliksi täysi ja toisilla
puoliksi tyhjä - mieti sitä.
Tsemppiä!
Luulenpa vaan, että isäsi ihan hyvin tietää mistä kenkä puristaa. Häne ei vain saa sanotuksi, siksi ei edes halua sinua sinne.
"Muuten kyllä... mutta tomppa on niin vaikea... älkää tulko".
Tilanne on hänellekin arka. Hänen pitäisi vanhempana ja isänäsi ottaa itseään niskasta ja sanoa, että virheitä on tehnyt. Moni mies on saanut sellaisen kasvatuksen, että omaa virhettä ei myönnetä millään ehdolla.
Kunpa isällesi selviäisi, että hän on ollut aikuinen mies jo sinun syntyessäsi, joten hänellä oman elämänkokemuksensa myötä pitäisi olla jo kykyä myöntää virheensä. Ei se hänen miehekkyyttään yhtään vähentäisi, sillä tuskin olet halukas panemaan häntä polvilleen ja matelemaan.
Haluat vain reilun pelin?
Toivottavasti asiat vielä tulevat hyviksi teidän välillänne.
Sanot, että hän moittii sinun alkoholinkäyttöäsi. Älä anna siihen enää aihetta. Ole aina selvin päin hänen lähettyvillään. Ei pidä antaa hänelle syytä provosoitumiseen. Älä anna hänelle aihetta sanoa, että viinasta on tullut se eripuran syy, joka isän mielestä teidät erottaa.
Pikkupoikana et viinasta mitään tiennyt, ja kuitenkin ongelmanne ovat syntyneet niinä aikoina.
..panna häntä polvilleen, enkä halua hänen matelevan. Ainoa asia mitä häneltä toivoisin, että hän myöntäisi virheensä, myöntäisi sen, että on tehnyt väärin.
Lopetin alkoholin käytön kokonaan, olen ollut 4 vuotta kokonaan ilman. Tein sen omasta vapaasta tahdostani, huomasin hukkaavani vapaa-aikaa turhuuteen, halusin antaa enemmän aikaa perheelleni.
Isäni kommentti tähän asiaan oli: "Hänen naisystävällään on vielä pahempi alkoholistipoika, mitä sinä olet" Juman kauta, en ole koskaan ollut alkoholisti, tietääkseni he pystyvät lopettamaan juomistaan hyvin harvoin oma aloitteisesti. Isäni tuomitseminen ja muiden ihmisten mustamaalaaminen on raivostuttavaa.
vaikka yrittää
surkeutensa kuorruttaa kovalla ulkokuorella.
Oikea mies tunnustaisi tehneensä väärin. Jotkin elämänkokemuksensa voisi kertoa syiksi käyttäytymiselleen.
Oikea mies sanoisi: "Anna anteeksi!"
...elämän kokemus, isäni ei ole koskaan elämässään pyytänyt anteeksi, eikä myöntänyt tehneensä virheitä.
Suomalaisen miehen kasvatus on kautta aikojen ollut, että teet mitä teet, anteeksi ei pyydetä. Tosi mies ei kadu.
Vasta viime vuosikymmeninä on alettu ymmärtää, sota-ajan jälkeen, että ihmisen oikeus on käsitellä vaikeita asioita, surra, ja selvittää asioita anteeksi pyytämällä.
Vielä sodasta palaavat miehet joutuivat elämään sodasta saamansa traumojen kanssa yksin, koska yhteiskuntamme kielsi menneitten muistamisen:
"Joka menneitä muistaa, sitä tikulla silmään".
Kuinka paljon onkaan sinun isäsi kaltaisia miehiä ja miksei naisiakin vielä ympärillämme. Ihmisiä, joilta on kielletty osa tunteista. He eivät ole osanneet rakastaa perhettään muulla tavalla kuin olemalla aina oikeassa vaikka nyrkin voimalla. Nämä ihmiset sanovat tehneensä kaikkensa lastensa eteen ja palkaksi saavat vain kiittämättömyyttä.
Sinun pitää toipua näistä asioista ilmeisesti yksiksesi ja oman perheesi tuella, ja selvitä elämässäsi eteenpäin ilman isääsi. Todennäköisesti hän olisi terapian tarpeessa, että saisi omat solmunsa avatuksi. Mutta tuskin hän tuntee tarvitsevansa apua.
Olisi ehkä sinunkin hyvä keskustella jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Ehkä löytäisit uuden näkökulman ongelmiinne.
"Tosi mies ei kadu", näin on minutkin kasvatettu. Minkä teet, siitä vastaat itse!
Luulen minulle tapahtuvan juuri niinkuin sanot. Minun tulee vaan selvitä eteenpäin ilman isääni. Se on todella ikävää, mutta ehkä asian julki tuominen ja äitini puolustaminen kuitenkin oli tärkeämpää, kuin isäni valheiden myöntäminen.
Hyvin olet osannut kirjoittaa isäni sanat, kuin hänen suustaan: "Minä olen tehnyt kaikkeni lasteni eteen ja olen saanut palkaksi vain kiittämättömyyttä"
Ajattelen tätä teidän yhteen sopimatonta luonnettanne. Me ihmiset olemme kaikki toisillemme vieraita. Sinä olet Isällesi vieras kuten Isäsi sinulle. Teidän luonnemerkit ovat niin vastakohtaiset ettette pysty koskaan ymmärtämään toisianne täydellisesti. Te voitte olla samanluonnemerkkiset tai eri jotka eivät sovi. Jos on samat niin teitä ärsyttää toisissanne omat virheenne. Jos olette eri merkkiset niin nämä merkit eivät sulaudu yhteen. Siis kerroppa minkä merkkiset luonteet omistatte?
kuin horoskoopit: olen itse oinas ja isäni on kalat.
Kalat ja Oinas sopivat keskenään, mikäli ovat tuntemattomat toisilleen.Taikka ovat ystäviä Mutta sukulaisina ja tälläisiä läheisinä he eivät sovi. Sinä olet Oinas ja nopea arvostelemaan jota kalat ei hyväksy. Kalat loukkaantuu syvästi arvostelevista huomautuksista. Oinas loukkaantuu vieläkin voimakkaammin hän näyttää loukkaantumisensa erillailla kuin Kalat. Kalat sulkeutuu ja piiloutuu pahasuisilta ihmisiltä. Miehet ovat paljon voimakkaampia reakoimaan kuin naiset nais kalat sanovat vihansa ulos mutta miehet sulkeutuvat he voivat loukkaantua lopullisesti jos päättävät etteivät enään ikinä tuon ihmisen kanssa halua keskustella. Joten jos haluat Isääsi yhteyden jälleen on sinun pyydettävä sanasi anteeksi. Muussa tapauksessa voit sanoa hänelle hyvästit.
Tässä on vielä sekin että hän voi tuntea marttyyrista olotilaa eli huonosti kohdeltua, vaikka olisikin syyllinen tekoonsa. Voi olla ettei itse kehtaa edes yhteyttä ottaa vaan ajattelee että jos hän kerran niin huono isä on ollut niin miksi sitten tuppautua sinun elämääsi kun kerta sinulla on paljon paremmin ilman häntäkin...
arvioinnin teit.
mennä käymään kokoperheen kanssa.Poikasi on ainoa pojanpoika,niin luulisin hänen vähän mieli muuttuvan.Ja voisiko hänen kanssaan vaikka kahdenkesken lähteä käveleen tai onko paikkaa missä olitte yhdessä kun olit lapsi.Jos aloittaisit anteeksipyydöllä tai kysymällä miten ilkeä minä olin lapsena.Jos isälläsi alkaa muisti huonontua eikä muista mitä on äidillesi ja teille tehnyt.Oma kokemus on isästä ei tullu anteeksi pyytämään kuin toisen henkilön kautta niin anteeksi annoin mutta kaivelee Aina pitäisisopia kasvotusten.Toivon että ehditte tehdä sovinnon ennenkuin hän poistuu.
teemme virheitä, vaikka emme haluaisi, joten ymmärtämi en ja anteeksianto puhdistavat kaikkia osapuolia.
Ennen kaikkea sinulle olisi hyvä, jos pystyisit siihen.
Voisitko lähteä siitä, että tunnustaisit: minäkään en ole tehnyt kaikkea oikein, vaikka olisin halunnut oikein elää. On muistettava, että isäsikin oli kerran pieni vauva, joka sai vanhemmiltaan ...niin, mitä? minkälaisen kohtelun?
Anteeksianto on puhdistava kokemus.
anteeksiannon olevan ratkaisu tähän ongelmaan. Tuntuisi todella hölmöltä mennä sanomaan: "anna anteeksi minun ja sisarien ajatukset, että sinä pahoinpitelit äitiämme"
Kuten aikaisemmin mainitsin, olen kyllä valmis antamaan isälleni anteeksi, jos hän vain voisi myöntää tapahtuneen. Mutta jos hän haluaa valehdella lopun elämäänsä ja kieltää pääsyn luokseen, en tiedä mitä teen.
Olen kuullut että äidilläni on "ikävä minua", haluaisi kuulla ääneni, nähdä minut, mutta ei halua puhua eikä selvittää välejämme, vaikka vaan myöntämällä minkälaisia kokemuksia meillä on ollut.
Siihen minä en pysty, että kaikkien vuosien pilkan jälkeen menisin ja yrittäisin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut ja päästäisin hänet ja siskoni niinkuin koirat veräjästä!
mutta olet mielestäni lähempänä ratkaisua. Äitisi on siirtänyt vastuun sinulle.
Minun isälläni koskaan tulee niin ikävä, että hän sen sanoisi kenelekään. Luulen että hän pitää linjansa loppuun saakka. Niin hän teki äitini kanssakin, riiteli äitini sukulaisten kanssa asiat siihen pisteeseen, että ilmoitti: "me emme sitten enää koskaan mene sinne".
Näin kävi. Äitini ei enää koskaan nähnyt veljeään isäni takia. Tiesin sen koskevan äitiini, mutta isä oli päättänyt asian ja siihen ei äidillä ollut mitään sanomista.
Nyt hän päättänyt suhtautumisensa minuun. Hän ei halua nähdä minua ja tulee pitämään päänsä hautaan saakka. Kuvitteleeko hän voittavansa jotain?
Isäni pisti välit poikki äidin veljiin, eikä äiti saanut heitä sen koommin tavata, ei olla missään yhteyksissä. Veljiensä kuolemastakin äiti sai tietää kiertoteitä.
Sitä minä ihmettelen, että äiti itse saattaa olla niin kovasydäminen, vaikka tietää miltä tuntuu menettää lähiomaisensa riitojen takia. Hänen sanavarastoonsa ei kuulu: "Olen ollut väärässä"! Mikä on kielletty, se kielletään loppuun asti.
Tuntuu että on tärkeämpää antaa ulkopuolisille hieno kuva itsestään, vaikka se olisikin väärennetty, kuin ajatella että perheen sisällä voitaisiin hyvin.
Tuntuu siltä että äiti vie valheet mennessään hautaan.
ollaan melko lähellä ydintä. "...tärkeämpää antaa ulkopuolisille hieno kuva itsestään..."
Pahoin pelkään, että isä tekee mitä tahansa uuden naisystävänsä takia säilyttääkseen maineensa hyvänä miehenä. Toisaalta epäilen 70 naisen hieman epäilevän isäni puheita, jos hän sanoo oman poikansa valehtelevan hänen naisen lyömisestään. Miksi poika sellaista valehtelisi?
voisitko tomppa ajatella niin, että kykenet nousemaan tilanteen yläpuolelle ja näkemään sekä oman että isäsi kyvyttömyyden edetä tässä asiassa. Isä ei osaa parempaa. Sinä et osaa parempaa.
Anteeksi antoon olet valmis vain sillä ehdolla, että hän sitä sinulta pyytää. Voisitko harkita sitä, että antaisit "äänettömästi sisälläsi" anteeksi sekä isällesi että itsellesi. Ei sinun sitä isälle tarvitse ääneen mennä sanomaan.
Lukaise vaikka Valtavaaran kirja : Taikasanat
...nousevani tilanteen yläpuolelle. Olen isälleni paljosta kiitollinen, en haluaisi kaiken loppuvan näin ikävään tilanteeseen.
Luen muutenkin paljon, käyn huomenna etsimässä, jos löytäisin kyseisen kirjan.
Googletin tämän linkin esille ja siinä on asiaa.
http://www.onnenoma.fi/anteeksi.htm
Valtavaaralla ei ole teosta: Taikasanat. Samaan aiheeseen liittyvä kirja on: Ainako anteeksi.
Samaan teemaan liityvän kirjan "Taikasanat" on kirjoittanut T Saaristo.
Valitsin kirjoista jälkimmäisen, menikö valintani metsään?
Jos sanon, ei ole huonoja Isiä ei Äitejä, He ovat tehneet parhaansa. Itsekin mietin olisinko voinut paremmin hoitaa isyyteni?: Myöhäistä miettiä.
Kyllä vaan on paljon huonoja vanhempia, jotka ovat antaneet muiden asioiden tulla tärkeämmäksi kuin lasten hyvinvointi. Hyvin harvat pystyvät sanomaan: "Tein parhaani".
olen väärässä, riippuen siitä kuka sanoo.
Itse en ole huonosti onnistunut, parantamisen varaa olisi ollut kyllä. Mutta tiedän että ihmisen
henkinen tila on se mikä kulloinkin on. Ei voida vetää viivaa huonot ja hyvät.
"Oli kerran läävässä kymmenen sikaa,
oli kaikissa sioissa pikkuisen likaa."
Liian mustavalkoinen näkemys ihmisistä osuu harvemmin oikeaan.
mutta miksi ei voi myöntää että lapsi on nähnyt omalta näkökannaltaan, lapsen perspektiivistä monta asiaa kauhistuttavina ja peloittavina?
Miksi ei voi tulla omaa lastansa vastaan ja yrittää ymmärtää, vaan melkein sälyttää syyt lapsen päälle?
Itse olen yrittänyt puhua omien lasteni kanssa asioista, joitten uskon olleen heille traumaattisia. Olen pyytänyt kertomaan kun en vielä ole seniili, vaan voin vastata kysymyksiin ja antaa myötätuntoa.
kyvyttömyyttä ymmärtää lasta joka tietää todet asiat mitä on tapahtunut. Kuitenkin tämän tasoinen henkinen häiriö suojelee omaa kyvyttömyyttä käsitellä omaa käytöstä. Itseään ihminen suojelee muuten tulee pöpi noutamaan.
Tuntuu siltä, ettei kasvatuksesi ole mennyt pieleen ollenkaan.
Tarkoitatko että äiti tai isä suojelee itseään, ettei sekoa kokonaan?
Katsoisin asian näin, että tämän ikäisellä ihmisellä ei ole enää väliä vaikka sekoaisikin.
Lasten on elettävä muistojensa kanssa vielä ehkä vuosikymmeniä ja heidän elämänsä helpottamiseksi on vanhempien hyvä heittää ylpeytensä roskakoppaan.
tarkoitan, kaikki ihmiset ei kykene toimimaan lasten parhaaksi, vaan pyrkivät jopa tuhoamaan lastensa elämän. Itse olen nähnyt tälläistä käytöstä. Oma traumaattinen elämänkokemus ajaa tälläiseen käytökseen
nainen***** vilpittömästi suuret kiitokset antamastasi kirjavinkistä.
"Enhän voi ruveta antamaan anteeksi jollekulle, joka ei edes pyytänyt anteeksi. Hänen kuuluu ainakin ensin myöntää, että hän on väärässä ja minä oikeassa."
Kirja käsittele tätä asiaa erittäin ymmärrettävällä tavalla. Olin yllättynyt ja hämmästynyt.
TAIKASANAT/Tuulikki Saaristo. Suosittelen.
Kiitän tämän palstan lukijoita, erityisesti nainen***** autoit minua suunnattomasti.
En ollut kunnolla syventynyt ketjun kirjoituksiin.
Olin väärässä.
...aihe on niin vaikea, että ei enää ole oikeaa ja väärää vastausta. Tunnepuolen asioissa tapahtuu päivittäin väärinkäsityksiä.