Kertokaapa mulle kuinka tää menee.
Ennen lapsia oli tietenkin vapaa-aikaa ja molemmat hyvä palkkaisina kohtuullisesti rahaakin. Ei tarttenu miettiä ostaako esineen vaan osti sen ja nautti. Iltasin hellyyttä ja lempeä, vähän valittelua kun meni puoleenyöhön ja ei saakkaa nukkua kun 7h unta yöllä.
No mitäs nyt.
Nainen kotona lasten kanssa. Itse teen työtä kun hullu, että saa asuntolainen maksettua ja nainen pääsee lasten luonta hetkeksi rentoutumaan ostoksille. Huono asia myönnetään... olen aika itsekäs kun en ole lasten kanssa päivittäin kuin illalla. Pahoillani olen myös siitä rakas vaimoni, etten ollut päivällä katsomassa niitä ensiaskeleita vaikka olisitkin halunut jakaa sen hetken minun kanssa. Työnantaja ei halunnut laskea palaverista pois tuon takia, kun ensi viikollakin olen kahtena päivänä päivällä pari tuntia pois. Toki joudun ne tekemään takaisin, mutta en vielä tiedä miten siihen suhtaudut kun ylitöitä ei voi tehdä 8-16 aikana.
Tiedän toki että kotona on rankkaa 4 seinän sisällä lasten kanssa kokopäivän ja olet oikeutettu nukkumaan viikonloppuna pitkään. Samoin olet oikeutettu nukkumaan yöllä, koska päivät on niin rankkoja. Annan periksi itse sen että minun vuoroni pitkään nukkumiseen näyttää unohtuneen. Sitä vain ei tulekkaan ensiviikolla vaikka niin olisi sovittu. Se että sanot "nuku vaan" ja lapset huutaa vieressä kun sinä et hae niitä sängystä pois, ei ole pitkään nukkumista minun mielestäni. Valitettavasti se että valitat hellyyden ja seksin kadonneen johtuu osittain myös siitä, että olen yrittänyt romanttisesti liehitellä vähistä unistani huolimatta sinua vuosia. En saanut kovinkaan monta kertaa.. en enää viitsi tehdä päivää työtä sen eteen että saan pakit joka kerta. On tehokkaampaa ottaa ne pakit kysymälllä "annatko?"
Rakastan sinua silti. En ole lähdössä. Liittomme ei perustu seksiin yms. joten sinun ei tarvitse olla huolissasi. Kunhan puran vaan..
Ennen lapsia oli tietenkin vapaa-aikaa ja molemmat hyvä palkkaisina kohtuullisesti rahaakin. Ei tarttenu miettiä ostaako esineen vaan osti sen ja nautti. Iltasin hellyyttä ja lempeä, vähän valittelua kun meni puoleenyöhön ja ei saakkaa nukkua kun 7h unta yöllä.
No mitäs nyt.
Nainen kotona lasten kanssa. Itse teen työtä kun hullu, että saa asuntolainen maksettua ja nainen pääsee lasten luonta hetkeksi rentoutumaan ostoksille. Huono asia myönnetään... olen aika itsekäs kun en ole lasten kanssa päivittäin kuin illalla. Pahoillani olen myös siitä rakas vaimoni, etten ollut päivällä katsomassa niitä ensiaskeleita vaikka olisitkin halunut jakaa sen hetken minun kanssa. Työnantaja ei halunnut laskea palaverista pois tuon takia, kun ensi viikollakin olen kahtena päivänä päivällä pari tuntia pois. Toki joudun ne tekemään takaisin, mutta en vielä tiedä miten siihen suhtaudut kun ylitöitä ei voi tehdä 8-16 aikana.
Tiedän toki että kotona on rankkaa 4 seinän sisällä lasten kanssa kokopäivän ja olet oikeutettu nukkumaan viikonloppuna pitkään. Samoin olet oikeutettu nukkumaan yöllä, koska päivät on niin rankkoja. Annan periksi itse sen että minun vuoroni pitkään nukkumiseen näyttää unohtuneen. Sitä vain ei tulekkaan ensiviikolla vaikka niin olisi sovittu. Se että sanot "nuku vaan" ja lapset huutaa vieressä kun sinä et hae niitä sängystä pois, ei ole pitkään nukkumista minun mielestäni. Valitettavasti se että valitat hellyyden ja seksin kadonneen johtuu osittain myös siitä, että olen yrittänyt romanttisesti liehitellä vähistä unistani huolimatta sinua vuosia. En saanut kovinkaan monta kertaa.. en enää viitsi tehdä päivää työtä sen eteen että saan pakit joka kerta. On tehokkaampaa ottaa ne pakit kysymälllä "annatko?"
Rakastan sinua silti. En ole lähdössä. Liittomme ei perustu seksiin yms. joten sinun ei tarvitse olla huolissasi. Kunhan puran vaan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuulostaa aika tutulta. mun sukulaisella on aika samanmoinen meiniki. isä painaa töitä selkä hiessa, rakentaa taloa, tekee ruat yms..
nainen katsoo itseään peilistä kaikki päivät, kuinka hän on kaunis, postilaatikolle ei voi mennä ilman meikkiä, hällä ei huolta mistään.
kymeneen vuoteen ei ole ollut töissä, nyt "opiskelee" silloin kun jaksaa. tämä meinaa sitä että naisen pitää saada opiskelu rauha, ja lapset ja mies pukataan anoppilaan.
kaikista kauheinta mitä olen nähnyt, kun tämä mies leikkaa ruohoa, niin pieni poika nukkuu samalla sylissä.
siinä on varmaan naapuritkin hieman katsoneet pitkään. mitä tekee vaimo.. makaa soffalla ja katsoo telkkua, kun on ollut niin raskas päivä.
ikävä kyllä nämä oravan pyörät ovat valmiita monessa suhteessa.
meillä tehdään niin, että kotityöt jaetaan, ja mies kun tulee töistä menee tunniksi nukkumaan, jonka jälkeen on vaimon vuoro levähtää sama tunti.
eipähän tule jappasua ja kaikilla hyvä mieli.
tosin kyllä äidin mielestäni kuuluu herätä öisin, jos mies puurtaa pitkiä päiviä töissä.!!!
jaksamista sulle!
Viestisi oli kuin olisi lukenut omia ajatuksiaan
Itse en ole myöskään ikinä ymmärtänyt tätä yhtälöä.
1. Nainen on lasten kanssa päivät ja mies on töissä tienaamassa rahaa perheen elättämiseksi.
2. Mies on illat lasten kanssa ja naiselle annetaan vapaa-aikaa omiin harrastuksiin.
3. Kotityöt jaetaan.
4. Seksiä ei harrasteta kun vaimo on väsynyt raskaan päivän jälkeen.
Ei tietysti saisi yleistää, mutta uskoisin että monessa taloudessa toimitaan nykyään näin (ainakin meillä). Olenkin usein miettinytkin, että harrastankohan minä työntekoa? Jos joskus asiasta huomauttaa niin vastaus on 100% varmuudella "Sinä ajattelet aina vain itseäsi". Ehkä sanaa tasa-arvo pitäisi tarkistaa.
1. Nainen on lasten kanssa päivät ja mies on omasta tahdostaan 3 eri työssä tienaamassa rahaa perheen elättämiseksi ja talon rakentamiseksi.
2. Mies ja vaimo on illat lasten kanssa ja miehelle annetaan vapaa-aikaa omiin harrastuksiin.
3. Kotityöt jaetaan, pienen purnauksen jälkeen mieskin osallistuu.
4. Seksiä ei harrasteta kun vaimo on päättänyt alkaa selibaattiin kärsittyään melkein vuoden siitä, että mies ei ole halunnut seksiä ollenkaan.
Meitä on moneen junaan. Ei tämä ole tasa-arvokysymys vaan parisuhteita on monenlaisia.
t. kahden lapsen "opiskelijaäiti", kolmikymppinen itsestään huolta pitävä, seksin puutteessa elävä, silti miestään yhä rakastava ydinperheyttä vaaliva nainen pienellä ännällä.
Tuo on just se mihin meidän miesten aivot ei ilmeisesti riitä. Miks helv**issä me ollaan aina muka ajattelemassa itseämme silloin kun kerrankin purnataan? Se on vakivastaus tuo meilläkin.
Toinen on kun haluaa keskustella jostain fiksusti, niin alkaa huokailu ja kyynelehtiminen, miten hän on huono ja helpompi oiskin jos ei ois jne.... en ole uskaltanu tuohon vielä sanoa että älä piipitä vaan tee näin. Se ois varmaan ero samantien.
ja jottei ajatuksistani jäisi väärä kuva, niin en ole kaatamassa kaikkia kotitöitä ja valvomisia naiselle, enkä edes välttämättä tahdo sitä että työmääräni vähenee.. haluan vain että sitä työtäni arvostetaan eikä valiteta oman päivän rankkuutta kokoajan.
Sanon molemmille sukupuolille aika paljon samaa; sano se ääneen. Toivot arvostusta panoksestasi, jonka selkeästi ansaitsetkin. Sano vaimollesi ettet tehdo välttämättä että hän "tekisi enemmän", vaan tarvitset kiitosta siinä missä hänkin. Tahdot vain joskus kuulla että hän arvostaa kaikkea sitä mitä teet hänen eteensä.
Molemminpuolinen arvostuksen ääneen ilmaiseminen helpottaa taakkaa ja vähentää sitä katkeran kyräilyn määrää äkkiä. :D
***