puhutko kaikesta puolisosi kanssa?

Minulla on se periaate että mietitään ensin kuka hyötyy. Jos jonkin epämukavan asian vatvominen aiheuttaa vain pahaa mieltä, eikä hyödytä ketään, rehellisyys on turhaa. En halua kuulla jos mieheni mielestä niissä farkuissa peppuni näyttää isolta, haluan että hän sanoo minua kauniiksi, oli se totta tai ei, niin kauan kuin hän ei sen sanomisesta kärsi.

Mitä ikäviä asioita tarkoitat?

***

Näin maanantaisin työ ainakin tuntuu ikävältä, mutta koitamme välttää työasioiden tuomista kotiin. Välillä silti niistäkin..

Yleensä jutustelu sellaista arkipäivään liittyvää, tunteista ja parisuhteesta on vaikea saada miestä puhumaan.

Varsinkin niistä ikävimmistä asioista on tärkeää jutella samantien; suhteemme ihan alussa sovimme, ettei yhtään kiveä saa jäädä kenkään. Ja ei tottamooses ole aina helppoa ottaa hankalaa asiaa puheeksi, mutta kyllä se kannattaa!

Eihän vaimo halua kuulla minun mielipidettä vaan hän haluaa vahvistuksen omaan mielipiteeseensä. Kun myötäilen hänen kantaansa, kotona säilyy rauha ja silloin hänellä on iltasin vähemmän päänsärkyä.

mutta monesta asiasta kylläkin. On asioita joista haluan jutella vain tyttöystävieni kanssa ja oikeastaan vain he voivat ymmärtääkin tiettyjä asioita. Puolison kanssa kyllä puhutaan paljonkin arkipäivän asioista, lapsista. parisuhteesta yms. Ei hirveästi analysoida eikä filosofoida koska puolisoni ei juurikaan tuollaisia pohdintoja halua. Ja pakottaa en tietenkään voi vaan keskustelen ja "parannan maailmaa" ystävieni kanssa. Ja kaikki ovat tyytyväisiä...

No en tietenkään kerro aviopuolisolle kaikkia asioita. Käytännössä olen huomannut ettei kannata puhua.

Kyllä kaikesta. Mies ei välitä puhua omista työasioistaan, kun haluaa vapaalla olla nimenomaan vapaalla. Muuten kyllä kaikki puheenaiheet ovat sallittuja ja toivottuja.

ehdottomasti. Ei se helppoa aina tietenkään ole, mutta ehdottomasti parempi kuin jättää asioita mieleen hautumaan.
Joskus esille tulevat asiat ovat kipeitä, eikä toista tietenkään halua tieten tahtoen satuttaa, mutta kun kissa on nostettu pöyd♪lle asiat voidaan selvittää.
Ja ennenkaikkea luottamus toiseen säilyy ja on vahva, kun tietää että aina ollaan rehellisiä oli tilanne mikä tahansa.

puolisoni kanssa keskustelen kaikki asiat. Sitten harkinnan mukaan muille ( ystäville ). On asioita, joita ei viedä kodin ulkopuolelle, mutta mielestäni ei ole reilua että jos joku asia painaa mieltäni, etten kertoisi sitä puolisolleni. Sama toisin päin, toivon että puolisoni pystyy puhumaan minulle, kuin että hän puhuisi asioistamme jollekin kaverilleen.

Toki puhumme kaikesta mahdollisesta. Monesi arvaamme puolesta sanasta toisen ajatukset. Yli 30 yhdessä ( aviossa pitkästi yli 20 vuotta ) oltua vuotta on antanut siihen "taikansa". Jos puolisoni on joutunut kokemaan jotakin ikävää, en yleensä silloin rasita hänen taakkaansa millään vähemmän mukavalla asialla. Jos on sellainen silloin pakko kertoa, niin yritän tehdän sen mahd. positiivisessa hengessä - toki riipuu sekin asiasta.

Kyllä aika monet asiat puolisoni kanssa puhun. Varsinkin sellaiset asiat meillä on tpana puhua halki, jos vaikka vaan vähän on toiselle tullut äkäiltyä. Asia puidaan pois aika pian. Suoriksi ja rehellisiksi on opittu sen asian suhteen, että se kerrotaan mikä mieltä painaa. Meidän ollut pakko tällainen keino kehittää, kun olemme molemmat niin äkkipikaisia ja aika sujuvia tuon kielen kanssa.

Ihan kaikkea en kuitenkaan rakkaani kanssa jaa. Minulla on sellaisia työhuolia itselläni, joilla en puolisoani rasita. Myö muutama aika vakava ongelma lähisukulaiusten kanssa, joista en ole vaimolleni puhunut. Jotenkin ajattelen niin, että ihan kaikkea minun ei tarvitse rakkaani niskaan kaataa. Jotkut asiat minun on jaksettava kantaa itse.

..."älä anna auringon laskea vihasi ylle". Ja, siinä on kyllä vinha perä. Meillä puhutaan kaikesta, ja mieheni puhuu myös. Myös niistä ikävistä. Turha niitä on jättää sisälleen jäytämään kun sillä tekee vain hallaa suhteelle. Toki sillä on suuri merkitys miten vaikeammat asiat ottaa esille käsiteltäväksi. On varmasti asioita, joissa on syytä harkita mitä sanoo vai sanooko mitään, mutta mielestäni aito avoimuus, joka luo läheisyyttä parisuhteessa on kaiken a ja o.

T.Charitzy

Kyllä meillä puhutaan ihan kaikesta. Luulen, että siinä on myös yksi syy, että olemme pitkän yhteisen taipaleen jälkeen edelleen yhdessä ja hyvin onnellisia.

Olen vähän sitä mieltä, että kaikesta puhuminen kuuluu siihen "myötä- ja vastamäki" -juttuun. Jos emme puhuisi tavallisina hetkinä kaikesta, miten pärjäisimme silloin, kun oikeasti tulee huono hetki eteen, kun ei olisi tietoa, että toiselle voi puhua ja häneen voi luottaa.

En läheskään kaikesta.

Kyllä puhun. Ihan kaikesta. Jopa niinkin ikävistä asioista, kuin että joskus olen miettinyt hänen pettämistään. Olen myös kertonut että en aio tehdä niin ja että haluan olla hänen kanssaan koko elämäni kuten olen luvannut. Tietysti miehestäni ei ole mukavaa kuulla tuollaista asiaa, mutta hän voi luottaa siihen etten menisi valehtelemaankaan.

Kysymällä suoraan saa tietoa toisen mielipiteistä, ei synny väärinkäsityksiäkään. Riitelemme todella harvoin, sillä emme jätä mitään asioita karhimaan mieltä. En ole ikinä ollut näin tasapainoinen.

kaikesta. mutta mutta eipä ehkä ihan henkilökohtaisista asioista.