Vetovoima on voimakas. Nainen on tosi suloinen ;luonnollinen, hellä, auttavainen, realistinen ja optimistinen. Minä luonteeltani myös realisti, mutta pessimistisempi, ujompi. Nyt tällä hetkellä tuntuu että olisin löytänyt kenties "sen oikean". Haluaisinkin tietää mites pidemmänpäälle? Onko kokemuksia?
Kaurismies & Jouskarinainen
Kaurismies-69
3507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei, mulla toisinpäin ainakun olen jouskarimiehen (seurustellaan)lähellä ja me mm. suudellaan en pysty ajattelemaan...siirryn toiseen ulottuvuuteen... vatsassani lentää perhosia, hermostun ja vapisen kun näen hänet. Mutta hän on turhan mustasukkanen... mielestäni aiheetta, sekä oikullinen suorastaan tuuliviiri, ujo, välillä saan kylmää vettä niskaan... muotoa hän ei ota yhteyttä vaikka on luvannut. Kosinut kolme kertaa. Pyytänyt, että mennään maistraatissa naimisiin... minä ja kommenttini: täytyy miettiä, ei se, etten haluaisi elää hänen kanssaa forever, mutta käytännön asiat minun mielestäni pitää olla kunnossa, muuten avioliitto on tuhoon tuomittu...itkettäää. rakastan häntä sydämeni pohjasta tuota jouskarimiestä meinaan en ole koskaan tuntenut samoin...seko... ihana, kiltti,hellää ärri-purriani, joka välillä näykkii tai puree nilkkaan...huokaus, meillä olisi varmaan ihana tulevaisuus yhdessä, pidämme hyvin paljon samanlaisista asioista. Minulla on kuitenkin tunne, että hän on jossain määrin isänsä ja joidenkin tuttaviensa "talutushihnassa" = johdatettavissa oleva...pelottaa! Laitoin tänään textarin hänen kännykkäänsä muotoa: Moi T!
Kolautan ton sun Hallikaisen CD:n postiluukustas...päässä soi toi kpl 20, KIITOS ELÄMÄLLE...en ymmärrä sua... kpl 6 t. A
... Ex jouskarini vietti viime viikonlopun RAKKAAN ISÄNSÄ kanssa (n. 70 viisas varmaan ... hämmästynyt minä, poika yli 40-v sidottu vanhempiensa/vanhempansa (äiti kuullemma heikko uikuttaja, en ole onneksi tavannut kumpaakaan, ilmassa kuristusote, mielessä hmm... hyi litsarit huokaus minulle tietty tuhma ämmä, stadilainen)) " jalkapuuhun", oma perhe saattaa olla tosi rasite, jos ei osaa/pysty irtautumaan aikuiseksi, toivotan onnea ... onko rakkautta? riistää omalta lapseltaan tällä lyhyellä matkallamme rakkaus, ei ihme, että ex vaimo jätti ja nai omilla jaloillaan seisovan ( jouskarin perhe ei pitänyt ex vaomosta, minulle olisi varmaan sanottu heti, että ovi on tuolla ... apuva minä rukoilen ...mayby loppu hyvin kaikki hyvin... silti silmäni itkevät ... mutta, tässä vaiheessa on hyvä vielä ryömiä takavasemmalle nuolemaan haavojani ... onni onnettomuudessa en olisi suostunut jakamaan häntä hänen vanhempiensa tasolla, hekin jotain opettajia) ... hän ei vastaa enää viesteihini 3 kpl ja 1 soitto (13 pv:n sisällä) ... se siitä sitten... ei vielä tiedä mitä menetti tai tietää ... mutta kun isi on sitä mieltä... niin!... kun pääsen tästä kyyyneltulvastani tai mitä jotkut sanovat että :naisen kyyneleet ovat kyyn eleitä, voi olla mutta nyt sattuu ja näppis on kuivaamista vailla ... huokaus kuivaan näppiksen... taitaa olla pyöräni Raleight:n aika saada kyyyytiä... riitäisköhän tollanen 100 kilsaa ja ontua väsyneenä kotiin ... kuolla sydän tunnottamana sänkyyn... itku on ainakin vähäksi aikaa tyyntynyt Rakkaudella Kaurisnainen Ani ... sorry my mistakes ... en jaksa oikolukea sorry
Itse olen jousimiesnainen ja koko sielullani rakastunut kaurismieheen...huokaus... Hmm...hitsi... koko ajan olen tiedostanut miehen tarpeen edetä varovasti ja..heh..hänen tahtiinsa =) Ensitapaamisella olin jo aivan ikiomansa, vaikka samantien olisin mennyt naimisiin =D Niin uskomattoman sanoinkuvaamattoman ihana olla kanssaan ja lähellään...!! Kauan sain odottaa ensisuudelmaakin..monet treffit siinä meni =)Pikkuhiljaa tämä tässä etenee vaikka välillä meinaan vaipua maailman syvimpiin surun syövereihin kun tuntuu ettei miehestä ota mitään tolkkua...on niin hellä ja ihana mutta kun kerron tunteistani niin ainut vastaus on se että sulkee ehkäpä syliinsä... ihanaa toki ja kertoohan se että pitää kuulemastaan ja tunnen sydämensä vapinan...mutta silti samalla koen hänen jotenkin kuin kavahtavan... Enkä tiedä kavahtaako hän sitä että joutuisi sanomaan tunteensa ääneen vai sitä että kokee olevansa asvaltin ja jyrän välissä... oi voi... Päivittäin tirahtaa pieni itku kun pelkään menettäväni tämän jumalteni lahjan... kuitenkin nielen palan kurkustani ja otan tukea pienistä ihanista eleistään ja hellyyden ja huomion osoituksistaan... Voih... en kai voi muuta kuin odottaa ja katsoa kuinka käy... Kunpa vain kerran sanoisi sen yhden asian ääneen...jos niin tuntee... Enpä tiedä...saankohan häntä koskaan seurustelemaan kanssani... Vai uskaltaisinko hieman enemmän nykiä hihasta...? Kaurista kuitenkin pitää joskus potkia persuksille jossain asioissa...Höh..jousimies ja kauris kaipaavat ehdotonta varmuutta molemmat..mutta kauris kai vain kaipaa enemmän näyttöä ennenkuin rakkautensa tunnustaa, ja jousimies taas..niin kovasti kaipaa rakkaudentunnustusta ennenkuin uskaltaa uskoa...höh...
Mitäpä jos epä-kaurismaisesti vain ottaisit tämän ilmeisesti jo sydämessäsi valitsemasi naisen syliisi ja pusertaisit kiinni, katsoisit silmiin ja antautuisit? Ja, huom, tekisit sen selväksi =D Minä ainakin sulisin ja itkisin onnesta ja vapisisin helpotuksesta jos "oma" kauriini sen tekisi.. ennenkuin masennun täysin turhasta odotuksesta ja piinaavasta epätietoisuudesta...