En tiedä, onko tämä nyt sitä varsinaista masennusta..
Elikkäs, olen 3 lapsen äiti, nuorimmaiseni on nyt tasan 20 päivän ikäinen.
Ongelmana on tämä meikäläisen ihan kumallinen väsymys!
Kaikki tuntuu ylivoimaiselta, varsinkin vauvani hoitaminen.
ihan pienetkin jutut vaativat ihan hirvittäviä ponnistuksia ja sitten itkettää kun ajattelen, etten välitä tarpeeksi vauvastani.
Minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä pikkuiseeni. Säälin häntä vain ihan kamalasti.
Kamalinta tässä on kuitenkin se, kun itse on ihan loppuunpalanut ja vauva vain itkee.
yritin saada hänet hiljaiseksi tyynyn avulla.
Elikkäs, olen 3 lapsen äiti, nuorimmaiseni on nyt tasan 20 päivän ikäinen.
Ongelmana on tämä meikäläisen ihan kumallinen väsymys!
Kaikki tuntuu ylivoimaiselta, varsinkin vauvani hoitaminen.
ihan pienetkin jutut vaativat ihan hirvittäviä ponnistuksia ja sitten itkettää kun ajattelen, etten välitä tarpeeksi vauvastani.
Minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä pikkuiseeni. Säälin häntä vain ihan kamalasti.
Kamalinta tässä on kuitenkin se, kun itse on ihan loppuunpalanut ja vauva vain itkee.
yritin saada hänet hiljaiseksi tyynyn avulla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
SITÄTOIVON TÄMÄN TODELLAKIN OLEVAN!!!!!!!!!!!!!!!!!
Yritit hiljentää vauvaa tyynyn avulla?????
Mutta jollei tämä ollut, vaan tuoreen äidin epätoivoinen vuodatus, niin nyt olet todellakin avun tarpeessa. Soita heti jollekkin läheisellesi ja pyydä apuun. Että saisit hetken edes nukuttua. Ja sitten aamulla heti soitto neuvolaan.
Kärsit pahasta synnytyksen jälkeisestä väsymyksestä ja masennuksesta.En tiedä teidän kuntanne tilannetta, mutta ainakin täällä on mahdollisuus saada kotipalvelusta apua ensimmäisiin päiviin, että saa nukuttua jne...
No sentään en ole ravistanut, pudottanut tai heittänyt häntä, vaikka joskus käväisee ihan kauheita aatteita päässä..
Sitä vain ei ajattele, kun "päässä napsahtaa", eli oikein hermostuu ja sitten sitä vain tekee...
Pelkään, että vauva viedään minulta, jos menen neuvoloihin valittelemaan, kun olen täällä saanut lukea sellaisia juttuja, joissa sellaisesta pelotellaan...
Kotipalvelu?
Kai sitä voisi yrittää selvittää, että olisiko minulle mahdollista, sillä lailla ovelasti, ettei heti sano, miksi sellaista toivoisin..
Ilmeisesti tilanteeni on kamalan paha, kun ihan provoksi juttuani epäillään..
heti kärkeen sitä "provo"-kommenttia, ensimmäinen ajatus kun oli.
Mutta oikeasti, tilanteesi on paha. Ja kolmen lapsen äitinä, väsymyksesi on ymmärrettävää.
Itse aikoinaan kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta myös toisaalta "täydellinen äiti"-syndroomasta, mikä varmaan esti pitkälti, ettei lapselleni tapahtunut mitään.
Itse en aikanaan apua hakenut, eihän mussa ollut mitään vikaa. Aikanaan se paheni keskivaikeasta vaikeaan masennukseen, johon sain apua kuusi vuotta pojan syntymästä.Terapeutin papereissakin jopa lukee, että olen tekopirteä, koska en hyväksy omaa tilaani.
En voi sanoa, että olisin nykyään parantunut, masennus tulee olemaan osa joka päiväistä elämääni, mutta olen hyväksynyt sen. Olen tällä hetkellä raskaana, ja mulla on aika iso mahdollisuus synnytyksen jälkeen sairastua uudestaan. Elämäntilanteeni on kyllä tällä hetkellä todella erilainen, toivo elää, että jos vaikka tämän ipanan vauva-ajasta muistaisikin jo jtain.
Soita vaan rohkeasti sinne neuvolaan, ei ne ensimmäiseks muksuja oo pois ottamassa. Voi olla, et tarvitset jonkun lausunnon sinne kotipalveluun.
Voimia ja jaksamista toivotan, Vaikka se elämä tällä hetkellä kenties tuntuu toivottomalta ja pimeältä, ei se aina tule sitä olemaan...
Älä kerro tuota tyyny juttua mutta muuten ihan kaiken juuri noin kuin kuvailit ja paljon itkua! He saa keksiä sulle apua, oot selvästi ihan loppu henkisesti ja fyysisesti. MISSÄ MIES ON?
Koita hillitä itsesi. Tuosta nouset vielä ja valoo päin!
Miten niin, "älä kerro tuota tyyny juttua" ?
pelkäämäänsä pikaista huostaanottoa.
Ei ole olemassa "pikaista huostaanottoa". Lain terminä lienee kiireellinen turvaamistoimi, johon myös kriteerit. Nopein tie apuun tapauksessasi on 1)tartu puhelimeen, soita oman alueesi tk lääkärille. 2) vastaanotolla hän arvioi masennusseulaa apuna käyttäen kärsitkö esim synnytyksen jälk. masennuksesta. Jos tilanne paha, saat lähetteen suoraan sairaalaan (aikuispsykiatrian osastolle) tai masennuslääkityksen ja keskusteluapua. Joko sukulaisesi, perheesi, ystäväsi huoltavat lapsia hoitosi ajan, tai maksat yksityiselle hoitajalle. Kunnilla ei rahaa antaa kodinhoitoapua. Viimeinen vaihtoehto on pyytää oman alueesi sosiaalityöntekijältä apua, joka voi viimeisenä hoitoapuna järjestää avohuollon tukitoimenpiteenä lapsillesi hoitopaikan kaupungin perhekodista tms. laitoksesta. Hae apua rohkeasti, koska synnytyksen jälk. masennus johtuu usein hormonitasapainon heittelystä.
Oli pakko vastata tähän viestiin! Miten sulla menee? Oletko hakenut apua? Olet ilmiselvästi erittäin lopussa ja masentunut. Nuo tunteet ovat tuttuja, olen itse kärsinyt synn. jälk. masennuksesta, vieläkään en ole toipunut, ihan yhtä helvettiä ollut.
Masennukseen on olemassa apua, eikä lapsiasi viedä sinulta yhtään mihinkään, vaan sinua autetaan. Apua saat neuvolasta, terveyskeskuksesta, mielenterveystoimistosta, tai esim. lähimmästä psykiatrian poliklinikasta. Jo neuvoloissa on monella paikkakunnalla omia psykologeja tai psyk. sairaanhoitajia ja nykyään tämä masennus kai otetaan jo helposti vakavasti neuvoloissa.
Ja jos mahdollista, pyydä ottamaan estrogeenitason mittaus verestä. Monet lääkärit ei tiedä asiasta, mutta ole tiukkana. Psykiatri Antti Ahokas (ottaa vastaan Helsingissä Mehiläisessä)on nimittäin edelläkävijä Suomessa tutkimuksillaan, että synn. jälk. masennus johtuisi pitkälti estrogeenitason romahduksesta synnytyksen jälkeen. Eli estrogeenistä / mielialalääkityksstä /keskusteluavusta varmasti saat apua! Kerro vaan rehellisesti, mikä tilanne on! Älä peittele! Saat kyllä avun!
Ja mene netissä sivulle www.aima.fi . Se on Äimä ry:n sivu, eli Äidit irti synnytysmasennuksesta. Siellä on tukiverkostoa, tietoa ja yhteystietoja, mielestäni heillä on joku "auttava kriisipuhelinkin"(?).
Älä jää yksin, kun et todellakaan ole yksin tämän ongelman kanssa!