millaista elämää

...

Elämä vauvan kanssa oli rankkaa. Vauva oli vaativa tapaus, ei koliikkilapsi, mutta herkkä reagoimaan itkulla kaikkeen. Ei viihtynyt makoilemassa paikallaan. Nukkui vain pätkäunia ja vaikutti aina väsyneeltä. En totisesti haikaile vauva-aikoja takaisin, vaikka onhan ne vauvelit ihaniakin. Itse vaan eli sen ajan ikäänkuin sumussa (kyllähän sekin jossain tuntuu, kun itse herää vuoden ajan joka yö 2-3kertaa). Ekan vuoden jälkeen on elämä vaan mennyt mukavampaan suuntaan. Ihana seurata lapsen kasvua. Nyt on kyllä jo uhmaoikkuja esiintynyt ja ne kiristää välillä hermoja, mutta uskon, että jämäkällä otteella selvitään. Luottavaisesti katselen tulevaisuuteen ja nautiskelen pienestä parivuotiaasta ukkelistani, joka vetelee päiväuniaan äidin tässä surffaillessa netissä...

2vuotiaana oli ihana pieni tyttö mutta sitten 4 vuotiaana alkoi tulla ongelmia.,Nimittäin 2 vuotiaana käytti vielä vaippaa ja 3 vuotiaana oppi potalle ja nyt 4 vuotiaana on siirry pottaan .Kaikki alkoi siitä kun oltiin Kaupassa ja tytölle tuli Kakka ja pissahätä.No.. ei siinä Mitää mutta sitten kun Pistin Tytön pöntölle Niin ei suostunut tekemään pöntölle vaan halusi potan.no...sanoin että ei noin isot voi enää potalla.sitten päästiin kotiin ja tyttö ei halunnut käydä pöntöllä.Sitten Päätimme että otetaan potta ja tyttö saisi käydä siinä.Ja yö vaippaa oli vielä kastelun takia pidettävä.Yövaippaa Pidettiin noin 4vuotiaasta 8 vuotiaaseen. Ja 10.vuotiaana alkoi kuukautiset .