Olen 17, seurustelen vakituiseti sekä asun kihlattuni kanssa yhdessä. olemme pitäneet yhtä monta vuotta jo.
Nyt kävi kuin kävi, turha jahkailla siitä miksi,mutta olen raskaana. Tein kolme testiä, enkä siltikään meinannut uskoa sitä todeksi.
Ongelalmani on se, että minä todella haluaisin tämän lapsen. Lapsen isä ei oikein ole innoissaan, hän haluaa tukea minua, joten hän ei suoraan sano, ettei halua lasta.. mutta tiedän sen aiemmista keskusteluista. En haluaisi rikkoa häntä vastaan... En kuitenkaan tiedä pystynkö keskeyttämäänkään.
Toinen este lapselle olisi minun koulu.. opiskelut on pahasti kesken, ja osittain sillä tavalla kesken, ettei niitä pystyisi enää tauon jälkeen jatkamaan.
Laittaakko opiskelut siis tauolle ja jatkaa hiukan eri tietä tauon jälkeen ja toivoa vain parasta että mieheni oppii pitämään ajatuksesta että meille tulee vauva...? olisi mukava saada tukea ja kommentteja puolin ja toisin asiasta avuksi mietteisiini, vaikka lopullinen päätös minun on tehtävä aivan itse...
Mieheni on muuten minua muutaman vuoden vanhempi, työssäkäyväkin jo, että toimeentulo ei olisi ongelma, niin kuin ei ole ollut tähänkään asti. itse olemme kahden tulleet toimeen ilman muiden apuja.
Nyt kävi kuin kävi, turha jahkailla siitä miksi,mutta olen raskaana. Tein kolme testiä, enkä siltikään meinannut uskoa sitä todeksi.
Ongelalmani on se, että minä todella haluaisin tämän lapsen. Lapsen isä ei oikein ole innoissaan, hän haluaa tukea minua, joten hän ei suoraan sano, ettei halua lasta.. mutta tiedän sen aiemmista keskusteluista. En haluaisi rikkoa häntä vastaan... En kuitenkaan tiedä pystynkö keskeyttämäänkään.
Toinen este lapselle olisi minun koulu.. opiskelut on pahasti kesken, ja osittain sillä tavalla kesken, ettei niitä pystyisi enää tauon jälkeen jatkamaan.
Laittaakko opiskelut siis tauolle ja jatkaa hiukan eri tietä tauon jälkeen ja toivoa vain parasta että mieheni oppii pitämään ajatuksesta että meille tulee vauva...? olisi mukava saada tukea ja kommentteja puolin ja toisin asiasta avuksi mietteisiini, vaikka lopullinen päätös minun on tehtävä aivan itse...
Mieheni on muuten minua muutaman vuoden vanhempi, työssäkäyväkin jo, että toimeentulo ei olisi ongelma, niin kuin ei ole ollut tähänkään asti. itse olemme kahden tulleet toimeen ilman muiden apuja.
Vastaukset 91
Vanhimmat
Nyt järjen äänet vaietkoon ja kuuntelet sydämesi ääntä. Jos haluat pitää lapsen, niin antaa palaa. Tuollaisessa tilanteessa ei pidä tehdä aborttia, kun sinun puolestasi lapsi on tervetullut.
Ja mitä mieheesi tulee, niin hyvällä mallillahan tässä jo ollaan, kun hän haluaa tukea sinua. On sitä ennenkin saatu parikymppisenä lapsia - puhun nyt miehistä - ja elämä on jatkunut. Hän käy työssä jne. Nykyaikana ketään ei potkita raskauden takia myöskään koulusta, joten pidä äitiyslomaa jonkun aikaa, ja sitten vain lapsi hoitoon. En ymmärrä, mikset voisi jatkaa koulua äitiysloman jälkeen.
"minä todella haluaisin tämän lapsen."
Tuo oli vastaus aborttikysymykseen.
"Laittaakko opiskelut siis tauolle ja jatkaa hiukan eri tietä tauon jälkeen ja toivoa vain parasta että mieheni oppii pitämään ajatuksesta että meille tulee vauva...?"
Ja tämä toimintasuunnitelma, vai mitä? :) Kuulostaa nimittäin siltä, että tiedät tasan mitä haluat tehdä ja tiedät myös miten toimia. Kuulostaa erittäin kypsältä sinun ikäisesi kirjoittamaksi. Jos te kuitenkin asutte yhdessä, olette kihloissa ja poikaystävä ehkä loppujen lopuksi valmis sitoutumaan eikä ole mikään heittiö, niin uskon että selviätte vaikka nuori mies on taatusti aluksi kauhuissaan kun hänestä tulee isä! Usko pois, niin ne on usein iäkkäämmätkin miehet (ja naiset kans!).
Onko poikaystilläsi ketään, jonka kanssa keskustella? Vaikka luotettavaa vanhempaa ystävää/veljeä, jolla olisi jo lapsia? Tai onko sinulla tuttuja, joilla olisi lapsia? Netistä, IRC:stä jne. löytyy myös nuoria äitejä ja isiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Kaikki sujuu varmasti hyvin, kunhan vain totutte ajatukseen lapsen tulosta!
Mietityttämään "olemme pitäneet yhtä monta vuotta jo" ja olet vasta 17? Kuinka monta vuotta on monta vuotta? Ja jos miehesi on sinua muutaman vuoden vanhempi, kiinnostaisi tietää montako vuotta?
.. että tämä menee tähän. kultani on minua kuusi vuotta vanhempi, kypsä ja rauhallinen, käy baareissa vain noin kerran vuodessa, ja silloinkin minun täytyy lähes pakottaa hänet hiukan vapaalle minusta. vajaa neljä vuotta. se on minulle monta vuotta. ja lisää on vuosia tulossa.. :)
Jos todella haluat lapsen se on sinun asia.Tee niin kuin parhaaksi näet!Muista kuitenkin miettiä hieman tulevaisuutta.Olet kiinni ja vastuussa lapsessasi seuraavat 18 vuotta.Oletko valmis viettämään kaiket illat kotona lapsen kanssa kun muut ikäisesi lähtevät juhlimaan.Jos et saakkaan tukea tarpeeksi avomieheltäsi,miten jaksat itkuisen vauvan kanssa vuorokaudesta toiseen?Olet hyvin nuori vielä joten halusin vaan muistuttaa sinua siitä että vauvan syntymä ei ole pelkkää vauvan tuoksuista elämää.Sinun tarvii sitoutua lapseen täysin.Niin että lapsi tietää että olet todellakin läsnä.
Tuskinpa kihloissa oleva nainen muutenkaan baarielämää viettää yhtä aktiivisesti kuin opiskelemaan päässyt teekkari. Eihän tuo mieskään miltään kapakkaluudalta vaikuta. Nainen kun on vielä sitä mieltä, että lisää vuosia on tulossa, niin mikä estäisi vauvankin pitämisen. Tee lapset nyt, ja kun he lentävät pesästä, olet 4-kymppinen ja nuori edelleen. Tsemppiä!
minä olen saanut lapsen ihan samanikäisenä eli 17.. ja ei todellakaan ole kertaakaan tullut tilannetta ettenkö olisi tuulettumaan päässyt ja kavereiden kanssa.minulla ainakin on ollut perhe ja kaverit tukena 100% ja kertaakaan ei ole tuntunut että olisin nuoruuden menettänyt päin vastoin ihanampaa aikaa en olisi voinut kuvitella kuin nämä kaks vuotta mitkä tähän mennnessä olen ihanan poikani kanssa viettänyt!
Elämässä kaikki ei aina mene suunnitelmisen mukaisesti ja mitään erityistä syytä teillä ei ole miksi lapsi ei saisi syntyä niin antaa tulla vaan.
Esimerkkinä siitä miten elämä yllättää :
Samanlaisessa tilanteessa eräs tuttavapariskunta päätti myös, että lapsi on tervetullut ja myöhemmin ratkaisu soittautui siinä mielessä oikeaksi, että tämä ei suuniteltu lapsi jäi heidän ainoakseen (seuraava suunniteltu raskaus päättyi keskenmenoon ja aika pian sen jälkeen tutullani todettiin kohtusyöpä ja koko kohtu, munasarjat jne. jouduttiin poistamaan).
Olin samassa tilanteessa kaksi kuukautta sitten, vaikkakin olen sinua muutaman vuoden vanhempi.. Olisin itse okovasti halunnut pitää lapsen joka sisälläni kasvoi, ja mieheni kyllä tuki eikä painostanut aborttiin mutta antoi ymmärtää ettei ole valmis isäksi. Minä kunnioitin hänen oikeuttaan päättää halutako vastuu lapsesta vai ei, ja päädyimme aborttiin. Tottakai aluksi oli paha mieli kun oli menettänyt jotain niin suurta, mutta nyt alkaa jo valoakin näkyä. Tämä on lähentänyt minua ja poikaystävääni, ja nyt hän tietää että kunnioitan ja arvostan hänenkin mielipidettään, vaikeissakin tilanteissa. Nyt hän on myös suoraan myöntänyt, ettei olisi ikinä rakastanut lasta niin paljon kuin jokainen lapsi ansaitsisi.
Pyydän siis sinua keskustelemaan miehesi kanssa huolellisesti myös siitä miltä hänestä tuntuu, ja jos toisella on epäilyjä kannattaa sinun miettiä asiaa myös siltä kannalta miten selviät jos jäätkin yksin lapsen synnyttyä, vuosi syntymän jälkeen tai jo ennen laskettua aikaa. Sillä koskaan ei voi tietää mihin elämä teidät vie. Ja itsekin olet vielä niin nuori, että sinunkin tulevaisuuden suunnitelmasi ja halusi ihmissuhteelta muuttuvat koko ajan, mitä jos itse huomaatkin muutaman vuoden päästä että lapsen isä ei olekaan se unelmiesi prinssi, vaan että haluat elämältäsi jotain muuta? En epäile suhteenne kestävyyttä enkä tarkoita kritisoida, mutta nämäkin vaihtoehdot kannattaa käydä läpi.
Ymmärräthän myös millaisia uhrauksia joudut tekemään muunkin kuin koulun puolesta. Tulet luultavasti menettämään huomattavan määrän ystävistäsi, etkä tosiaan voi nauttia illanvietosta täytettyäsi kahdeksantoista. Lapsen ollessa pieni et voi käydä edes kaupassa ilman että joku toinen on lapsesi kanssa, tässä tietenkin on apuna jos lapsen isä on edelleen kuvioissa. Tämä voi kuulostaa turhamaiselta, mutta menetät myös kroppasi vauvalle. Mahasi ei enää koskaan tule näyttämään samalta kuin ennen, ja rintasi luultavasti veltostuvat imettämisen jälkeen.
En todellakaan halua masentaa sinua, mutta mieti tarkoin mistä nyt oikein on kyse. Se on lapsi joka vaatii täydellistä sitoutumista vuorokauden ympäri. Toivon sinulle voimia päätöksen tekoon, pelkään vain ettet "hormoneiltasi" ymmärrä asiaa kokonaisuudessaan, itse en olisi näin onnellinen jos olisin pitänyt lapsen mieheni "vastustuksesta" huolimatta. Nyt meillä on edelleen kaikki hyvin ja tulevaisuudessa tulemme varmasti saamaan lapsia.
montako lasta sinulla on kun noin tarkkan tiedät että rinnat tulee roikkumaan ja vatsakaan ei ole ennallaa lapsen tultua?! nainen on luotu synnyttämään nuorena. minä 20vuotias 4kk ikäisen lapsen äiti. ei minun rintani roiku!! vatsanikin on jo aivan entisellään, ylipainoa ei ollenkaan ole nyt eikä koskaan ole ollut. ei löydy raskausarpeja enään mistään. tokihan niitä esim rintaan tuli, MUTTA ei niitä enään näy missään. Jos yksi ihminen rupsahtaa lapsen synnyttyä, ei se tarkoita että kaikille näin käy..varsinkaan nuorelle ihmiselle. teehän sinä esikoisesi sitten neljänkympin hujakoilla kun olet hieman aikuistunut.... rentoa elämää sinulle ("mieti tarkkaan" nimimerkin takana) vatsamakkaroidesi kanssa sitten parinkymmenen vuoden päästä.
Voi hyvänen aika! Toivottavasti et ole kannustamassa toista ihmistä ikävään tekoon sen vuoksi, että itselläsi on huono omatunto. Ikään kuin yrittäisit epätoivoisesti hakea "rikostoveria". En ole koskaan kuullut noin huonoja teesejä abortin puolesta. Nyt katson asiakseni oikaista nyt laukomasi tyhmyydet: tällä palstalla on yllättävän nuoria lukijoita, jotka pahimmassa tapauksessa ottavat sinut tosissaan.
"Nyt hän on myös suoraan myöntänyt, ettei olisi ikinä rakastanut lasta niin paljon kuin jokainen lapsi ansaitsisi."
Mistä hän voi tuon tietää, kun ette antaneet edes rakkauden kehittymiselle mahdollisuutta? Miehesi olisi todellakin voinut rakastaa lasta, jos hän olisi antanut hänen vain tulla. Yhdeksän kuukautta on pitkä aika sopeutua äitiyteen ja isyyteen.
"...ja jos toisella on epäilyjä kannattaa sinun miettiä asiaa myös siltä kannalta miten selviät jos jäätkin yksin lapsen synnyttyä, vuosi syntymän jälkeen tai jo ennen laskettua aikaa. Sillä koskaan ei voi tietää mihin elämä teidät vie."
Kukaan ei voi koskaan tietää, mihin elämä vie. Minulla on monta ystävää, jotka ovat yhdessä edelleen lukiorakkautensa kanssa ja onnellisesti ovatkin. Lähipiirissä on myös liki 3-kymppisiä, jotka tuskailevat, etteivät löydä ketään ja ehdi saada enää lapsia, kun kaikki ovat jo naimisissa. Pitkäkään suhde ei takaa mitään tällä avioerojen vuosituhannella.
"Tulet luultavasti menettämään huomattavan määrän ystävistäsi, etkä tosiaan voi nauttia illanvietosta täytettyäsi kahdeksantoista."
Jokaisella on elämässään oma tärkeysjärjestys. Alkuperäisen kihlattu on mitä luultavimmin paljon vastuuntuntoisempi kuin sinun poikakaverisi. Vauvan voi myös jättää hoitoon! Ja tuskinpa kihloihin asti sitoutunut on mikään baariluuta muutenkaan.
"Tämä voi kuulostaa turhamaiselta, mutta menetät myös kroppasi vauvalle. Mahasi ei enää koskaan tule näyttämään samalta kuin ennen, ja rintasi luultavasti veltostuvat imettämisen jälkeen."
Höpö höpö! Nuorena synnyttäneen kroppa palautuu ja paranee entisestään. Saan itse esikoiseni parin viikon kuluttua, eikä kroppa ole muuttunut kuin edukseen. Ei raskausarpia, ei suonikohjuja jne. Nautin uhkeista rinnoistani ja hyväkuntoisista hiuksistani ja ihostani. Ja tärkeintähän on lienee, että lapsi saa ravintonsa ja voi hyvin. Mutta ymmärrän, ettei kaltaisesi henkilö sitä osaa arvostaa.
"Nyt meillä on edelleen kaikki hyvin ja tulevaisuudessa tulemme varmasti saamaan lapsia."
Mistä sinä voit tietää asian noin varmasti? Jospa vaikka munasarjoihisi kasvaisi kysta, joka pamahtaisi, niin se olisi lapsihaaveiden meno. Koskaan ei voi tietää varmasti, tuletko saamaan lisää lapsia.
sinulta tuo "rikostoverin" etsiminen...
Mikä on, ettei koskaan saisi kehottaa miettimään lapsen pidosta koituvia vähemmän positiivisia asioita? Ilmeisesti aina pitäisi olla sitä mieltä, että lapsi tuo mukanaan pelkkää autuutta? Naurettavaa!
Päätös lapsen pitämisestä on niin iso asia, että sitä pitää pohtia _realistisesti_. Kirjoittaja, jolle vastasit, ei käskenyt tai edes kehottanut missään vaiheessa aloittajaa abortin tekemiseen, vaan POHTIMAAN tilannetta monilta eri näkökanteilta. Hän kertoi omasta vastaavasta tilanteestaan ja siihen hänellä on täysi oikeus ilman provokaatioepäilyjä. Jos aloittaja on tarpeeksi kypsä ottamaan vastuun elävästä ihmislapsesta, hänen täytyy olla myös tarpeeksi kypsä pohtimaan myös noita asioiden negatiivisempiakin puolia ja tekemään päätöksensä tietoisena mahdollisista lopputuloksista.
Tulkintaa, tulkintaa! Rikostoveri oli lähinnä kielikuva: tiedän itsekin, ettei abortti ole nyky-yhteiskunnassa rikos ainakaan lain puitteissa. Mutta eri asia on taas se, ovatko laki ja moraali sama asia. Minun mielestäni ei: aikanaan Natsi-Saksassakin sallitut asiat edustivat silloisen yhteiskunnan arvoja ja hyväksyttyjä sellaisenaan. Mutta älä ala taas huutaa tuostakin kielikuvasta.
Minun mielestäni rintojen rupsahtamiset ja baarireissut ovat kuin kärpäsen paska valtameressä verrattuna siihen, miten suuri kokonaisuus lapsen pitäminen on. Kirjoittaja esitti minusta niin päättömiä ja pinnallisia väitteitä, että minun oli pakko puuttua niihin. Jos todella harkitsee aborttia, niin syiden pitäisi olla vähän painavammat kuin pelko vartalon ja tyttöjen iltojen menettämisestä. Mielestäni tuollaiset puheet todella halventavat syntymää ja elämää sekä ihmisyyttä. Etpä sinäkään naputtelisi siellä omalla koneellasi, jos äitisi olisi vain ajatellut vatsanahkan kireyttä alkaessaan odottaa sinua.
Todella pinnallisia väitteitä ihmiseltä, joka ei ole kokenut elämää oman lapsen kanssa.
Erityisesti kiinnitin huomiota: "Tulet luultavasti menettämään huomattavan määrän ystäviä."
Itse olen 20v. puolivuotiaan vauvan äiti ja yhtäkään ystävääni en ole menettänyt. Päinvastoin lisää olen muista äideistä saanut. Jos ystävä saa lapsen, niin siinä ehkä punnitaan ystävyyssuhteen kestoa, mutta tosiystävyys kestää kyllä tuulet ja tuiskut. Ja elämänmuutokset...
Itselläni maha on arvilla ja pieni makkara on jäänyt, mutta mitä siitä?! Lapsen saaminen on ollut parasta mitä elämässäni on koskaan tapahtunut. Ja nimenomaan syntymän jälkeen olen käsittänyt mitä on rakkaus omaa lasta kohtaan. Minulle se merkitsee sitä, että olisin valmis tekemään lapseni puolesta mitä tahansa. Mitä väliä on jollain pinnallisilla seikoilla, kun on saanut elämäänsä maailman suloisimman ja ihanimman ihmisen?! Raskausaika kaikkine vaikeuksineen, synnytys helvetillisine tuskineen ja vartalonmuutokset, eivät ne merkitse mitään sen rinnalla mitä vauva merkitsee..
Olen sitä mieltä ettei aborttia kannata tehdä muuta kuin omasta tahdostaan, jos todella haluaa pitää lapsen niin kuin ap totesi, ei kannata aborttia tehdä. Koska pahimmassa tapauksessa alkaa syyttää toista osapuolta, koska toinen painosti aborttiin. Tässä vain yksi näkökulma..
Tottakai joskus on raskasta ja vaikeaa, mutta uskon siihen, että elämä kantaa. Itselläkin koulu odottaa, mutta olen nuori ja uskon ehtiväni kouluun vieläkin. Ap, kuuntele itseäsi ja harkitse tarkkaan!!!
voi tietää: "itse en olisi näin onnellinen jos olisin pitänyt lapsen mieheni "vastustuksesta" huolimatta."
Todennäköisesti olisit vielä onnellisempi, jos olisit pitänyt lapsen...
sinun käsittämäsi moraali ei ole mikään yleismaailmallinen eikä edes Suomen tasolla oleva perusperiaate. Meillä jokaisella on oma käsityksemme moraalista myös tässä aborttitapauksessa. Natsi-Saksan kanssa asialla ei todellakaan ole mitään tekemistä, hyvä että itsekin ymmärrät sen.
Näin ollen myöskään sinun mielipiteesi kärpäsen paskoista ei tee niistä päättömiä tai pinnallisia. Yritä vain hyväksyä ihmisillä olevan erilaisia tärkeysjärjestyksiä elämälleen. Myös niiden sinun mielestäsi pinnallisten väitteiden pohtiminen voi monelle olla ihan tarpeellista. Ja lapsellista olisi olla huomioimatta niitä mitenkään.
Jos äitini olisi tullut raskaaksi kuukautta ennen minun hedelmöittämistä, minä en myöskään olisi naputtelemassa tässä koneella. Tuskin toisaalta miettisin sitä missään muuallakaan. Olisiko se kuukautta aiemmin (tai vastaavasti vuosia myöhemmin) hedelmöittynyt lapsi jotenkin huonompi kuin minä niin, että minulla olisi ollut suurempi oikeus syntyä sen sijaan?
Itsekin meinasin tuohon tekstiin vastata, on se niin kammottavan naiivi ja itsekeskeinen. Kenties provo? Täällä todella tuntuu viihtyvän näitä anonyymejä huutelijoita, jotka ikään kuin "houkuttelevat" toisia tekemään abortin. Vaikka raskaana oleva itse vihjaisi, että kovasti toisaalta tahtoisi pitää lapsen, niin sitten yritetään muistuttaa, että "ajattele nyt järkevästi". Kieltämättä vaarallista, että monet abortin tehneet ovat niin hukassa itsensä kanssa, että pitää saada joku "samalle puolelle" tekemällä abortti houkuttelevaksi ratkaisuksi :/
Jostain syystä nämä lapsen pitämistä puolustavien (esim annette) kirjoitukset ovat paljon kypsempiä, realistisempia ja kannustavampia.
Abortin tehneet tuntuvat suhtautuvun jopa aggressiivisesti sellaisiin "pettureihin" jotka tahtovat pitää vauvansa eivätkä marssi rohkeasti pää pystyssä aborttiklinikalle välittämättä toisten mielipiteistä. Kummallista.
Minä en vertaa aborttia ja Hitlerin julmuuksia keskenään. Jos luit tarkasti, olet jo kertaalleen pyytänyt sinulta tekstin tulkintaa, mikä ei tarkoita kirjaimellista lukemista. Kielikuvia ja vertauksia käsiteltiin urakalla mm. lukion äidinkielen oppimäärässä. Vertasin vain, että laki ei aina perustu moraaliin. Esimerkiksi Natsi-Saksassa oli laillista tappaa juutalainen, mikä tuskin on kenenkään mielestä nykyään moraalista. Vaikka Suomen laki sallii abortin, niin se ei istu kaikkien moraalitajuun.
Kyse on taaskin minun mielipiteestäni, kun väitän, että roikkuvat rinnat ja baari-illat ovat toisarvoinen seikka ihmiselämän rinnalla. En tajua, miten joku viitsii edes puhua pienestä vauvasta samassa lauseessa pilalle menneen vartalon kanssa. Totta kai, jos jollekin tuollaiset asiat ovat ihmiselämän tärkeitä asioita, niin toivotan onnea hänen valitsemallensa tielle. Sääliksi tosin käy.
Jos ja jos äitisi sitä ja tätä. Jos lehmät lentäisivät. Mutta kun se sattui olemaan juuri sinä, joka sattui hedelmöittymään. Etkö näe elämässä mitään tarkoituksellisuutta? Jos äitisi olisi sattunut hedelmöittymään kuukautta aiemmin, niin sitten tämän toisen vauvan olisi täytynyt syntyä tähän maailmaan. Oleellisinta lienee, ettei äitisi keskeyttänyt keinotekoisesti pientä elämääsi kohdussa, joka mahdollistaa sinulle nyt koneen naputtelun ja muut hauskat asiat.
Miksi kihiset raivoa? Miksi rivien välistä tirskahtelee kiukku minua kohtaan? Miksi sinulle on niin tärkeää, mitä ajattelen abortista. Jos sinun mielestäsi abortti ei ole mikään sen ihmeellisempi juttu - tärkeää huomioida ulkonäkö ja muu sälä siinä ohessa - niin laita kone kiinni ja naura paskaisesti mielipiteilleni. Minä en hyväksy aborttia, etkä sinä päätäni käännä.
En missään vaiheessa kehottanut häntä aborttiin, ilmaisin vain oman kokemukseni jota hän alkuperäisessä viestissään pyysi. " Kommentteja ja kokemuksia molemmin puolin", nyt kun siis kehtotan häntä todellakin miettimään asiaa kaikilta kannoilta, niin minusta tuleekin se kamala ämmä joka "yrittää houkutella rikostoveria oman omatuntonsa puhdistamiseksi"!! Voi hyvänen aika, se ei ollut tarkoitukseni. Ja mielestäni esitin viestissäni tärkeitä seikkoja, joista te nyt kuitenkin nostitte esille ne minunkin mielestäni epäoleellisimmat ja aloitte näin nakertaa pohjaa pois koko viestiltä mikä on mielestäni erittäin asiatonta ja epäkypsää. Toivoisin että sinä PieniTyttönenVain jolle alunperin viestin osoitin lukisit kirjoittamani viestin huolellisesti ja kertoisit minulle mikäli siinä oli jotain mikä loukkasi sinua tai pahoitti mielesi, tämä ei tosiaankaan ollut aikomukseni. Vilpitön aikomukseni oli vain antaa sinulle eväitä jotta voit itse tehdä päätöksen ja pysyä siinä. Toivon että vastaat ja kerrot oliko viestistäni mitään apua vai oliko siitä jopa haittaa, kiitos.
En usko, mutta kiitos vain sinullekin kun jaksat kantaa huolta onnellisuudestani.
Ymmärsit ideani, harmi että niin moni ei sitä kykene ymmärtämään. Olet oikeassa siinä etten todellakaan kehottanut häntä aborttiin, koetin vain keskustella asiasta asiallisesti, ei näköjään onnistunut.
Juuri tuohon seikkaan viittasin, kun puhuin vertauskuvallisesti rikoskumppaneista. Olen tehnyt elämässäni joitakin asioita, joita en sisimmässäni hyväksynyt. Tällöin oli kuin balsamia sielulle löytää ihmisiä, jotka olivat hairahtaneet samalle polulle. Hyvät abortin puolustajat: kyllä teille löytyy kohtalotovereita tästä maasta ilman, että erikseen suosittelette kenellekään aborttia. Suomessa tehdään 30 aborttia päivässä, joten kavereita tuntuu riittävän.
Mielestäni on myös lähinnä liikuttavan säälittävää, kun ihminen puhuu samassa tekstissä järjellä ajattelemisesta ja rintojen mahdollisesta roikkumisesta. Jos joku ilmoittaisi yleisessä keskustelussa muuten vaan, että hän tekee elämässään tärkeät ratkaisut silmällä pitäen vartalon säilymisen ja baarireissujen mahdollistamisen, varmasti kaikista hän olisi aika tyhjäpää.
Mutta jotkut abortistit ovat sitä mieltä, että kaikki syyt ovat pohjimmiltaan päteviä ja hyviä aborttiin: vaikka elämä ja suhde olisi muuten kunnossa, niin jos pelottaa, ettei vauvan myötä ehdi enää siivota sukkalaatikkoa niin aborttiin vaan.
Alkuperäinen kirjoittaa, että hän haluaisi pitää lapsen ja mies on tukena. Tuossa tilanteessa ei löydy enää sijaa millekään muulle kuin lapsen pitämiselle. Perheratkaisuja ei tehdä järjen vaan tunteen perusteella!
Ilmeisesti olet niin voimakkaasti lapsen pitämisen kannalla, että luet näitä viestejä jotenkin vinoutuneesti. Muuten en ymmärrä, mistä olet käsityksesi repinyt.
Abortin tehneiden viesteissä näkyy kaikkein voimakkaimmin neuvo _kuunnella itseään ja omaa tahtoaan_. Miten tämä voidaan tulkita kehotukseksi aborttiin?! Abortin tehneet todellakin tietävät, kuinka tärkeää on kuunnella omaa sisintään, ja he kannustavat toimimaan sen mukaan. Siis joko pitämään lapsen tai tekemään abortin, ei "houkuttelemaan" kumpaankaan vaihtoehtoon.
Naurettavaa tuo syytös etenkin kun huomioidaan teidän selkeä kehoitus vain ja ainoastaan lapsen pitämiseen. Kumpikohan ryhmä tässä enemmän vinoutuneesti neuvojaan jakelee...?!
Kyseinen teksti oli hyvin rehellinen ja "jalat maassa" - tyylinen katsantokanta lapsen pitämisen eri puoliin. Ja myös _henkilökohtainen_ käsitys vastaavasta tilanteesta. Ehkä jutut ovat pieniä yksityiskohtia ja jonkun mielestä pinnallisia, mutta miksi ne pitäisi unohtaa? Jos täällä kerran keskustellaan, miksi ainoa mainostettava asia saisi olla "pienten lasten ihanuus, autuus ja rakastettavuus"? Se se vasta on naivismia! Lapsen pitäminen on kokonaisvaltainen juttu, johon ei kannatakaan lähteä pää pilvissä -periaattella, kuten ilmeisesti te haluaisitte.
Mistä tämä "aggressiivisuus" lapsensa pitäviä kohtaan muka tulee? Täällä abortin tehneet nousevat yleensä puolustamaan itseään vain ja ainoastaan typeriä mustavalkoisia yleistyksiä ja ahdasmielistä maailmankuvaa vastaan. Yleensä kun juuri aborttioikeutta puolustavat kykenevät näkemään asian useampiakin puolia ja myös muita kuin omia katsantokantojaan. Aborttiin negatiivisesti suhteutuvilla on lähes poikkeuksetta aggressiivisemmat viestit, joiden pääsisältö on usein vielä kaiken lisäksi pelkkä tuomitseminen.
Tunnut olevan 100-prosenttisen varma monista asioista oman elämäsi suhteen. Kerrotko minullekin seuraavat asiat:
1. Oma miehesi ei olisi pystynyt rakastamaan tulevaa lastanne kovin paljon: Mitä luulet, rakastaako minun mieheni tulevaa lastamme riittävästi? (Itse en tiedä vielä vastausta, koska vauva ei ole syntynyt.)
2. Sanoit, että suhteet eivät välttämättä kestä lapsen tultua. Miten luulet, että minun ja mieheni suhde tulee kestämään vauvan? Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. (Itse en tiedä vielä vastausta, koska en voi nähdä huomispäivään.)
3. Luuletko, että mahdollisesti rupsahtavat rintani ja vartaloni ovat este yhteiselämälle pidemmällä tähtäimellä? Tulenko masentumaan? (Itse en tiedä vielä vastausta, sillä en edes tiedä, miltä vartaloni tulee näyttämään imetyksen jälkeen.)
4. Te tulette varmasti saamaan lapsia tulevaisuudessa. Mitä luulet, tulemmeko mekin saamaan vielä lisää lapsia? Varmasti? (Itse en tiedä vielä vastausta, sillä voihan olla, että saan vaikka munasarjasyövän, ja lapsentekohaaveet menevät sen siliän tien.)
Elämäni on kovin epävarmaa, sinulla selkeämpää. Olisi kiva kuulla tietäjänaiselta varmat vastaukset!
Miksi poimit viestistäni vain ne kohdat jotka haluat ja koetat niillä todistella asennoitumistani, viet ajatuksiani suuntaan jossa ne käsitetään tavalla jota en todellakaan tarkoita? Mihin hävisivät kohdat " En epäile suhteenne kestävyyttä enkä tarkoita kritisoida, mutta nämäkin vaihtoehdot kannattaa käydä läpi" ja "Toivon sinulle voimia päätöksen tekoon" koska todellakin toivon että hän tekee päätöksensä itse. Nämä kohdat olivat alkuperäisessä viestissä samalla tavalla kuin nuo sinunkin valitsemasi, mutta ne olet unohtanut saman tien.
Minusta on vaan outoa, että kun joku kertoo haluavansa pitää lapsen, niin vielä joku kehottaa kerran miettimään elämän tosiasioita ja lapsen myötä tulevia ikäviä asioita. En voi yleistää, että kaikki abortin kannattajat puolustavat aborttia. Joskus vaan en voi olla lukematta rivien välistä, kuinka jollekin ihmiselle sanotaan "Tee abortti", vaikka hän itse vielä puntaroi kahden vaihtoehdon välillä.
Mutta kerro minulle hyvä ihminen, kuinka perustelet vartalopuheesi ja baarijuttusi? Kuinka voit edes ulkopuolisena esittää epäilyjä toisen suhteen kestosta. Tai kuinka voit olla varma siitä, ettei miehesi olisi rakastanut lastanne / saatte varmasti lisää lapsia. Maailmasi on kovin järkiperäinen ja yksityiskohtainen.
Minun mielestäni sinun tekstissäsi ei ollut yhtään näkökohtaa, joka olisi puoltanut lapsen pitämistä. Ikäviä seikkoja löysit äärettömän paljon: miksi kerrot niitä ihmiselle, joka haluaa pitää lapsen.
Aivan sama kuin jos minä kertoisin haaveilevani muutosta Tampereelle. Sinä kertoisit, kuinka siellä on kallista asua, saastetta ilmassa, ikävät ihmiset, tökkivä liikenne ja huonosti työpaikkoja. Kuitenkin lopussa toivottaisit "kaksinaamaisesti" voimia päätöksentekoon. Rehellistäkö?
Kyllä minulle ainakin on iso asia, että kroppa menee pilalle synnyttämisen jälkeen. Onpa kivaa kun paikat ovat ihan löysänä eikä seksi tunnu miltään. Ei silloin ole ihme jos miehesi huomaakin nämä hyvännäköiset sekä ei- synnyttäneet naiset. Eivät kaikki näe eivätkä koe lasta päämääränä. Korkeasti koulutettujen naisten joukossa on vuosi vuodelta enemmän kuulunut puhetta elämästä lapsettomana, siis omana valintanaan.
Mikä sinä olet sanomaan mikä on pinnallista? Minun mielestä juuri tuo omien lapsien tekeminen on todella pinnallista ja itsekästä. Tässä maailmassa on niin paljon lapsia ilman kotia ja silti pitää vain niitä biologisia jälkeläisiä tänne tuottaa. Maapallo on ylikansoitettu ja muutenkin todella huonossa kunnossa. 50 vuoden päästä Utsjoella on vastaavanlainen ilmasto kuin on Etelä-Suomessa nykyään. Etelä-Suomen ilmasto vastaa silloin tämän hetkistä ilmastoa Pohjois-Saksassa. Mitä sinä olet tekemässä sen eteen että jälkeläisilläsi olisi edes hyvä asua täällä? Siis sen sen lisäksi, että heitä tänne tuotat?
Tuo, että otat Hitlerin puheeksi koko palstalla, mitä lie sillä tarkoitatkaan osoittaa sinusta ihmisenä todella huonoa. Natsi-Saksassa ei ollut lakia jossa sanottiin, että juutalaisen/sia saa tappaa. Itseäni koko natsi keskustelu aborttipalstalla loukkaa, koska olen sukujuuriltani Saksan juutalisia.
Enemmänkin sinun kirjoituksessasi mielestäni kuultaa raivoa ja kiukkua. Sinun kirjoittamasi tekstin taso on niin huonolla maulla kirjoitattua. Sinun taitaa olla vaikea oikeasti ymmärtää sitä etteivät kaikki halua elämältään samoja asioita kuin sinä.
Tuo on niin ala-arvoista tekstiä, etten viitsi edes kommentoida. Onnea valitsemallesi tielle! Printtaa kirjoituksesi ulos koneelta, laita päiväkirjan väliin ja lue 10 vuoden kuluttua uudelleen.
väärin. Minulla ei ole mitään raivontunteita sinua kohtaan. Ja sinun sanoillasi, minua säälittää, että koet tarpeelliseksi sekaantua toisten ihmisten henkilökohtaisiin päätöksiin.
Ja ymmärrän, ettei laki sovellu aina _kaikkien_ ihmisten moraalikäsitykseen. Kuten tässä tapauksessa ei sinun. Minun moraaliini se sen sijaan sopii ihan hyvin, toivottavasti sinäkin ymmärrät ja hyväksyt sen. Jos kerran sinä et voi sisäistää ajatusmaailmaasi muita käsityksiä abortista ja siihen liittyvistä moraalikäsityksistä, etkä missään tapauksessa hyväksy sitä, mitä SINÄ täällä teet? MINÄ sentään olen kokenut abortin ja siihen liittyvät mielikuvat, mitä sinä täällä teet muuta kuin tuomitset kaikki abortin tehneet tai sitä harkitsevat? Ja teilaat kaikki heidän syynsä pinnallisiksi. (Ja ei, en puhu nyt pelkästään ulkonäkösyistä; syyt abortille ovat aika paljon moninaisemmat, minkä ymmärtäisit, jos olisit itse kokenut sen tai _kuuntelisit ja yrittäisit ymmärtää_ toisten ihmisten perusteita.)
Ehkä tuo sinun alentuva sävysi siitä, miten "sääliksi käy" ne ihmiset, jotka ajattelevat asioista eri tavalla kuin sinä, tekee kommenteistasi naiivimpia kuin ehkä tarkoitatkaan. Elämä ei ole aina niin yksiselittäistä kuin sivustakatsoja voisi luulla.
Ehkä minä en näe elämässä mitään tarkoituksellisuutta. Miksi pitäisi? Mitä väliä on esimerkiksi sillä, että koska äitini ei halunnut kolmatta lasta, hän on joko onnistunut ehkäisemään sen tulon tai hän on tullut raskaaksi ja tehnyt abortin? Minulle tällä asialla ei ole juuri mitään eroa kokonaisuuden kannalta. Tuskin se sinuakaan kovin likeltä liippaa.
pakko kommentoida, vaikken kyseinen kirjoittatja olekaan. Ala-arvoista tekstiä?
Katsoppa kuule nyt vähän peiliin ja mieti uudestaan sanomisiasi! Toivottavasti sinäkin kypsyt siinä kymmenessä vuodessa edes vähän...
"Aivan sama kuin jos minä kertoisin haaveilevani muutosta Tampereelle. Sinä kertoisit, kuinka siellä on kallista asua, saastetta ilmassa, ikävät ihmiset, tökkivä liikenne ja huonosti työpaikkoja. Kuitenkin lopussa toivottaisit "kaksinaamaisesti" voimia päätöksentekoon. Rehellistäkö?"
Kyllä Tampereella on noita kaikkia asioita, kyllä sen on rehellistä. Se on myös realismia. Niihän juuri abortin vastustajat täällä irvokkaita kommenttejaan puolustelevat. Eikö ole oikein kertoa kaikkea lapsen saamiseen liittyvää, kuin että sanoa sen olevan vain ihanaa ja parasta elämässä. Kaikille se ei niin ole. Eikö ole parempi kertoa niinkuin asiat ovat, eikä vain kertoa ruusunpunaisia unelmia. Nii ja juuri tuosta unelmoinnista, jos ystävälläsi on epärealistinen kuva unelmastaan niin sinä sitten vain tuet tuota epärealistista kuvaa?
"Mutta kerro minulle hyvä ihminen, kuinka perustelet vartalopuheesi ja baarijuttusi?"
Eipä tarvitse mennä kuin melkeinpä mille tahansa muulle palstalle täällä Äidit&isät kategoriassa, niin johan on tuosta vartalon pysyvistä muutoksista puhetta...
"Minun mielestäni sinun tekstissäsi ei ollut yhtään näkökohtaa, joka olisi puoltanut lapsen pitämistä."
Löytyikö sinun kirjoituksestasi yhtään ei lapsen pitämistä puoltavaa näkökohtaa? Ap halusi mielipiteitä ja kokemuksia abortista ja lapsen pitämisestä. Mikä sinulla on siinä vaikea ymmärtää?
epäkypsä tapaus
Paikkojen löystyminen, seksin huononeminen, miehen hylkääminen synnyttämättömien naisten vuoksi... Mielestäni tuo on niin tyhmää tekstiä varsinkin henkilöltä, jolla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista elämä on lapsen jälkeen. Onkohan hän itse nähnyt ensimmäistäkään tervettä suhdetta? Ymmärrän tietysti, että maailmankuva voi olla hieman kyyninen, jos esim. oma isä on hylännyt äidin löystyneiden paikkojen vuoksi.
Toivottavasti tämä henkilö tekee itse kaikkensa myös maapallon ilmaston eteen eli ostaa käytettyä, käyttää julkisia ja huomioi kaikin tavoin ympäristömme tilan. Siinä vaiheessa kun omat jauhot ovat täysin puhtaat ko. asian suhteen, voi tulla antamaan muillekin ympäristövalistusta.
Huonostipa me, my, myself tietää myöskään sukunsa taustan. (Epäilen kyllä vahvasti, että hän valehtelee.) Kun Hitler oli Saksan johtaja, Saksassa oli sallittua ja täten lainmukaista viedä juutalaiset keskitysleirille. Valtio oli viralliselta nimeltään Natsi-Saksa, natsipuolue oli pääpuolue jne. Eli tuolloin oli yleisesti hyväksyttyä kohdella juutalaisia huonosti.
Onnea uudelle nimimerkille! Niitä kannattaakin vaihtaa, ettei aika tule pitkäksi.
Niin kuin arvelinkin, sinulla ei ole mitään käsitystä elämästä tai maailmasta. Jos et kykene älyllisestä vastaamaan niin jätät vastaamatta. Sen osasinkin jo arvata, eihän vauvantekokoneelta voi muuta odottaakaan:D!
antaisit sille neuvoa pyytävälle mahdollisuuden ihan itse lukea ne rivien välit ja jätät tuon keuhkoamisen vähemmälle. Antaisit itsestäsi vähän järkevämmän kuvankin, joten kirjoituksesi saisi varmasti myös enemmän painoarvoa. Se että tulkitset miten sattuu toisten viestejä ja poimit sieltä kaikkein epäolennaisimmat kohdat ei anna kovin hyvää kuvaa realistisuudestasi. Valitettavasti.
Aloittaja pyysi molempia näkökantoja, koska ei ollut vielä lainkaan varma päätöksestään, joten miksi sitten pitäisi neuvoa vain lapsen pitämiseen? Jos ei ole kypsä tekemään realistista päätöstä saamaansa tietoon pohjautuen ja suhteuttaen sen omaan elämäänsä ja omaan arvomaailmaan, ei ole myöskään kypsä lapsen kasvattamiseen. Tämä oli siis minun mielipide.
epäolennaisuuksiin... Lue viestit kokonaisuutena.
Huh, olenpas saanut aikamoisen ryöpytyksen niskaani. Kouliintuneena tekstien lukijana osaan päätellä, että taustalla on maksimissaan kaksi henkilöä, joista toinen vaihtaa sujuvasti nimimerkkiä.
Minä voin ymmärtää, että joku ihminen voi harkita aborttia. Se, että ymmärrän hänen näkökantansa ei kuitenkaan edellytä sen hyväksymistä. Voin kuunnella ja tajuta, mitä haetaan takaa, mutta hyväksyä minun ei tarvitse.
Jos te olette niin varmoja abortin oikeellisuudesta ja olette tyytyväisiä omaan aborttikokemukseenne, miksi välitätte tällaisen erimielisen ihmisen kommenteista. Ettekö jaksaisi vaan ajatella, että tuo annette-raukka ei ole koskaan päässyt aborttiin, ja nyt se luulee, että kyseessä on isokin toimenpide.
Olkaa onnellisia, jos olette valintoihinne ja elämäänne tyytyväisiä: sehän on hieno asia! Jos itse tiedätte voivanne hyvin, niin älkää antako mielipiteideni vaikuttaa. Mitä te hyväksynnälläni teette?
Minä olen aborttipalstalla sen vuoksi, että haluan rohkaista ihmisiä puolustamaan elämää aina kun se on mahdollista. Tiedän kokemuksesta, että yhdeksän kuukautta on pitkä aika valmentautua äidiksi. Siinä sivussa suhde ei välttämättä huonone vaan esimerkiksi meidän tapauksessa se on parantunut! Seksi on ihanampaa kuin ikinä, ja kropan kuntoonkin voi vaikuttaa samalla tavalla kuin ennenkin (vrt. vielä kerran pelot rumista tisseistä).
Lähden nyt pesemään vauvani vaatteita. Tämä on hieno ja mukava kokemus. Vaikka minulla ei ole kokemusta sikiön tuhoamisesta, niin säilyttämisestä on. Ja sen perusteella voin asiaa suositella! Aivan kuten hyvän aborttikokemuksen omaavakin voi suositella aborttia!
Voi kiitos! Mieluummin vauvantekokone kuin aborttikone. :)
Saksan laissa ei ollut säädetty kohtaa jossa juutalisen/sten tappaminen oli hyväksyttyä sellaisenaan. Kiertoilmaisuden kautta kautta kylläkin. Mutta sehän taas eriasia... Kuinka sinä kuvittelet että Natsi-Saksan kaatumisen jälkeen julki tulleet juutalaisten teloitukset sekä pakkotyöleirit olisivat voineet tulla muulle maailmalle yllätyksenä? Siis jos tälläinen laki olisi ollut Saksassa olemassa? Miksi salailla?
Valehdella sukunsa historian... no ihan miten sinä haluat, mutta miksi valehdella moisesta? Huomasitko vain oman tyhmyytesi käyttäessäsi tälläisessä asiayhteydessä Natseja? Tuollaiset puheet ovat todellakin loukkaavia, mutta sinä et näköjään kykene asettumaan toisten ihmisten tilanteeseen, et edes juutalaisen asemaan nykytietojen valossa.
"Toivottavasti tämä henkilö tekee itse kaikkensa myös maapallon ilmaston eteen eli ostaa käytettyä, käyttää julkisia ja huomioi kaikin tavoin ympäristömme tilan. Siinä vaiheessa kun omat jauhot ovat täysin puhtaat ko. asian suhteen, voi tulla antamaan muillekin ympäristövalistusta."
Itseasiassa kyllä teen, ja olen näissä asioissa erittäin valveutunut(olen ympäristötekniikan diplomi-insinööri). Oletko sinä? Sinä et ilmeisesti välitä maapallomme tilasta ollenkaan etkä tee sen eteen mitään?
Ilmeisesti sinulla tuo tervesuhde on vielä hakusessa ainakin oman itsesi kanssa:D. Nii ja on se kummallista ettei kukaan sinulle ole kertonut mitä synnytyksessä tapahtuu, tämän oletan jos et kerta ole tietoinen paikkojen löystymisestä.
Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta vanhempani ovat edelleen onnellisesti naimisissa.
Milläköhän tavalla tähän maailmaan tuotetaan abortteja:D?
Kovasti supistelee jo, ja ihan alakautta ajattelin synnyttää. Synnytysvalmennuksessa saa katsoa jopa videoita itse toimenpiteestä. Eli en ajatellut, että 4-kiloinen vauva ihan jälkiä jättämättä tähän maailmaan ilmestyisi. Olenko huono vaimo, kun en osaa välittää paikoistani enemmän kuin lapsestani? Mutta aborttia ei valitettavasti saa enää 36. raskausviikolla, vaikka kuinka alkaisi pimpsan menettämistä katumaankin.
Tiedän kyllä varmasti tarkemmin kuin arvaatkaan Natsi-Saksan vaiheet. Neuvostoliittohan ne keskitysleirituhot julkisti. Natsien toiminta oli kuitenkin yhteiskunnallisesti hyväksyttyä, eikä sitä kyseenalaistettu yleisesti. Siinä mielessä aborttioikeus on samassa asemassa. Suomessa saa sen tehdä - Irlannissa on taas eri käsitys - ja yhteiskunta hyväksyy abortin julkisesti.
Minä myös ihmettelin termiä tuotanto lapsensaannin yhteydessä.
Tämä on kyllä ensimmäinen nimimerkki mitä olen koskaan käyttäny, sekä ensimmäinen kertani tällä palstalla. Mutta kiitos kuitenkin onnitteluista nimimerkkini johdosta! Oletko sinä siis joku palstan vakio häirikkö?
Taidanpa olla: enhän sovellu yleiseen linjaan mielipiteideni kanssa.
Mielestäni sinun tyylisi on vaan hyvin samanlaista kun tuon toisenkin, joka kirjoittaa kanssasi rinnan. Olen pahoillani, jos olen väärässä.
Onnea vain synnytykseen, toivottvasti saat terveen lapsen ja kaikki menee hyvin! Niinpä ei lapsi merkkejä jättämättä tähän maailmaan tule, miksi siis yritit muuta väittää? Tai miksi niistä asioista ei saisi täällä puhua? Sehän on juuri tuota realismia osaltaan.
Nii siis siinä vaiheessa keskitysleirit tulivat julki kun Saksa oli sodan hävinnyt. Saksahan taisteli niin liittoituneita kuin Neuvostoliittoakin vastaan. Neuvostoliitto keskitysleirit ensimmäisinä löysi, tähän on tietysti maantieteelliset syyt. Mutta mitä sitten kuka kauheuden löysi? Ja kyse ei ollut siitä oliko se yhteiskunnallisesti hyväksyttyä vai ei, vaan siitä että lakia asiasta ei ollut säädetty. Juuri tuosta laista oli kyse, koska sinä sitä kautta yritit jotain hyvin kummallista todistella...
aina jotain konkreettista, käsin kosketeltavaa. Eli mitä aborttikoneesta tulee parahin annette?
Kuollut sikiö, verta ja lihaa, joka tulee ulos ihan samasta paikasta kuin minunkin vauvani. Vai meneekö se abortti niin, että sikiö tulee kaasuna ulos? Minun sikiöni vaan saa elämän, abortoitu sikiö joutuu jätteenkuljetukseen. Se on myös jotakin hyvin konkreettista minun käsitykseni mukaan. Minusta on yhtä kaikki puhua rumaa vauvan saamisesta teollisin termein. Nyt täytyy vihdoinkin lähteä kirjoittamaan gradua, että voin keskittyä pian vauvaani.
gradulähteitäsi vähän kokonaisvaltaisammin kuin tällä palstalla olleita kirjoituksia.
Onnea gradun tekoon!
nuoren äidin keho palautuu lähes ennalleen synnytyksen jälkeen. tämä on fakta. tilanne kohtainen sellainen. ei kaikki palaudu. minun lapseni painoi 3400g synnyttyä. synnytyksestä aikaa 4kk. olen samassa painossa joka oli ennen raskautta. vatsalihaksia minulla ei ole mutta muuten ennallaan. ei minun pilluni ole löysä. se on kuule samaa luokkaa mikä on ollut tähänkin asti monet vuodet. tosiaan...on eriasia synnyttää lähemmäksi 5kiloinen lapsi kuin tämä em lapseni syntymä paino. lapseton ihminen ei näe nuorena henkilönä tehtyä lasta lahjana,tuskin vaikka kyseessä olisi yli 30vuotias. sen minä sanon että kun lapsi syntyy, ei siinä pillua,vatsamakkaroita ym ajattele. voin sanoa lapseni synnyttyä että tiedän mitä rakkaus on.se tunne mitä tunsin kun lapseni ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen rintani päälle sain, sitä tunnetta ei sanoin pysty kuvailemaan.
eli pointtini tässä kirjoituksessa oli ettei "kauneuden menetystä" kannata laittaa aborttia puoltaviin kohtaan. ymmärrätkö? jos yhtäkkiä ilman raskautta rintasi alkavat roikkua ja vatsasi myös niin tottakai et sitä halua, Mutta! huomaa, lapsi on sen arvoinen. toivon ettei lapsettomat tähän kommentoisi, koska he eivät tästä asiasta tiedä.
ym. myös lapsia ja eipä niistä edes arvais että synnyttänyt on kun kerran kiertää käsitys että kroppa pilalla kun lapsen saa...hmm..
vähän enemmän tekstinlukutaitojasi, meitä on täällä paljon enemmän kuin kaksi.
Ehkä vain tulkitset meidät "realistisesti ajattelevat" samaksi henkilöksi ;)
Sinä saat ajatella mitä haluat. Sinähän se täällä olet alkanut "meidän" kirjoituksiamme kumota ja väittää pinnallisiksi ja provoiluksi. Sinun logiikallasi siis et ole omaan ratkaisuusi tyytyväinen.
Jos ihminen tulee _abortti_palstalle kysymään neuvoa, niin on aika luontevaa, että hänelle myös kerrotaan _abortista_...
Abortti ei ole kuollut sikiö, vaan raskauden keskeyttäminen. Luulisi, että jos kerta gradua kirjoitat niin ymmärrätäisit tämän eron? Sikiö on konkreettista, lapsi on konkreettista. Abortti on kokonaisuus(jonhon kuuluu paljon kaikkea)samalla tavalla kuin synnytyskin on. En kuitenkaan puhunut synnytyskoneesta vaan vauvantekokoneesta:D
saa tietenkin kertoa, mutta minusta asiat joiden kuvattiin muuttuvan vauvan saamisen jälkeen, eivät aborttia kuvanneet.
En voi sille mitään, mutta mielestäni se on pinnallista, jos laittaa oman ulkonäkönsä ja oman lapsensa vaakakuppiin. Ja vieläpä kallistuu ulkonäön puolelle. Siis jos tekee abortin ainoastaan siksi, että oma ulkonäkö tulisi kärsimään raskauden ja imetyksen myötä, se on pinnallista ja erittäin itsekästä!
Muuten en voi tietää syitä(yleensähän niitä on useampi) miksi ihmiset aborttiin päätyvät, enkä lähde arvioimaan sitä, onko heidän tekonsa oikea vai väärä.
Miksi ei saisi sanoa, että lapsensaanti on ollut elämän parasta ja ihaninta, jos se tosiaan on sitä ollut. Eikä moinen lausahdus taas sulje pois realismia. Elämäänhän kuuluu se, että aina ei ole niin helppoa, kivaa ja mukavaa. Sellaista se elämä on lapsenkin kanssa. Toki ilman lasta elämä on tavallaan helpompaa, mutta silloin taas "jäi paitsi" asioista joita nyt on. Sitä ei useinkaan lapsettomat ihmiset voi ymmärtää, että millainen rakkaus ja tunneside vanhemmilla (yleensä) omaan lapseen syntyy, joten sen takia heidän on helpompi huomata raskauden, synnytyksen ja vauva- ja lapsiarjen negatiiviset puolet.
(Kommenttini ei suinkaan tarkoita, että lapsettomat olisivat jotenkin huonompia tai vähemmän ymmärtäviä ihmisiä, kuin ne joilla on lapsi/lapsia. Yleensä asia vain on niin missä tahansa asiassa, että sellainen ymmärtää asian parhaiten, jolla on oma kokemus asiasta.)
Toisaalta taas kun alkuperäinen kirjoittaja puntaroi kahden vaihtoehdon väliltä, niin eikö hänelle pitäisi yrittää objektiivisesti ja järkevästi kertoa molempien asioiden hyvät ja huonot puolet. Itse en voi äitinä väittääkään olevani täysin objektiivinen, mutta voin kertoa mitä hyvää ja huonoa lapsen saamisessa minusta on. Joku abortinkokenut voisi taas kertoa mitä hyvää ja huonoa abortin tekemisessä on. Koska uskon, että jokaisessa asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Tuskin alkuperäistä auttaa se, että väitellään siitä, että onko olennaista löystyykö alapää vai ei.. Eiköhän ap punnitse itse, onko se hänen päätöstensä lähtökohtana.(Itselläni se ei sen enempää löystynyt yli 4-kiloisen ja melko isopäisen lapsen jälkeen) Minulle se tosiaankaan ollut olennnaista, enkä voi ymmärtää jos jollekin on, mutta yritän parhaani mukaan suvaita sen.
Eikä lapsensaanti taas sulje pois koulutusta ja sivistystä. Asiat ovat järjestelykysymyksiä ja riippuu hyvin paljon ihmisestä viitsiikö ja jaksaako vielä lapsen jälkeen kouluttautua.
Itse uskon siihen sanontaan, että rakkaus peittää paljon vikaa. Minusta se pätee myös lapsen kohdalla. Vaikka on korvatulehduskierrettä, valvottuja öitä, väsymystä, niin kun tarpeeksi välittää niin jaksaa.. Tietysti siihen vaikuttaa myös tukiverkko ja se kuinka paljon mies hoitaa lasta..
No, siinä oli vain muutamia näkemyksiä ja ajatuksia, minun mielipiteitäni, jollakin toisella on muunlaisia!
järkevääkin tekstiä!
Juuri näin, asiaa täytyy toki pohtia molemmilta kanteilta. Ja kuten totesitkin minkä tahansa asian ymmärtää yleensä parhaiten sellainen, jolla on asiasta kokemusta. Siksi minua häiritsikin se, että abortintehneen ajatukset tultiin kumoamaan ja väittämään provokaatioksi. Siis minusta on ihan ymmärrettävää, että lapsensa pitänyt pitää ratkaisuaan oikeana ja korostaa sen ratkaisun hyviä puolia, kun taas abortin valinnut ymmärtää paremmin omaan ratkaisuunsa vaikuttaneet asiat. Mutta myös toisten ratkaisuja olis hyvä jonkun verran kunnioittaa eikä suoraan teilata. Se oli ongelma.
Kuitenkin mielestäni jos palataan "mieti tarkkaan"-kirjoitukseen, josta tämä kai lähti liikkeelle, se oli mielestäni aika neutraalisti kirjoitettu, eikä missään tapauksessa kehoittanut automaattisesti abortin tekemiseen. Siellä ei myöskään missään vaiheessa sanottu aborttipäätöksen perustuneen pelkästään ulkonäönrepsahduskymykseen, minkä takia minusta oli jo lievästi naurettavaa nostaa se noin jyrkästi esille. Siellä kun oli ihan selostettuinakin paljon painavampia syitä.
Lähipiirissäni on nuorena lapsen saanut pariskunta ja minuun verrattuna meidän nuoruutemme ja tähän astinen aikuisuutemme on ollut hyvin erilainen ja kasvattanut meitä eri tavoin. Kuitenkin uskon, ettei meistä kumpikaan vaihtaisi osia toisen elämään. Molemmat olemme tyytyväisiä ratkaisuihimme ja tuskin tekisimme mitään toisin.
Siihen rakkauteen... Olen samaa mieltä kanssasi, rakkaus peittää monta vikaa. On jotenkin itsestään selvää yleisellä tasolla, että vanhemmat rakastavat lapsiaan ja päinvastoin. Siksi se, että positiivisen raskaustestin nähtyään ei tunne minkäänlaista iloa asiasta, antaa itselle aika suuren varmuuden, että lapsen tuleminen tähän elämäntilanteeseen ei ole toivottavaa. Tuota tunnetta on varmasti "kaikkien" äitien ja lasta toivovien vaikea ymmärtää, mutta se on aivan yhtä varma tunne kuin rakastaminenkin. Siksi on myöskin mielestäni vääryys väittää toisten syitä raskauden keskeytykseen pinnallisiksi. Teillä ei ole käsitystä siitä, aivan kuten minullakaan ei ole käsitystä oman lapsen rakastamisesta.
Moi! Älä sinä välitä tuosta Saksan juutalaisesta diplomi-insinööristä, joka typeryyksissään haukkuu sinua vauvantekokoneeksi. Inttää typeryyksistä, ja vetää kaiken maailman tyhmyydet keskusteluun (vauvantekokone voi olla, mutta ei aborttikone), kun on niin paha olla ja sanat loppuvat.
On selvää, että hän valehtelee. Jotta voi olla valmis DI, ikää täytyy olla vähintään 25. Ei kukaan tuonikäinen enää kirjoita, että voi kun kivaa, kun synnytyksen jälkeen seksi ei tunnu enää miltään löystyneiden paikkojen takia.
Sinusta tulee hieno äiti, joka osaa arvostaa lastaan. Et ole todellakaan mikään kone arvoistasi päätellen. Tunteva ihminen olet, jolla on sydän paikallaan!! Kaikkea hyvää pienokaisellesi. :)
Juu, kyllä olen huomannut ihan nuo samat asiat. Pidimme hauskaa mieheni (joka muuten sattuu olemaan ymp.tekn. DI) juttuja lukiessa eilen: pitihän mun näyttää, kuinka hienosti gradu edistyy. Ihmisen jutuista tunnistaa helposti patologisen valehtelijan: toivottavasti esim. ikävän aborttikokemuksen salaaminen ei ole tehnyt ko. henkilöstä taitavaa kusettajaa.
Dippainssillä on ilmeisesti todellakin paha olla, koska hän keksii tarttua jokaiseen asiaan, mitä suustani päästän. Kaikkein ihmeellisintä on, että hänellä on jokaisesta laukomastani asiasta vielä omakohtaisempi kokemus.
Tajusin itsekin, että melkein olisi parasta puhua äitiyden onnesta ja hyvistä puolista suoraan aborttia harkitsevalle. Täällä sellaisia puheita ei ymmärrettävistä syistä voida sietää. Mielestäni on edelleen tyhmää, että keskusteluissa nostetaan esille esimerkiksi ulkonäköseikat: halu säilyttää rinnat on tekosyy aborttiin. Jokainen lapsen pitämisestä kiinnostunut (kuten tämän ketjun aloittaja) ei sellaisia mieti.
Kiitokset, hyvää jatkoa myös sinulle Mariaelissa. En ole ollenkaan huolissani DI:n puheista, sillä hänellä täytyy olla joku pätevä syy teilata minut naisena. Hän on ainoa, joka on arvostellut minua vauvantekokoneeksi. Sitä paitsi yleensä ihmiset ihailevat olemustani ja puhuvat kauniisti vauvastani: saman minä teen muille odottajille. Uskon, että vauva saa meillä ihan hyvän kodin. Samoin en uskalla olla huolissani avioliitostammekaan: Jos miehelleni olisi pimpsan kunto tärkeintä, niin enköhän olisi huomannut sen jo aiemmin (vrt. puheet miehistä, jotka katselevat synnyttämättömiä naisia). ;) Ja vaikka mies lähtisikin, niin sitten on pärjättävä yksin. Eihän täällä kukaan voi toista omistaa.
Nyt on oikeasti pidettävä gradupäivä! (P.S. DI:lle tiedoksi, että hänen povaamansa ilmastomuutokset tulevat olemaan ajankohtaisia 200 vuoden kuluttua. Terveiset DI-mieheltäni.)
niihin ulkonäköseikoihin tartuit ilmeisesti lapsellisuuksissasi...
Oikeasti ei uskoisi sinun olevan korkeakoulutasolla. Niin heikosti luet tekstejä täällä ja tulkitset niitä ihan oman mielesi mukaan.
Positiivisetkin viestit täällä sallitaan oikein hyvin, kun ne tehdään asiallisesti ja toisten ratkaisuja teilaamatta. Yritä nähdä oman pääsi ulkopuolelle ja lopettaa epäolennaisuuksiin tarttuminen. Voisi helpottaa gradunkin tekemistä.
Kyllä sä sitten ymmärrät paremmin, jos satut joskus olemaan raskaana, että varsinkin loppumetreillä mieli on todella, todella herkkä ulkonäön suhteen. Vaikka itse olen ihan simpsakassa kunnossa niin kuitenkin monet ajattelevat, että odottavan äidin kroppa ja olemus on yleistä riistaa. Sitä saa siis kommentoida luvan kanssa.
Mun mielestä mulla on syytä loukkaantua, jos joku tulee mulle puolessakin lauseessa vihjaamaan, kuinka odottavien äitien miehet alkavat ennen pitkää tuijotella synnyttämättömiä naisia.
Ja vielä raskaana ollessaan ymmärtää senkin, että vaikka ulkonäkö on herkkä paikka, lapsen hyvinvointi on silloin kaiken A ja O. Vaikka lihoisin 25 kiloa, niin tärkeintä olisi kaikesta huolimatta se, että saan terveen vauvan. Omasta mielestäni en ole kertaakaan mennyt kommenteissani noin henkilökohtaiselle reviirille, mitä esimerkiksi tämä DI on minulle tehnyt sekä irvaillut synnytyksestäni tyyliin "ponnista ponnista".
Mutta näitä asioita ei todellakaan ymmärrä ennen kuin itse oikeasti kantaa lasta kehossaan. Eikä tarvitsekaan ymmärtää.
määrin. Kiva, että selitit sen vielä noin.
Tottakai helposti ottaa kaikki kommentit itseensä, mutta toivottavasti ymmärrät meidän olevan kuitenkin aborttipalstalla. Ei kaikkia toisten loukkaantumisia voi ja pysty ennalta arvioimaan, koska tosiasia nyt vain on, että sinulle "maailman suurin onni" eli lapsi on meille aivan yhtä suuri ongelma. Eikä meidän ongelmaamme auta yhtään se, että innolla odottavat äidit ja lapsettomuusongelmista kärsivät naiset käyvät täällä aborttipalstalla syyttelemässä ja haukkumassa meitä sekä tuomitsemassa henkilökohtaisiin valintoihimme liittyvät ajatuksemme pinnallisiksi omista lähtökohdistaan nähden. Se ei tunnu oikeutetulta. Meille tämä on kuitenkin yksi harvoista paikoista, joissa asiasta voi keskustella saman kokeneiden sekä samaa pohtivien kanssa. Sinä voit helposti tehdä sitä ihan joka päiväisessä elämässäkin. Ja todellakin menet ilmeisesti tahtomattasi todella henkilökohtaiselle reviirille. Sekaannut asiaan, josta et voi tietää mitään.
Sinä asetat lapsesi kaiken muun edelle, ja niin sinun kuuluukin tehdä. Se tekee sinun lapsestasi onnellisen. Koska minä en pystynyt tässä tilanteessa niin tekemään, koin kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän huonon oikeaksi ratkaisuksi.
Hyvää jatkoa teille!
Mutta abortissa on kuitenkin myös toinen vaihtoehto. Eli jättää se yksinkertaisesti tekemättä. Sen asian puolesta jaksan puhua, sillä moni aborttia harkinnut on pyörtänyt päätöksensä. Eikä sekään ole ollut mikään huono päätös. Se on tavoitteeni - ei syyttely. Ikävä, että moni sen tulkitsee niin, jos en pysty olemaan samalla kannalla abortin puolustajan kanssa.
No kyllä on, että minusta ihan näin paljon jaksat keskustella:D.
No ikävä kyllä sinulle ja miehellesi terveisiä, että jos tilanne maapallolla jatkuu tälläisenä kuin nyt, niin 50 vuoden päästä tilanne on se mitä kerroin. Nämä ovat aivan uusia tutkimustuloksia, lähdettä en nyt muista mutta pitänee vanhoilta opiskelukavereilta kysellä josko he muistaisivat. Miehesi voisi vähän päivittää osaamistaan, valmistumisen jälkeen aikaansa tulee seurata ja oppia lisää niin vanhoista kuin uusistakin asioista. Itseasiassa en todellakaan usko miehesi olevan ympäristötekniikan DI, arvaatko miksi? Keksit vasta tänään, että miehelläsi on vastaava koulutus kuin minulla... :D.
"Dippainssillä on ilmeisesti todellakin paha olla, koska hän keksii tarttua jokaiseen asiaan, mitä suustani päästän. Kaikkein ihmeellisintä on, että hänellä on jokaisesta laukomastani asiasta vielä omakohtaisempi kokemus."
Oletan, että puhut minusta? Hmm mitä tekemistä pahanolon kanssa on sillä, että esitän argumentteja juttujasi vastaan? Miksi sitten kirjoitat asioita joihin ei saa "tarttua"? Eihän tuo ole millään tavalla loogista. Nii ja en tiedä mistä olet oletuksiasi tehnyt, mutta olenko kertonut tehneeni abortin? Olenko kertonut sukupuoleni tai ikäni? Olenko kertonut ettei minulla ole lapsia? Mistä sinä voit tuollaisia syytöksiä niiskaani laittaa? Kannattaisi mennä tytön nyt itseensä ja miettiä millaisia kommentteja olet heitellyt ja kuinka montaa ihmistä olet niillä loukannut. Ja jos nuo sinun juttusi eivät ole henkilökohtaisuuksiin meneviä niin mitkä ovat?
Onko sinulla alemmuuskompleksi vai miksi sinua noin paljon harmittaa minun koulutukseni? Johtuuko se kohdallasi koulutuksen puutteesta? Tuo gradun jatkuva mainitseminen enemmänkin antaa kuvaa kuvitteellisesta gradusta. En usko, kukaan viitsii moista jatkuvasti mainita/mainostaa. Gradua en ole tehnyt enkä tule tekemäänkään, mutta huvittavalta tuntuu gradun mainitseminen jo akateemisen loppututkinnon suorittaneelle ja jo työelämässä olevalle:D.
Puhu ihmeessä äityiden ihanuudesta, se sinulle on suotu koko ajan, mutta suo myös muille puhuminen äityiden ei niin ihanista puolista. Kaikilla asioillahan on kaksi puolta...
"On selvää, että hän valehtelee. Jotta voi olla valmis DI, ikää täytyy olla vähintään 25."
Minulla on enemmän ikää kuin tuo 25 vuotta, en kai ole muuta väittänytkään? Ja kyllä tunnen useita, jotka ovat valmituneet DI:ksi alle 25 vuotiaana:D.
Etkö juuri tuossa ylempänä haukkunut esim. minua useampaan kertaan valehtelijaksi sukujuuriani, koulutustani ja kokemuksiani kohtaan?
Jos olet raskaana niin sitten olet, raskaus ei anna sinulle mitään erillisiä oikeuksia loukata muita ihmisiä. Samat säännöt meille kaikille pätevät, on raskaana tai ei. Luulisi, jos on itse tilanteensa valinnut niin pystyy myös kestämään sen kohtaamat arvostelut. Eikö tämä juuri ole täällä muissakin kohdissa esiintynyt argumentti. Jos olet raskaana niin saa sinulle silti sanoa mitä raskaus tekee vartalollesi, sehän on yleisessä tiedossa. Oma asiasi on mitä näillä tiedoilla teet.
"Kyllä sä sitten ymmärrät paremmin, jos satut joskus olemaan raskaana, että varsinkin loppumetreillä mieli on todella, todella herkkä ulkonäön suhteen."
Ei sinulle ole tullut mieleen, että täällä on myös muita herkässä tilassa olevia ihmisiä. Eikö sinun tarvitse miettiä heidän tunteita ollenkaan, koska olet raskaana?
Niin se metsä vastaa kun sinne huudetaan, kannattaisi miettiä sitä millaista tekstiä sillä näppiksellä kirjoittelet.
"Se on tavoitteeni - ei syyttely"
Kannattaisiko sitten käyttää muunlaista keskustelutyyliä kuin tuota syyttelyä? Juttujasi ei tulkita syttelytki sen vuoksi, että olet asiasta eri mieltä, vaan sen vuoksi millä tavalla asiasi esität.
Totta kai saat sanoa mitä tahansa vartalostani! Minua vain kiinnostaa, mikä tarve sinulla on tehdä se tai kehottaa minua ponnistamaan ponnistamaan ja spekuloida vielä meidän raskaana olevien naisten aviomiesten tulevaisuudenkuvaa synnyttämättömän naisen hoivissa. Saat tehdä niin, mutta onko se fiksua? Miksi sinua ylipäätään kiinnostaa niin kovasti muiden naisten alapääasiat? ;)
Anna minulle yksi esimerkki, missä olen sinua tai jotakuta muuta syytellyt. Jos joku kirjoittaa viestin, jossa hän kertoo varanneensa aborttiajan ja haluaa tietoja itse toimenpiteestä, minä en voi vaikuttaa asiaan mielipiteilläni. Enkä siis sellaisiin teksteihin vastaakaan. Esimerkiksi tämä ketju on taas alkanut siitä, että mietitään, kannattaako abortti vai ei. Silloin minun on lienee abortin vastustajana ja äitiyden ilon kokeneena LUONNOLLISTA puhua vauvan puolesta. Yksi syy, miksi haluan keskustella elämän säilyttämisen puolesta, on eräs ystäväni, joka on käytännössä seonnut aborttinsa ja siitä seuranneen katumuksen vuoksi.
Minä epäilen sinua edelleen valehtelijaksi. Ja lasten äiti sinä et ainakaan voi olla, vaikka jätit senkin vaihtoehdon auki tyyliin "mistä tiedät, vaikka". Käytät helppoa taktiikkaa, kun ilman lainauksia leimaat minut vain yksinkertaisesti tyhmäksija kyvyttömäksi. Niinhän päiväkodissakin 5-vuotiaat toimivat.
Ja mitä graduuni tulee, niin valmistelen jo toista tutkintoani. Gradua teen päivät pitkät, ja se täyttää elämäni vauvanodotuksen ohella. Luonnollista sinänsä, että siitä tulee puhuttua. Vähän on syyllinenkin olo, kun ei jaksaisi enää keskittyä siihen. Onneksi ei ole syyllisyyttä sentään suuremmista asioista.
Jätän keskustelun nyt vajaaksi viikoksi, sillä vetäydyn läppärin kanssa - anteeksi mainostan taas - netittömälle vyöhykkeelle, jossa toimii vain Word.
Siis sen myönnän, että olen sinua epäillyt valehtelijaksi. Enkä muuta voi tehdä edelleenkään, sillä minulla on vahva aavistus siitä. Olen pahoillani, jos olen väärässä, mutta en voi uskoa sinun olevan 25 tai yli (vrt. näistä luvuista puhuimme jo aiemmin).
Kertaakaan en ole sinua kuitenkaan arvostellut siitä, että olet mahdollisesti esimerkiksi tehnyt abortin. En ole arvostellut sinua murhan kannattajaksi, kovien arvojen edustajaksi, tyhmäksi tai miksikään muuksikaan. Sen sijaan minä olen saanut kuulla hyvin henkilökohtaista piikittelyä valinnasta tehdä lapsi, joista suosikkini on ehdottomasti pelkoni kroppani tulevaisuudesta.
Sanoit, että täällä voi olla joku muukin herkässä tilassa. En usko, että puhut ainakaan itsestäsi, sillä juttujesi perusteella vaikutat lähinnä luodinkestävältä. Onnittelut siitä!
"Esimerkiksi tämä ketju on taas alkanut siitä, että mietitään, kannattaako abortti vai ei. Silloin minun on lienee abortin vastustajana ja äitiyden ilon kokeneena LUONNOLLISTA puhua vauvan puolesta."
Ap halusi kommentteja puolin ja toisin, ap:ta lainatakseni. Ei kai siinä ole mitään järkeä, että hyökkäät muiden kommentteja vastaan olivatpa ne kokemuksia abortista tai kokemuksia raskauden ja äidiksi tulemisen huonoista puolista. Eikö ap juuri halunnut muunkinlaisia kommentteja kuin vain äityiden ihanuudesta?
" mutta en voi uskoa sinun olevan 25 tai yli (vrt. näistä luvuista puhuimme jo aiemmin)."
jos puhuimme kanssasi asiasta niin sitten olet käyttänyt toistakin nimimerkkiä. Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta kuinka vanhaksi sinä minua kuvittelet tai jos epäilet koulutustani. Se mistä aavistuksesi ammennat on hämärän peitossa.
"Käytät helppoa taktiikkaa, kun ilman lainauksia leimaat minut vain yksinkertaisesti tyhmäksija kyvyttömäksi."
Helposti sinä sellaisen kuvan osaat itsestäsi antaa oletuksillasi. Mutta todella sanoen en ymmärrä mitä tuolla lauseella edes tarkoitat. Toivottavasti "graduusi" ei tuollaisia lipsahda.
"Sanoit, että täällä voi olla joku muukin herkässä tilassa. En usko, että puhut ainakaan itsestäsi, sillä juttujesi perusteella vaikutat lähinnä luodinkestävältä."
Niin aivan en todellakaan puhu itsestäni, mutta täällä on monia muita ihmisiä, jotka ovat herkässä tilassa. Abortti palstalla kun ollaan...
Ja ikävä kyllä minulla ei ole mitään salattua ikävää abortti kokemusta tai muutenkaan paha olla niin kuin arvelit. Myöskään imaisu, "taitava kusettaja" ei minuun istu.
Tsemppiä "graduun" muista olla kirjoittamatta sinne sellaisia asioita joihin et halua muiden ihmisten "tarttuvan":D!
Itsekin hieman epäilen tuota "me, myself and I" -nimimerkin ikää ja koulutusta. Karkeat kielioppivirheet, kuten erikseen kirjoitetut yhdyssanat, eivät anna kuvaa kovinkaan sivistyneestä ja koulutetusta henkilöstä. Tällä palstallahan voi tietysti lymytä vaikka minkälaisen koulutuksen takana. Liekö taas kyseessä joku katkera ja perheetön ekofasistinen feministihörhö. Aborttia ei pidä siis ainoastaan hyväksyä vaan myös kannattaa aggressiivisesti - onhan se ihan hirveää, jos nainen välittää lapsistaan eikä paina tukka putkella uraputkessa kuten kaikki muutkin "menestyvät" femakot.
tuota annetten tekstin kielioppivirheitä sekä erikseen kirjoitettuja yhdyssanoja, paljon enemmän sillä niitä on. Gradua ei tolla osaamisella kirjotella, jos samalla tavalla siinä itseään ilmaisee kuin täällä. Mutta toisaalta, tämmöisiä mielipidekirjoituksia yleensä kirjotellaan "puhe" suomella. Ei täällä kenenkään kirjoitukset kieliopillisesti olis hyväksyttyjä. Iästä tai koulutuksesta riippumati. Ainaki mua on naurattanu tuo annetten inttäminen samasta asiasta, heh no hupinsa kullakin.
" Liekö taas kyseessä joku katkera ja perheetön ekofasistinen feministihörhö. Aborttia ei pidä siis ainoastaan hyväksyä vaan myös kannattaa aggressiivisesti - onhan se ihan hirveää, jos nainen välittää lapsistaan eikä paina tukka putkella uraputkessa kuten kaikki muutkin "menestyvät" femakot."
Hui! Toivottavasti tuollaisia ihmisiä ei oo olemassa. En ainakaan täällä en ole tääl yhteenkään tuollaseen törmännyt.
Kaikille tsemppiä ja valoisaa tulevaisuutta!
Laitapa tähän kaikki kielioppi- ja yhdyssanavirheet tähän alle. Olen niistä hyvin, hyvin kiinnostunut. Olen varmasti kiireissäni tehnyt paljon lauseopillisia virheitä, mutta paljon en näitäkään teksteistäni tunnista. Kirjoita oikeasti: haluan vilpittömästi tietää!
"Jätän keskustelun nyt vajaaksi viikoksi, sillä vetäydyn läppärin kanssa - anteeksi mainostan taas - netittömälle vyöhykkeelle, jossa toimii vain Word."
ei se sitä inttämistään osaa näköjään lopettaa, se vaan inttää kun ei älylliseen väittelyyn pysty! Ei kannattaisi lähteä leikkiin mukaan jos ei siinä pärjää. Minä en olisi lähtenyt, koska en oo lahjakas naljailemaan, mut sun valinta.
Hehe kannattaisi sun lukea viestisi uudestaan, vaikka ihan tuo "hyvin kiinnostavaa". Ainakaan tuo "laitapa" ei ole hyvää suomea, eikä yhdessä lauseessa tulisi montaa kertaa tuota "tähän" sanaa käyttää. Kunhan sanoin, niin kärkkäästi ja agressiivisesti täällä esiinnyt.
Mun mielestä ei ole niin tarkkaa kuinka täällä kirjoitellaan, pikkusieluisten hommaa vahtia toisten kirjoituksia. Eiköhän sisältö ole tärkeintä. Tälläisistä keskustelupalsta kirjoituksista harvemmin pystyy tekemään pitkälle meneviä päätelmiä kenenkään iästä tai koulutuksesta.
munkin teksti ihan päin prinkkalaa:D. No haitanneeko tuo...
nämä mitkä heti pomppas silmään. En jaksa kaikkee lukee mitä olet kirjottanu. Mä en edes väitä kirjottavani oikein, et mun mielestä sillä ei ole edes merkitystä.
”Silloin minun on lienee abortin vastustajana ja äitiyden ilon kokeneena LUONNOLLISTA puhua vauvan puolesta.”
”Olen pahoillani, jos olen väärässä, mutta en voi uskoa sinun olevan 25 tai yli (vrt. näistä luvuista puhuimme jo aiemmin).”
Onnellista odotusta sinulle ja onnea synnytykseen, toivottavasti kaikki menee hyvin!
Jos sinulle ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka ihmiset kirjoittavat, miksi otat asian edes puheeksi??
Toistaiseksi, ihan lukion ja yliopiston käyneenä voin sanoa, että noissa esimerkeiksi laittamissasi lauseissa ei ole ensimmäistäkään virhettä. Ei yhdyssanavirheitä eikä muutakaan. Varsin puhdasta kieltä Anette minusta kirjoittaa. Jos tarkoitit, että abortin vastustaja ja äitiyden ilo ovat yhdyssanoja, niin eivät ole. Kun ensimmäinen osa lausekkeesta on genetiivissä, niin silloin sanat kirjoitetaan aina erikseen. Älä näyttäydy viisaampana kuin olet, sillä olit todellakin väärässä. :D
Ja sinäkö se olit, joka pohti, että voiko tuollaisella osaamisella gradua kirjoittaa. Ei se nyt niin huippua älykkyysosamäärää vaadi. Ei oikeinkirjoitustaito ole älykkyyden synonyymi. Nämä oletuksesi taas osoittavat, ettei sinulla taida olla omakohtaista kokemusta yliopistotasoisen päättötyön kirjoittamisesta. Eikä mielestäni kukaan ole täällä älyllään brassaillutkaan. Anettekin mainitsi vaan siihen malliin, että olisi tässä rakentavampaakin tekemistä kuin jossakin keskustelupalstalla tappeleminen.
Olet sentään fiksu, kun osaat toivottaa toiselle onnea hänen valitsemalleen tielleen. Kyllä minuakin kiinnostaa, kuinka hyvännäköisenä eräät täällä itseään pitävät, kun he katsovat asiakseen teilata toisen vartalon edes näkemättä sitä. Esimerkiksi oma sisareni, jolla on kaksi lasta, on huomattavasti timmimmässä kunnossa kuin minä, jolla ei ole sattuneesta syystä lapsia.
Pahoittelen jo etukäteen kaikkia kirjoitusvirheitäni. Minä tein graduni kehitysmaihin liittyvästä asiasta. (Gradun tekstin voi tarkistaa monissa julkisissa virastoissa maksua vastaan.)
Täällä ei ole kukaan omaaloitteisesti teilannut kenenkään vartaloa, vaan vastannut kommenttiin, jossa teilattiin abortin kokeneen ihmisen ajatukset pinnallisina. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...
Jos tuolla tasolla kuin Anette (?)tulee kumoamaan ja syyttelemään pinnalliseksi ja oikeastaan jopa samantien valehtelijaksi suoraan aloittajan kysymykseen vastaavaa kommenttia (ensimmäinen "mieti tarkkaan"), ei ole ihme minkälaista vastausta saa takaisin.
Ei täällä vastusteta eriäviä mielipiteitä, vaan toisten häpeämätöntä syyttelyä ja provokaatioksi ja valehtelijoiksi haukkumista! Jos haluaa asiaansa saada eteenpäin, voisi opetella keskustelemaan järkevästi, niin ei antaisi itestään noin sivistymätöntä kuvaa kuin kyseinen Annette on täällä antanut. Siinä ei paljon oikeinkirjoitukset ja gradut vaikuta, jos haukkuu täysin toisten mielipiteet ja elämänvalinnat ja poimii teksteistä epäolennaiset jutut. Kuten juuri tämä kyseinen ulkonäköjuttu; se on keskimääräisesti totta ja synnyttävän naisenkin pitäisi se tietää, eikä loukkaantua siitä! Mutta ilmeisesti jos sanon puolien avioliitoista päättyvän eroon, niin sinä tai joku muu syyttää jo minua henkilökohtaisesta loukkaamisesta, kun väitän että teille saattaisi muka ero tulla... Näin juuri.
Lukekaapas vielä Annetten ensimmäinen vastaus tähän "mieti tarkkaan" -kommenttiin. Jo ensimmäinen kappale...
On kyllä niin kaukana asiallisesta ja toisen huomioonottavasta tekstistä kuin vain voi olla.
Ja sitten vielä _hän_ väittää loukkaantuvansa henkilökohtaisuuksiin menemisestä! Ai niin, _häntä_ pitää ymmärtää, kun on "herkässä tilassa"... Eli saa ilmeisesti loukata toisia omasta mielestään ihan miten tahansa.
"Laitapa tähän kaikki kielioppi- ja yhdyssanavirheet tähän alle. Olen niistä hyvin, hyvin kiinnostunut. Olen varmasti kiireissäni tehnyt paljon lauseopillisia virheitä, mutta paljon en näitäkään teksteistäni tunnista. Kirjoita oikeasti: haluan vilpittömästi tietää!"
Tuossa on lainaus annetten kirjoituksesta.
Mä en oo mitään muuta koko ketjuun kommentoinut paitsi sun tekstiä. Ja kyllä mun mielestä esim. sanotaan mitä yli 25, kissaa koiraa vai vuotta? Itsehän otit puheeksi tuon oikeinkirjoituksen, en minä.
"Jos tarkoitit, että abortin vastustaja ja äitiyden ilo ovat yhdyssanoja"
En tarkoittanut, jos et tiedä mitä vikaa lauseessa on, niin kokeile vaikka oikolukua.
"Ja sinäkö se olit, joka pohti, että voiko tuollaisella osaamisella gradua kirjoittaa. Ei se nyt niin huippua älykkyysosamäärää vaadi. Ei oikeinkirjoitustaito ole älykkyyden synonyymi."
Ei en se minä ollut, se oli nimimerkki "me, myself and I". Tai kyllä olin siinä mielessä, että tuon tasoisella kirjoituksella ei gradu läpi mene. Vai vastaako annetten kirjoitus tieteellistä tasoa? Etkö se ollut juuri sinä joka epäili kirjoituksen perusteella, että "me, myself and I" ei voi olla DI eikä yli 25 vuotias? Mutta mutta, nyt kirjoitustaitolla ei olekkaan mitään tekemistä älykkyysosamäärän kanssa?
Annettella ei ilm. ole mitään muuta tekemistä kun inttää samasta asiasta koko ajan ja kirjoittaa loukkaavia mielipiteitä.
Minä en ole keneenkään ulkonäköö arvostellu ja en kyllä huomannut, että kukaan muukaan olis. Nuo muuthan ovat kertoneet vain totuuksia. Mä en oo ulkonäkööni tyytymätön, toivottavasti et oo säkään.
"Pahoittelen jo etukäteen kaikkia kirjoitusvirheitäni. "
Mitä turhaan, ei täällä kukaan ilman kirjoitusvirheitä kirjottele. Sinä vaan itse otit ne puheeksi!
Ilmeisesti ei olisi kannattanut toivottaa mitään hyvää annettelle, otan ne siis takasin jos niillä jotakuta loukkasin!
..mitään tapahtunut! Oletko typerä vai vajaa? Sallittua oli viedä keskitysleirille mutta ei siellä seisonut että niitä saa tappaa, tämän piti sujua muiden tietämättä. pässi.
Aborttiin ei ole teillä mitään todellista syytä. Lapsesta on teille lopulta paljon iloa tai jos päätätte luovuttaa lapsen adoptointiin niin se on vastaanottavalle parille taivaan lahja. Ajattele sitä.
itse olen saanut ensimmäisen lapseni 17vuotiaana. opiskeluni oli myös kesken ja lapsen isän kanssa oltiin eroamis pisteessä.lapsen isä sanoi että teet abortin jonka kuitenkin jätin tekemättä juuri tuosta syystä Halusin pitää lapsen! olisin katunut jälkeenpäin todella paljon jos olisin kuunnellut tätä lapsen isää! ero meillekin tuli mutta nyt on lapsella erittäin ihana isäpuoli,oma isä käy katsomassa n.kerran kuussa ja kaikki on muutenkin mallillaan.koulut aloitan taas ensi syksynä(jatkan siitä mihin jäin) ja kertaakaan en ole lastani katunut!ihaninta on maailmassa!mielestäni sinun ei pitäisi tehdä aborttia kun kerta itse haluat lapsen pitää.siitä voi seurata itsellesi esim.mielenterveydellisiä ongelmia jälkeenpäin.sinä se olet joka loppujenlopuksi päätöksen teet koska sinä lasta kannat.
Aivan kuten monet muutkin on sanonut, sinä sen asian päätät. Samoin kuin sinä ja poikaystäväsi sen lapsen kasvatuksen hoidatte(muiden avulla).
Punnitse kaikki mahdolliset hyvät ja huonot puolet lapsesta. Lapsen kanssa ei aina oo kaikki niin ihanaa, mutta elämä ei pysähdy siihen lapsen saamiseenkaan.
Sanoit, että sinun puolestasi lapsi on tervetullut. Mitä jos menisitte yhdessä ensimmäisen kerran lääkäriin/neuvolaan tai niitä lastentavaroita katsomaan?
Tiedän, että poikaystäväsi heltyy viimeistään siinä vaiheessa kun vauva on tullut maailmaan ja isukki pitää tuoretta vauvaa sylissään. Nuorilla miehillä isäksi tulo on hirveä asia. Ne ajattelevat, että nuoruus loppuu siihen paikkaan. Mutta eipä lopu. Puhu poikaystävällesi. Ota mukaan odottamiseen ja lääkärikäynteihin.
Päädyit sitten aborttiin tai lapsen pitämiseen, päätös on päätös ja sitä ei voi perua.
Jos päädyt aborttiin, älä jää enää miettimään tekoasi. Siinä on vaan unohdettava koko asia. Jos sitä miettii jatkuvasti, se alkaa varmasti kaduttaa. Et ole kuitenkaan sen huonompi kuin lapsensa pitäneet.
Itse pitäisin tuossa tilanteesssa lapsen. Usko pois, poikaystäväsi on sinun tukena, vaikka pitäisit lapsen. Alkujärkytys on vain että EI MITÄÄN LASTA! Kuten sanottu, päätös on sinun..
Voimia teille!:)
kypsä tekemään jälkikasvua niin sitten olet kypsä myös ihan itse pitämään siitä huolen etkä tyrkkimään niitä muiden olalle.
Minusta oma lapsi on niin tärkeä asia, että kaiken muun voi tehdä myöhemminkin, mutta tätä lasta et saa myöhemmin jos teet abortin. jos et halua tehdä aborttia, niin älä tee sitä. jos teet sen vain poikaystäväsi mieliksi niin voit katua myöhemmin.
isäkin voi muuttaa mieltään kun vähän ajattelee tarkemmin.
kouluista voi yleensä pitää yhden tai kaksikin välivuotta. jos joudut kokonaan keskeyttämään koulun niin voit hakea uudelleen opiskelemaan ja saat hyväksiluettua aikaisempia opintoja.
kannattaa ottaa selvää opiskelu asioista.
kun kerran miehesi käy töissä, niin taloudellinen tilanne on kuitenkin sellanen, että pärjäätte.
ei vauva loppuen lopuksi mitään ihmeellistä tarvitse. ihmiset myyvät mielellään vanhat vauvan vaatteensa ja tarvikkeet pois. kirpputorit, netin ja kauppojen ilmotustaulut/sivustot ovat täynnä vaate ja tarvike ilmotuksia.
minä sain ensimmäisen lapseni 19-vuotiaana ja toisen 21-vuotiaana. mieheni on minua kaksi vuotta vanhempi. ennen ensimmäistä lasta valmistuin lähihoitajaksi. mieheni valmistui tradenomiksi kun esikoinen täytti 2-vuotta. aijon itsekkin hakea vielä ammattikorkeakouluun.
ei mun mielestä opiskelun ja lapsen yhteensovittaminen ole sen vaikeampaa kuin, että kävisin töissä. onhan sitä kaikki asiat helpompia kun ei ole lapsia, mutta sama sen on sitten jos lapsen saa 30-kymppisenäkin.
neuvolasta ja kotipalvelusta saa kyllä apua lapsen hoitoon. kotipalvelusta voi pyytää kodinhoitajaa käymään. kodinhoitaja auttaa kotitöissä ja voi esim. lähteä ulos lapsen kanssa, että saa itse levätä. tai sitten voi itse lähteä kaupungille hoitamaan asioita tai ostoksille ja kodinhoitaja on sillä aikaa lapsen kanssa.
kiitos erilaisista kommenteista, vaikkakin tarkoitukseni ei ollut että kaikki muut hyökkäisivät toistensa "kurkkuun kiinni" tai takertuisivat toisten sanoihin. Tosin nytkin kun erhdyn tänne vielä kirjoittamaan, niin liekkö minäkin saan ryöpyn niskaani..... hyvää syksyn jatkoa kaikille ja positiivista mieltä!
Olen vähän huolestunut ketjun aloittajan tilanteesta. Jos hän on nyt 17-vuotias, ja hän on seurustellut itseään 6 vuotta vanhemman miehen kanssa noin 4 vuotta, se tarkoittaa, että seurustelun aloittaessaan hän oli 13-v ja mies 19-v. Minkälainen armeijaikäinen nuorimies voi seurustella 13-vuotiaan lapsen kanssa?? Onko turvallista päästää sellaista henkilöä edes lasten kanssa tekemisiin? En nyt tarkoita, että hän olisi välttämättä pedofiili tai muuten vaarallinen omalle lapselleen, mutta esim. 10-15 vuoden päästä pelkäisin että mies voisi kiinnostua seksuaalisesti tyttärensä ystävistä ja koulukavereista.
Toinen asia mikä vähän epäilyttää keskustelun aloittajan iässä on se, että hän ei tavallaan ole saanut vielä elää nuoruuttaan. Minua säälittää ajatus, että oman lapsuuden ja oman lapsen synnyttämisen välillä olisi vain muutama vuosi seurustelua yhden ja saman äijän kanssa, ei mitään omia saavutuksia (esim. ammattiin valmistumista), ei seikkailuja (esim. vaihto-oppilasvuotta), ei kunnollista itsenäistymistä. Suoraan vanhempien kotoa miehen luo, niin kuin ennen vanhaan oli tapana tehdä. Minkälaisen pohjan se luo lapsen elämälle. Miten äiti voi tulevaisuudessa auttaa ja opastaa lastaan, kun itsellä ei ole minkäänlaista elämänkokemusta? Entä jos pariskunta eroaa, miten PieniTyttöVain tulee yksin lapsen kanssa toimeen?
Lisäksi miehen haluttomuus lapsen saamiseen tässä tilanteessa vaikuttaa minusta siltä, että hän ajattelee että raskaus ja synnyttäminen tekisivät hänen tyttöystävästään naisen, mihin hän ei ole henkisesti valmis.
En tiedä lähtikö tämä viesti jo, kun tuli joku virheilmoitus, mutta kokeilen uudestaan.
---
Olen vähän huolestunut ketjun aloittajan tilanteesta. Jos hän on nyt 17-vuotias, ja hän on seurustellut itseään 6 vuotta vanhemman miehen kanssa noin 4 vuotta, se tarkoittaa, että seurustelun aloittaessaan hän oli 13-v ja mies 19-v. Minkälainen armeijaikäinen nuorimies voi seurustella 13-vuotiaan lapsen kanssa?? Onko turvallista päästää sellaista henkilöä edes lasten kanssa tekemisiin? En nyt tarkoita, että hän olisi välttämättä pedofiili tai muuten vaarallinen omalle lapselleen, mutta esim. 10-15 vuoden päästä pelkäisin että mies voisi kiinnostua seksuaalisesti tyttärensä ystävistä ja koulukavereista.
Toinen asia mikä vähän epäilyttää keskustelun aloittajan iässä on se, että hän ei tavallaan ole saanut vielä elää nuoruuttaan. Minua säälittää ajatus, että oman lapsuuden ja oman lapsen synnyttämisen välillä olisi vain muutama vuosi seurustelua yhden ja saman äijän kanssa, ei mitään omia saavutuksia (esim. ammattiin valmistumista), ei seikkailuja (esim. vaihto-oppilasvuotta), ei kunnollista itsenäistymistä. Suoraan vanhempien kotoa miehen luo, niin kuin ennen vanhaan oli tapana tehdä. Minkälaisen pohjan se luo lapsen elämälle. Miten äiti voi tulevaisuudessa auttaa ja opastaa lastaan, kun itsellä ei ole minkäänlaista elämänkokemusta? Entä jos pariskunta eroaa, miten PieniTyttöVain tulee yksin lapsen kanssa toimeen?
Lisäksi miehen haluttomuus lapsen saamiseen tässä tilanteessa vaikuttaa minusta siltä, että hän ajattelee että raskaus ja synnyttäminen tekisivät hänen tyttöystävästään naisen, mihin hän ei ole henkisesti valmis.
Mihin ratkaisuun päädyit?
Minä olin myös 17v ku tulin raskaaksi,ja olin niin valmis saamaa lapsen ku nainen vain olla voi..Mutta lapsen isä anto kaksi vaihtoehtoa joko vauva tai hän.ja ku minä en voinu kuvitellakkaa sellasta et oisin abortin tehny.niin pidin lapsen ja menetin miehen!!Ja minä en päivääkää kadu päätöstäni.