Kuinka moni on hakenut ja päässyt yliopistoon opiskelemaan yli 40-vuotiaana ilman, että olisi takana opintoja avoimessa yliopistossa? Mitä alaa opiskelette ja millainen koulutustausta?
Ikäkysymys
Olenko myöhässä?
111391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meidän kandiseminaarissakin on yli viisikymppinen (taitaa olla jo kuusikymppinen) opiskelija. Ja mikä estää käymästä nyt, keväällä ja kesällä muutamia avoimen kursseja ja hakea ensi kesän pääsykokeissa. Niitä ainakin meillä hyväksiluettaan poikkeuksetta. Esim. yleisopinnot kuten kielet ja atk-opinnot kannattaa lukea alta pois. Siitä vain jos siltä tuntuu ja elämäntilanne sallii!
Itse olen kolmekymppinen, aloitin nyt opiskelun yliopistossa. Kurssikavereina on mm. neljä 30-35-vuotiasta ja pari viiskymppistä! Älä huoli, koskaan ei ole liian myöhäistä!
Hei vaan täältäkin, täytin kesällä 32 ja nyt on fuksivuosi päällä! Tämän sopivampaa aikaa ei elämässäni ole ollut syvälliselle opiskelulle.
Tämän keskustelun lukeminen piristi todella mieltä. Itse en ole oikein keksinyt, mitä alaa haluaisin opiskella. Täytän ensi keväänä 22 vuotta ja tunnen olevani myöhässä nyt kun olen varma, mitä ensi keväänä haen opiskelemaan. Anteeksi, tarkoitus ei ole pilkata teitä vanhempia tällä, että tunnen itseni yli-ikäiseksi. Olipa vain mukava kuulla, että kaikki tulevat opiskelutoverit eivät kuitenkaan ole 18-19-vuotiaita tuoreita ylioppilaita.
19- ja 21- vuotiaalla?
Minä olin tuore ylioppilas vasta 21-vuotiaana. Nyt olen 26 ja ajattelin vielä hakea yliopistoon.
Sai valkolakin 40-v. Mahdollisten jatko-opintojen perässä pitäisi muuttaa pois kotiseudulta ja tehdä vielä ehkä velkaakin. Työuraa ei kuitenkaan ole jäljellä enää niin mahdottomasti ja juhlapuheista huolimatta, työllistyminen vanhemmalla iällä ei varsinkaan naisille ole ihan itsestään selvää.
Kiinnostaisi tietää, kuinka ikäiseni ovat valintojaan tehneet myöhemmän opiskelujen aloittamisen suhteen. Siksi nämä pohdintani. Kiitos vastauksista!
Muistan itse pohtineeni nuorempana, että "pitää" valmistua neljään vuoteen ja "pitää" olla opiskelupaikka heti intin jälkeen valmiina ja "pitää" sitä sun tätä. Ekan vuoden jälkeen vaihdoin vielä opinahjoa (meni hermot teekkareiden kanssa) ja tunsin itseni vanhaksi yliopistolla :)
Sittemmin vietin useamman vuoden töissä ja olen "vasta" yli kolmekymppisenä ruennut oikeasti opiskelemaan. Nyt tuntuu, että asiat ovat menneet parhaimmalla mahdollisella tavalla! Nuorempana en olisi osannut ottaa tietoa vastaan niin hyvin kuin nyt ja jotenkin tuntuu, että elämänkokemus on antanut huomattavasti perspektiiviä asioihin. Työelämäänkin tuntuu pääsevän hyvin takaisin kun on työkokemusta taustalla.
Toisille opiskelun aloittaminen myöhemmin sopii paljon paremmin kuin nuorena. Jokaisen elämä ja elämäntilanne on erilainen.
Ihanaa lukea tällaisia. Olen itse 28-vuotias ja ensi vuonna hakemassa toista kertaa; tänä vuonna jäin ensiyrittämällä parin pisteen päähän opiskelupaikasta. Kova on ollut sisäinen sota ja tora siitä kannattaako alaa lähteä enää vaihtamaan, mutta kun oman alansa löytää, niin sille on aika paha sanoa vastaankaan. :)
38v. ja eka vuosi OKL:ssä... Tosin alla jo yliopisto-opintoja vuodesta 1992 mutta fuksi kuitenkin :-)
Äitini aloitti opiskelut yli 50 vuotiaana yliopistossa, käy töissä ja aloitti tänä vuonna vielä Ammattikorkeakoulussakin. Vähän hävettää että äiti on ahkerampi opiskelija kuin minä (: Muuta olen silti ylpeä hänestä! Ei koskaan ikinä ole tai tule olemaan liian myöhäistä. Yliopistomaailmaan tarvitaankin mielestäni vielä lisää vanhempaa kypsää ikäpolvea