Moi. Tietäisikö joku, miten paljon rintasyöpää tavataan nuorilla, sanotaan alle 30-vuotiailla naisilla? Ja jos ihan nuorena rintasyöpään sairastuu niin onko se perinnöllisen alttiuden "syytä" vai voiko se tulla ihan "tuosta vaan" nuorellekin, ilman mitään altistavia tekijöitä?
Rintasyöpää nuorilla?
jennylee
26
2862
Vastaukset
- jos 30-vuotialla
On rintasyöpä.
Vaikka nuorin joka siihen paskiaiseen onkin sairastunut oli 18 vuotias!
Mutta jos sinun suvussasi on rinta/munasarja syöpää, niin ehdottomasti kannattaa tehdä perinnillösyysytutkimukset asiasta ja sitten tarvittavat toimenpiteet.
Toivottavasti en pelästyttänyt sinua? Se ei suinkaan ollut tarkoitukseni vaan se, että asioista kannataa ottaa selvää ajoissa ja turhaa lääkärissä käyntiä ei ole!- jennylee
Taidan olla sillä tavalla siunattu, ettei suvussani ole taipumusta rinta- eikä juuri muuhunkaan syöpään (koputan varmuuden vuoksi puuta). Mietinkin juuri sitä, että kuinkahan monelle se tulee, vaikkei olisi suvussa rintasyöpää eikä olisi mitään muitakaan aiheuttajina pidettyjä syitä. Ja että onkohan perinnöllisyys syynä juuri näillä harvoilla jotka ovat siihen tosi nuorina sairastuneet, vai voiko se tulla ihan nuoriinkin ilman mitään "syytä". Kyllä osaakin olla veemäinen tauti! Voikohan rintojen/nännien kutina muuten olla oire syövästä?
- monenlaista
jennylee kirjoitti:
Taidan olla sillä tavalla siunattu, ettei suvussani ole taipumusta rinta- eikä juuri muuhunkaan syöpään (koputan varmuuden vuoksi puuta). Mietinkin juuri sitä, että kuinkahan monelle se tulee, vaikkei olisi suvussa rintasyöpää eikä olisi mitään muitakaan aiheuttajina pidettyjä syitä. Ja että onkohan perinnöllisyys syynä juuri näillä harvoilla jotka ovat siihen tosi nuorina sairastuneet, vai voiko se tulla ihan nuoriinkin ilman mitään "syytä". Kyllä osaakin olla veemäinen tauti! Voikohan rintojen/nännien kutina muuten olla oire syövästä?
Ja jokainen niistä sittenkin vielä erilainen.
Mutta parhaiten nuori nainen selviää kun oppii tuntemaan rintansa ja tunnustelee niitä aina samaan aikaan kuukautisten jälkeen. Ja jos jotakin muutoksia ilmenee, niin mieluummin kannattaa mennä lääkärille, joka tutkii myös rinnat ja jos aihetta, niin lisätutkimuksiin!
Mutta ei mitään hysteriaa kannata asiasta tehdä, koska lääkäritkin suosittelevat vasta 35- ikävuoden jälkeen tarkempia tutkimuksia (jos suvussa riskiä), mutta itse kyllä suosittelisin ilman riskiäkin aina gynen yhteyteen myöskin rintojen tutkimuksen.
Toivottavasti tämä rauhoitti sinua ja sait jonkinlaisen vastauksen !! - jennylee
monenlaista kirjoitti:
Ja jokainen niistä sittenkin vielä erilainen.
Mutta parhaiten nuori nainen selviää kun oppii tuntemaan rintansa ja tunnustelee niitä aina samaan aikaan kuukautisten jälkeen. Ja jos jotakin muutoksia ilmenee, niin mieluummin kannattaa mennä lääkärille, joka tutkii myös rinnat ja jos aihetta, niin lisätutkimuksiin!
Mutta ei mitään hysteriaa kannata asiasta tehdä, koska lääkäritkin suosittelevat vasta 35- ikävuoden jälkeen tarkempia tutkimuksia (jos suvussa riskiä), mutta itse kyllä suosittelisin ilman riskiäkin aina gynen yhteyteen myöskin rintojen tutkimuksen.
Toivottavasti tämä rauhoitti sinua ja sait jonkinlaisen vastauksen !!Kiitos asiallisista vastauksista. Tutkin rintojani silloin tällöin, mutta minusta tuntuu vastenmieliseltä tunnustella niitä. Eilen illalla kuitenkin tunnustelin, ja sieltä löytyi pieni, aristamaton ja hyvin kova patti. Yöunethan siinä meni, ja tänä aamuna kävin terveydenhoitajalla joka myös löysi saman patin, ja antoi ajan lääkärille joka sitten lähettää tarvittaessa mammografiaan/ultraäänitutkimukseen. Lääkäri on perjantaina. On tosi tuskallista odotella sitä, sillä vaikka patti voi olla niin paljon muutakin kuin syöpää niin se pahin vaihtoehtohan tulee tietenkin ensimmäiseksi mieleen. Ehdin viime yönä jo ajatella omia hautajaisianikin...se on jo ehkä vähän liikaa :). Pitäisi yrittää rauhoittua ja ajatella jotain muuta, olenhan kaiken voitavan nyt tehnyt. Olen nuori (23 v), joten syöpä on ikäisilläni aika harvinaista, mutta kyllä se silti pelottaa.
- skäribo
enää nykyisin "äärimmäisen" harvinaista. Ei tosin yleistäkään.
Nuorten syöpä on usein varsin aggressiivinen, ja siksi hoito on aloitettava heti, eikä viikkojen päästä. Onneksi nuoret yleensä myös kestävät rankatkin hoidot hyvin.
Nuorten rintasyöpä ei automaattisesti ole perinnöllistä laatua. Jokainen päättäköön itse, haluaako testauttaa itsensä, jos suvussa (etenkin äidinpuoleisilla sukulaisilla) on ollut paljon rintasyöpää. - skäribo
jennylee kirjoitti:
Taidan olla sillä tavalla siunattu, ettei suvussani ole taipumusta rinta- eikä juuri muuhunkaan syöpään (koputan varmuuden vuoksi puuta). Mietinkin juuri sitä, että kuinkahan monelle se tulee, vaikkei olisi suvussa rintasyöpää eikä olisi mitään muitakaan aiheuttajina pidettyjä syitä. Ja että onkohan perinnöllisyys syynä juuri näillä harvoilla jotka ovat siihen tosi nuorina sairastuneet, vai voiko se tulla ihan nuoriinkin ilman mitään "syytä". Kyllä osaakin olla veemäinen tauti! Voikohan rintojen/nännien kutina muuten olla oire syövästä?
on koko ajan syöpäsoluja ympäri kroppaamme. Se, miksi joillakin joskus nuo solut riehaantuvat on yhä vieläkin pitkälti henkimaailman asia.
Joitakin riskitekijöitä tiedetään. Rintasyövässä ne ovat esim. aikainen menses, myöhäiset synnytykset tai ei synnytyksiä lainkaan, sekä vaihdevuosien jälkeinen painonnousu. Epäilyslistalla ovat myös alkoholi (ja silloin puhutaan täysraittiudesta vs. kohtuukäyttö), vähäinen liikunta, runsasproteiininen ja vähäkuituinen ruokavalio jne. Silti nainen, jolla ei ole yhtään näistä altistavista tekijöistä voi sairastua. Alle 10% rintasyövistä johtuu perimästä.
Rintasyövän oireita on yhtä monta kuin rintasyöpäpotilaitakin. Kutinakin voi joskus olla oire oireiden joukossa, mutta ainoana epäilyksiä aiheuttavana tekijänä siitä tuskin kannattaa huolestua. Toisaalta, ns. turhaa lääkärikäyntiä ei ole olemassakaan. Jos jokin asia esim. rintasyövän suhteen askarruuttaa, ja rinnassa/rinnoissa on muutoksia, kannattaa aina mennä lääkäriin! - skäribo
jennylee kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista. Tutkin rintojani silloin tällöin, mutta minusta tuntuu vastenmieliseltä tunnustella niitä. Eilen illalla kuitenkin tunnustelin, ja sieltä löytyi pieni, aristamaton ja hyvin kova patti. Yöunethan siinä meni, ja tänä aamuna kävin terveydenhoitajalla joka myös löysi saman patin, ja antoi ajan lääkärille joka sitten lähettää tarvittaessa mammografiaan/ultraäänitutkimukseen. Lääkäri on perjantaina. On tosi tuskallista odotella sitä, sillä vaikka patti voi olla niin paljon muutakin kuin syöpää niin se pahin vaihtoehtohan tulee tietenkin ensimmäiseksi mieleen. Ehdin viime yönä jo ajatella omia hautajaisianikin...se on jo ehkä vähän liikaa :). Pitäisi yrittää rauhoittua ja ajatella jotain muuta, olenhan kaiken voitavan nyt tehnyt. Olen nuori (23 v), joten syöpä on ikäisilläni aika harvinaista, mutta kyllä se silti pelottaa.
Hyvä että hakeuduit heti hoitoon.
Ja tosiaan, se on suurella todennäköisyydellä rasvapatti tai kysta. Siitä huolimatta lääkärit usein mielellään poistavat kaikki patit, myös hyvänlaatuiset.
Voimia ja hyviä hermoja sinulle. Olet varmasti monien täällä kirjoittavien ja tätä palstaa lukevien mielissä. Toivomme kaikki Sinulle parasta mahdollista tulosta. - jennylee
skäribo kirjoitti:
Hyvä että hakeuduit heti hoitoon.
Ja tosiaan, se on suurella todennäköisyydellä rasvapatti tai kysta. Siitä huolimatta lääkärit usein mielellään poistavat kaikki patit, myös hyvänlaatuiset.
Voimia ja hyviä hermoja sinulle. Olet varmasti monien täällä kirjoittavien ja tätä palstaa lukevien mielissä. Toivomme kaikki Sinulle parasta mahdollista tulosta.Kiitos skäribo rohkaisevista sanoista. Välillä meinaa itkettää, mutta eteenpäin on mentävä, tuli mitä tuli. Se patti on tosiaan kova, aristamaton, ja pieni, terveydenhoitajan mukaan n. 4-5mm, ja se tuntuu selvästi ja on ikäänkuin "pinnassa", eli ei tarvitse painella jotta sen tuntisi. Sitä ei kuitenkaan näe päällepäin. Olisikohan jollain muulla ollut tuontapaista pattia...?
- pian selviää
jennylee kirjoitti:
Kiitos skäribo rohkaisevista sanoista. Välillä meinaa itkettää, mutta eteenpäin on mentävä, tuli mitä tuli. Se patti on tosiaan kova, aristamaton, ja pieni, terveydenhoitajan mukaan n. 4-5mm, ja se tuntuu selvästi ja on ikäänkuin "pinnassa", eli ei tarvitse painella jotta sen tuntisi. Sitä ei kuitenkaan näe päällepäin. Olisikohan jollain muulla ollut tuontapaista pattia...?
Rohkeutta, vaikka tiedän että sinua pelottaa.
Minä olen iältäni nyt 35v ja poistettu jo kolme sidekudoskasvainta rinnoista (fibroadenoomat). Nämä ovat ns. hyvänlaatuisia kasvaimia. Niiden poisto on vähän lääkäristä ja sinusta itsestäsi kiinni, mutta minusta kannattaa aina poistaa. Vuosien saatossa kun noista voi kehtittyä niitä pahanlaatuisia kasvaimia.
Toimenpiden tehdään ihan paikallispuudutuksessa, kestää joitakin minuutteja ja näyte varmuudeksi tutkittavaksi.
Eli älä pelkää liikaa, kaikki menee ok! - jennylee
pian selviää kirjoitti:
Rohkeutta, vaikka tiedän että sinua pelottaa.
Minä olen iältäni nyt 35v ja poistettu jo kolme sidekudoskasvainta rinnoista (fibroadenoomat). Nämä ovat ns. hyvänlaatuisia kasvaimia. Niiden poisto on vähän lääkäristä ja sinusta itsestäsi kiinni, mutta minusta kannattaa aina poistaa. Vuosien saatossa kun noista voi kehtittyä niitä pahanlaatuisia kasvaimia.
Toimenpiden tehdään ihan paikallispuudutuksessa, kestää joitakin minuutteja ja näyte varmuudeksi tutkittavaksi.
Eli älä pelkää liikaa, kaikki menee ok!Tämä on varmaan vähän tyhmää, mutta noissa kasvainten poistoissa ym. operaatioissa pelottaa ehkä eniten kipu, vaikka se ei niissä ehkä ole olennaisinta. Mutta sitä piti sanomani, että kyllä pelkkä syövän mahdollisuuskin pistää ajattelemaan elämää ihan uudella tavalla. Ymmärsin, että pitäisi lopettaa se sellainen "sitten kun" -elämä ("sitten kun valmistun teen sitä ja sitä" yms.), vaan elää nyt ja tässä, oli syöpää tai ei. Ikävää, että pitää näköjään säikähtää kunnolla jotta tämän ymmärtää!
- Toiveena
skäribo kirjoitti:
enää nykyisin "äärimmäisen" harvinaista. Ei tosin yleistäkään.
Nuorten syöpä on usein varsin aggressiivinen, ja siksi hoito on aloitettava heti, eikä viikkojen päästä. Onneksi nuoret yleensä myös kestävät rankatkin hoidot hyvin.
Nuorten rintasyöpä ei automaattisesti ole perinnöllistä laatua. Jokainen päättäköön itse, haluaako testauttaa itsensä, jos suvussa (etenkin äidinpuoleisilla sukulaisilla) on ollut paljon rintasyöpää.Tyttäreni sairasti imusolmukesyövän 16 vuotiaana.
Minulla on todella laaja suku, kohtalainen miehellänikin, ja tiedän vain yhden sukulaisen, jolle tuli syöpä 80 vuotiaana, (ja hänkin on ollut terve sen jälkeen jo monta vuotta).
En myöskään ole keksinyt mitään eroa/altistusta ym. isoon serkusparveen verrattuna, miksi tauti iski juuri tyttäreeni. Onneksi tauti on nyt saatu häviämään ja lääkärin mielestä uusiutumisriski on todella olematon. Olen aina noudattanut terveellisiä elämäntapoja ja välttänyt teollista ruokaa ja lisäaineita varmaan liikaakin lasteni kohdalla. Kukaan perheessä ei tupakoi eikä lapseni ole tietääkseni koskaan altistunut tupakansavulle tai hyönteismyrkyille(saattaisivat olla syitä imusolmukesyövälle). Jossain tutkimuksessa oli myös liika tartuntataudeilta suojelu mahdollinen syy imusolmukesyöpään. Meillä on sairastettu kohtalainen määrä räkätauteja ja flunssia vuosittain. Kuitenkin antibioottikuureja tyttäreni on syönyt alle 10 koko ikänään. Onneksi syöpä löytyi ajoissa. En ikinä osannut edes pelätä näin käyvän, kun luulin sen olevan äärimmäisen epätodennäköistä. - Toiveena
Toiveena kirjoitti:
Tyttäreni sairasti imusolmukesyövän 16 vuotiaana.
Minulla on todella laaja suku, kohtalainen miehellänikin, ja tiedän vain yhden sukulaisen, jolle tuli syöpä 80 vuotiaana, (ja hänkin on ollut terve sen jälkeen jo monta vuotta).
En myöskään ole keksinyt mitään eroa/altistusta ym. isoon serkusparveen verrattuna, miksi tauti iski juuri tyttäreeni. Onneksi tauti on nyt saatu häviämään ja lääkärin mielestä uusiutumisriski on todella olematon. Olen aina noudattanut terveellisiä elämäntapoja ja välttänyt teollista ruokaa ja lisäaineita varmaan liikaakin lasteni kohdalla. Kukaan perheessä ei tupakoi eikä lapseni ole tietääkseni koskaan altistunut tupakansavulle tai hyönteismyrkyille(saattaisivat olla syitä imusolmukesyövälle). Jossain tutkimuksessa oli myös liika tartuntataudeilta suojelu mahdollinen syy imusolmukesyöpään. Meillä on sairastettu kohtalainen määrä räkätauteja ja flunssia vuosittain. Kuitenkin antibioottikuureja tyttäreni on syönyt alle 10 koko ikänään. Onneksi syöpä löytyi ajoissa. En ikinä osannut edes pelätä näin käyvän, kun luulin sen olevan äärimmäisen epätodennäköistä.Kun lapseni oli tutkimuksissa, näin sairaalassa julisteen, joka silloin hätkähdytti ja kolautti suoraan sydämeen: Nuoren tytön iloinen kuva ja teksti: syöpä takana, elämä edessä.
Nyt se on todella totta meidän perheessä ja tyttäreni kohtaa täysillä ja 17 vuotiaan innolla taas elämän haasteita. Eli ei se syöpäkkään ole maailmanloppu, vaikka varmasti siltä alkuun tuntuu. - .......
Toiveena kirjoitti:
Kun lapseni oli tutkimuksissa, näin sairaalassa julisteen, joka silloin hätkähdytti ja kolautti suoraan sydämeen: Nuoren tytön iloinen kuva ja teksti: syöpä takana, elämä edessä.
Nyt se on todella totta meidän perheessä ja tyttäreni kohtaa täysillä ja 17 vuotiaan innolla taas elämän haasteita. Eli ei se syöpäkkään ole maailmanloppu, vaikka varmasti siltä alkuun tuntuu.Niin ja onneksi nykyään diagnoosi:syöpä ei ole yhtäkuin kuolemantuomio. Itse sairastin syövän hieman päälle parikymppisenä, ja uskon että jaksoin sytostaattihoidot ja muut paljon helpommin kuin vanhemmat potilaat. Elämä edessä ja tukka takana! (nyt jo kohta kasvanut leukaan asti) :)
- jennylee
....... kirjoitti:
Niin ja onneksi nykyään diagnoosi:syöpä ei ole yhtäkuin kuolemantuomio. Itse sairastin syövän hieman päälle parikymppisenä, ja uskon että jaksoin sytostaattihoidot ja muut paljon helpommin kuin vanhemmat potilaat. Elämä edessä ja tukka takana! (nyt jo kohta kasvanut leukaan asti) :)
Hienoa että olet selvinnyt. Kertoisitko, minkä syövän sairastit?
- jennylee
Toiveena kirjoitti:
Tyttäreni sairasti imusolmukesyövän 16 vuotiaana.
Minulla on todella laaja suku, kohtalainen miehellänikin, ja tiedän vain yhden sukulaisen, jolle tuli syöpä 80 vuotiaana, (ja hänkin on ollut terve sen jälkeen jo monta vuotta).
En myöskään ole keksinyt mitään eroa/altistusta ym. isoon serkusparveen verrattuna, miksi tauti iski juuri tyttäreeni. Onneksi tauti on nyt saatu häviämään ja lääkärin mielestä uusiutumisriski on todella olematon. Olen aina noudattanut terveellisiä elämäntapoja ja välttänyt teollista ruokaa ja lisäaineita varmaan liikaakin lasteni kohdalla. Kukaan perheessä ei tupakoi eikä lapseni ole tietääkseni koskaan altistunut tupakansavulle tai hyönteismyrkyille(saattaisivat olla syitä imusolmukesyövälle). Jossain tutkimuksessa oli myös liika tartuntataudeilta suojelu mahdollinen syy imusolmukesyöpään. Meillä on sairastettu kohtalainen määrä räkätauteja ja flunssia vuosittain. Kuitenkin antibioottikuureja tyttäreni on syönyt alle 10 koko ikänään. Onneksi syöpä löytyi ajoissa. En ikinä osannut edes pelätä näin käyvän, kun luulin sen olevan äärimmäisen epätodennäköistä.Niin, joskus olen kuullut sanottavan että syöpä on itse asiassa hyvin tasa-arvoinen tauti, sillä se voi tulla ihan kenelle tahansa. Vaikkei olisi mitään perinnöllistä taipumusta eikä muitakaan "syitä" niin silti se voi tulla. Ja se siitä varmaan osaltaan tekeekin niin kettumaisen taudin. Mahtavaa, että tyttäresi on selvinnyt!
- Mami70
Rintasyöpähän voi tulla kelle tahansa naisiata...joka kymmenes nainen sairastuu elämänsä aikana rintasyöpään. Niin sairastuin minäkin, 36-vuotiaana enkä tätä kirjoittaessani tiedä vielä mitään muuta taudistani kuin että rinnassa oleva patti on pahanlaatuinen. Leikkausaikaa tässä odottelen ja mielessäni valmistaudun omaan kuolemaani :( minulla on kaksi lasta ja olen yh-äiti, että syöpä tuli minulle pahimpaan mahdolliseen aikaan...Tutkikaa rintojanne!!!!
- Älä luovuta
Toivottavasti et nyt kovin kovasti masennu. Se ei ole hyväksi sinulle.
Äläkä todellakaan ajattele vielä mitään kuolemaa. ÄLÄ, ÄLÄ, ÄLÄ!!
Ajattele sitten vasta, jos lääkärit ovat kaikkensa tehneet ja sanovat, että mitään ei ole tehtävissä.
Kyllä syövästä voi selvitä ja useimmat selviää. Itse ole sairastanut n. 12 vuotta. Uusinut muutaman kerran. Ja kuitenkin olen vielä elossa.
Itse en mielestäni koskaan masentunut. Aina leikkauksen jälkeen oli vain sellainen olo, että nyt se on leikattu ja kohta taas olen terve. Kyllä tästä selviän. En kertaakaan ole päästänyt mieleeni edes, että en tästä selviä.
Älä vaivu synkyyteen. Se ei auta mitään. Päinvastoin, yritä pitää mielesi pirteänä (ehkä vähän liikaa vaadittu juuri tällä hetkellä), mutta kuitenkin.
Itse olen aina ajatellut, että hyvä, että se on rinnassa. Siitä ne patit on kuitenkin paljon helpompi löytää, kuin jos syöpä olisi esim. vatsassa tai keuhkoissa.
Ei syöpä ole maailmanloppu. Kyllä sinä siitä selviät. Yritä vain ajatella positiivisesti. No ei siinä tietysti mitään positiivista ole, että on saanut syövän, mutta sillälailla positiivisesti, että et anna periksi. Taistele elämäsi puolesta!
Taistele lastesi takia. He tarvitsevat sinua.
Toivottavasti sinulla on joku lähimmäinen, jonka kanssa voit puhua tästä. Ja voithan kirjoitella tänne. Kyllä puhuminen ja kirjoittaminen auttaa.
Sanoisin vielä sinulle, että tässä vaiheessa sinusta tuntuu paljon pahemmalta kuin mitä se sitten tosiasiassa on. Tottakai parempi kuin siihen ei koskaan sairastuisi, mutta kun se nyt kuitenkin on jonkun kohtalona, niin siitä täytyy yrittää selvitä mahdollisimman "vähin vaurioin".
Kestämistä ja jaksamista sinulle! Olen ajatuksissani tukenasi! - Mami70
Älä luovuta kirjoitti:
Toivottavasti et nyt kovin kovasti masennu. Se ei ole hyväksi sinulle.
Äläkä todellakaan ajattele vielä mitään kuolemaa. ÄLÄ, ÄLÄ, ÄLÄ!!
Ajattele sitten vasta, jos lääkärit ovat kaikkensa tehneet ja sanovat, että mitään ei ole tehtävissä.
Kyllä syövästä voi selvitä ja useimmat selviää. Itse ole sairastanut n. 12 vuotta. Uusinut muutaman kerran. Ja kuitenkin olen vielä elossa.
Itse en mielestäni koskaan masentunut. Aina leikkauksen jälkeen oli vain sellainen olo, että nyt se on leikattu ja kohta taas olen terve. Kyllä tästä selviän. En kertaakaan ole päästänyt mieleeni edes, että en tästä selviä.
Älä vaivu synkyyteen. Se ei auta mitään. Päinvastoin, yritä pitää mielesi pirteänä (ehkä vähän liikaa vaadittu juuri tällä hetkellä), mutta kuitenkin.
Itse olen aina ajatellut, että hyvä, että se on rinnassa. Siitä ne patit on kuitenkin paljon helpompi löytää, kuin jos syöpä olisi esim. vatsassa tai keuhkoissa.
Ei syöpä ole maailmanloppu. Kyllä sinä siitä selviät. Yritä vain ajatella positiivisesti. No ei siinä tietysti mitään positiivista ole, että on saanut syövän, mutta sillälailla positiivisesti, että et anna periksi. Taistele elämäsi puolesta!
Taistele lastesi takia. He tarvitsevat sinua.
Toivottavasti sinulla on joku lähimmäinen, jonka kanssa voit puhua tästä. Ja voithan kirjoitella tänne. Kyllä puhuminen ja kirjoittaminen auttaa.
Sanoisin vielä sinulle, että tässä vaiheessa sinusta tuntuu paljon pahemmalta kuin mitä se sitten tosiasiassa on. Tottakai parempi kuin siihen ei koskaan sairastuisi, mutta kun se nyt kuitenkin on jonkun kohtalona, niin siitä täytyy yrittää selvitä mahdollisimman "vähin vaurioin".
Kestämistä ja jaksamista sinulle! Olen ajatuksissani tukenasi!Kiitos kannustavista sanoistasi!
Minulta poistetaan rinta kokonaan ja se ON minulle maailman loppu! Noin kaksi vuotta joutuu odottamaan uutta rintaa - en tiedä miten jaksan! Nuorelle naiselle se on kova paikka opetella elämään kuin teuraslehmä :( Vituttaa.... - syöpä vuosi sitten
Mami70 kirjoitti:
Kiitos kannustavista sanoistasi!
Minulta poistetaan rinta kokonaan ja se ON minulle maailman loppu! Noin kaksi vuotta joutuu odottamaan uutta rintaa - en tiedä miten jaksan! Nuorelle naiselle se on kova paikka opetella elämään kuin teuraslehmä :( Vituttaa....Mitä väliä sillä on millaiset rinnat sinulla on jos olet elossa? Itse leikkauttaisin molemmat rinnat heti pois, jos tietäisin että sen avulla rintasyöpäni ei uusiudu!
- Mami70
syöpä vuosi sitten kirjoitti:
Mitä väliä sillä on millaiset rinnat sinulla on jos olet elossa? Itse leikkauttaisin molemmat rinnat heti pois, jos tietäisin että sen avulla rintasyöpäni ei uusiudu!
Yh-äiti, jolla poistettu toinen rinta...Kuulostaa tulevaisuutta ajatellen ihan "kivalta" kun on tuomittu yksin olemaan lopunikää! Kuka mies esim. haluaa alkaa seurustelemaan naisen kanssa jolla ei ole rintaa? Minulla sentään on elämänhalua mutta EI miestä! Minä olen vaan seurallinen ihminen ja TAHDON joskus löytää sen 'oikean' mutta miten lienee onnistumisen laita yhdellä tissillä ja syöpäsairaana...sitä vaan pohdin!
- liioittelet
Mami70 kirjoitti:
Yh-äiti, jolla poistettu toinen rinta...Kuulostaa tulevaisuutta ajatellen ihan "kivalta" kun on tuomittu yksin olemaan lopunikää! Kuka mies esim. haluaa alkaa seurustelemaan naisen kanssa jolla ei ole rintaa? Minulla sentään on elämänhalua mutta EI miestä! Minä olen vaan seurallinen ihminen ja TAHDON joskus löytää sen 'oikean' mutta miten lienee onnistumisen laita yhdellä tissillä ja syöpäsairaana...sitä vaan pohdin!
Itse olin vielä nuorempi sairastuttuani, mutta ei ole vaikuttanut mitenkään "miesmarkkinoilla". Nykyisen mieheni olen tavannut sytostaattihoitojen loppujaksolla, jolloin hiuksiakaan ei juuri enää ollut päässä.
Kyllähän se jollekin on kynnyskysymys, mutta miehiä on erilaisia. - on kohtuutonta
syöpä vuosi sitten kirjoitti:
Mitä väliä sillä on millaiset rinnat sinulla on jos olet elossa? Itse leikkauttaisin molemmat rinnat heti pois, jos tietäisin että sen avulla rintasyöpäni ei uusiudu!
että uutta rintaa joutuu odottamaan niin pitkään, koska kyllähän se vaikuttaa huomattavasti naisen elämänlaatua alentavasti. Ehkä kaikille se ei ole niin iso juttu, mutta jollekin voi olla ja sitä on silloin turha ruveta kenenkään ulkopuolisen päivittelemään. Mielestäni voi ja saa surra rintaansa! Kyllähän jokainen syövästä parantunut on onnellinen kun on vielä elossa, tietenkin, mutta vielä onnellisempi varmaan olisi jos saisi nauttia siitä elämästä kokonaisella kropalla! Enkä nyt tarkoita etteikö yksirintaisena tai rinnattomana voisi elää täysipainoista mahtavaa elämää, joku voi kyllä, mutta joku toinen ei voi ja kärsii siitä suuresti!
- Minä!
Mami70 kirjoitti:
Kiitos kannustavista sanoistasi!
Minulta poistetaan rinta kokonaan ja se ON minulle maailman loppu! Noin kaksi vuotta joutuu odottamaan uutta rintaa - en tiedä miten jaksan! Nuorelle naiselle se on kova paikka opetella elämään kuin teuraslehmä :( Vituttaa....Kerroitko lääkärillesi, että mitä rinnan poisto sinulle merkitsee! Ja jos et kertonut, niin vielä ei ole liian myöhäistä!
Kyllä lääkäri kuuntelee potilasta ja jos se vain on mahdollista, niin tekevät säästävän leikkauksen.
Jos potilaan elämänlaatu huononee (niin kuin itse sen koet), niin kyllä lääkäri sen ottaa huomioon! Puhun kokemuksesta.
Ja jos on pakko leikata koko rinta, niin kun lääkäri kuulee, että se on maailmanloppu sinulle, niin varmaankin voit saada uuden rinnan aikaisemmin. Tiedän, että sille ei ole, miten sanoisin, lääketieteellistä estettä.
Ole rohkea ja kerro mielipiteesi. Ei lääkäri sitä muuten tiedä!!! Niin kuin näistä viesteistä näkee, niin ei se rinta kaikille ole tärkeä, MUTTA SANO, ETTÄ SINULLE SE ON!!
Lääkäri ymmärtää senkin, että sinun mielenterveytesi kannaltakin säästäväleikkaus olisi paras vaihtoehto, jos....
Voimia sinulle ja uskoa huomiseen!! Ole rohkea! - Minä!
Mami70 kirjoitti:
Kiitos kannustavista sanoistasi!
Minulta poistetaan rinta kokonaan ja se ON minulle maailman loppu! Noin kaksi vuotta joutuu odottamaan uutta rintaa - en tiedä miten jaksan! Nuorelle naiselle se on kova paikka opetella elämään kuin teuraslehmä :( Vituttaa....Joko luit viestini: Kerro lääkärillesi?!
Ajattelin aikoinani, niin kuin sinä nyt ja siksi kirjoitin sinulle.
Kyselen siksi, että oletko huomannut, kun se viesti ei tule viimeiseksi vaan on "tuossa puolivälissä".
Ja siksi, että ei vain jää lukematta ja että EHDIT TEHDÄ ASIALLE VIELÄ JOTAIN!!!
Tsemppiä!
- jennylee
Kun nyt olen tänne niin ahkerasti tuntojani purkanut, niin ajattelin kertoa, miten asiani on edennyt. Lääkärissä on nyt sitten käyty. Oli kuulemma huono aika tutkia rintoja, kun oli kuukautiset alkamassa, joten parin kuukauden päästä pitää tulla tutkituttamaan rinnat uudestaan. Sen ymmärrän, ettei rintojen tutkiminen juuri ennen kuukautisten alkua ole oikein järkevää. Mutta sitä parin kuukauden odotteluaikaa ihmettelen vähän, miksei se olisi voinut olla vaikka parin VIIKON päästä, jottei tarvitsisi hermostuksissaan odotella. Löysi kai se sen patin sieltä, mut totesi että "ei mun sormet tartu siihen". Ja rohkaisevaksi tarkoitettu "ei sun ikäisillä ole syöpää". Hmm...en nyt oikein tiedä mitä ajatella. Voikohan mammografiaan/ultraan mennä ihan "itse", eli ilman mitään lähetettä? Tai jos pitää välttämättä olla lähete, niin voikohan sen saada ihan terveyskeskuslääkäriltä pyytämällä? Jos yrittäisin jotain muuta kautta (tähän asti olen asioinut vain yths:lla). En minä nyt mitenkään ultra-peloissani ole, mutta haluan asiasta varmuuden, niin että se olisi sitten loppuunkäsitelty. Vai hössöttänenkö turhia...
- pellontallaaja
Moi jennylee!
Minä kävin Syöpäyhdistyksen lääkärillä, tilasin sinne ajan ja sainkin ajan mammografiaan ja ultraan n. 2 kuukauden päähän (näin pitkä odotusaika, kun ei ollut mitään hälyttävää pattia tms; halusin vain sukurasitteen vuoksi käydä 35-vuotiaana jo tutkituttamassa rintani). Eli sitä kautta ainakin pääsee! Kävin Pirkanmaan syöpäyhdistyksen lääkärillä (Tampere). Maakunnallisia syöpäyhdistyksiä on 12, eli katsopa missä on sinua lähin (http://www.cancer.fi/syopajarjestot/maakunnat/). Hinnaksi tuli vajaa 100 euroa (olikohan 85 euroa). Ja tämä siis ilman lähetettä.
Minulla kaikki oli ok - tosin suosittelivat muutaman vuoden päästä ainakin ultraa, koska mastopatiaa eli kyhmyisyyttä löytyi (sen toki tiesin jo itsekin, ovathan rintani kuin perunapelto!).
Kaikkea hyvää sinulle!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Moikka rakas
Oon miettinyt meidän välistä yhteyttä viime aikoina. En ihan osaa pukea sanoiksi, mitä kaikkea tunnen, mutta halusin vaa216665Malmin tapaus on järkyttävä
Kolme ulkomaalaistaustaista miestä raiskasi nuoren tytön tavalla, jota ei meinaa uskoa todeksi. Mikä voisi olla oikeampi5562285- 1471867
- 851261
HS: Kuka vielä uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011212025.html Tässä on hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus koskien Malmin sairaa971042- 72970
Ökyrikas Kurkilahti mussuttaa veroistaan
Pakeni aikoinaan veroja Portugaliin mutta joutui palaamaan takaisin kun Suomi teki verotussopimuksen Portugalin kanssa.87942Jos tämän vaan sulkee ja avaa 5 vuoden päästä
Täällä on luultavasti edelleen näitä ihan samoja juttuja. On kuin kauniit ja rohkeat samat jutut junnaa. Heips. 👋🏻 E10843- 32840
Yhdysvalloissa työllisyys paranee, Suomessa työttömyys kasvaa, missä vika?
Miten tämä on mahdollista että 177 000 uutta työllistä tuli USAssa yhdessä kuukaudessa, vaikka Trump on ruorissa? Orpon147767