Kirjoitin tuonne Koiranpennut-palstalle ja ajattelin nyt laittaa tämän kysymykseni myös tänne. Eli:
Olen suunnitellut koiran ottamista, mutta en tiedä onko sillä ratkaisevaa merkitystä kumpaa sukupuolta olevan koiran otan.
Minulla on kokemusta koirista, eli ei olisi ensimmäinen. Olisi tosin ensimmäinen aivan oma, sillä asun nykyään opiskelupaikkakunnallani ja muut koirat ovat olleet lapsuudenkodissani.
Vietän viikonloput ja lomat yleensä nimenomaan tuolla lapsuudenkodissani ja siellä on tällä hetkellä enää keskikokoinen villakoirauros, pian 14-vuotias.
Tästä pääsemmekin nyt ongelmaani.
Eli olen tottunut elämäni aikana enemmän uroskoiriin, kuin narttuihin, meillä ei narttua ole koskaan ollut. Mutta olisiko narttu nyt parempi valinta, ajatellen tuota kotonani olevaa vanhusta?
Ja mainittakoon tässä nyt heti, että jos nartun ottaisin, niin steriloisin sen joka tapauksessa. Eli nyt ei tarvitse neuvoa mahdollisista vahinkoraskauksista. Vaan nimenomaan on kysymys siitä, kumpi sukupuoli olisi parempi ottaen huomioon tämän vanhemman koiran.
Tämä vanha koira on tullut meille, kun olin 8-vuotias, eli se on ollut kaverini erittäin pitkän ajan ja osaltaan vaikuttanut siihen, millainen nuori nainen minusta on kasvanut, joten sen hyvinvointi on nyt ehdottomasti pääasia. Tahtoisin ehkä mieluummin uroskoiran, mutta jos on suurempi vaara, että näiden kahden koiran välille syntyisi ongelmia, niin silloin valitsen nartun.
Olen kiitollinen, jos kerrotte esim. omia kokemuksianne ja annatte neuvoja.
PS. Tuleva pentu olisi mitä ilmeisemmin sekarotuinen, joten tyypillistä käytöstä/luonnetta on vaikea arvioida.
Olen suunnitellut koiran ottamista, mutta en tiedä onko sillä ratkaisevaa merkitystä kumpaa sukupuolta olevan koiran otan.
Minulla on kokemusta koirista, eli ei olisi ensimmäinen. Olisi tosin ensimmäinen aivan oma, sillä asun nykyään opiskelupaikkakunnallani ja muut koirat ovat olleet lapsuudenkodissani.
Vietän viikonloput ja lomat yleensä nimenomaan tuolla lapsuudenkodissani ja siellä on tällä hetkellä enää keskikokoinen villakoirauros, pian 14-vuotias.
Tästä pääsemmekin nyt ongelmaani.
Eli olen tottunut elämäni aikana enemmän uroskoiriin, kuin narttuihin, meillä ei narttua ole koskaan ollut. Mutta olisiko narttu nyt parempi valinta, ajatellen tuota kotonani olevaa vanhusta?
Ja mainittakoon tässä nyt heti, että jos nartun ottaisin, niin steriloisin sen joka tapauksessa. Eli nyt ei tarvitse neuvoa mahdollisista vahinkoraskauksista. Vaan nimenomaan on kysymys siitä, kumpi sukupuoli olisi parempi ottaen huomioon tämän vanhemman koiran.
Tämä vanha koira on tullut meille, kun olin 8-vuotias, eli se on ollut kaverini erittäin pitkän ajan ja osaltaan vaikuttanut siihen, millainen nuori nainen minusta on kasvanut, joten sen hyvinvointi on nyt ehdottomasti pääasia. Tahtoisin ehkä mieluummin uroskoiran, mutta jos on suurempi vaara, että näiden kahden koiran välille syntyisi ongelmia, niin silloin valitsen nartun.
Olen kiitollinen, jos kerrotte esim. omia kokemuksianne ja annatte neuvoja.
PS. Tuleva pentu olisi mitä ilmeisemmin sekarotuinen, joten tyypillistä käytöstä/luonnetta on vaikea arvioida.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sekotus.
Mutta jos uros on tervepäinen ei pitäisi ongelmia tulla. Tervepäinen koira kunnioittaa vanhempaa koiraa yleensä ottaen. Meillä ei koskaan ole ollut tappeluja saman sukupuolen kesken eikä päinvastoin. Mutta kokemusta vain yhdestä rodusta.
itse olin melko samassa tilanteessa yli vuosi sitten. ensimmäinen oma koira(täysi vastuu nyt, ennen siskon kanssa puoliksi)oli siis kyseessä. uroksia meillä on ollut 2 nykyinen, naaraita vain yksi. ensin ajattelin ottaa naaraan, koska edellinenkin oli ja jotenkin pidin naaraista enemmän..en kyllä tiedä yhtään miksi..;)no, rupesimme etsimään turria ja eteemme tupsahtikin uros. sekarotuinen myös omani. naarasta minäkin suosittelisin, kun kerran steriloit sen. eipä silloin ole niitä juoksujakaan, joten eipä eroa paljoakaan urosten hoidosta. joskin jossain rodussa uros on "vaikeampi" kouluttaa...
Toiset tykkää uroksista toiset nartuista. Mä olen vannoutunut narttu ihminen :) En tiedä miksi. Voi olla ettei vanha uroksenne hyväksy pentua, oli se sitten kumpi hyvänsä. Tai sitten se hyväksyy jomman kumman tai molemmat.. Vaikea sanoa.
Kyllähän niitä on talouksia joissa on urokset keskenäänkin..
Tää mun vastaus oli kyllä yhtä tyhjän kanssa..
Kun tämä villakoira meille aikoinaan tuli, meillä oli amerikancockerspanieliuros. Eli kyllä ne urokset ainakin yhdessä hyvin elivät.
Cockeri kuoli 2003 ja villakoira on sen jälkeen ollut yksin kissojen kanssa. Murehdin vain, että onko se kenties ollut "liian" kauan ainut koira.
Sekin mietityttää, että jos vanha koira ja pentu tulisivatkin hyvin juttuun, ikävöikö vanhus liikaa viikolla, kun olen pennun kanssa opiskelupaikkakunnalla.
Luulen että ajattelet noin koska itse ikävöit villistä.. ? :P Joillakin koirilla on ajantaju, toisilla ei kovin hyvä.. Koira ei ehkä ole ihan yhtä tunteellinen kuin ihminen ja ihmiset sitten helposti ajattelevat että koirat kokevat samanlaisia tuntemuksia.. Villikselläsi on varmasti mailman parhaat oltavat omassa kodissaan, ei se osaa ajatella asiaa niinkuin sinä nyt..
Koira ei sovi sellaiselle jolla ei ole ollut ennen koiraa.