Milloin kerroitte vanhemmillenne olevanne raskaana?

Minä kerroin omalle äitilleni kahvipöydässä, äiti rupesi itkemään onnesta ja halasi kovasti.. Isälleni äiti vaan möläytti, että "mitä pappa?" ja isäni oli pari tuntia kuin puulla päähän lyöty ja on oikeastaan vasta nyt tajunnut tilanteen kun poika on syntynyt ja tykkää pojasta niin paljon :)
Mieheni kertoi omilleen myös kahvipöydässä, hänen äiti oli hiljaa pari minuuttia kunnes ymmärsi ja riemastu, hänen isänsä ei ensimmäisellä kerralla kommentoinut tilannetta, mutta on myös erittäin ihastunut lapsenlapseensa.

Me kerrottiin nyt jouluna. Tein kortit jonne liimasin ultrasta saadusta kuvasta kopion ja annettiin molempien vanhemmille. Olivat kaikki onnessaan. Raskaus oli silloin viikolla 13 ja olin käynyt neuvolassa, lääkärillä ja ultrassa. Olemme jo monta vuotta kuulleet kun ei vauvoja vaan tule, olemme molemman nyt 31 ja yhdessä oltu 8 vuotta.

Minun vanhemmille kerrottiin puhelimessa, koska välimatka on niin pitkä, ettei kasvotusten voinu kertoo ja seuraavaan "tapaamiseen" oli niin pitkä aika, ettei malttanu säilyttää salaisuutta enää pitemään.

Kerrottiin aikasi, muistaakseni rv8:lla tai 9:llä. Tuli toisessa päässä hiljasta pitkäksi aikaa.. Myönnetään.. Yllätyshän se niille oli, vai pitäskö sanoo järkytys..

Miehen isälle ja äitipuolelle kerrottiin samalla viikolla kahvipöydässä. He asuvat samassa kaupungissa, joten oli helppo mennä kylään. Isäsä ei oikein tienny mitä se sanos, mutta äitipuolesa hoksas onnitella..

Miehen äidille kerrottiin muistaakseni joskus rv15 paikkeilla. Hänen kommenttisa oli, että valehellaan ja kun lopulta saatiin uskomaan niin alko puheet, että kenenhän seki mahtaa olla.. (Ja nämä "epäilyt" johtuu siitä, että hänellä on pahoja mielenterveysongelmia.)

Kaikki alkaa olla jo sopeutunu vauvan tuloon. Kaikki huolehtii voinnista ja hössöttää nuitten vauvantavaroitten takia. Olipa miehen äitiki jopa kertonu ylpeenä sisaruksilleen, että hänestä on mummu tulossa...

:)

Mä kerroin heti (eli tänään!!) kun testi näytti, että vauva on tulossa! Rv on siis 5.

Soitin sekä omalle että mieheni äidille jotka molemmat sattu olemaan kaupassa (eri kaupoissa tosin...). Omalle äidille tuli tippa linssiin, onnitteli ja olis halunnu halata. Anoppi alkoi ihan hirveesti itkemään onnesta ja olis halunnut halata myös. Isäni oli hehkuttanut kotiin päästyään pikkusiskolle, että "musta tulee ukki". Eli kaikki otti uutisen ilolla vastaan. Kyllä sitä on kaikki odottanut ja toivonutkin... :)

Mä vaan en osaa pitää tollasta isoa asiaa sisälläni! Soitin heti kaikki tärkeimmät ihmiset läpi ja lopuille kerrotaan sitten kun ollaan vähän pidemmällä ja turvallisimmilla vesillä...