Välillä tekee mieli riehua ja huutaa ja hakata päätä seinään ja välillä alan vain itkemään eikä siitä meinaa tulla loppua, jossain vaiheessa alan sitten yöllä vain tuijottamaan kattoon ja itkukin siinä rauhoittuu, mutta saattaa alkaa uudestaan yhtäkkiä..inhoan itseäni niin paljon, olen niin kuvottava ilmestys, vartaloni on ruminta mitä olen nähnyt. Tällainen rinnaton ällö ihrakasa kuvotus. eikä toivoakaan että ne enää kasvavat tässä iässä.. vittu. minussa ei ole mitään kaunista tai hyvää. Ok-päiviä ulkonäön suhteen on harvoin.. suihkuun meneminen on kamalan ahdistavaa, kun pitää olla silmät kiinni etten näe vartaloani, koska muuten alan vain itkemään ja tekee mieli lysähtää suihkun lattialle. vihaaaaaaan. haluan vain mennä nukkumaan, mutta en kuitenkaan saa unta.. ääääh. anteeksi kun purkaudun.. ja vielä näin sekavasti. Rakastan niitä viikonloppuja kun voi poikakaverin ja hänen kavereiden kanssa juoda ja kaikki on niin hauskaa.. tai ystävien kanssa. Vaikka ystäviä näen harvoin ja poikakaveriakaan en nykyään näe.. hän ei oikein osoita kiinnostusta. Joku voisi ajatella, että ihmekös tuo, kun olen näin ongelmainen, mutta ei hän tiedä. joskus oksennankin syömiseni kun ahdistaa. oksennan myös lihomisen pelossa. kuulostaa varmaan säälittävältä teiniangstaukselta mutta olen jo 18. voi luoja.. häpeän itseäni. äiti sanoo, että mene koulun terkkarille ja varaa aika lääkärille, kun hänen mielestään olen "sairas" mutta en todellakaan uskalla tehdä mitään aloitetta.. en osaa puhua millekään psykiatreille.. hän ei ole millään tavalla halukas kuuntelemaan, siksi käskee mennä jonnekin auttajalle. en varmaan äitillekään osaisi puhua, joten ihan sama vaikkei kuuntelekaan. oli pakko purkautua.
ahdistaaaaaa
tyttö18v
5415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Äitisi on ihan oikeassa mutta on kyllä harvinaisen vastuuntunnoton vanhemmaksi ettei tee mitään eteesi.
Unohda äitisi ja ota ohjat omasta elämästäsi. Olet ihan oikeasti sairas. Ei omasta ruumiistaan kuulu tuntea tuollaista häpeää, eikä kiduttaa sitä tuollaisilla keinoilla.
Sinun on hakeuduttava apuun jos et kykene itse korjaamaan elämääsi. Ethän halua tuolla lailla loppuelämääsi elää, ethän.
edellistä kirjoittajaa. Yhteys lääkäriin, aluksi vaikka terkkariin, sinne pääsee suhteellisen pikaisesti.
Siitä alkaa elämäsi "normalisoituminen."
Onnea matkaan!
Et kai sä nyt sentään ruma ole - mä en ainakaan ole ikinä nähnyt läskiä lautaa : D ja mulla on yks ihan nätti ystävä joka aina solvaa omaa ulkonäköään (hän on anorektikko ja vakavasti masentunut, oletettavasti ulkonäkönsä vuoksi) ihan syyttä suotta.
Sanoit rakastavasi sellaisia viikonloppuja jolloin voi kaveriporukalla juoda ja pitää hauskaa. Sama juttu. Mä tunnen todella harvoin eläväni, paitsi silloin kun tunnen olevani osa jotain porukkaa.
Mene nyt ihmeessä terkkarille. Se varmaankin tekee sulle semmosen testin missä sä ruksitat semmosia vastausvaihtoehtoja tai jotain ja jos sen mielestä sä oot masentunu ni se passittaa sut sitten psykologille. Psykologien kanssa juttelemista ei kannattaa jännittää, kun ne kyllä kyselee vaikket sä puhuisi mitään, ja ne on kuitenki koulutettu siihen että ne näkee tunnepurkauksia jne.
Joo, toi oksentaminen syömisen jälkeen... Tuttu juttu mullekin (ja sille mun masentuneelle kaverille). Mä oon vähän huono puhumaan tästä mitään. Mut ajattele kuitenki sun hampaitas! Ja kurkkua, mahahapothan voi vetää sen auki! Äsh, mä tiedän ettei noitten ajatteleminen auta...
Haluat mennä nukkumaan mutta tiedät ettet saisi unta... Niin, just viime yönä mä kans vaan itkin niin kauan että nukahdin. Jos sä meet terkkarille ja sitä kautta psykiatriselle poliklinikalle (jossa sä kävisit juttelemassa sen sun psykologin kanssa) ni siellä on sit kans semmonen lääkäri joka varmaan määrää sulle masennuslääkkeitä ja ehkä jotain lievää unettomuuteen, paitsi että joissain masennuslääkkeissä on unettava vaikutus ni ehkä semmosii.
Varoitus! Jos ne tarjoaa sulle Remeronia (vai oliks se Remeran) ni se on semmosta joka aiheuttaa painonnousua ja lisää ruokahalua! Mä lihosin 8 kiloo sinä aikana jonka käytin Remeronia! Sun puheistas päätellen sä et halua lihoa.
Voi voi voi tota ulkonäköjuttuu... Mitä mä voisin sanoa? Mä en vaan jotenki usko et sä oot lihava. Ja so what jos sulla on pienet tissit. Niin on kuule monella muullaki, semmosilla jotka ei ollenkaan välitä siitä ja joiden elämään se ei vaikuta juuri mitenkään - ei paljoa edes miesasioissa. Ja sullahan voi olla kauniit hiukset tai puhdas iho tai pitkät sääret, vaikka olisitkin (mitä en usko) läski ja lattarintainen.
Kurjaa ettet näe ystäviäsi ja poikaystävääsi usein. Pitäisikö sinun itse olla reippaampi ottamaan heihin yhteyttä, soittelemaan jne.? Vai pitäisikö sinun ehkä koittaa hankkia uusia kavereita (helpommin sanottu kuin tehty)?
Mut hei, mene ihmeessä sinne terkkarin puheille ja sieltä psykologille, sä voit saada sieltä lääkkeitä mitkä voi auttaa (vaik todennäkösesti ei auta).
Koita puhua asiat selviksi poikaystäväsi kanssa, sano että haluat nähdä häntä useammin. Jos hän kuitenkin laiminlyö sinua, voisiko ero olla parempi ratkaisu? Vähän paha tähän on mitään muutakaan sanoa, kun en tiedä teidän suhteesta mitään. Tietty sitten jos se sun poikaystäväs on armeijassa tai töissä ym. niin ettet sen takia näe sitä paljon, se on sitten ihan eri asia.
Tälle palstalle voit tietenkin tulla aina purkamaan pahaa oloasi, ei sitä tartte pyydellä anteeks.
Koita keksiä itsellesi jotain muuta tekemistä kuin murehtiminen. Se on todella hankalaa, ainakin mulle :( mut siis ihan vaan jotain lukemista tai leffojen katselua tai leipomista tai urheilua tai mistä nyt sitten satutkin pitämään.
Halauksia ja jaksamista ja tsemppiä ja sitä "tsemiä" mitä moni toivottaa toisilleen, mut mist mä en ihan tiedä mitä se tarkoittaa, mut kai se jotain hyvää tarkottaa : D
Kannustakaa toisianne noin!
T. Vähän (?) iäkkäämpi tyttö.
Kiitos kannustuksesta :) varmaankin te kaikki olette siinä oikeassa, että pitäisi sinne terkkarille mennä :/ siihenkin pitäisi saada uskallusta.. harmi, että ystävälläsi on anoreksia, en osaa kuvitellakaan,että jollain minun kavereistani olisi.. vaikka pakko myöntää, että joskus jopa toivon itse olevani anorektisen laiha. tyhmää. :/ ehkä sekään ei näyttäisi kauhean hyvältä.. nyt on pää kipeä kun vähän oksensin taas.. Joskus on kyllä auttanut, kun olen ajatellut, mitä kaikkea se tekee hampaille yms. Haluan kuitenkin pitää hampaani hyvässä kunnossa, vielähän ne ovatkin..olet muuten oikeassa, kun sanoit että minun ehkä itse pitäisi olla reippaampi ottamaan yhteyttä kavereihin :) heillä on vain niin paljon koulujuttuja. Voisin kai silti soittaa useammin. Yleensä kuitenkin minä otan yhteyttä poikakaveriin, hän ei nykyään juuri ollenkaan.. ehkä kannattaakin erota, jos ei tämä tästä parane. Pitää kuitenkin puhua hänelle asiasta. Kiitos paljon neuvoista ja varoituksista! :) ja mukavaa, kun kerroit omiakin kokemuksia. Yritetään molemmat keksiä parempaa tekemistä kuin itkeminen, vaikka vaikeaahan se on :) halauksia ja sitä "tsemiä" sinullekin! :D