Asumme Kirkkonummella, enemmän pohjoisessa päin. n 400 metrin päässä Kauklahden tiestä - makotitaloja harvakseen täällä päin. Olemme alusta asti nähneet täällä hirviä (asuttu tässä 12 v). Hienoa, ajateltiin. Alueelta kaadettiin joku vuosi sitten metsää, ja siitä lähtien ollaan vuosi vuodelta yhä useammin 'törmätty' hirviin. Ne tulevat aivan talon liepeille syömään kaadettujen puitten paikalle kasvanutta pusikkoa, ja sitähän riittää..
Ovathan ne komeita ja on eksoottista katsella ikkunasta. Mutta kun vuosi sitten yksi niistä loikkasi koira-aidan ylitse - tai siis kaatoi sen, ja oli käydä mieheni päälle (oltiin muutaman metrin päässä aamulla katsomassa mitä ihmettä koirat - 2 koiraa - taas haukkuvat, mikseivät ne tottele ja tule sisälle. Mies kaatui selälleen ja hirvi tuli päin - jäinen piha. Siinä oli tosi kysymyksessä. Tällä hirvellä oli ilmeisesti sen keväinen vasa mukanaan. Hirvi poukkoili meidän edessämme ja koirat hurjina )lapinkoiria )sen jaloissa, se meni edes takaisin puutarhassa kunnes lopulta ponkaisi samaa tietä pois kuin oli tullutkin. Olimme kauhusta jäykkinä koko päivän.
Nyt näitä hirviä näkyy lähes joka päivä, aamulla varhain, keskellä päivää ja illalla, eli milloin vain.
Kysymys: Mitä voisimme tehdä asialle? Tuntuu kuin meillä ei olisi enää oikein hengen turvaa.. Emme aikanaan osanneet niitä pelätä.. mutta, rajansa kaikella. Koiria ei uskalla pitää pihalla ilman että on korvat pystyssä ja sydän syrjällään joko ne taas alkavat sen 'hirvirähinän'.
Ja kun hirvi taas mulkoilee melkein käden ulottuvilla, ja koirat ovat suunniltaan aidan vieressä eivätkä tottele - on henkensä kaupalla mentävä raahamaan ne sisälle.. Tässä menee hermot kohta..
Tontti on lähes pelkkää kalliota, vankan aidan rakentaminen tulisi melko kalliiksi. Mitä hirvet pelkäävät? (älkää vain ehdottako 'muovikasseja tuulessa roikkumassa..)
Metsästäjääkään ei oikein tänne haluttaisi.. ja onhan tää maailma hirvienkin. Mutta ei täällä oikein osaa nauttia luonnonrauhasta kuten ennen..
Pusikot joita hirvet ahmivat ovat valtaosaltaan naapurin (autiotalo) tontilla.. mitähän tuota on, kolmisen hehtaaria..
Ovathan ne komeita ja on eksoottista katsella ikkunasta. Mutta kun vuosi sitten yksi niistä loikkasi koira-aidan ylitse - tai siis kaatoi sen, ja oli käydä mieheni päälle (oltiin muutaman metrin päässä aamulla katsomassa mitä ihmettä koirat - 2 koiraa - taas haukkuvat, mikseivät ne tottele ja tule sisälle. Mies kaatui selälleen ja hirvi tuli päin - jäinen piha. Siinä oli tosi kysymyksessä. Tällä hirvellä oli ilmeisesti sen keväinen vasa mukanaan. Hirvi poukkoili meidän edessämme ja koirat hurjina )lapinkoiria )sen jaloissa, se meni edes takaisin puutarhassa kunnes lopulta ponkaisi samaa tietä pois kuin oli tullutkin. Olimme kauhusta jäykkinä koko päivän.
Nyt näitä hirviä näkyy lähes joka päivä, aamulla varhain, keskellä päivää ja illalla, eli milloin vain.
Kysymys: Mitä voisimme tehdä asialle? Tuntuu kuin meillä ei olisi enää oikein hengen turvaa.. Emme aikanaan osanneet niitä pelätä.. mutta, rajansa kaikella. Koiria ei uskalla pitää pihalla ilman että on korvat pystyssä ja sydän syrjällään joko ne taas alkavat sen 'hirvirähinän'.
Ja kun hirvi taas mulkoilee melkein käden ulottuvilla, ja koirat ovat suunniltaan aidan vieressä eivätkä tottele - on henkensä kaupalla mentävä raahamaan ne sisälle.. Tässä menee hermot kohta..
Tontti on lähes pelkkää kalliota, vankan aidan rakentaminen tulisi melko kalliiksi. Mitä hirvet pelkäävät? (älkää vain ehdottako 'muovikasseja tuulessa roikkumassa..)
Metsästäjääkään ei oikein tänne haluttaisi.. ja onhan tää maailma hirvienkin. Mutta ei täällä oikein osaa nauttia luonnonrauhasta kuten ennen..
Pusikot joita hirvet ahmivat ovat valtaosaltaan naapurin (autiotalo) tontilla.. mitähän tuota on, kolmisen hehtaaria..
Vastaukset 11
Vanhimmat
kannattaa nyt syksyllä ainakin olla hirvien kanssa vähän varovaisempi niillä on kiima aika ja ne saatta tehä valehyöhhäyksiä tai jopa hyökätä ihmisenkin kimppuun. koska kokevat ihmisen uhkaksi lemmentouhuilleen. soita poliisille jos haluat hirvet pois pihalta, ne yrittävät ajaa ne pois ja jos se ei auta ne ilmoittavat paikallisille metsästäjille jotka käy hakeen ne pois.
Tuota en muistanutkaan, että kiima-aikana ovat vielä arvaamattomampia. Tuskinpa ne ajamisesta piittaavat. siltä vaikuttaa, koska nehän ovat näillä main kuljeskelleet varmaan satoja vuosia ennen meitä. Koitetaan pärjätä. Tirkistellään ja läiskytetään käsiä kun mennään pihalle - että kuuluuko sitten oksien risahtalua.. Seurataan.
Muistelenpa lukeneeni (jostain)että taimikoissa käyttävät "tuoksu saippuoita" estämään hirvituhoja,voisipa käydä teidänkin tapauksessa hirven pelotteeksi.Panivat muistaakseni kertakäyttömukin sadesuojaksi saippualle (pohja ylös).Varmaankin joltain metsäliiton sivuilta löytyisi ohje ??
Selvän teki, syreeniä, kieloa, laventelia.. rexona?, vois kokeilla eri hajuja? :D
Aika hyvä.
Neuvon ottamaan yhteyttä. Heidän tehtävänsä on kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen. Kenenkään ei tarvi nykyään pihallaan peljätä. Petojen kanssa on kyllä hankalampaa valitettavasti.
olisipa meidänkin pihalla hirviä joita voisi katsella ja ehkä silittääkin kun tottuisivat ihmisiin.
Älä hätistele niitä eiväthän hirvet tee mitään ihmisille.
Jos ne saavat päähänsä että tuo tuossa 'uhkaa minun vasaa tai minun morsianta', tai muuten vain häiritsee, ne tulevat suoraan päin sarvet ja sorkat sarvien apuna etkä pääse juoksemalla pakoon. Voi olla että ne tekevät vain valehyökkäyksiä, mutta mistäs sen tietää. Minä kun katselin kun se valtava naarashirvi ponnahti meidän 150 cm koira-aidan ylitse suoraan päin minun miestä, joka ei ehtinyt edes kääntyä kannoillaan kun liukastui ja kaatui selälleen ja hirvi on AIVAN siinä jo edessä melkein astumassa päälle.. niin seisoin siinä halvaantuneena, portailla ja katsoin ja yksi ajatus päässä näinkö tää sitten päättyikin. Jos eivät koirat olisi saanet aivan raivoisaa adrenaalipurkausta se olisi todennäköisesti survonut mieheni koipiinsa! Siinä ei ollut mitään kesyä, ei mitään uteliasta, se oli pelkkää massaa ja voimaa ja sen katse oli ihmiselle täysin tulkitsematon. Sen keväinen vasa,lähes aikuisen kokoinen seisoi hiljaa aidan toisella puolella.
Ei ollut ihanaa. Emme ole ennen niitä hätistelleet, ja vika saattaa olla juuri siinä. Ne ei pidä meitä minään, paitsi jos jos aiheutamme niille 'epäluuloja'. Ja silloin.. ei hellittelyt taputukset taida auttaa.
Tietenkin me edelleen myös ihaillaan niitä, onhan tää tosi eksoottista, mutta.. niin
Löysin youtubesta sudenulvontaa. Nyt se pitäs saada sieltä vain omalle CD:lle, ja mennä illalla laittamaan se soimaan..
Ja aamulla..
Minä olen pihahirvistä kärsinyt. Laikat köyräsivät ne kyllä pois. Mutta nukkumisesta ei tahtonut tulla ensi lumien aikaan mitään. Silloin ne pyrkivät pihoihin. Koirat kuulivat yöllä niiden liikkumisen satojen metrien päähän ja nostivat äläkän. Ja sitten ollessamme hirvimetsällä viikonvaihteessa tekivät temppunsa. Omenapuut kiinnostivat kovasti ja samalla meni muutkin istutukset. Kyllä ne jollekin naapurille kyytiäkin antoivat. Vasan ja emän väliin ei kannattane tupata.
Kovin uhkaavia tilanteita ei tullut ja poliisi ei kovin kärkäs ollut hommaan tarttumaan. Toki yksi vasa poliisitoimena poistettiin ja paikallinen hirviseurue yritti pahoille tavoille oppineita poistaa metsästyksen puitteissa.
metsät vilisevät suurpetoja. Mene siis metsään, kerää suden/karhun ulostetta ja levittele tonttisi rajoille. Varmasti hirvet häipyvät.
laita pihalle radio soimaan sillä ne pysyy pois taimikoistaki
city-hirviin. Täällä Vantaan puolella osa hirvistä päästää ihmisen kävellenkin alle 3m läheisyyteen. Ilman hiipimistä tai hissuttelua, normaalisti kävellen ja puhellen.