Oletko aina tiennyt olevasi lesbo? Vai onko mahdollista tajuta suuntautumisensa vasta myöhemmällä iällä (kolmikymppisenä)? Itse olen aina kuvitellut olevani hetero, jota ei vain kiinnosta miehet eikä seksi. Nyt ihastuin naiseen ja koko seksuaali-identiteettini heitti kuperkeikkaa ja alkoivat halutkin hyrräämään. Voiko tällaisen asian todella kätkeä jopa itseltään?
Oletko aina tiennyt
suuntautumisesi?
203036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
nyt kolmekymppisenä olen ymmärtänyt olleeni kiinnostunut tytöistä jo 10-11-vuotiaana. Selkeemmin asia mulle selvis joskus 15-16-vuotiaana. Ja tottakai asianlaidan voi huomata vasta vanhempanakin :)
jo aikaisin ala-asteella. Siskonikin sanoo, että on oikeastaan aina tiennyt mitä olen. Tosin kauan aikaa ajattelin olevani biseksuaali, mutta joka tapauksessa jo alle parikymppisenä tajusin olevani lesbo.
Oman lesboutensa voi toki huomata ja "tunnustaa" itselleen vasta vanhempana.
Itse olin noin 35.
Minulla kaikki ihmisten väliset signaalit ovat heikkoja, mutta tuolloin tapahtui voimakas rakastuminen. En tiennyt sellaista olevan olemassakaan.
Nyt olen palannut takaisin tunteettomaan tilaan. Minulle on kuitenkin selvinnyt, että kun seuraavan kerran tärähtää niin rakkaani sukupuoli on nainen.
Pehmeä iho omaani vasten on varmasti se juttu naisten kanssa. Jos minä tykkäisin karvaisista, lähtisin gorillasafarille.
Miten voit vuorenvarmasti tietää, että seuraavaksi tärähtää naiseen? Rakastuminen ei tule kello kaulassa ja se osuu sen ihmisen kohdelle, jonka kohdalle sattuu osuumaan. Tietoisesti et pysty rakastumistasi ohjailemaan... Melkoinen fakiiri olisit, jos pystyisit :)
Yllättynyt olisin jos olisi mies. Miesten kanssa kun ei natsaa muutenkaan. Joskus tuntuu, että elän islamilaisessa valtiossa koska lähes kaikki tuttavani ovat naisia ja se ainut joka ei ole on transvestiittimies.
Mä olen aina mielessä ajatellut tyttöjä ja haaveillut niistä, mutta ikinä en edennyt pidemmälle. Nyt 29 vuotiaana olen tajunnut olevani enemmän lesbo kuin bi, saati sitten hetsku. Olen rakastunut naiseen, mutta miehen kanssa naimisissa, vielä... Että sellasta. Enkä ole katunut pätkääkään. olen saanut nyt paljon enemmän kuin miessuhteistani ikinä. Ja jotenkin näin vanhempana osaa eritellä tunteita, eikä välttämättä juokse päätä pahkaa puskaan, heh..
Ihan sama tilanne!
Olin jo opiskeluaikoina ihastunut naisiin, mutta en jotenkin tajunnut olevani ihastunut seksuaalisessa mielessä. Olin niin vakuuttunut heteroudestani.
Kun muutama vuosi sitten rakastuin naiseen rupesin pikku hiljaa ymmärtämään, miksi miehet eivät ole koskaan isommin kiinnostaneet =).
Nyt on sitten mennyt pari vuotta omaa seksuaali-identiteettiäni pohtiessa. Ainakin mulla prosessi on ollut hidas, mutta toisaalta antoisa. Olen vihdoin pääsemässä eroon "syyllisyydestä", jota olen kokenut sen takia, että en ole halunnut seurustella miesten kanssa, vaan olen ollut mieluummin sinkkuna.
Ihan niin pienestä kun vaan pystyn asian tiedostamaan. Varmaan jo alle kouluikäisenä tajusin olevani jotenkin erilainen kun muut.
ennenkuin yli 30-vuotiaana. Miten sen oikein voisikaan tietää?
Minä ainakin olen niin narsistinen tyyppi, etten voisi ihastua keneenkään jolta ei edes teoriassa voisi toivoa vastakaikua.
Niin, pieneltä ja konservatiiviselta paikkakunnaltahan siis olen kotoisin, ja nuorena en tainnut kovin montaa (juuri minua) viehättävää l/b naiseksi arvioimaani naista tavata.
Sitä paitsi... pidän nyt itseäni lähinnä bissenä, mutta luulisi monien lesbojenkin nuorena tuntevan jotain mielenkiintoa poikien tapailua kohtaan, koska siihenhän meitä naisia kannustetaan, siitä saamme erilaisia palkkioita, ja nuorina emme seksistäkään mitään ymmärrä.
Ainahan tytöille selitetään, että petipuuhat voivat olla aluksi pettymys, mutta kyllä se siitä paranee...
sinulla on onnellinen tilanne. Itse kun en pysty ollenkaan kontrolloimaan sitä kehen ihastun. valitettavan usein ihastumiset ovat juuri niitä saavuttamattomia heteronaisia.
Ja kyllä sen todellakin voi tietää vaikka kuinka nuorena.
minäkin ihailen silloin tällöin jotakuta heteronaista, mutta taitaa se mennä eri tasolla kuin l/b tyyppien suhteen. Tai jos ei mene, niin loppuu alkuunsa.
Olisi vaan hienoa, jos tuo itsensä tiedostaminen olisi minunkin kohdalla tapahtunut aiemmin. Vähän nyt epäilenkin, että ehkäpä sisäinen lesboni orastikin jo lapsuudessani, mutta kun kasvattajani eivät sitä piirrettäni varsinaisesti kannustaneet...(!) niin nolona omaksuin heteroidentiteetin.
Ja kyllä niin moni heterokaverini on valitellut seksin olevan tylsää, että sitäkään kautta hälytyskelloni eivät soineet. Harmi.
Sanoisiko, että paree myöhään kuin ei milloinkaan..
Vaikka koin ensisuudelmani toisen tytön kanssa 13-vuotiaana, en tajunnut/myöntänyt lesbouttani ennen kuin parikymmpisenä, kun ensimmäistä kertaa kunnolla rakastuin. Toisten tarinoita kuunnellessani / lukiessani olen huomannut, etta meitä on todellakin joka lähtöön, on niitä jotka ovat aina tienneet, eivätkä koskaan olleet miesten kanssa, samoin kuin niitä, jotka ovat eläneet hyvinkin pitkään heteroelämää, ennen kuin asia iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eli sen tosiaankin voi kätkeä itseltään ja muilta. Koskaan ei ole liian myöhäistä ;)
sattua kenelle vaan ei sitä koskaan tiedä mitä asia tuo tullesaan olin bi jo 18.vuotiaana jotenkin ne miehet ei ollut sitenkään mun juttu eräässä paarissa aikani katselin yhtä lesboa ja hämmästyin että mikä muhun meni kun kiinostus vaan uteliaisuus naisiinpäin halusin jo sillon tätä nnaista kun ensimäisen kerran katsoin häntä silmiin see oli ehkä merkillistä mulle sit päätin tehdä aloiteen mutta pettymykseksi tulikin tylyt pakit jotenkin mua sillon hävetti ja menin vielä seuraavana päivänä selvittämään tilanteen en oikeen tajunut mikä muhun sillon meni en vaan pystynyt enään näkemään tätä ihmistä enään sit kavereiden kautta tutustuin muutamaan homoon aloin hengaa niiden kanssa homo ja lesbo baareissa tajusin jo sillon että ei kukavaan nainen pystyisi herättämään mussa saman laisia tuntemuksia kun tämä mun ihanan luolan peikkoni kävin usein pailaamassa homo ja lesbo pileissä mutta ei sieltä löytynyt ihtä mielen kiintoista ihmistä kun tämä pakit antanut nainen oli mielessäni sillon kun lähdin niin en tienyt että tässä olisi näin käynyt mutta nyt en halua hetkeäkään hukata tämän ihmisen suhteen seen näkee sit mutta i love you ♥
ihmeellistä, miten joku yksi ihminen voi koskettaa niin syvästi, ettei koskaan löytäisi mitään vastaavaa, vaikka kuinka etsisi. Ja samalla niin ihanaa, koska onnistuessaan se takaa kauniin ja pitkän yhteisen elämän ja rakkauden :) Ja mikä vielä merkillisempää, niin vaikka hän olisi kaikille muille se väärä, niin juuri minulle hän on se ainoa oikea tässä koko maailmassa. Kaikki riippuu vain meistä, juuri meistä kahdesta ;) Onneksi olen tämän oman toisen puoliskoni jo löytänyt :)
varsinkin jos tuntee, sähköstä kemiaa siihen toiseen ihmiseen. Mitä ei ole aikasemmin kokenut keneenkään muuhun. Asia vie oman aikansa, ennenkun sen oppii toisesta ihmisestä, tuntemaan. Ei mikään tapahdu hetkessä, kaikki, se vie oman aikansa. Ennenkun sen tajuaan :)
ja toinen vasta alussa. se toinen ei halua jaksaa tajuta ettei heteromaailmasta tulleena jolle jo ajatuskin naisen kanssa olemisesta on opettelua.
Vaikka on aina tiennyt olevansa jotenkin erilainen niin silti hapuilua vuosia paikoissa missä ei ole homoja lesboja vain heteroja. Niin tiesin ennen 30-vuotiaana vain yhden biin jonka kaverini joskus mainitsi. elää voi täysin heterojen keskellä.
sit Tarvi kenenkään tulla sanomaan että takuulla on, siellä missä mä kasvoin sai ja saa homot edelleen turpaan.
Olen aina tiennyt, jo pikkulikkana ihastuin toisiin tyttöihin, en silloin vielä tietenkään tiennyt asialle nimeä tai sitä sen kummemmin tiedostanut.
Olin hirveän sulkeutunut nuori enkä yksinkertaisesti uskaltanut olla erilainen vaikka tiesinkin että olen syntynyt miksi olen. Niinpä vuosia elin "heterona", yritin olla niin kuin muutkin kaverini.
Mutta jo kauan olen elänyt omana itsenäni, ja nyt on hyvä olla. Vielä kaapissa töissä jne. monella tapaa, mutta oma ihana rakas on.
Rakkaus on ihanaa. Naista on ihana rakastaa.
Enkä tiedä vieläkään.
Mua kiinnostaa naiset ulkonäöltään ja sisäisesti. Miesten kanssa ei minkään näköista yhteyttä paitsi ehkä kännissä. Mutta pelkkä lesboseura ahdistaa jotenkin mua, miehen tai heteroystävän kanssa tanssi sujuu paremmin. Lesbo/bi naisen kanssa taas ahdistun, vaikka olisin naiseen ihastunut.
Kyllästyttää tällänen.
Sain suuntautumiseni selville joskus 12-vuotiaana kun ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön joka oli kanssani samassa koulussa.
Jonkin verran ärsyttää kun seuraa ei tuppaa löytymään.