Komulainen ei tutustunut käytännön buddhalaisuuteen?
26.9.2006 11:51
Vastaa viestiin
Helsingin yliopiston dogmatiikan dosentti Jyri Komulainen kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla su 24.9.2006 otsikolla "Buddhalaisuus viehättää maallistuneita länsimaalaisia" näkemyksistään buddhalaisen harjoittamisen laadusta länsimaissa.
Länsimaissa harjoittavana buddhalaisena koin kirjoituksen monet näkemykset kuitenkin melko kummallisiksi. Tajusin lopulta sen johtuvan siitä, että Komulainen niputtaa buddhalaisuudesta kiinnostuneet "yöpöytäbuddhalaiset" (jotka lähinnä lukevat buddhalaisia kirjoja kotona) ja varsinaiset buddhadharman harjoittajat samaan nippuun.
" Liian usein länsimainen yleisö on taipuvainen irrottamaan itämaiset filosofiat niiden yhteisöllisistä ja ritualistisista viitekehyksistä. Tämä on ongelmallista, sillä se johtaa abstraktiin versioon aidosta uskonnollisuudesta. " Komulainen kirjoittaa.
Buddhalaisuuteen tutustuva törmää väistämättä rituaaleihin ja sanghan merkitykseen myös täällä Suomessa. Zeniä esimerkiksi pidetään ateistisimpana buddhalaisuuden muotona, mutta jo zazen-meditaation johdantokurssilla aloittelija törmää rituaaliin, jossa kumarretaan Buddha-patsaan edessä - se on erottamaton osa harjoitusta.
Komulainen näyttää myös epäilevän, etteivät länsimaalaiset tiedä Dalai Laman olevan Tiibetin buddhalaisille "ylimaallisen Avalokiteshvaran ruumiillistuma". Eiköhän tuo nyt ole jokaiselle Dalai Lamasta ja vajrayanasta kiinnostuneelle tuttu asia.
Samoin kuin usko muihin "valaistumisolentoihin" eli bodhisattvoihin.
Jo otsikko "buddhalaisuus viehättää maallistuneita länsimaalaisia" ei natsaa moneenkaan tuntemaani buddhalaiseen. Tekikö se minusta jotenkin "maallistuneen", jos aikoinaan erosin ev.lut. kirkosta, koska en uskonut sen opetukseen, vaan lähdin etsimään juuri tuota Komulaisen peräänkuuluttamaa "aitoa uskonnollisuutta", jonka sitten buddhalaisuudesta löysin.
Komulaisen kirjoituksesta jotenkin paistaa se, että kirjoitus on tehty työpöydän ääressä, eikä buddhalaisuuden harjoittamisen käytäntöihin ole viitsitty tutustua. Yhä useampi "yöpöytäbuddhalainen" sulkee kirjansa ja lähtee tänä päivänä tutustumaan suomalaisiin sanghoihin, joita löytyy jo eri puolelta Suomea aina Oulua myöten ja opettajia ja lamoja vierailee täällä tiuhaan niin idästä kuin lännestä.
Komulaisen artikkeli olisi saanut käytännön elämään tutustumalla vähän enemmän syvyyttä.
26.9.2006 11:51
Vastaa viestiin
Helsingin yliopiston dogmatiikan dosentti Jyri Komulainen kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla su 24.9.2006 otsikolla "Buddhalaisuus viehättää maallistuneita länsimaalaisia" näkemyksistään buddhalaisen harjoittamisen laadusta länsimaissa.
Länsimaissa harjoittavana buddhalaisena koin kirjoituksen monet näkemykset kuitenkin melko kummallisiksi. Tajusin lopulta sen johtuvan siitä, että Komulainen niputtaa buddhalaisuudesta kiinnostuneet "yöpöytäbuddhalaiset" (jotka lähinnä lukevat buddhalaisia kirjoja kotona) ja varsinaiset buddhadharman harjoittajat samaan nippuun.
" Liian usein länsimainen yleisö on taipuvainen irrottamaan itämaiset filosofiat niiden yhteisöllisistä ja ritualistisista viitekehyksistä. Tämä on ongelmallista, sillä se johtaa abstraktiin versioon aidosta uskonnollisuudesta. " Komulainen kirjoittaa.
Buddhalaisuuteen tutustuva törmää väistämättä rituaaleihin ja sanghan merkitykseen myös täällä Suomessa. Zeniä esimerkiksi pidetään ateistisimpana buddhalaisuuden muotona, mutta jo zazen-meditaation johdantokurssilla aloittelija törmää rituaaliin, jossa kumarretaan Buddha-patsaan edessä - se on erottamaton osa harjoitusta.
Komulainen näyttää myös epäilevän, etteivät länsimaalaiset tiedä Dalai Laman olevan Tiibetin buddhalaisille "ylimaallisen Avalokiteshvaran ruumiillistuma". Eiköhän tuo nyt ole jokaiselle Dalai Lamasta ja vajrayanasta kiinnostuneelle tuttu asia.
Samoin kuin usko muihin "valaistumisolentoihin" eli bodhisattvoihin.
Jo otsikko "buddhalaisuus viehättää maallistuneita länsimaalaisia" ei natsaa moneenkaan tuntemaani buddhalaiseen. Tekikö se minusta jotenkin "maallistuneen", jos aikoinaan erosin ev.lut. kirkosta, koska en uskonut sen opetukseen, vaan lähdin etsimään juuri tuota Komulaisen peräänkuuluttamaa "aitoa uskonnollisuutta", jonka sitten buddhalaisuudesta löysin.
Komulaisen kirjoituksesta jotenkin paistaa se, että kirjoitus on tehty työpöydän ääressä, eikä buddhalaisuuden harjoittamisen käytäntöihin ole viitsitty tutustua. Yhä useampi "yöpöytäbuddhalainen" sulkee kirjansa ja lähtee tänä päivänä tutustumaan suomalaisiin sanghoihin, joita löytyy jo eri puolelta Suomea aina Oulua myöten ja opettajia ja lamoja vierailee täällä tiuhaan niin idästä kuin lännestä.
Komulaisen artikkeli olisi saanut käytännön elämään tutustumalla vähän enemmän syvyyttä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyseinen artikkeli on todellakin hyvin kummallinen. Siinä on paikoitellen oikeaan osuvaa tietoa, mutta kirjoittajan perimmäinen tarkoitus jää hyvin epäselväksi.
Ilmeisesti hän tarkoittaa, että meidän tulisi tutustua buddhalaisuuden rituaalisuuteen ja yhteisöllisyyteen. On ilmeistä, että kirjoittaja ei ole sisäistänyt buddhalaista filosofiaa: buddhat ja bodhisattvat eivät ole ulkoisia ylimaallisia olentoja vaan oman buddhaluonnon ilmentymiä. Buddhalaiset eivät siis kumarra millekään itsensä ulkopuolisille olennoille. Buddhalaisilla rituaaleilla - ainakaan Tiibetin buddhalaisuudessa - ei ole mitään itseisarvoa: ne ovat vain menetelmiä mielen luonnon tunnistamiseksi.
" Liian usein länsimainen yleisö on taipuvainen irrottamaan itämaiset filosofiat niiden yhteisöllisistä ja ritualistisista viitekehyksistä. Tämä on ongelmallista, sillä se johtaa abstraktiin versioon aidosta uskonnollisuudesta. " Komulainen kirjoittaa.
"yöpöytäbuddhalaisia" kuvailit jo, entäs "päiväpöytäbuddhalaiset" juovat teetä ja puhuvat pehmeitä.
"buddhalaisuus viehättää maallistuneita länsimaalaisia"