Kun köyhempi kantaa marketista tavaraa, varakkaampi etsii remonttimiestä kotiin, putkimiestä mökille ja hoitoapua vanhemmilleen. Eikä löydä, koska on nousukausi.
Varakasta sapettaa. Hän toivoo salaa mielessään, että tulisi laskukausi.
Nousukausi on tavallisen kansan kulutusjuhlaa. Varakasta ottaa päähän, mutta ei kansantaloudellisista syistä.
Yhä useammalla on varaa autoon, jopa polttoaineeseen, vaikka hinta vähän kohoilisikin.
Tämä ei miellytä ruuhkassa istuvaa rikasta, jonka citymaasturi matelee samaa vauhtia kuin harmaat kansanautot. Autoilua pitäisi verottaa ankarammin, toivoo rikas ratissaan, niin tielle tulisi tilaa.
Mitä kalliimpi bensa, sitä vähemmän autoja tukkimassa liikennettä. Polttoainevero ylös eikä alas!
Tietullit siivoaisivat pois jaloista ne, jotka joutuvat autoilemaan omilla vähillä rahoillaan. Työsuhdeautoilija saisi tyhjää asvalttia eteensä.
Kansa sijoittaa osakkeisiin silloin kun kansalla on rahaa, eli nousukaudella, silloin kun osakkeiden hinta on korkeimmillaan.
Varakkaalle kurssihuippu on tuskaa. Hän odottaa rahasäkkinsä päällä, milloin lasku alkaa ja tulee taas aika ostaa halvalla kansalta sen kalliilla ostamat osakkeet.
Sijoitusoppaiden osta ja pidä -neuvoja ei ole tarkoitettu sellaisille, jotka saattavat tarvita osakkeisiin sijoittamiaan rahoja. Asuntolaina, nousevat korot ja irtisanomislappu ovat kohtalokas yhtälö, joka toteutuu liian monen elämässä ennen pitkää. Jos sattuu omistamaan osakkeita, niin myyntiinhän ne menevät.
Varakas tietää, että paras aika sijoittaa on silloin, kun veri virtaa kaduilla.
Jos tulisi laskukausi, niin ehkä ravintoloissa saisi taas parempaa palvelua.
Autokauppias ryhtyisi myymään autoja eikä vain suomaan autonostomahdollisuuksia.
Taksi tulisi viivana ja kuski nousisi istuimeltaan avaamaan oven.
Vastaantulijoilla ei olisi niin kiireinen ja kopea ilme.
Varakasta sapettaa. Hän toivoo salaa mielessään, että tulisi laskukausi.
Nousukausi on tavallisen kansan kulutusjuhlaa. Varakasta ottaa päähän, mutta ei kansantaloudellisista syistä.
Yhä useammalla on varaa autoon, jopa polttoaineeseen, vaikka hinta vähän kohoilisikin.
Tämä ei miellytä ruuhkassa istuvaa rikasta, jonka citymaasturi matelee samaa vauhtia kuin harmaat kansanautot. Autoilua pitäisi verottaa ankarammin, toivoo rikas ratissaan, niin tielle tulisi tilaa.
Mitä kalliimpi bensa, sitä vähemmän autoja tukkimassa liikennettä. Polttoainevero ylös eikä alas!
Tietullit siivoaisivat pois jaloista ne, jotka joutuvat autoilemaan omilla vähillä rahoillaan. Työsuhdeautoilija saisi tyhjää asvalttia eteensä.
Kansa sijoittaa osakkeisiin silloin kun kansalla on rahaa, eli nousukaudella, silloin kun osakkeiden hinta on korkeimmillaan.
Varakkaalle kurssihuippu on tuskaa. Hän odottaa rahasäkkinsä päällä, milloin lasku alkaa ja tulee taas aika ostaa halvalla kansalta sen kalliilla ostamat osakkeet.
Sijoitusoppaiden osta ja pidä -neuvoja ei ole tarkoitettu sellaisille, jotka saattavat tarvita osakkeisiin sijoittamiaan rahoja. Asuntolaina, nousevat korot ja irtisanomislappu ovat kohtalokas yhtälö, joka toteutuu liian monen elämässä ennen pitkää. Jos sattuu omistamaan osakkeita, niin myyntiinhän ne menevät.
Varakas tietää, että paras aika sijoittaa on silloin, kun veri virtaa kaduilla.
Jos tulisi laskukausi, niin ehkä ravintoloissa saisi taas parempaa palvelua.
Autokauppias ryhtyisi myymään autoja eikä vain suomaan autonostomahdollisuuksia.
Taksi tulisi viivana ja kuski nousisi istuimeltaan avaamaan oven.
Vastaantulijoilla ei olisi niin kiireinen ja kopea ilme.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Annoitpa taas inhorealistista talousoppia rahvaalle.
Osakkeet on myytävä vuotta ennen talouden romahdusta, koska pääomamarkkinat ennakoivat reaalitalouden laskun.
Vaan kerro Pekka, mistä tietää MILLOIN romahdus tulee?
Itse huvittelen lukemalla vähintään vuoden vanhoja talousennusteita. Näin pääsee nauramaan makrotalousekonomisteille ihan kippurassa. Pörssianalyytikoiden jupinoita ei myöskään kannata lukea tuoreeltaan. Varastoin ne viinikellariin kypsymään. Vuodessa niiden ennusteista tulee nautittavia. Osta ja myy -suositusten bukee ikään kuin paranee.
Oma mittarini romahdukselle on se, kun en enää ymmärrä miten keskitasoa paremmin tienaava kuluttaja pystyy ostamaan myynnissä olevia asuntoja.
Joo, kyllä sinä ja minä voimme ostaa 700.000 euron talon Pohjois-Espoon peräkylästä, mutta entä muut?
Sitten tulee paha: tulisiko keskuspankkien keskittyä kuluttajahintaindeksin muutosten sijaan tai ohella asettamaan inflaatiotavoitteensa myös asunnoille?
Pistä vastaten, Pekka.