Hei!
Siis, poitsu on ollu nyt pari päivää kovassa kuumeessa, tänään kyllä vähemmän, neuvolassa epäilivät vauvarokkoa. Tänään sitten hirveitä raivareita saanut, kun ei ole oma tahto mennyt läpi, esim. kun halusi pois syöttötuolista, enkä antanut nousta niin huusi suoraa huutoa ja itki. Kun yritin ottaa takkia pois päältä, eikä olisi halunnut niin heittäytyi lattialle huutamaan. Kiinnostaisikin tietää, että onko tuon ikäisillä jotain esiuhmaa tms.? Tai että miten muilla tilanne saman ikäisten kanssa? Kiitos jo etukäteen.
Siis, poitsu on ollu nyt pari päivää kovassa kuumeessa, tänään kyllä vähemmän, neuvolassa epäilivät vauvarokkoa. Tänään sitten hirveitä raivareita saanut, kun ei ole oma tahto mennyt läpi, esim. kun halusi pois syöttötuolista, enkä antanut nousta niin huusi suoraa huutoa ja itki. Kun yritin ottaa takkia pois päältä, eikä olisi halunnut niin heittäytyi lattialle huutamaan. Kiinnostaisikin tietää, että onko tuon ikäisillä jotain esiuhmaa tms.? Tai että miten muilla tilanne saman ikäisten kanssa? Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
saa välillä kauheita kohtauksia. Ei tosin joka päivä. Eräskin päivä päiväunilta noustua en antanut hälle rasvapurkkia mistä suuttui suunnattomasti, oli veltto sekä huusi ja makas lattialla... ei auttanut mikään, ei voinut ottaa edes syliin. Rauhoittui omia aikojaan ja sitten tuli halimaan...
Että taitaa kuulua jo tähän ikään.
Meillä oli reilu vuosi sitten juuri tuollaista tytön kanssa. Sai raivareita ja meni lattialle huutamaan, eikä antanut ottaa syliin (no, tyttö ei muutenkaan ole ollut koskaan sylissä viihtyvää tyyppiä).
Rauhoittui sitten jossain vaiheessa ja 2-vuotiaana oli sitten jo ihan helppo tapaus, kunnes tuli 2,5-vuotisuhma. Pari kuukautta sai taas hillittömiä raivareita ja makasi lattialla huutamassa milloin millekin asialle.
Nyt on taas alkanut rauhoittumaan.
Tuo sylissä pito raivareiden aikana on ollut tosiaan aika hankalaa, kun on tuntunut yltyvän siitä vaan pahemmaksi.
Jännittää itsensä kaarelle ja onnistuu aina jotenkin kiemurtelemaan takaisin lattialle, eikä ole vaikuttanut mitenkään huutamiseen yms., päinvastoin on tuntunut usein vaan pitkittävän ja pahentavan kohtausta. Ainoastaan yhden ainoan kerran on meillä jotenkuten onnistunut.
Nyt ei onneksi enää ole saanut näitä pahempia kohtauksia. Pelkkä puhe on alkanut mennä yllättävän hyvin perille.
Tyttö on nyt siis 2 v 8 kk.
Vanhin lapsistamme oli aikoinaan samanlainen ja hän rauhoittui ainoastaan laittamalla huutamaan esim. viereiseen huoneeseen ja käymällä aina välillä kurkkaamassa ja kysymässä joko kiukku on mennyt ohitse.
Silloin kyllä psykologit syyllistivät tuosta toiseen huoneeseen laittamisesta. Tuo kiinnipitäminen kohtauksen aikana oli kait juuri silloin tullut suositeltavaksi. Olis vaan väkipakolla pitänyt pitää otteessa sylissä, vaikka lapsi meni siitä vaan "hullummaksi", eikä suostunut rauhoittumaan ollenkaan.
Tämä nuorimmainen on hakeutunut usein itse huutamaan sinne viereiseen huoneeseen (meillä ei ole nykyisessä asunnossa ollenkaan väliovia). Yleensä hän on halunnut huutaa keittiön tai olohuoneen lattialla. Makuuhuone ei ole tuntunut kelpaavan kyseiseen toimitukseen, joskus on käynyt myös sisaren huone tai eteinen.
Joskus olen vienyt hänelle pään alle pienen tyynyn ja peiton päälle, joka on hetkeksi katkaissut huutamisen.
Tämän opin aikoinaan vanhalta tädiltäni, joka kertoi miten lapsena raivoamisesta meni aina pahin terä pois, kun äiti toi tyynyn ja peiton ja sanoi tyynesti, että "otahan nuo, niin on mukavampi huutaa ja keskustellaan sitten".
Tämä on toiminut usein meilläkin. ;)
Kyllä tuon ikäisellä voi vallan hyvin olla uhmaa, mutta varmaan kipeänä olo saa lapsen myös kiukkuiseksi. Kannattaa käydä lääkärissä varmuuden vuoksi jos poika on vielä kipeä pari päivää ja raivarit jatkuvat.
Esimerkiksi korvatulehdus voi olla lähes oireeton. Meillä 1½-vuotias tyttö on pari kertaa oireillut sitä huonotuulisuudella vaikka on syönyt ja nukkunut kohtuullisen hyvin. Varmistuskäynnillä lääkäri on havainnut korvatulehduksen.