Mikä on kivuttomin tapa tehdä itsemurha? Haluaisin tehdä sen lääkkeillä. Vaikka alkoholilla ja jollain lääkkeillä, mutta millä lääkkeeillä? Haluan, että onnistun ensimmäisellä kerralla. Auttakaa. Haluan, että saan nukahtaa ja kuolla unessani.
Itsemurha
haluankuolla
323178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Odota vielä ja käy ensin vaikka psykologin juttusilla kertomassa noista oireista niin hän määrää sulle oikeet mielialalääkkeet.
Moi!
Usein sekotetaan psykologi ja psykiatri. Psykologi ei pysty määräämään lääkkeitä eikä heillä ole lääkkeitten kanssa mitään tekemistä. Psykiatri on psykiatrian erikoislääkäri, ja koulutus kestää n. yhteensä 6-8 vuotta. Tämä asia on aivan inhimillistä, koska nimet ovat samankaltaisia.
sitä..tiiän että tää ei oo aina herkkua,,oon ite aatellu samaa,,mut sit oon taas miettiny että mukava tää on kattoo oikeestaa loppuu tää touhu,,ja elää vaikka ihan piruuttaan toisten kiusaks ;D
Olen itse miettinyt joskus talvipakkasella vetää kännit ja sitten sammua jonnekin lumihankeen huomaamattomaan paikkaan.
on se painava syy, joka tuo noita itsetuhoisia ajatuksia? Kerro minulle ja keskustellaan siitä asiasta.
Itse yritin itsemurhaa kauan sitten, mutta onneksi en onnistunut, sillä olen elänyt jo kauan mielenkiintoista, rauhallista ja hyvää elämää.
En kyllä ikinä olisi sitä silloin, kun olin siinä suuressa ahdistuksessa ja synkässä masennuksessa, uskonut.
Vaikka olisit nyt kuinka toivoton tahansa, niin sinun täytyy tiedostaa, että se toivottomuus on vain sinussa itsessäsi ja se ei ole totta. Kunhan pääset itsesi kanssa sopuun, et enää ikinä halua kuolla ennen aikojasi poissa.
Onko sinulla pelkoja, vai onko masennuksesi selittämätöntä, vai keksitkö siihen syyn?
Sinä tulet siitä selviämään, siitä vaikeasta tilasta jossa nyt olet, mutta se vaatii sinulta nyt täyteen luottamukseen heittäytymistä, luottamukseen muualle, kuin omiin tunteisiin ja ajatuksiin, jotka nyt eivät ole luottamuksesi arvoisia.
Keskustellaan ja mietitään uusia tuulia elämääsi ja jätetään itsetuhoiset ajatukset kokonaan poissa. Koska minä olen selvinnyt, joka olin lääkärien mielestä toivoton tapaus, tulet totisesti sinäkin selviämään.
Kun olisikin niin helppoa. Tiedän olevani sairas ja kuolen pian kumminkin. En halua ylimääräistä kärsimystä. Sitäpaitsi sairauteni on häpeällinen.
Häpeä ei ole mikään syy tehdä itsemurhaa. Jos haluat suorittaa eutanasiaa omaa itseäsi kohtaan, tavallaan ymmärrän sua, mutta silti se synkin masennus ja musta pilvi, jonka läpi ei tahdo nähdä enää mitään hyvää sokeuttaa sulta ja susta niin paljon hyvää. Häpeällinen sairaus tuo mieleen hiv:n. Voin vain kuvitella, miltä susta tuntuu jos sitä sairastat. Pelkään itsekin tautia, enkä uskalla mennä testeihin. Silti sen häpeän takia et saa vahingoittaa itseäsi(etkä muita), vaan toivon sydämestäni, että hankit apua ja yrität pinnistää ja hyväksyä sairautesi. Iso hali!
Kyllä täällä maailmassa on jos millaisia sairauksia, ja ihmiset voivat pitää niitä häpeällisinäkin. Ei pidetä me, sillä kasvanut ihminen on laajempi ymmärryksessään. Mielialasairauksiakin pidettiin tavattoman häpeällisinä aikanaan, mutta nyt ihmiset ovat viisastuneet ja valistuneet ja ne ovat useimmille jo aivan tavallisia sairauksia, joista voi puhua ilman häpeää.
Oli sairautesi mikä tahansa ja oli se tullut sinuun miten tahansa, et ole kummemmassa asemassa, kuin moni muukaan, mutta olet kriittisempi ja siksi häpeät enemmän kuin useimmat muut.
Sanot kuolevasi kohta ja ehkäpä podet pelkoa, että millä tavalla se tapahtuu.
Jos todella sairastat kuoleman vakavaa tautia, niin tiedät varmasti, että nykyään lääketiede on niin kehittynyttä, että apua on saatavissa aivan loppuun asti.
Ehkäpä kuolema on kuitenkin niin tavallinen asia, kun se kohdalle tulee ja niin meihin kirjoitettu, että sitä ei sitten niin pelkääkään, kuin terveenä kuvittelee.
itse olin kuoleman rajoilla ja lääkärit ilmoittivat perheelleni, että en enää selviä. Ihmettelin itse sitä syvää rauhaa, mikä minulla oli siinä tilanteessa. En osannut peljätä, vaan mielenkiinnolla seurasin tilannettani. Minä kyllä paranin siitä aivan äkkiä.
Älä mieti, että itse jonkin häpeällisen sairauden takia itsesi lopetat. On niitä ns. häpeällisiä sairauksia muillakin. Etsi vertaisryhmä, sillä ei sinulla nyt varmasti aivan ainutlaatuinen sairaus ole.
Elämässä ei ole aivan mitään, minkä takia kannattaa itsensä lopettaa. Mistä sinä edes tiedät, mitä sinulle elämä on vielä varannut. Kysele tuolta ylhäältäkin itsellesi apua. Yrittänyttä ei koskaan laiteta, näin sanoo jo vanha sananlasku.
Onko sinulla muuta syytä tuohon masennukseen, kuin tuo sairautesi?
Minäkin olen ollut tuossa tilanteessa, mietin miten teen sen, kunnes sain elämääni uuden toivon.
Elämäni oli piipussa, nyt olen sen jäkeen elänyt uutta parempaa elämää, 10 vutta ja minulla on uudet paremmat tunteet, ja uusi elämä Jeesuksesa.
Tiedän että tuossa tilanteessa on ainostaan uudenlaisten ajatuksien tuleminen auttanut.
Uudesta ajatelu tavasta sanoisin, että ei ole niin toivotonta tapausta vilä Jeesukselle tullut etteikö Hän auttaisi.
Minäkin itkin, ja päivä päivältä lähdin kulkemaan kohti valoa.
Ensin en valoa nähnyt, mutta olin sinnikäs sanoin Jeesukselle ainostaan sinä, voit pelastaa minut tästä kuilusta, ja Hän armahti minua ja sitä pyyntöä en ole koskaan katunut.
Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
toisille avataan ja toisille ei.
Miksi kukaan ei voi oikeasti auttaa kun pyydän apua? Tästä ei ole enää tietä ylös, haluan vain tietää, että kuinka pääsen nopeammin alas!
Mieti miksi nämä ihmiset eivät ole sinua neuvoneet murhaamaan itseäsi.
Minä omalta osaltani, haluan sinun ajattelevan asiaa vielä, ei se ole ratkaisu, en tahtoisi että sinä tekisit itsellesi jotain, näin epätoivoista.
Usko että on vielä toivoa vaikka se mille näytäisi.
Yksinäinen?
En ole ollenkaan yksinäinen. Kavereita minulla kyllä on ja unelmia ja mahdollisuudet vaikka mihin, mutta toivo on mennyt. Kaikki unelmani vilisi silmieni ohi. En voi kertoa asiastani kavereilleni. Tiedän, että olen sairas, en jaksa odotella kun kuulen tulokset ja saan viimeisen varmistuksen, että olen sairas ja tulen kuolemaan! En voi keskittyä mihinkään, haluan kuolla ennenkuin kärsin vielä enemmän..
En haluaisi tehdä tätä itselleni, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa. Ja Jumala ei ole tilanteessani todellakaan vaihtoehto. Halauan vain tietää kuinka voin kuolla kivuttomimmin?
tullut. Haluatko sittenkin kuolla, jos sinut todetaankin terveeksi? Entä jos sairastatkin jotakin luulotaudin muotoa ja kuvittelet olevasi vakavasti sairas?
On ihmisiä, jotka kärsivät fysiikassaan psyyken paineiden takia ja saavaat aikaan itsessään jos minkälaisia tuntemuksia. Jos kuulutkin heihin?
OLen joskus itsekkin halunnut vain kuolla, mutta onneksi osasin lähteä hakemaan siihen apua.
Kannattaa ottaa lääkäriin yhteyttä ja kertoa pahasta olosta. Hän kyllä autaa sinua saaman tarvitsemaa apua.
Itse olin psykiatrisessa hoidotta puolitoista viikkoa ja sain keskustella hoitajien kanssa omasta mielialasta. Mikä helpotti ja sai minut ymmärtämään, että vielä se aurinko paistaa minullekkin.
Älä missään tapauksessa menetä toivoasi, sillä sitä sinulla on varmasti. SEN LUOPAAN!
ei pelasta mistään masennuksista. huhhuh.
Olin täysin sykkä ja toivoton ja lääkärien mielestä tulisin jotenkin elämässäni pärjäämään lääkkeiden ja terapioiden avulla. Arvaappa, mitä lääkärit sanoivat, kun paranin aivan yhtäkkiä ja sain jättää lääkkeet kokonaan poissa.
Oma lääkäri hoki hokemastaan, että "en ymmärrä, mitä tässä on tapahtunut, mutta näen, että olet täysin terve, edes sairaslomaa en voi enää kirjoittaa."
Enkä tarvinnut sairaslomaa, enkä ole ikinä sen Jeesuksen tekemän parantamisen jälkeen tarvinnut, enkä mitään lääkkeitä tai terapioita.
Haluan muistuttaa, että vaikka Hän minut paransikin aivan hetkessä, useat uskonystäväni ovat parantuneet hiljalleen.
Usko vain, sinäkin voit vielä todistaa, että on olemassa voima, jolla on kaikki valta ja kyky.
Kaiken lisäksi kun on kyse rakkaudesta, ei vaatijasta tai orjuuttajasta, vaan vapauttajasta ja ilon antajasta. Miksi taistella sellaista valtavaa ihmettä vastaan.
Minulla on suunnitelmat, tekoaika ja tapa tiedossa. En tosin ala itse ketään neuvomaan mikä on paras tai helpoin tai nopein tai kivuttomin tapa sillä en tiedä. Oma suunnitelma tuntuu kuitenkin itselle sopivimmalta.
Joku varmaan ehdottaa mullekin hoitoon menoa. En halua mennä. En halua syödä vuotta paria masennuslääkkeitä ja keskustella ongelmistani henkilön kanssa, jota ei oikeasti kiinnosta yhtään. Sitäpaitsi olen itse ajattelemalla selvitellyt asioita mielessäni niin paljon kuin se vain on mahdollista.
Mulla on ollut masennuksen pahenemiskausia 3 kertaa, pahimmillaan en huolehtinut itsestäni lainkaan eli en pessyt pyykkejäni, en käynyt kaupassa, nukuin tai tuijotin TV ruutua ohjelmasta välittämättä, en ollut yhteydessä keneenkään.
Nyt on taas paheneminen alkamassa ja yritän pistää kampoihin, ettei menisi niin pahaksi kuin aiemmin. Kuitenkin tiedän, että kierre jatkuu loputtomiin, enkä loppujen lopuksi sitä jaksa. Siksi mielummin teen lopun kaikesta sitä ennen.
Ja en tosiaankaan kaipaa mitään “älä tee, elämä on loppujenlopuksi tosi hieno juttu“ vastausviestejä, ajattelin vain kertoa yhden ihmisen syitä ja ajatuksia, yhden esimerkin miksi tällaiseen ratkaisuun päädytään.
Usein tosin ajattelen, että kuolisinpa vaikka jo tänään onnettomuudessa tms. ettei itse tarvitse nähdä vaivaa.
nainen oli ollut juuri tuollainen. Ei halunnut apua, sillä oli täysin varma, että sitä ei ole saatavilla. Ajautuipa masennuksessaan niin pitkälle, että oli ollut mentävä loppujen lopuksi sairaalaan.
Mitä tapahtuikaan, tämä nuori nainen tuli muutamassa viikossa kuntoon. Hänellä kai oli välittäjäaineissa jokin puutostila ja hänen onnekseen jo ensimmäiset lääkkeet auttoivat.
Itse en kyllä tunne kyseistä naista, mutta eräs ystäväni kertoi tapahtumasta ja siitä, että kun hän meni katsomaan sairaalaan tätä nuorta naista, oli tämä jo silmin nähden piristynyt ja ollut vain siitä harmissaan, että ei ollut aikaisemmin apua hakenut.
Entä jos sinullekin noin kävisi?
Yksi neuvo: Luovu televisiosta.
okei, nyt on lääkkeet ostettu. Huomenaamulla se on menoa.
Älä tapa itseäsi!!!!!
Tämä on käsky.
Minä yritin itsemurhaa muutaman kerran.
Lopulta tajusin, että saatan joutua helvettiin jos
teen sen. Ajattele: kuoleman jälkeen ei ole paluuta enää tänne. Se on täysin loputonta.
Mitä me tiedämme, mitä on kuoleman jälkeen?
Minä haluan pelastaa sinut ja rukoilen puolestasi.
*Lämminhali* sinulle. Ymmärrän täysin tuskasi.
Sinä selviät koska minäkin olen selvinnyt mitä hirveimmistä asioista.Sinä selviät.
Rakkaudella: Kohtalotoverisi
Et kai ole oikeasti tosissasi?!
Minäkin olen usein harkinnut itsemurhaa ja pari kertaa sitä koittanutkin. Kuitenkin molemmilla kerroilla pienillä lääkemäärillä, koska en oikeasti halunnutkaan kuolla, mitä en vain silloin itselleni myöntänyt. Sinä et myöskään oikeasti halua kuolla, vaikka niin ajatteletkin. Ethän?!
Mieti nyt vielä vähän. Sinulla ei ole ainakaan mitään kiirettä tehdä sitä. Kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään, joten sinne ei silloin ole mitään syytä kiirehtiä. Jos odottelet vielä ja annat asian hautua niin saatat vielä muuttaa mielesi. Mutta jos nyt teet sen niin on enää myöhäistä muuttaa mieltään. Ajattele niitä ihmisiä jotka jäävät sinua suremaan. He eivät ymmärrä miksi teit sen, eivätkä sitä hyväksy. Heille sinä aiheutat surua loppuiäkseen. Eivät he tule koskaan siitä selviämään vaan ovat ikuisesti katkeria siitä sinulle. Pahimmassa tapauksessa jotkut tekevät sen perässä. Niinkin on käynyt.
Jos sinulla tosiaan on jokin kuolettava sairaus niin opettele elämään sen kanssa. Siinä ei tosiaankaan ole mitään noloa. Jos teet itsemurhan sinulle ollaan katkeria ikuisesti, jos kuolet sairauteen sinut muistetaan hyvällä ikuisesti. Mieti itse miten haluat itsesi muistettavan.
katsoisi loppuun asti ! Eli antaisit itsesi kuolla luonnollisesti, kun aika on. Sanot, että olet sairas, kuolettavasti sairas ymmärtäisin. Kuolettavasti sairaita ON paljonkin ja erilaisilla diagnooseilla. En minäkään usko, että jokin niin kauhea häpeä olisi sitten, kunhan itse nyt olet vähän saanut aikaa SOPEUTUA muuttuneeseen tilanteeseen. Hae tukea ja semmoista "sopeutumisvalmennusta", jollaista on tarjolla miltei kaikkiin elämän mullistaviin sairauksiin. Ainakin kaikkein elämää uhkaavimpiin tai muutoin monimutkaisuutta aiheuttaviin. - Hae vertaistukea nytkin tuohon kysymykseesi häpeästä. Sinä voisit kuunnelle, onko se sittenkään niin kauheaa jatkossa. Jos kuolema vaikutta Sinusta nyt niin helpon houkuttelevaltakin tämän muuttuneen tilanteen (uutisen) vuoksi, niin miksi tosiaan et antaisi itsesi kuolla - sitten ajallaan. Ei nykyjään tarvitse pelätä kipuja ja kärsimyksiä sillei. Petaat tilanteesi hyvin, teet hyvää yhteistyötä hoitavian ja auttavien henkilöiden kanssa. Menet "kunnialla" katsoen loppuun asti, mitä elämäsi kokonaisuus oli ja on. Sinä ole Luojallesi ylen tärkeä ja rakastettu HUOLIMATTA yhtään mistään ns. leimasta tai diagnoosista. Sinun ihmisarvoasi ei oikeasti mikään voi viedä. Kokeile rukoilla, vaikket vielä uskoisikaan. Sillä silloin saisit myös sopeutumisapua tilanteeseesi. - Tässä ajatukseni Sinulle.
katsoisi elämäsi kuvion loppuun asti, sellaisena kuin se tuleekin ! jne. jne. (- Minun tarvitsi korjata tuo aloitus-OTSIKKO, kun itseäni jäi vaivaavaan yhden sanan puuttuminen. Muotoilin ekan ajatukseni muutenkin erilailla.)
- Hei Sinulle. Äläkä tee itsellesi mitään TÄNÄÄN perjantain! Katso koko tämä päivä loppuun, et menetä tässäkään päivässä mitään. Jos menetät itse itsesi ja jos ihmiskunta menettää Sinut, se on kauhean paljon isompi juttu. Lopullinen. Kauhea juttu. -Anna Luojasi hoitaa Sinut, Hän on Sinut tänne luonutkin, tuonutkin. Olet arvokas, usko pois.
että hän voi auttaa. Kehitä uudet unelmat, mitä voit vielä eläessäsi tehdä. Jospa vielä tapahtuisi parantuminen, tai elämäsi olisi sairaudesta huolimatta ihan hyvää. Lähetän lämpimän, sinua kannattelevan voimasykäyksen.
Missä olet Sinä Alkuperäinen "haluan kuolla"-kirjoittaja ??!! Missä olet tänään?! Yst. vastaatko meille kaikille nyt, missä mennään.
Me olemme VILPITTÖMÄN kiinnostuneita Sinusta ja ihan jo eka viestisi perusteella me, kuule, tykätään Susta. Älä hosu nyt niitteen lääkkeiten kanssa... Katso eteenpäin, tuntui miltä tuntui. Jollei Sinulla ole sopivaa läheistä, niin kirjoittaisitko edelleen tänne MEILLE; meitä on kauheesti! - Kuulemiin. Kuulemmeko Sinusta ???
*PS. Häpeästä puheen ollen, Jumala ARMAHTAA, todella. Olen itse kokenut. Sen jälkeen ei ole kenelläkään ihmishahmoisella mitään pahaa sanottavaa siitä, mitä sinäkin nyt mietit, jotta häpeällistä...
Heippa!
Nyt menet tk lääkärin luokse ja kerrot ajatuksesi. Siitä lähtee hoitosi eteenpäin eli hän ohjaa asiantuntijalle. Huomaan kovan hätähuutosi, jolle täytyisi tehdä jotain. En sen enempää käy tässä neuvomaan, koska ilmiselvästi haluat elää ja saada pahan olon pois. Sinä pääset masennukseta pois, kun lähdet seuraamaan hoitopolkua. Lääkkeillä et saa henkeä itseltäsi, korkeintaa joudut mahahuuhteluun ja juomaan lääkehiiltä. Ja tosiasiassa epäilen, ettet haluakkaan pois täältä. Sinulla on vielä mukava elämä edessä, joka nyt vaatii sinulta hieman jaksamista ja toivon sinulle kaikkea hyvää. Asiat järjestyy, jos yhtään lohduttaa olen ollut kaltaistesi kanssa melko paljon tekemisissä ja aina ollaan löydetty ratkaisu pahaan oloon. ei muuta kun käyt keskustelemassa ammattilaisten kanssa tai hyvän ystävän kanssa. Tsemppiä!
Yst. ilmoittaudu meille. :-(
Tai, jospa ollet sairaalassa... ? Niin, sen jälkeen sitten, kunhan olet päässyt netille.
Me kaikki emme halua ajatella, että olet lähtenyt täältä ajasta... !!? Tuossa edellä hyvä näkemys myös. Ota nyt päivä kerrallaan ja kuuntele kokeneempiasi, please.
jos milloin näet tämän, niin ilmoittaudu ja kerrohan, miten olet pärjännyt ja alkanut sopeutua uusien ajatustesi ja tietojen kanssa !?
Oletko päässyt ehkä hoidettavaksi, vaikeimman tilanteesi ohi ja ylitse, jotta saisit etäisyyttä ja voimaa käsitellä elämänmuutostasi sairatumisen kanssa !? Oletko Sinä yrittänyt i.m. ? Se ei helposti onnistu, mutta näinpä ollet päässyt ammattihenkilöiden "käsittelyyn" eli turvaan itseltäsi ja rauhassa elämääsi katselemaan. ?!
Elämä ON - arvaamatonta. Samassa veneessä ollaan kaikki ! Kuulemiin ?!