Olen ollut tässä suhteessa reilut kolme vuotta ja minulla on kaksi lasta edellisestä avioliitostani, avomiehelläni yksi esikouluikäinen tytär. Ihmettelen suuresti mieheni tapaa käsitellä omaan tyttäreensä liittyviä asioita.
Hänen tyttärellään on pian syntymäpäivä ja keskustelimme juuri synttäreiden järjestämisestä. Minä olen järjestänyt synttärit kolmena peräkkäisenä vuotena (myös hänen entisen vaimonsa suvulle ensimmäisestä yhdessäolon vuodesta asti) ja nyt ehdotin, että eiköhän se olisi exän vuoro järjestää lasten kutsut sekä huolehtia omasta suvustaan ja minä järjestän avomieheni suvulle oman juhlan. Mieheni oli sitä mieltä, että hän haluaa (helppohan se on sivusta katsoa tai korkeintaan osallistua kaupassa käymällä tai siivoukseen osallistumalla), että me järjestämme lastenjuhlat. Tästä tuli pahaa mieltä puolin ja toisin. En oikein ymmärrä äitinä, miksi antaisin muiden edes järjestää lastenjuhlat.
Miehellä on muutenkin mielestäni outoja ajatuksia esim. elatusavun suhteen. Hänen lapsensa on lähes puolet ajasta meillä, mieheni ostaa hänelle lähes kaiken tarvittavan vaatteita, pyöriä jne. myöten ja silti hän haluaa maksaa täyden elatusmaksun 300 euroa, mikä on hänen mielestään kohtuullista. Sopimusta tehtäessä lapsen oli tarkoitus olla isällään joka toinen viikonloppu, mutta eihän tämä oikein näin ole mennyt...
Äiti ei ole pessyt lapseltaan yhtään kertaa hiuksia, koska se on niin vaikeaa. Isä sitten kiltisti pesee, juoksee lääkärissä, neuvolassa, tarhassa ja jopa laboratoriossa, kun lapsi niin toivoo ja hänestä on mielestään enemmän tukea lapselle. Välillä mietin, onko se kuitenkin enemmän exän harrastamaa juoksuttamista kuin todellista tarvetta vai voiko joku äiti olla todella niin avuton, ettei uskalla lähteä lapsen kanssa yksin lääkäriin vaan pitää hälyttää isä mukaan?
Minusta avomieheni toiminta tuntuu hyvittelyltä tai huonon omantunnon paikkaamiselta. Kyllä kai exältä voi jotain vaatia? Näitä asioita on tullut pitkin matkaa ja välillä alkaa jo väsyttää, tekee mieli antaa periksi. Sitten taas tulee hyvä päivä ja jaksaa jatkaa matkaa.
Haluaisin kuulla myös muiden kokemuksia ja mielipiteitä asiasta, kiitos!
Neuvoton
Hänen tyttärellään on pian syntymäpäivä ja keskustelimme juuri synttäreiden järjestämisestä. Minä olen järjestänyt synttärit kolmena peräkkäisenä vuotena (myös hänen entisen vaimonsa suvulle ensimmäisestä yhdessäolon vuodesta asti) ja nyt ehdotin, että eiköhän se olisi exän vuoro järjestää lasten kutsut sekä huolehtia omasta suvustaan ja minä järjestän avomieheni suvulle oman juhlan. Mieheni oli sitä mieltä, että hän haluaa (helppohan se on sivusta katsoa tai korkeintaan osallistua kaupassa käymällä tai siivoukseen osallistumalla), että me järjestämme lastenjuhlat. Tästä tuli pahaa mieltä puolin ja toisin. En oikein ymmärrä äitinä, miksi antaisin muiden edes järjestää lastenjuhlat.
Miehellä on muutenkin mielestäni outoja ajatuksia esim. elatusavun suhteen. Hänen lapsensa on lähes puolet ajasta meillä, mieheni ostaa hänelle lähes kaiken tarvittavan vaatteita, pyöriä jne. myöten ja silti hän haluaa maksaa täyden elatusmaksun 300 euroa, mikä on hänen mielestään kohtuullista. Sopimusta tehtäessä lapsen oli tarkoitus olla isällään joka toinen viikonloppu, mutta eihän tämä oikein näin ole mennyt...
Äiti ei ole pessyt lapseltaan yhtään kertaa hiuksia, koska se on niin vaikeaa. Isä sitten kiltisti pesee, juoksee lääkärissä, neuvolassa, tarhassa ja jopa laboratoriossa, kun lapsi niin toivoo ja hänestä on mielestään enemmän tukea lapselle. Välillä mietin, onko se kuitenkin enemmän exän harrastamaa juoksuttamista kuin todellista tarvetta vai voiko joku äiti olla todella niin avuton, ettei uskalla lähteä lapsen kanssa yksin lääkäriin vaan pitää hälyttää isä mukaan?
Minusta avomieheni toiminta tuntuu hyvittelyltä tai huonon omantunnon paikkaamiselta. Kyllä kai exältä voi jotain vaatia? Näitä asioita on tullut pitkin matkaa ja välillä alkaa jo väsyttää, tekee mieli antaa periksi. Sitten taas tulee hyvä päivä ja jaksaa jatkaa matkaa.
Haluaisin kuulla myös muiden kokemuksia ja mielipiteitä asiasta, kiitos!
Neuvoton
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kokemusta ei ole, mutta ajatus kyllä.
Miehesi voi todellakin kokea exänsä niin epäluotettavaksi tms. ettei hän uskalla jättää lapsen hyvinvointiin liittyviä asioita hänen kontolleen. Hän on lapsesta huolissaan sen ajan jonka hän on äidillään, jos äiti on antanut ymmärtääe ttä tukanpesu on vaikeaa mitenköhän on muun päivittäisen huollon, ruuan ja hygienian? miehesi hössöttää ihan ymmärrettävästi, hän ajattelee varmaankin että jos lapsen äidille maksaa taroeeksi (ne täydet elarit) hän pitää lapsesta myös huolta kun hänen vuoronsa on.
Mutta mutta... mikähän auttaisi? Ilmoitus äidin toiminnasta lastensuojeluun? (voisivat käydä juttelemassa, ottamassa selvää miten heillä elämä kulkee ja onko aihetta huoleen) ottaa lapsi kokonaan teille asumaan? Huoltajuuden muutos jopa?
***
vaikka alkuperäisestä kyllä sai sellaisen kuvan, että viimeinen mitä hän haluaa on että lapsi muuttaa samankaton alle kokonaan......
Nainenhan valitti siitä että isä pitää huolta lapsestaan,,,,?????
Olisi ylpeä miehestään, kerrankin. mutta ei, mustasukkaisuus nostaa päätään. Raukkamaista, pikkumaista käytöstä.
antaa lapsen isän olla enemmän kuin laki määrää erosta huolimatta lapsensa arjessa mukana?
Eli tee niin tai näin, eron jälkeen lapsen äiti leimataan, tavalla tai toisella.
Minusta on hienoa, että kyseinen lapsi on saanut pitää molemmat vanhempansa jokapäiväisessä elämässään.
Lisäksi molemmat vanhemmat näyttävät hyvää esimerkkiä muillekkin!
...antaa äidille mahdollisuutta luopua osasta vastuuta jos lapsen tukan pesu on hänelle "vaikeaa".
***
Se mies on aivan liian Hyvä sinulle. Palautappa hänet kiertoon jollekkin joka osaa arvostaa...
Todella hienoa, että miehesi ja hänen exänsä osaavat olla AIKUISIA ja kantavat vastuunsa lapsensa huolenpidosta.
Kun nyt kertomasi mukaan miehesi exä antaa lapsen isän olla mukana lapsensa jokapäiväisessä elämässä, niin koetko sen olevan jotenkin sinulta pois?
Todella kypsää...
Minä olen ylpeä miehestäni ja hänen hyvästä suhteestaan lapseen. Olen silti sitä mieltä, että jotkut rajat on oltava. Minusta ei ole oikein se, että äiti soittaa kun lapsi on sairas, että lähdetkö häntä käyttämään päivystyksessä, kun voisi itsekin sen aivan yhtä hyvin tehdä (hänellä ei ole muita lapsia). Entä sitten, kun meille harvinainen vapaa viikonloppu koittaa ja äiti ilmoittaa, että lapsi on sairas, eikö hän voisi itsekin hoitaa? Minä äitinä haluan järjestää lapsille synttärit, ehkä kaikki eivät niin halua tehdä, mutta onko oikein siirtää vastuu uudelle vaimolle?
että miehesi on joskus mennyt noin tyhmän ja saamattoman naisen kanssa tekemään lapsen. HUH, HUH! En katselisi päivääkään tuollaista touhua!