Voiko aspergerin saada laiminlyövästä kasvatuksesta, vai onko se aina synnynnäistä, siis joku rakenteellinen vika aivoissa?
Olen yrittänyt elää elämääni sivuuttamalla ajatuksen, että olisin as, koska ajatus erilaisuudesta vain lisää tuskaa. Olen kyllä aina ollut herkästi ahdistuva, hiljainen tyyppi, mutta olen aina ajatellut että se johtuu kasvatuksesta. Eihän sosiaaliseksi opi, jos ei opeteta tai ei siihen kasva!
Maailmani oli romahtaa kun kuulin aspergerista ensimmäistä kertaa. Samalla myös pelottavalla tavalla ymmärsin, miksi olen sellainen kun olen.
Haluaisin kyllä olla ihmisten kanssa ja puhua enemmän, mutta kun en vain keksi mitään sanottavaa uusille ihmisille. Liian iso porukka alkaa ahdistamaan niin, että hikoilen ja suuta kuivaa, menen ihan lukkoon.
On lisäksi paljon muita "oireita" jotka täsmäävät as-oireyhtymän kanssa, mutta en silti usko olevani täysin as, en ainakaan halua myöntää.
Kuka nyt haluaisi myöntää olevansa "vammainen". Kun on vielä elämä edessä!?
Kaikki jenkkien keksimät diagnoosit ja muut natsi-ideologiat tekee elämästä entistäkin vaikeampaa! Ihmisen pitäis saada olla mitä on. Luokittelu huonompiin ja parempiin, se on sairaus!
Olen yrittänyt elää elämääni sivuuttamalla ajatuksen, että olisin as, koska ajatus erilaisuudesta vain lisää tuskaa. Olen kyllä aina ollut herkästi ahdistuva, hiljainen tyyppi, mutta olen aina ajatellut että se johtuu kasvatuksesta. Eihän sosiaaliseksi opi, jos ei opeteta tai ei siihen kasva!
Maailmani oli romahtaa kun kuulin aspergerista ensimmäistä kertaa. Samalla myös pelottavalla tavalla ymmärsin, miksi olen sellainen kun olen.
Haluaisin kyllä olla ihmisten kanssa ja puhua enemmän, mutta kun en vain keksi mitään sanottavaa uusille ihmisille. Liian iso porukka alkaa ahdistamaan niin, että hikoilen ja suuta kuivaa, menen ihan lukkoon.
On lisäksi paljon muita "oireita" jotka täsmäävät as-oireyhtymän kanssa, mutta en silti usko olevani täysin as, en ainakaan halua myöntää.
Kuka nyt haluaisi myöntää olevansa "vammainen". Kun on vielä elämä edessä!?
Kaikki jenkkien keksimät diagnoosit ja muut natsi-ideologiat tekee elämästä entistäkin vaikeampaa! Ihmisen pitäis saada olla mitä on. Luokittelu huonompiin ja parempiin, se on sairaus!
Vastaukset 2
Vanhimmat
googlelta kyseisestä aiheesta. Siellä on vaikka kuin paljon tietoa as.stä
On olemassa sellainen psykiarinen sairaus tai tila kuin sosiaalisten tilanteiden pelko. Se voi ilmetä esimerkiksi ns. kahvikuppineuroosina (esim. vaikea lounastaa puolituttujen kanssa, kun muut voisivat tarkkailla henkilön syömistä) tai vaikkapa vaikeutena olla kokouksissa, palaverissa pomon kanssa, vaikeutena liittyä esim. juhlissa jonkin ryhmän seuraan. Henkilö on ahdistunut sosiaalisissa tilanteissa ja pelkää, että käyttäytyy siten, että joutuu naurunalaiseksi, tai pelkää sitä, että ahdistus näkyy muille. Ahdistuneisuuteen voi liittyä oireita, kuten sydämentykytystä, hikoilua, tärinää, äänen salpautumista ym.
Tähän vaivaan käytetään sekä psykoterapiaa että lääkehoitoja, ja hoidot kyllä käsitykseni mukaan usein auttavat.