saatte itteene tsempattuu pysymään asettamissanne energiansaantirajoissa? mä oon taas nykyää monesti syöny iha yli ja tulee aina iha hullu morkkis. uskottelen itelleni, että huomen hoidan homman paremmin, mut sit kuitenki kusee kaikki..en oo pitkilleen saanu pudotettua painoo yhtään (enkä myöskää lihonu)..mut se ei vastaa lainkaa mun tavotteita. miten saatte sanottua itellenne, että nyt ei syödä enää, koska päivän sallittu määrä on jo syöty?
miten te..
3wp
8651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä ei ehkä ole paras mahdollinen palsta kysellä ohjeita TERVEELLISEEN painonpudotukseen. Miten olis vanha konsti, et syö vähemmän ja liiku enemmän.
en oo kyl missää vaiheessa puhunu terveellisestä painonpudotuksesta. enkä oo itekää terve. 3vee anoreksiaa takana. nykyää vaa itsehillintä kadoksissa..aluks olin kokonaa syömättä ja laihuinki tosi paljo. syömättömyys on kuitenki vaikeeta, jos aikoo pitää suhteet muihi ihmisiin kunnossa. kavereiden, perheen ja poikaystävän seurassa esitän tervettä ja on pakko syödä välil. sillon sallin sen itelleni. ongelmat itsehillinnän kaa on kuitenki tullu nyt yksin vietetylle ajalle. sillon voisin olla syömättä, ku kukaan ei huomais, mut en osaa enää. miten te onnistutte?
yhtään aatellu ettei sun ehkä tarvi olla syömättä? Jos VÄLTTÄMÄTTÄ haluat laihtua tms ni mikset söis ihan pienen pieniä annoksia ihan mitä milloinkin huvittaa? Vast satuin (vahingossa tosin) jämähtää kanavalle ku töllöst tuli oprah ja siin mietittii mix ranskalaiset pysyy niin hoikkina (aika moni ainankii) ni siin oli vanha rouva ranskatar joka sano et hän syö ihan mitä vaan ja nauttii viiniä ym mut aina pieninä annoksina ja hartaasti. Ja ku aloin miettii ni ku olin ranskassa muksuna ni siel tosiaan saattaa ne ruokailu hetket (päivällinen varsinkii) venyy jopa 2 tuntiin, ja siel on alkuruoka,pääruoka ja jälkiruoka. Hitaasti syöden ehtii se kylläisyyden tunne tlla. Ei tarvi ahmii paljo suureen nälkään nopeesti...
Oon kokeillu joskus itekin laihduttamista niin, etten syö ku ihan vähän ja ruokaa tarkkailemalla.Mut mitä oonkaan huomannu tänä kesänä.Söin ku hullu koko kesän,joka päivä isoja määriä ruokaa ja karkkia.Ahmimista ei saanu pysäytettyä.Mut kerran päätin hypätä pyörän selkään ja kokeilla pyöräilemistä. Siitä lähtien kivoina kesäpäivinä aloin lähtä pyöräileen ja tuulettelemaan ajatuksia, ja huomasin et sinne jäi läskit tien varsille!Näin isoja reisiä en oo koskaan saanu pois millään keinol, mut kyllä 3 kk pyöräily heitti läskit ja selluliitin pois.Ja nyt ku oon tullu kotipaikkakunnalle takasin ja keittiön ääreen tarkistan joka päivä et mun ruoasta löytyy kasvisruokaa ja etenkin niitä missä on proteiineja ja valkuaista.Riittävä ja monipuolinen kasvisruoka (mm. soija&tofu)antaa hirmu määrän energiaa ja jaksaa myös liikkua.Ennen istuin kotona laskemassa kaloreita ja se oli mun elämä, mut nyt syön terveellisesti ja liikun jonkin verran, niin kyl oon tyytyväinen itteeni.Jos solut ei saa tarvittavaa ravintoa, iho kalpenee ja tulee muutenkin sairaalloiseksi.Hyvästä ruoasta nauttii koko keho, ja mieli! :) Ja ruoka liikunta muokkaa koko ihmisen! Tulokset näkyy nopeesti.
jujjuu..mä tiiän, et kaikki kannustaa tekemään laihuttamisen terveellisesti:) mut oon 3 vuotta sairastanu, eikä parantumisyritykset oo johtanu muutaku uuteen kierteeseen. vähän aikaa kaloreiden laskeminen onnistuu ja oon sillo tyytyväinen, mut sitte innostunki syömään iha liika esim. ruisleipää ja hupsistakeikkaa huomaan, että puolikas leipä menny..
oon hoikka ja urheilullisen näkönen ja urheilenki kyl vähint. joka toinen päivä kuntopyöräillen, lenkkeillen, stepperillä polkien ja punttia nostaen. mut en vaan laihdu. johtuu siitä, että keho on menny sairastamisesta sekasin ja normaali energiamäärä mun kehossa lihottaa..
ja lähinnä kysyin näiltä sairastavilta ihan vaan sitä, et miten ne onnistuu sanomaan ruoalle ei..
mut kiitti, että keskustelette:)
vain sekin kun nälän tai ruoan halun iskiessä meen peilin eteen ja tajuan et miltä näytän.. toisinaan oon niin tyytyväinen itteeni et en halua syömisellä pilata sitä tai sit on huono päivä ja näytän lihoneen ja iskee paniikki, eikä sillon ainakaan tee mieli pistää mitään suuhun :)
joo mä kirjotan itelleni päiväkirjaan säännön, että tee just noin, niinku sanoit..mut sit vaan unohan ja kävelenki jääkaapille peilaa itteeni korkeentaan ruokakattilan kyljestä, jonka sisältöö himoitsen ihan liikaa..:D
en osaa enää tsemppaa samalla lailla, ku sillo alkuaikoina.. mut pitää yrittää vaik kokeilla tota:)
siis välillä voin olla syömättä ja paastotkin onnistuu hyvin. Sitten taas tulee aikoja kun mikään ei riitä. Kymmenen kiloa edestakas sahaava paino on ihan normaalia mulle. Tosin koskaan se nyt ei kovin mahdottoman korkeelle ole päässy, niin että lihavaksi vois sanoa.
(paitsi minä itte tietty aattelen niin)
Mulla ainakin auttaa suggestointi just tohon itseinhoon. Sillon en meikkaa tai laita kivoja vaatteita päälle ja masennun täysin. Sitten taas huomaan laihtuneeni se 10kg ja taas elämä maistuu... hetken. Ryyppäämällä kanssa laihdutan, sillon en syö, vedän vaan viinaa, ja sanokoon kuka mitä tahansa niistä kaloreista, niin kyllä paino tippunut on. No, anoreksiaa ei mullakaan ole, vaan sellanen normaali itseinho ja jojopaino...
Mielestäni kun anorektikko ja laihduttaja on edelleen eri asia...