Olenpa tässä vain tuuminut, että mitä anorektiset ihmiset haluavat elämältä?
Haluan saada aikaan jotain suurta, ja olen keskittynyt viimeiset kymmenisen vuotta siihen. Luulen että viiden vuoden päästä olen saavuttavut kaikenlaista saavuttamisen arvoista. Olen silloin 30, eli eiköhän tuo ole ihan hyvä aika saavutuksille.
Jos keskittäisin kaiken energian syömisen välttelyyn ja tarkkailuun, oikeiden asioiden saavuttamiselle ei jäisi mitään aikaa. Minun näkökulmastani anoreksia näyttää siis eniten järkevien tavotteiden puutteelta.
Onko siis todella niin, että laihuus on anorektikon päätavoite? Eikö usein sanota että anorektikot ovat usein älykkäitä ja tunnollisia tyttöjä? Eikö älykkään ja tunnollisen tytön pitäisi älyllään tajuta että laihalla vartalolla sinänsä ei tee vielä mitään?
Haluan saada aikaan jotain suurta, ja olen keskittynyt viimeiset kymmenisen vuotta siihen. Luulen että viiden vuoden päästä olen saavuttavut kaikenlaista saavuttamisen arvoista. Olen silloin 30, eli eiköhän tuo ole ihan hyvä aika saavutuksille.
Jos keskittäisin kaiken energian syömisen välttelyyn ja tarkkailuun, oikeiden asioiden saavuttamiselle ei jäisi mitään aikaa. Minun näkökulmastani anoreksia näyttää siis eniten järkevien tavotteiden puutteelta.
Onko siis todella niin, että laihuus on anorektikon päätavoite? Eikö usein sanota että anorektikot ovat usein älykkäitä ja tunnollisia tyttöjä? Eikö älykkään ja tunnollisen tytön pitäisi älyllään tajuta että laihalla vartalolla sinänsä ei tee vielä mitään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyllä mulla ainaki on tavotteita ja suuren osan aikasemmin asettamista olen jo saavuttanut. seki on vaan yks outo käsitys, että anorektikot ois kaikki yksinäisiä, tunnollisia, omassa maailmassaan täydellisyyteen pyrkiviä teinityttöjä.
anoreksia on vaan pienen pieni osa mun elämää ja seki tuli osaks vaan siks, että joskus alotin laihuttamisen. sit huomasin, että olemalla syömättä se on kaikkein nopeinta. siinä vaiheessa suhde ruokaan vääristy ja sen jälkeen on ollu vaikeeta syödä normaalisti. ymmärrän kyllä oman sairauteni ja välillä olen pystynyt pitämään sen poissa, mutta sitten olen palannut vanhaan tilaan uudestaan..omasta tahdosta tai tahtomattani.
mutta ei anoreksia minulla ole rajoittanut millään tavalla elämääni. olen muuten täysin samanlainen kuin ennen sairauttanikin: iloinen ja onnellinen monista asioista; elämästä, ystävistä, harrastuksista, koulusta, perheestä, poikaystävästä ym.ym.:sta nauttiva.
anoreksia on vaan tapa (väärä sellanen) pitää yks osa elämääni, eli oma kehoni sellaisena, että olen siihenKIN tyytyväinen (muiden hyvien asioiden ohella).
hitto mä tilitän tänään:D
Anorektikot haluavat elämältään ihan tavallisia asioita: perheen, parisuhteen, viihtyisän työpaikan, turvallisen kodin jne. He ovat tavallisia ihmisiä, joiden joukossa on varmasti myös paljon kaltaisiasi kunnianhimoisia ihmisiä.
Anoreksia on mielen sairaus, eikä sillä ole tekemistä järjen kanssa. Totta kai terve ihminen ymmärtää ettei laihuus ole itseisarvo. Sairas on sairas ja omaa sen takia vääristyneen itsekuvan.
Anoreksia ei johdu järkevien tavoitteiden puutteesta.
Olen käsittänyt niin, että anorektikkojen tavoite useimmiten on kontrollointi ja hallinnantunne, ja laihuuden tavoittelu vain sen väline. Kun mitään muuta ei koe hallitsevansa (ainakaan alitajuisesti), voi itse ainakin valita sen, mitä suuhunsa laittaa.
Se on aika tärkeä, siis se tunne, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Jos ei sitä muuten saa ...