Kun suoritetaan faktorianalyysi SPSS:n avulla, niin jos halutaan käyttään Kaiserin Oblimia, niin ilmeisesti rotaatiomuodoksi valitaan sitten direct oblim? Mikä sitten määritellään DELTAN arvoksi, kun kone sitä kysyy?
Miten ko. rotaatio eroaa esim. varimaxista?
Kiitos.
Miten ko. rotaatio eroaa esim. varimaxista?
Kiitos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Direct Oblimin on ns. vinorotaatio. Vinorotaatiossa faktoreiden annetaan korreloida keskenään halutulla tavalla, kun taas ortogonaalirotaatioissa (esim. varimax) faktorit pidetään korreloimattomina. Koska vinorotaatioissa faktorit korreloivat, faktorilatauksia ei voi tulkita yksinkertaisiksi regressiokertoimiksi, ja ohjelma tulostaa tästä syystä erikseen faktorilatausmatriisin ja faktorirakennematriisin. Direct Oblimin -rotaatiossa delta-parametrin avulla määritellään se, miten vino rotaatio on eli miten paljon faktorit korreloivat. Mitä pienempi deltan arvo, sitä suorakulmaisempi ratkaisu on. Yleensä sopivan rotaation hakeminen aloitetaan deltan arvolla 0. Tämän jälkeen voi koittaa negatiivisia ja positiivisia arvoja, yleensä kuitenkin vaihteluväliltä -0,8 - 0,8. Se onkin sitten vaikeampi juttu, mistä tietää, mikä on rotaatiolle sopiva vinous - eikä tällä palstalla sitä varmaan kannata lähteä käsittelemään. Pari kysymystä kuitenkin, joista voisit aloittaa: jos haluat käyttää vinororaatiota, kai Sinulla on lähtökohtana ajatus siitä, että faktorit korreloivat keskenään? Olisiko käytettävissä jokin teoria, josta selviäisi, kuinka suurta tuo korrelaatio on ja onko se negatiivista vai positiivista?
Ja vielä: verrattuna konfirmatoristen faktorimallien tarjoamiin mahdollisuuksiin eksploratiivinen faktorianalyysi vinorotaatiolla(kin) on auttamattoman kankea ja rajoittunut työkalu. Olisiko järkevämpää lähteä alusta pitäen käyttämään konfirmatorisia malleja?