hei! Miten te muut äidit selviätte päivistänne? Meillä on niin pieni asunto,2h kk tuntuu että seinät kaatuu päälle..leikitään vaavelin kanssa lattialla,ja välillä käydään kävelylenkeillä..Aika käy tosi pitkäksi..miten te muut saatte päivän kulkemaan nopeammin??
mitä tekisimme päivät pitkät??
Adina
131863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meillä ainakin seinät kaatuu päälle. Päivät kuluu rutiinin mukaan, koko päivä odotellaan tytön kanssa, millon isi tulee kotiin. Välillä käydään vähän kaupungilla ja tavataan tuttuja ja sukulaisia. Vaikka luulisi, että on rasittavaa kyläillä ja ottaa vieraita vastaan (oli mun mielestä rasittavaa aikaisemmin), nykyään sitä odottaa, että tulisipa joku kylään tai tekisi treffit kaupungille.
Mä ainakin luen aivan hirvittävästi, selailen internettiä ja katson telkkaria. Eli siis loppujen lopuksi tylsää tylsää tylsää.. :)
Onneksi on edes tuo vaavi, jonka kanssa aina välillä vähän seurustelee, mun päivät kuluu imettäessä ja vaippaa vaihtaessa, kun on melkoinen syöppö tytöksi.
Sama tunne aina välillä...vaikkakaan asunto ei ole pieni.mekin koitetaan ulkoilla pitkähköjä aikoja ja sitten touhutaan lattialla. Vauvan ollessa omissa oloissaan tai nukkuessa laitan ruokaa vähän pidemmän kaavan mukaan ja siivoilen, laitan pyykiä yms. Sitä tavallista siis. Osa ajasta menee sujuvasti täälä netissä ja tietysti välillä (noin 2 krt vko) kyläillään...saman toistoahan tämä on päivästä toiseen =)
joskus oikein ahdistaa jäädä kotiin TAAS kahdestaan vauvan kanssa kun mies lähtee töihin.. mutta jos on jotain erityistä tiedossa esim. iltapäivälle niin heti helpottaa. Minulla onneksi asuu kaksi siskoa samassa kaupungissa, molemmat opiskelevat vielä, joten heillä saattaa olla keskellä päivää vapaata jolloin kyläillään tai käydään kaupungilla tms.
Odotan kyllä sitä aikaa että vauvan kanssa voi tehdä muutakin kuin pitää sylissä tai syöttää.. Siis kyllä me käydään päivittäin tunnin vaunulenkillä, mutta vielä muuta. Eilen askarreltiin koko perheellä isovanhemmille kortti, johon tuli vauvan valokuva ja jalanjäljet. Oli hauskaa läträtä sormiväriä pikkuisiin jalkapohjiin ja painaa niitä sitten kartonkiin. :) Siihenkin vain tarvii kaksi aikuista, ettei mene ihan sotkemiseksi..
Joskus mietin, että kuinka päivän saisi kulumaan hitaammin!
Aamulla kun saamme isommat(lapsia on 5) lähtemään kouluun, niin pesen pyykkiä, ripustan ne ja silittelen eilisiä pyykkejä. Pyykkiä pesen joka päivä 7n kilon koneellisen.
Kun pyykit pyörii koneessa niin ohjelmassa on keittiön siivousta aamupalan jäljiltä ja tiskikoneen tyhjennystä ja täyttämistä.
Sitten ulos pienempien kanssa. Onneksi on oma piha niin voi esim. ropsia mattoja samalla, kantaa puita(puuhella, takka, leivinuuni), kitkeä kukkapenkkiä ja näin syksyllä kerätä omenoita tai marjoja puskista ja haravoimistakin riittää.
Päiväruuaksi lämmitän yleensä edellisillan ruokaa. Ruuan jälkeen nukkumaan. Ah, tunti omaa aikaa! Joskus teen ristikoita, joskus ompelen tai luen päivän lehden rauhassa.
Välipalalle tulevat jo ensimmäiset koulustakin ja sen jälkeen alan valmistella iltaruokaa. Teen usein jotain uunissa haudutettavaa, jotta pääsemme ulos lasten kanssa. Joskus isommat leikkivät pienenpien kanssa ja pääsen sisälle siivoilemaan. Erikseen mainitsematta tuota siivoamista on yleensä joka välissä, missä ehtii! ;o)
Iltaruuan jälkeen(isäkin on kotiutunut töistä) alkaa harrastuksiin vieminen. Yleensä käyn kaupassa kun vien jonkun harrastukseensa, koska kauppaan on matkaa yli 10km. Näin pärjään yhdellä lähdöllä. Ainoastaan yhtenä päivänä on kaksi harrastusta, jotka vaativat päällekkäisyytensä vuoksi vähän sumplimista, mutta siitäkin on aina selvitty.
Iltatoimien jälkeen lapset nukkumaan ja minä katson Emmerdalen. Otan sen aina nauhalle, koska se on ainoa sarja jota seuraan.
Mutta nyt on kahvitauko pidetty ja ulos lasten kanssa. En jaksa tarkistaa joten toivon, ettei pikakirjoituksessani ole paljoa virheitä!
Ihanaa syksyä kaikille!!
Piti sanomani vielä, että nuorin täyttää ensi viikonloppuna vuoden ja heitän hyvästit tälle palstalle!
No, käyn varmaan joskus kurkkaamassa!
meillä kanssa pieni 40 neliön kaksio ja ahdasta on päivät kuluu saman kaavan mukaan, tosin aloitettiin vauvajumppa joka on kerran viikossa ja on edes se henkireikä joka viikko että pääsee näkemään muita aikuisia. jokapäivä lenkkeillään tai käydään kylässä tai kaupoissa tms...päivät kyllä kuluu nopeasti mutta tuntuu että menevät jotenkin hukkaan. siivota ei oikein pysty tytön nukkuessa kun heräisi kolinaan. tätähän tää on mutta kaipa se siitä sitten helpottuu kun pääsee puistoon kun tyttö oppii kävelemään eikä laita ihan kaikkea suuhunsa...
Niin sitä vielä että mieheni menee aina autolla töihin,joten ei oikeen päästä kyläänkään,kun kävelymatka on niin pitkä ja junalla en enää matkusta vaunujen kanssa,koska viimeiset 4 kertaa ei ole kukaan auttanut nostamaan vaunuja junaan,vaikka jopa pyysin apua! Meiän pieni 46 neliöinen kämppä on ainakin tooosi siisti kun siivoilen n.30 kertaa päivässä=) olisipa joitain äitejä lahiseudulla=/
Meillä vuoden ikäinen poika. Päivät kuluu kyllä meillä ihan kivasti. Aamulla herätään siinä 8 maissa, käydään suihkussa ja aamupäivä leikitään sisällä. 11.30 lounas ja nukkumaan, poika nukkuu yhteen-kahteen asti. HErättyään syö välipalan ja sitten lähdemme ruokakauppaan, puistoon tms. Omat vanhempani tekevät vuorotyötä joten siellä käydään usein leikkimässä. Minulla on päivät auto käytössä. Myös muutettuamme olemme saaneet paljon uusia äiti-lapsi ystäviä joiden kanssa kyläilemme puolin ja toisin tai käymme puistossa. Toki pienen vauvan kanssa ei vielä kamalasti puistoilut houkuta kun ei siellä oikein vielä osaa mitään tehdä, mutta äkkiä se pieni kasvaa ja pääsette puistoilemaan. Meidän "vauvan" päivän kohokohta oli kun lähdimme läheiseen puistoon kiikkaamaan hänen ollessaan 7kk.
..että täälläkin kaatuu seinät vaikka on iso omakotitalo...
Eipä juuri muuta tekemistä oo kun se lattialla leikkiminen ja ulkoilu ja sit ne normaalit muut päivärutiinit. kun on millon auto käytössä ni päästään kaupungille mut yleensä oon ilman autoo ja kun suht korvessa asutaan niin....
Me ei tehdä muuta, kun vaan ollaan kotona. Syödään, vaihdetaan vaippaa, yritän saada vauvaa nukkumaan... Joskus ulkoillaan, kun saan taisteltua vauvalle ulkovaatteet päälle. Vauva on tosi kiukkuinen ja itkuinen, joten hänen kanssaan ei juuri mihinkään voi mennä. Kaverit on päivät töissä tai koulussa, mies on koulussa ja hänellä on auto käytössä. Eli kahdestaan vaan ollaan kotona, ja seinät kaatuu päälle!
Jos vauva joskus ei itke, ja suostuu jopa nukkumaan, käyn netissä ja koitan ehtiä esim. siivoilla tai laittaa ruokaa. Mulla siis ei ole ongelmana se, että ei olisi tekemistä, vaan se ettei mitään voi olosuhteiden takia tehdä!
otan aamulla miehen lähdettyä töihin pojan (kohta 4kk) viereeni nukkumaan, torkutaan siinä vielä yleensä noin pari tuntia, ysin paikkeilla ylös. syödään, vaihetaan vaippaa, leikitään. jos käyn suihkussa otan pikkusen ovelle istumaan sitterissä. tykkää kovasti katella ku äiti käy suihkussa (?!) :) meillä poika on yleensä noin 2-3h hereillä ja sit pitää saada unta. nukkuu kyl vaan 30 min pätkiä, jolloin just ja just kerkee ite hetken hengähtää. kotihommia teen pojan ollessa hereillä. sitterissä istuskelee keittiössä kun esim tiskaan. tykkää kovasti seurailla puuhasteluja. meillä opittiin kääntymään masulle tossa pari viikkoa sitten, joten paljon leikitään lattialla. ulkona käydään hieman vaunuilemassa ja leikkipuistossa kiikutaan yhessä. poika tykkää siitä kovasti. illalla kun isi tulee töistä käydään ehkäpä kaupassa tai muuten vaan jossain hengaamassa jotta saa hieman vaihtelua äippäkin. onhan tää välillä puuduttuavaa ,mutta aika pieni aika elämässä.
mietityttää miten saisi ajan riittämään ja viikkoon lisää päiviä...
ulkoillaan vaunuilla ja koiran kanssa 2 kertaa päivässä, tiistaina on srkn perhekerho, keskiviikkona muskari, launtaina vauvauinti, jonain päivänä käydään isovanhempien luona ja jonain päivänä kaupungilla, itseäni ahdistaa että pitäisi olla enemmän tavallisia päiviä jolloin ei tehdä mitään vaan ollaan vaan kotona, toisaalta kaikissa noissa on niin mukavaa ettei viitsittäis poiskaan jäädä...
kaikilla meillä on ongelmamme...
vauvan kanssa on aika kulunut niin vauhdilla, että eivät päivän tunnit ole koskaan oikein riittäneet. Siivpaminen kyllä jää viikon lpppuun. Kun pikkuinen alkoi soselinjalle, tuli lisää hommkia.
Meillä vauvan kanssa leikkiminen, laulaminen, lueskeleminen, jutteleminen, hierominen, jumppaaminen, nauraminen ja ulkolenkit täyttävät päivät tehokkaasti. Muutaman äititutun kanssa piipahdetaan yhteisillä vaunulenkeillä (silloin, kun joskus kaikilla on vapaata samaan aikaan).
Eli tekemisen puutteesta ei tarvitse kärsiä, vaikka olisikin pieni asunto ja tuttavat kaukana. Mitä enemmän vauvaa aktivoi, sitä nopeammin hän kehittyy vuorovaikutustaidoissa. Jos äiti vain vaihtaa vaippaa ja miettii elämän tylsyyttä, ei vauvakaan jaksa innostua.