on surkeaa. Miksi suunnittelijat ja valmistajat eivät huomioi veneen käsiteltävyyttä erityisesti purjehdittaessa. Vain todella harvassa veneessä ruorimies voi tehdä muuta kuin ohjata. Helpohkoissa olosuteissa voi laittaa autopilotin ohjaamaan siksi aikaa, kun käy vaikkapa säätämässä isoa, mutta kovemmassa ja vaihtelevassa kelissä homma tökkii. Lisäksi kaikki köydet keskitetään sprayhoodin alle (jos sellainen on) tai ainakin kulkuaukon ympärystään (jopa rullapurjeiden nostimet??). Voiko hankalampaa paikkaa olla? Jos esimerkiksi mukana muutama lapsi, jotka istuvat spayrhoodin suojassa, on purjehdus jatkuvaa sähläystä tyyliin varo vähän / väistä jne. Kenelle veneet suunnitellaan. Enkä tarkoita nyt pelkästään Bavariaa. Uivassa käydessä sama ilmiö oli haivttavissa Finngulfista lähtien Puolan purkkeihin. Luulisi veneen ostajien osaavan arvostaa helppoa käsiteltävyyttä. useimmissa uusissa veneissä käsiteltävyys on kuitenkin sivutettu kokonaan.
Uusien veneiden
käsiteltävyys
404330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Muuten niin mukavan oloinen ruoriohjaus kieltämättä vähän haittaa -veneestä riippuen- ison jalustyöskentelyä verrattuna pinnaohjaukseen.
Omassa veneessäni pinnamiehen ulottuvilla ovat ison ja genoan skuutit, barduunat ja levangin säätö. Yleensä ajamme kuitenkin "kolmella" eli pinna ja toinen barduuna, reitin seuranta ja toinen barduuna ja trimmaaja.
Nostimille en keksi parempaa paikkaa, mihin sinä ne vetäisit? Ensinnäkin, niitä käsitellään purjeita nostettaessa ja laskettaessa, silloin lienee mahdollista käskyttää väki pois jaloista? Nostimien vapaat päät on helppo tipauttaa kulkuaukosta alas.
Uivassa näin näppärän oloisen ratkaisun, jossa levanki oli ruorin edessä, sitlooran pohjassa. Skuuttipisteestä ruffin katolla olen juuri SITÄ mieltä, mutta olkoon se henkilökohtainen sellainen.
En pitäisi nostimien vetämistä kajuutan katolle suurena ongelmana. Purjehdittaessa voi joutua löysäämään tai kiristämään ison nostinta, jos reivaa tai poistaa reivejä. Muuten en niihin koske. Ja eikö rullagenua ideakin ole rullata se sisään - ei sitä lasketa.
Kiireettömänä "perhepurjehtijana" en edes jatkuvasti säädä isoakaan.
Näin muuten veneliikkeessä myytävänä pusseja, jotka voi kiinnittää nostinlukkojen alapuolelle (kaiketi kajuutan "takaseinään") ja joihin köydet voi asettaa omiin lokeroihinsa. Ainakin vähemmän käytetyille köysille pitää ostaa tällainen systeemi ensi kesäksi.
Juuri tällainen on oma veneeni. Ison skuutti ja levanki sitloodan puolella ruorin edessä, itseskuuttaavan fokan jalus ruorin vieressä reunalla, parskat ja takastaagi ruorimiehen selkäpuolella. Nostimet on kajuutan takareunassa. Ei siis mitään uutta auringon alla.
asiassa, muun muassa uusissa isohkoissa hanse pursissa on köydet jemmassa kanen alla - katsoitko maestro 40 purren - siinähän ei ole ensimäistäkään köyttä katolta sitloodaan, vaan kaiki tulevat suoraan takavinsseille. Tätä ominaisuutta on ollut tarjolla jo jonkin aikaa, tosin varsin isoissa purjeveneissä.
on poikkeus ja lukeutuu joukkoon "vain todella harvassa ...". Toimii kuitenkin hyvänä esimerkkinä siitä, että haluttaessa asiaa voidaan parantaa.
Noista nostimista sen verran, että rullapurjeiden ja spinnun/genakkerin nostimet voi cruisingveneessä hyvin jättää mastolle. Spinnussa ja genaakkerissa käytetään useinmiten sukkaa, jolloin sukka käydään vetämässä ylös ennen purjeen varsinaista avaamista. Jos nostin on sprayhoodin alla ja vähänkin tuulta, tarvitaan sukan ylösvetoon kaksi, mutta jos nostin on mastolla selviää hommasta yksin. Perinteisen ison nostimen ja reiviköydet voi hyvin vetää avotilan sivussa (piilossa tai esillä) siten, että niitä voi käsitellä ruorin läheisyydestä ja kiristämiseen voi käyttää genoavinssejä. Purjekkin on helpompi vetää ylös kun sen nökee kuikkimatta sprayhoodin takaa.
Suunnittelijat kaiketi kuvittelevat kaikkien liikkuvan aina vain ison ja osaavan miehistön kanssa. Todellisuudessa varmaankin suurimmalla osalla purjehduksista venettä hallitaan yksin tai kaksin. Sääli, että alkuperäiset heloitukset harvoin soveltuvat tähän.
Tuleepa mieleeni muutamia vanhojakin veneitä, joissa ruorimiehelle jää vain ohjaus. Ja mikäs häslinki sitten syntyy jos kaikki köydet olisi keskitetty ruorimiehelle ja muukin miehistö innostuisi osallistumaan purjehdukseen.
...on että vahoissa pursissa on samaa vikaa. Erityisesti monet Swanit ovat perhemiehistön painajainen. Vaikkapa 371.
Mutta ihmetyttää, että juuri purjeiden kästeltävyyteen ei ole enempää satsattu. Rullapurjeet yleistyvät, myös iso, mutta silti nostimet vedetään avotilan etuosaan. Siellä sitten köysivyyhdit ovat koko kauden miehistön ilona, tapeettomina. Niitähän tarvitaan käytännössä 2 kertaa kaudessa. Muutenkin vaikuttaa siltä, että monissa veneissä purjehdusvarustus on "pakollista krääsää" joka on yritetty tunkea vain jonnekkin. Levanki säätöineen sparyhoodin eteen ja vinssit myös kauas sieltä missä niitä tarvitaan.
Itse kiireettömänä perhepurjehtijana osaan arvostaa sitä, että purjeiden säädöt ovat kipparin ulottuvilla. Esimekiksi viimeviikonloppuna kun tuuli oli tuollaist 8-9 m/s oli pakko isoa välillä säätää. Viimeistään silloin kun rupesi lepattamaan. Tulee muuten myös säädettyä herkemmin kun on hyvin käsillä. Ja montakohan kertaa tuli jiipattua, kun eteläiseltä saaristomereltä Nauvon suuntaan tulimme. Aluksi tuuli oli sivusta, mutta loppumatkasta takaa ja väylä mutkitteli lukuisten saarten välistä. Silloin vain tuli mieleen, että yksi tärkeimmistä ominaisuuksista cruising-veneessä on juuri helppo käsiteltävyys.
Nykyään avotilan on oltava leveä, jotta parvekekalusteet mahtuvat sinne hyvin, joten levanki on sijoitettava jonnekin muualle. Kai 371:kin ruorimies voi säätää levankia spinaakkerivinsseillä, kuten vanhemmissakin malleissa.
on moottoriveneen avotilan takaosassa. Etkös sitä ole huomannut vielä?
Justiinsa joo.
Mulla on parvekekalusteet mökin terassilla ja veneen avotilassa taasen levanki, köydenpäät sekä pussukat vinssikammille. Olen täten auttamattoman vanhanaikainen.
..zoukki, hyvä mies. Pilailin vain kiinteästi asennettujen ruokailu- ja ohjailukeskusten kustannuksella. Jääkaappi näistä taitaa jo löytyä, mutta entäpä kaasugrilli?
En ihan ymmärrä ongelmaasi, paitsi jos olet aivan vasta-alkaja. Minulla on sprayhood useimmiten alas laskettuna. Lapset pärjäävät kyllä siinä kuin kipparikin. Vauvat pannaan lastenistuimeen ja isommat keksivät omat paikkansa sisältä tai ulkoa.
Kun tulee ison säätötarvetta, kierrän ruorin lukkoon ja käyn skuuttaamassa. Ei ehdi merkittävästi kääntyä sillä aikaa. Edellyttää tietenkin, että purjeet on säädetty balanssiin.
Olen vahvasti sitä mieltä, että kunnon matkapurressa nostimet ym. ovat pois istuinkaukalosta ja suoraan mastolla. Yksinkertainen ja varma järjestelmä. Reivatessa joutuu usein joka tapauksessa siirtymään kannelle. Parasta kun piuhat on vedetty valmiiksi sinne.
"Kun tulee ison säätötarvetta, kierrän ruorin lukkoon ja käyn skuuttaamassa. Ei ehdi merkittävästi kääntyä sillä aikaa. Edellyttää tietenkin, että purjeet on säädetty balanssiin."
??No mutta, jos kerran purjeet jo on balanssissa, niin miksi menet skuuttaamaan? Ei meillä ainakaan silloin.
Minusta puolestaan tuntuu siltä, että ole itse mekoinen vata-alkaja. Mutta ei siinä mitään pahaa ole. Jokainen on joskus aloittanut. Minulla on nyt kuudes oma purkkari menossa, joten omakohtaista kokemusta on muutamasta veneestä ja tietysti olen vielä useammalla purjehtinut. Lapsiakin on todennäköisesti enemmän kuin sinulla ja kaikki ovat purjehtineet vauvasta lähtien tyyliin ensimmäisenä kesänä Ahvenanmeren yli. Että sanoisin ainakin jonkinlaista kokemusta olevan.
Minulla on sprayhoo pääsääntöisesti purjehdittaessa ylhäällä. Tämä siksi, että se ei vaikuta purjehtimiseen mitenkään. Antaa kyllä mukavasti suojaa monissa keleissä avotilaan.
Mutta tosiasia on se, että jos purjeiden säädöt ovat hyvin käsillä, tulee purjeita myös säädettyä. Matkaveneessä ei ison kanssa tarvitse pelata, mutta purjehdus on paljon hauskempaa, kun purjeet on trimmattu edes lähes oikein.
Mutta sitä ihmettelin, miksei veneiden käsiteltävyyteen ole kiinnitetty huomiota. Ajatte vaikka jos autossasi olisi käsijarru takaluukussa vain siksi, että se on lähempänä takarenkaita siellä. Tulisi varmaan käytettyä usein. Väitänkin, että seuraava merkittävä kehitysaskel on käsiteltävyydessä. Mutta silloin menee moni asia uusiksi veneessä. Nyt suurin osa uusista veneistä on tässä suhteessa nollan arvoisia.
Uusissa veneissä on asuttavuuden ja sisätilojen lisäämiseksi jouduttu vastavuoroisesti tinkimään purjehduksellisista ominaisuuksista. Köydet on viety sinne mihin ne on saatu, eikä sinne missä ne olisivat käytön kannalta tarpeen. Pahimmillaan nykyisten veneiden ylärakenne on niin leveä, ettei jaluskiskoja saada enää tarpeeksi sisään vaan ne ovat lähellä veneen varvaslistaa.
Mutta joka aikakaudella on omat tarpeensa. Ennen purjevene oli purjehtimista varten, nyt loma-asunto. Kuka sen sanoo mikä on oikein, mikä väärin. Ennen irvailtiin isojen moottoriveneiden omistajille jotka kävivät satamassa istumassa veneessään kapteenilakki päässä ja konjakkilasi kourassa. Näköjään purjehdusväki seuraa heidän viitoittamaansa tietä.
""Kun tulee ison säätötarvetta, kierrän ruorin lukkoon ja käyn skuuttaamassa. Ei ehdi merkittävästi kääntyä sillä aikaa. Edellyttää tietenkin, että purjeet on säädetty balanssiin."
??No mutta, jos kerran purjeet jo on balanssissa, niin miksi menet skuuttaamaan? Ei meillä ainakaan silloin.
"
Niinpä. Muistan keskustelun H-veneen autopilotista. Joku oli sitä mieltä, ettei sillä tee mitään, koska veneen saa trimmattua hyvään balanssiin. Minä käytän autopilottia enimmäkseen juurikin purjeita nostaessa ja laskiessa. Esimerkiksi spinnun nostaminen saattaa aavistuksen verran vaikuttaa veneen balanssiin.
allekirjoita juttuasi. Tilavia ja asuttavia veneitä on aina tehty (älkää nyt aina ottako vertailukohdaksi Ohlsson 29:iä). Se ei ole mikään uusi ilmiö. Uusi ilmiö on nimenomaan esimekisi levangin sijoittaminen pääsääntöisesti kulkuaukon eteen, mahdollisimman kauas kaikesta.
Ja kysehän ei ollut siitä, että mikä on oikein tai väärin. Tuntuu vain niin hassulta, kun uudet cruising-käyttöön suunnitellut purjeveneet ovat hankalia yksin käsiteltäviä. Isokin vene voidaan suunnitella sellaiseksi, että sitä on helppo hallita kaikissa olosuhteissa yksin. Mielestäni kyse on vain siitä, että suunnittelu ja toteutus on jäänyt puolitiehen.
Enkä myöskään takoita, että veneen pitäisi olla yksinpurjehdusta varten. Oman kokemukseni mukaan on vain todella paljon kätevämpää, kun ruorimies voi hallita venettä täysin. Elämä veneessä jatkuu manöövereistä huolimatta.
...tässäkin näkyvissä myös se, että venevuokraustoiminta on rajusti kasvanut ja vuokraamot ovat merkittävä ostajaryhmä? Jopa isollekin venetehtaalle kymmenenkin venettä kerralla ostava taho on huomattavasti merkittävä puhuja kuin yksittäinen veneenomistaja.
Vuokraveneessähän on tyypillisesti useita ihmisiä ja heillä intoa osallistua purjeenkäsittelyyn.
Mikä muuten omasta mielestäsi olisi esimerkki vanhemman polven tilavasta ja asuttavasta veneestä? Aikanaan sellaisessa hintaluokassa, jota voisi verrata tämän päivän Bavaria-Beneteau-Hanse-Jeanneau -linjaan ennemmin kuin esim. Najadiin?
Katsos kun purjeet on balanssissa, kulkee vene suoraan vain vähäisillä ruorin korjausliikkeillä. Kun haluat muuttaa kurssia vaikkapa alemmas, voit lukita ruorin ja astella rauhassa ison skuutille ja laskea skuuttia tarvittava määrä. Tämän jälkeen tulet takaisin ruorin taakse ja säädän genuan skuutin sekä löysäät ruorilukon. Näin ainakin minun Bavassa. Onko sinulla joitakin vielä suuremman kokemuksen mukanaan tuomia muita konsteja tehdä tämä yksin? Kerroppa veli hyvä.
unohtui mainita, että balanssiin vaikuttaa tietenkin molempien purjeiden koon eli reivauksen suhde. Myös nämä reivausmanööverit onnistuvat edellä kuvatulla ruorin lukitussysteemillä. Yksin. Ainakin kohtuullisella onnistumisprosentilla. Vielä ei ole pahempia sähläyksiä syntynyt. Sprayhoodin alhaalla olo helpottaa manööverejä. Onnistuu kyllä yläasennossakin.
tuon kurssimuutoksen tehdä vaikka niin, että seistessä ruorin takana samalla kun toisella kädellä kääntää ruorista venettä uuteen kurssiin (tai painaa autopilotista plussaa tai miinusta), niin toisella kädellä säätää ison jalusta...., jalus lukoon ja genoan säätö itsekuuttavalla vinssillä. Astelematta sen kummemin minnekkään.
Vaikka täytyy kyllä sanoa, että aika summittaista on toi "etukäteen säätö". Ei taida paljon olla virtauslangoista hyötyä. Mutta mikä pointti tuossa ruorilukossa oikein on. Mullakin on sellainen, mutta kyllä mä autopilotin laitan ohjaamaan, jos jonnekkin ruorintakaa kävelen. Ainakin kovemmalla avotuulella jos vielä aallokkoa, niin toi sun menettelys vaikuttaa epävarmalta. Jos on vähänkään tuulta, jonka voimakkuus vaihtelee, niin en jaksa uskoa että Bava kovin kauaa suoraan menee muuta kuin kryssillä, ei nimittäin mene muutkaan veneet. Joo, olen ajanut kyllä virsarillakin pitkiä matkoja ruori lukittuna tasaisessa kevyehkössä tuulessa. Sehän jo tiedetään, että kevyessä kelissä ja tyynessä voi vaikka tanssia ripaskaa keulakannella ja samalla ohjailla venettä.
Bavallakin oli ainakin joku vuosi sitten Ocean-mallisto. En tiedä tekevätkö enää. Niisä oli kaikki köydet tuotu avotilan takaosaan ruorimiehen ulottuville. Mikähän niistä teki kalliimpia? Samaa kamaa ne mielestäni olivat kuin silloiset Holiday:t eli nämä nykyiset Bavat. Niitä kyllä näkyi yllättävän paljon tänäkin kesänä Saksan vesillä.
...purjehduskokemuksen puuttuessa: onko todella niin, että purjeilla ajettaessa purjeita on säädettävä aina, kun kurssia muuttaa? Kuulostaa jokseenkin rasittavalta :)
Kyllä on. Eikä ole purjehtijasta yhtään rasittavaa. Jos halua vielä saada veneestään vähänkään irti, on syytä olla virtauslangat, joista näkee pujeiden trimmin. Muuten on kyllä vaikea säätää. Moottorimiehen ehkä vaikea ymmärtää purjehdusta ollenkaan....
nyt vaikka Scanmar 40. 2 vessaa jne. Niitä on pilvin pimein ja vielä kun laajentaa katsehorisonttiaan vaikka Englantilaisiin veneisiin, niin lisää löytyy. Mutta niin, siis Englantilaset ovat kyllä olleet suhteessa paljon kalliimpia. Mutta käytettyjen markkinoilta niintä nykyään ostetaan.
Toki 35 - 40 jalkaiseten suhteellinen osuus tarjonnassa on kasvanut tänä päivänä. Suurempi ongelma varmaan tänäpäivänä on juuri pienempien puuttuminen uusien joukosta.
Öö, tuota, entisenä puoliplaanarin omistajana tiedän, että kyllä niitä trimmilevyjä sai olla aika usein säätämässä. Yhden aikuisen siirtyminen puolelta toiselle piti kompensoida trimmillä. Tai sitten mulla on niin painava emäntä : DD.
Ei se motskarilla ajokaan ole mitään junakyytiä. Kyllä siinä saa pelata kaasulla ja ohjauksella. Menepä myötäiseen puoliplaanarilla, aika sompaamista. Sama pätee uppoumarunkoiseen.
Mitä tuohon käsiteltävyyteen tulee, omassa veneessäni kaikki säädöt ovat pinnamiehen ulottuvilla, niin 2-metrinen levankikisko, barduunat, nostimet, skuuttivinssit kuin koneen hallintalaitteet. Veneessä istutaan kannella, kun sitloodaa ei varsinaisesti ole. Näkyvyys on mainio, mutta sprayhoodin puute joskus kyllä harmittaa.
Vanhat kesälomavideot moottoriveneajalta ovat hupaa katsottavaa. Taustalla on aina eritasoista V-P:n hallitsevaa jyminää, nykyään vain tuulen kohinaa, meren ääniä ja takilasta tulevaa satunnaista kolketta.
Poikkeuksena voisi tietysti sanoa, että aina ei tarvitse kurssimuutoksen yhteydessä säätää purjeita, nimittäin erityisesti puuskat tuleva usein hieman eri suunnasta ja tuulen suunta muutenkin vaihtelee. Voi siis myös ohjata venettä tuulen suunnan mukaan. Jos tuuli kääntyy hieman vaikka vasemmalle, voi venettä ohjata vasemmalle. Tärkeää on siis pitää purjeet hyvässä vedossa. Tämä korostuu erityisesti kryssittäessä kapeaa ja ahdasta salmea. Aina puuskan tullessa kannattaa venettä nostaa niin paljon tuuleen kuin mahdollista, ei siis säätää purjeita vastaamaan muuttunutta tuulensuuntaa. Toki joskus puuskat tulevat huonommasta kulmasta, jolloin voi joutua laskemaan kurssia. Yleensähän pyritään kryssimään niin ylös kuin vene hyvin nousee.
...Scanmar 40 maksoi aikanaan uutena? Pikahaun perusteella 20-vuotiaat yksilöt maksaisivat nyt n. 125-140 000 euroa... Suurinpiirtein samaa tasoa kuin samanikäisten Najadien hinta. Ihan OK veneeltä toki vaikuttaa kuvien perusteella. Mutta jos samalla rahalla saa tuliterän veneen, niin eiköhän pane aika monelle harkintaan, kannattaako...
Englantilaisten myönnän olevan minulle aika tuntematonta kamaa purjevenepuolella, ei tule nyt edes mieleen yhtään merkkiä... Voisi kuvitella, että siellä on osattu tehdä asuttavia veneitä, kun ison veden partaalla ollaan ja reissuherkkyyttä voisi kuvitella löytyvän :)
...se on liukuvassakin veneessä, että ainakin aikuisten liikkuminen vaikuttaa. Ja joskus aallokko pakottaa ohjailemaan. Kaasuun en kyllä yleensä suuremmin koske. Täytyy myöntää, että olen ihmetellyt noita venelehtien ohjeita "käsi kaasukahvassa" ajamisesta. Minun alaani on enemmän se, että kun vene on liukuun nostettu ja nopeus sovitettu mieluisaksi, niin sen jälkeen kaasukahvaan ei kosketa ennenkuin kymmeniä maileja myöhemmin.
Kysymykseni takana oli lähinnä se, että kun meillä keskustellaan kotona mahdollisesta purjeveneeseen siirtymisestä, niin peruslinjana on se, että purjeet ovat lähinnä myötäiseen ajamista varten, vastatuuleen (ainakin Kihtiä pienemmillä selillä) ajettaisiin koneella. Vaimolla on vuosien purjehduskokemus takanaan, minulla vain moottoriveneestä, mutta olemme tästä yksimielisiä. Mutta onko minun käsitettävä niin, että jos tuossa Kuninkaansalmen jälkeen nostaa purjeet sellaisella 5-7 m/s länsituulella ja aikoo vaikkapa Onaksen kautta Pellinkiin ja siitä Kotkan Kaunissaareen, niin joka väylänmutkassa on ruvettava purjeita trimmaamaan?
Tai jos lähdetään samanlaisella pohjoistuulella Tallinnaan, niin pitäisi koko ajan jotain virtauslankoja kyttäillä sen sijaan, että vain ohjailee suunnilleen oikeaan suuntaan? Minä kun olen ihan tosissani kuvitellut, että myötätuulipurjehdus olisi yhtä rentoa kuin moottoriveneellä ajo :)
Ei taida muuten olla mikään varsinainen matkapurkkari tuo sinun, jos sitloora puuttuu?
hoidella reivaukset sitloodasta käsin, kun kovalla kelillä tapella vesitonneja vastaa mastolla. Kokemusta on
Ymmärsin, että tässä ketjussa oli puhe ennemminkin matkapurjehduksesta pienellä miehistöllä tai yksinkin.
Käynnit ruorin takaa avotilan etuosaan ovat todella lyhytaikaisia. Skuuttaaminen onnistuu pääsääntöisesti muutamassa sekunnissa ja yhdellä käynnillä. Reivaukseen voi mennä jonkin verran kauemmin aikaa ja silloin lähes aina joutuu käymään ruorissa välillä ohjaamassa.
Lewmarin ruorin lukitseminen toimii Bavariassa tosi hyvin. Ohjaus on varsin vähän voimaa vaativa. Aivan kevyt kiristys riittää. Yhtä asiaa ihmettelen kuitenkin. Milloin mahtaa kiristysruuvi pudota omia aikojaan pois ja avoperästä mereen? Olisi hyvä hankkia vararuuvi jo ennen vahingon tapahtumista.
on nimenomaan kysymys. Mistähän taas tuo ratapurjehdusputkahti esille? Kilpaveneiden vaatimukset ovat täysin toiset kuin matkaveneen. Kisassahan on miehistöä ja silloin on vain eduksi, että kaikki säätököydet on ripoteltu ympäri avotilaa (ja venettä) siten, että on tilaa työskennellä. Matkaveneissä vaatimukset ovat toiset, jos nyt ei puhuta venevuokrauksesta.
Ilmeisesti on niin, että nykyveneet todellakin suunnitellaan venevuokrauksen vaatimusten mukaisesti ja ns. omistajan versioiden kysyntä on niin vähäistä suurten valmistajien tuotantomäärissä, että niitä ei kannata tehdä. Pienemmät valmistajat tekevät, mutta hinta on sitten toinen.
En usko että ruuvi putoaa. Onko jotenkin erillainen kuin Whitlockin ruuvi? Lewmar omistaa nykyää Whitlockin. Omassa Whitlockissa ei ole ikinä vileä kiertynyt edes lähes auki. Toinen vene jo, jossa Whitlockin ohjaus, joten kokemusta Whilockista jo n. 10 vuoden ajalta.
Jos se ei ole kiristetty, se voi varsin helposti kiertyä kokonaan pois jengoiltaan. Sen jälkeen on vielä pari senttiä sileää tankoa jäljellä ja sen jälkeen kops ja plops!
tökerö toteutus tuokin. Mitäs jos laittais sen narulla kiinni?
Vanhana jollapurjehtijana olen tottunut siihen, että skuutti on koko ajan joko kädessä tai ainakin käsillä, ellei nyt aivan tasatuulella aavalla seilata. Puuskaisilla saaristoreiteillä joutuu usein pitämään suuntaa melko tarkastikin ja silloin joutuu skuuttihommiin, jos aikoo sovun veneessä säilyttää. Saattavat muuten proviantit löytyä pilssistä...
Itsekkin harrastan aktiivisesti kevyveneitä ja niitä löytyy nurkista parikin kappaletta.
Näillä nykyisllä matkaveneillä, kuten ei myöskään omalla jo reilu kymmenen vuotta vanhalla veneellä, ole paljonkaan tekemistä kevytveneiden tai ns. saaristopursien kanssa. Ne kun ei kallistu. Kovakaan puuska ei tahdo saada venettä yli 20 astetta kallistumaan. Normaalisti mennään siinä 5 asteen tuntumassa. Ja oikeastaan kallistelun takia skuutti ei tarvitse olla käsillä. Jos skuutti ei ole käsillä, joutuu tekemään kompromissejä saaristossa. Joko purjehtii koko ajan purjeet liian kiereällä tai sietää purjeen ajoittaisen lepattamisen tai mutkittelee eli pitää ohjaamalla purjeet hyvin vedossa. Itse en siedä noista mitään ja olenkin sitä mieltä, että kaikki säädöt pitää olla ruorimiehen ulottuvissa kelissä kuin kelissä. Skuutit ja reivit. Veneeni ei ole missään tapauksessa kilpavene, ei entinen eikä nykyinen, mutta purjehtii mielestäni hyvin. 7 solmun KESKINOPEUS laiturista laituriin päivän mittaisella legillä on arkipäivää.
en usko, ilman kallistelematta
No jos oletetaan, että tuuli on lännen suunnalta ja menet Onakseen ja sieltä itään, niin aika helpolla pääset. Voihan siinä joutua jiippaamaan kerran tai pari. Myötätuulipurjehdus on omasta_mielestäni vähän kaksijakoinen juttu. Sanotaan, että 0-8m/s ihan jees ja 8-10m/s ja enemmän ihan pikkiriikisen stressaavaa, kun pitää vahdata isoa, ettei tule esim. vahinkojiippiä. Nostan hattua niille, jotka ajavat kovassa tuulessa spinnulla. Siinä on aika isot voimat pelissä.
Harvemmmin noita lankoja tulee katsottua, kyllä sen perseessään tuntee, miten vene kulkee. JOs halutaan ottaa mittaa jostain modernimmasta paatista, silloin voi jo vilkaista lankoja. En stressaa niiden olemassa ololla. Voin kyllä lämpimästi suositella vaihtoa. Rahaa menee, olipa "vetoakselissa" potkurit tai purjeet. Purjehtien sen saman tekee pienemmällä mölyllä.
tällä palstalla merkkia tuoda julki. On tn. ainoa laatuaan Suomessa. Mutta ei se vene ole kuin 11,5 pitkä, leveyttä 3,8 ja kölissä painoa 3 tn. Totta se kallistelu on, mutta väärinymmärrysten välttämiseksi täsmennän, että kryssillä ei kyllä tahdo päästä 7 kn keskinopeuteen, edes venevauhdissa, yli 6 kyllä. Leveä vene, niin ei ole varsinainen kryssipaatti.
Aikaisemmin minulla ollut skandiveneitä. On sitä tullut ihmeteltyä, kun voi olla vähän "huolimaton" siinä suhteessa, että tavarat pysyy purjehtiessa pöydällä. Kovankin tuulen kryssillä mennään alle 20 asteen kallistuskulmalla.
Nyt vesille.
Olisi joskus jännä nähdä miten hyväksi veneen käsittelyn voisi saada jos siihen tosissaan syventyisi. Jokaisessa tuntemassani veneessä on omat omituisuutensa, mutta eivätpä ne paljon tunne menoa haittaavan, toistaalta pieni panostaminen käsittelyyn saattaisi ainakin perheporukalla toimittaessa olla paikallaan.
Omat kokemukseni ovat pääosin pitkäkölisistä veneistä, joilla on yleensä aika hyvä suuntavakavuus ja purjeiden kanssa toimimiseen jää aikaa. Eväkölinen on herkempi eli kyllä tuo käsiteltävyysasia viestissäsi on varmasti ihan hyvä havainto.
Lieneekö tässä sama juttu kuin monessa muussakin asiassa - esimerkiksi pientalojen suunnitelussa - että hyvin harva edes paneutuu asiaan.
Joissain amerikkalaisissa lehdissä on julkaistu erilaisten veneensuunnittelukilpailujen satoa, ja niissä on usein erilaisia heloitus- ja rikausdetaljeja mietitty hyvinkin tarkasti, vaikka lopputulos saattaa olla meikäläisittäin melko erikoinenkin.