katsoiko kukaan tiistai-illalla klo 22.05 alkanutta keskustelua, missä alholista vapautunut isä ja tämän tytär Hanna-Mari puhuivat perheen häpeästä. Isä ja äiti olivat tissutelleet lapsien läsnäollessa, kuitenkin olleet töissä, ja loppujen lopuksi tilanne loppui isän raitistumiseen v 1998, kun jäi kiinni ratista. Tytär oli äärimmäisen katkera ja kitkerä juopolle kodilleen ja katsoi hoitaneensa jopa pikku veljensä. Tytär oli nyt jo 30 v ja itse perheellinen, mutta vihasi ja valitti lapsuuttaan ja syytti kaikesta vanhempiaan mm. siitä ettei päässyt jatko-opiskelemaan, mielialojaan, huonoa itsetuntoaan. Äitiä hän EI HALUNNUT TAVATA kun tämä vielä alkoholia käyttävänä reppanana oli soittanut ja halunnut tavata Hannaa ja sen lapsia. "Tiedät äiti mitkä ovat säännöt ,vasta sitten kun et enä juo, näet meidät" sanoi tämä kova tytär. Sitten äiti otti pilleireitä ja viinaa jossain vaiheessa ja kuoli keväällä. "Hyvä kun kuoli" , sanoi tytär. Olisko äitiä auttanut toisenlainen asenne. Toivottavasti tytär saa itse mitä tilaa.
1) Ei vanhempia voi vanha 30 v nainen syyttää kaikesta missä on itse epäonnistunut.
2) KOvuus on pahasta.
1) Ei vanhempia voi vanha 30 v nainen syyttää kaikesta missä on itse epäonnistunut.
2) KOvuus on pahasta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kovuus on hyväksi tietyissä tilanteissa. Ei kai sellaista juoppoa halua lapsiinsa tutustuttaa!!
Kyllä kolmikymppinen voi vanhempiaan syyttää lapsuutensa ja nuoruutensa menettämisestä.
Et taida itse olla juopon lapsi?
En katsonut kyseistä ohjelmaa mutta kertomuksesi perusteella allekirjoitan kaiken mitä siinä ollut nainen on sanonut.
Olen itse juopon lapsi ja äiti. Koska en itse juo, en voi hyväksyä sitä, että lasteni pitäisi nähdä mummo päissään. Ja kokea kaikki ne pettymykset joita juoppo mummolapsen lapsilleen suo. Meidän suvussa kun tää alkoholismi on jo ties monennessa polvessa.
On helppoa ja hyvä arvostella ihmistä varsinkin sellaisissa asioissa mistä ei itse tiedä yhtään mitään.
Vanhemmat on aina vastuussa, jos lapsen elämä ei
ole elämisen arvoista. Onko sinusta oikein, että
äiti runkkailee alle kouluikäisen lapsen kullia
tai vaatii isää hakkaamaan lasta. Lapsi muodostaa
käsityksen maailmasta ja muista ihmisistä mallien
ja kokemusten mukaan. Alkoholismiin liittyy lähes
poikkeuksetta väkivaltaa tai ainakin kyvyttömyyttä
luoda lapselle turvallisuuden tunnetta.
Kyvyttömyys hoitaa lapsia ei läheskään aina johdu
päihteistä. Monet ovat muuten vaan kokemattomia ja
sopimattomia vanhemmiksi, mutta valitettavasti tämä
yhteiskunta sallii kaikenlaisten kusipäiden hankkia
lapsia.
On hyvä, että ohjelmassa esiintynyt tytär sanoo
julkisesti sen, mitä pitäisi sanoa kaikille, jotka
hankkii lapsia, mutat ei pysty niitä kasvattamaan.
Normaalisti jos tappaa jonkun, yhteiskunta laittaa
lusimaan vuosiksi. Jos tuhoat lapsen elämstä kaiken
ilon ja elämisen arvoisen ja jopa painostaa lapsen
itsemurhaan, ei saa mitään rangaistusta. Näin toimii
itseään oikeusvaltioksi kutsuva Suomi.
Oletko itse lapsiasi terrorisoiva äiti ? Alkoiko
pelottaa ?
Mielipiteesi osoittaa, että olet viettänyt helpon
elämän. Tuossa esittämässi tapauksessa äiti sentään
lopulta otti vastuun ja rankaisi itseään eikä
alkanut syyttelemään lastaan.
Musta tyttärellä on ihan hyvä syy olla katkera. Veihän äiti häneltä lapsuuden. Ruusunpunaset rillit ei auta...
Onni on hyvät vanhemmat jotka antaa lasten elää lapsina vailla huolia. Kova täytyy olla kun suojelee omaa perhettään. Niin kunnon äiti tekee.
Olen kanssasi samaa mieltä asiasta. Ei minunkaan mielestäni voi vanhempia kaikesta syyttää. Pitäisi osata antaa anteeksi, vaikka se olisikin vaikeaa. Tuskin tämäkään Hanna- Marin äiti on tarkoittanut toimia siten, että tuhoaisi tarkoituksella Hanna-Marin elämän. Juoppokin on ihminen, ja äiti on aina äiti. Entäs jos Hanna-Marin omat lapset ajattelisivat joskus samalla tavalla Hanna-Marista. Kohtuus kaikessa.
En sano, että äiti on toiminut oikein, kuten isä sen enempää, mutta apuakin olisi ollut saatavilla, jos vain olisi osannut hakea.
Hanna- Marilla on koko elämä edessä vielä ja menneet on menneitä. Ei ihminen voi katkeroitua loppuelämäkseen.
Olen itse alkoholistivanhempien lapsi. Tottakai olen ollut vihainen, mutta sentään ymmärsin hakea apua perheeseeni. Vanhemmat on kuitenkin aina vanhempia, ja ilman heitä minuakaan ei olisi olemassa.
Minä olen täälä hetkellä asianajaja ja minulla 3 lasta. Tottakai annan äitini tavata lapsiani, vaikka hän onkin alkoholisti. Ei viina ole kuitenkaan muuttanut äitiäni ihmisenä.
miksi sinä hait apua perheellesi.
vanhempien tehtävä on huolehtia ja hankkia apua.
minä jätin juopon äitini yksi, lähdin kotoa alaikäisenä mutta tarpeeksi isona jotta ystyin jotakuinkin huolehtimaan itsestäni.
Tottakai hain apua, Ei vanhemmatkaan ole täydellisiä.
Minusta on väärin hylätä läheiset ihmiset virheiden takia. Etkö ole kuullut sellaista sanontaa, että:
Anna minulle rakkautta silloin, kun sitä vähiten ansaitsen.
Hyvinhän tuota sinullakin on asiat ilmeisesti.
Voit olla kiitollinen siitä, olet tarpeeksi itsenäinen ja pystyt itse elämään terveellisempää elämää kuin äitisi.Olisikohan aika auttaa äitiäsi vuorostasi, nimittäin äitisihän sinut on maailmaan auttanut.
Kyllä se on aivan totta, että vanhemmat ovat vastuussa lapsestaan, lapsella on oikeus olla lapsi, lapsen velvollisuus ei ole huolehtia vanhemmistaan ei myöskään kohtuus. On oikein mukavaa lukea alkoholistien lasten tämänsuuntaisia ajatuksia. Monella alkoholistiperheen lapsella lapsuus jää elämättä kun huolehditaan vanhemmista ja vaikkapa sisaruksista. Kukaan ei kuitenkaan huolehdi tästä lapsesta. Valitettavan usein se näkyy myöhemmin elämässä turvattomuutena, täydellisyyden tavoitteluna, masennuksena, arvottomuuden tunteina ja myös siinä, että omiin lapsiin suhtaudutaan kypsempinä kuin he ovatkaan ja heistä kasvatetaan pärjääviä ja onnistuvia, lapsuuden leikit, kepposet, uhmat, mielenilmaukset yms. jäävät. Parikymppisenä alkoholistin lapsenlapsi ymmärtää, ettei hän oikeastaan koskaan kokenut saavansa ilmaista kiukkua, vihaa tai surua, ne hyssyteltiin pois, eikä otettu vakavasti. Menestyjät tekevät lapsistaan menestyjiä, tietyllä hinnalla. Jos lapsi ei saa tasapainoista, turvallista LAPSUUTTA vaan oppii jo lapsena huolehtimaan ja olemaan aiheuttamatta vaivaa, näkyy se varmasti tulevaisuudessa.
Totta on myös se, ettei katkeroituminen ole hyvästä. Hanna-Marilla ei todennäköisesti ole ollut tilaisuutta käydä läpi näitä vaikeita asioita, tai hän ei ole tullut hakeneeksi apua. Tilanne on kaikesta päätelleen ollut todella paha, ja Hanna-Marin ainoa keino irtautua tilanteesta ja itsenäistyä on ollut täydellinen kieltäminen. Surullista, toivottavasti Hanna-Mari saa käytyä asiat läpi, ettei hänen äitiään kohtaan tuntema viha pilaa hänen uutta elämäänsä.
olisiko auttanut toisenlainen asenne, 30 vuoden jälkeen, mahdollisesti ei, mutta eihän sitä koskaan tehdä.
kyllä alkoholisteille voi laittaa säännöt. jos itse on alkoholistia itse katsellut lapsuutensa ja nuoruutensa, ja kärsinyt siitä suunnattomasti, ei todennäköisesti halua/pysty enää siihen. alkoholisteille on tehtävä selväksi, että heidän käytöksensä satuttaa pahasti. "jos juot, et näe minua ja lapsenlapsiasi" - kuulostaa ihan kohtuulliselta. "tiedät säännöt" - Hanna-Mari sanoi...asiasta oli siis puhuttu ennenkin.
ei viitsittäisi vähätellä alkoholistiperheen lasten kokemuksia. jokaisen ihmisen kokemus on todellinen, se on hänen todellisuutensa, hän elää siinä, kokee ja tuntee sen ja hän itse on kokemustensa ja elämänsä asiantuntija.
Satuin itse näkemään kyseisen ohjelman ja annan kaiken sympatiani Hanna-Marille.
Itse olemme perheeni kanssa siinä tilassa, että olemme kieltäneet anoppiamme tulemaan kylään humalassa. Appiukko kyllä käy, muttei anoppi enää. Itkee vain kuinka lapset ovat hänet hylänneet ja syö masennuslääkkeitä suruunsa. Vaikka ainoa oikea lääke olisi olla ilman viinaa -edes yhden kerran kun hänet tapaisi selvinpäin. Taitaa olla turha toivo...
En väitä, että tilanne olisi mitenkään onnellinen, muttemme enää löytäneet muuta vaihtoehtoa. Pidän anoppiani erittäin itsekkäänä ja julmana ihmisenä joka ei ole koskaan pystynyt huolehtimaan lapsistaan eikä osoittamaan näille oikeanlaista rakkautta.
Uskallan väittää, ettei kirjoittaja ole törmännyt alkoholismiin ja näkee asian mustavalkoisena. Raukka juoppo äiti ja katkeroitunut vanha tyttö, jolta ei sympatiaa heru.
Sympatialla kun et mitään aikaiseksi saa. On pakko kovettaa itsensä, ettei tuo alkoholisti enää pääsisi loukkaamaan sinua ja tunteitasi.
Mieheltäni kesti useita vuosia ennenkuin hän oppi hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Hänen äitinsä on uskomattoman hyvä manipuloimaan ja alistamaan lapsiaan. Hyi helvetti mikä ämmä!
Aarggh. Tulipa vuodatus. Mutta pahalta tuntuu, että joltain löytyy sympatioita tällaisia ihmisiä kohtaan. Ja oma vuodatukseni täällä oli ehkä karkea siksi, että sain sanoa asian siten kuten haluan. Miehelleni kun en anoppiani hauku -johan hän kärsii tarpeeksi muutenkin ilman, että oma vaimo vielä kätisisi vieressä asiat jotka on ihan ilmiselviä.
Ensiksi Hanna-Mari ei sanonut,että hyvä kun kuoli,
vaan, että se oli helpotus.Varmastikkin hän tarkoitti sitä,että hänen vastuunsa ja huolensa äidistään päättyi.Ohjelman tarkoitus oli mielestäni tuoda esille alkoholistin, sekä alkoholistin lapsen näkökulma.Myös minulla molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja.Sitä, miten monisyinen, koko elämään vaikuttava, vanhempien alkoholismi on, ei voi tietää,ellei sitä ole kokenut.Ne kaikki kauheudet mitä perheen sisällä tapahtuu,tällaisissa perheissä, eivät todellakaan pääty siihen,että muuttaa kotoa.Vasta aikuisena tulee puinnin paikka,koska lapsena aikasi meni selviytymiseesi,eikä lapsena ole sanojakaan ymmärtämiseen.Oireilua on monenlaista sekä lapsena,että aikuisena.Itselläni esim.jos joku korottaa ääntään vaikka julkisella paikalla,alkavat kädet tärisemään ja sydän hakkaamaan.Turvattomuuden tunne kulkee aina mukanani.Otan liikaa vastuuta muista ihmisistä.
Olen liian kiltti ja syyllistyn helposti asioista joista minun ei kuuluisi.Mielestäni Hanna-Mari ei varsinaisesti syyttänyt vanhempiaan, vaan totesi sen mikä oli totta!Alkoholistit ovat todella hyviä välttämään vastuuta.Vastuu kuuluu heille,kun on lapsia ja tämä vastuu jatkuu koko iän.Hanna-Marin isä pystyi upesti ja rohkeasti vihdoin ottamaan sen vastuun, mikä hänelle kuuluu.
Nostan hattua hänelle tästä esilletulosta ja myöskin raitistumisesta.Mitä tulee lasten lasten tapaamiseen:Ei mummin ja vaarin kuulu nähdä lapsia humalassa.Paikalla ei edes ole silloin todellinen isovanhempi.Lapset vaistoavat heti erilaisen käytöksen,arvaamattomuuden jms.Ei kukaan alkoholistin lapsi halua omille lapsilleen sitä,mistä itse sai kärsiä.Hyväksyisitkö itse,että esim. jossain ulkona joku humalassa oleva tulee ottamaan lapsesi syliin?En voi tietää millaista on olla alkoholisti(raitistunut sukulaiseni on kyllä sanonut,että se on koko päivätyötä)mutta tiedän millaista on olla alkoholistin lapsi ja siksi allekirjoitan kaiken,
mitä Hanna-Mari ohjelmassa sanoi.Onnittelisin häntä vielä siitä,että hän sai toisen vanhemmistaan "takaisin".
kirjoituksestasi. Teit sen puolestani kokemastani on saanut maksaa kallit lunnaat. Eikä sitä tiedä ennenkuin on voimia työstää mennyttä elämää ja tätä hetkeä. Nyt vanhempana olen voinut kasvaa ihmisenä ja helpotus on tullut myös minulle kun isäni kuoli. Enkä ollenkaan näe ja koe sitä niin että teen jotakin väärin tunteitani kohtaan. Otin vastuun hänestä aikuisen lapsen tavoin aina isäni kuolemaan saakka. Vaikka vieläkin viisi vuotta isäni kuoleman jälkeen on tunteita joista en tule koskaan pääsemään eroon. Ne ovat minun voiman lähteitä jaksaa ja uskaltaa elää vahvana aikuisena. Olen kyennyt puhumaan avoimesti ongelmasta alkholismi. Sanon asian kuten itse sen olen kokenut ja koen.
Vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan ja näiden lapsuudesta.Tätä vastuuta ei poista se, että lapset aikuistuvat. Eikä tätä vastuuta poista vanhempien juominen tai sairaudeksi todettu alkoholismi.
Mutta aikuisen lapsen vastuulla on se, mitä hän tekee sen suhteen mitä häntä kohtaan on tehty hänen lapsuudessaan. Eli hakeeko hän apua vai kärsiikö hän koko loppuelämänsä vanhempien juomisen seurauksista. Matka sisäiseen paranemiseen voi olla pitkä, mutta se kannattaa
Alkoholistiperheen aikuisena lapsena tunnen suurta myötätuntoa Hanna-Maria kohtaan.