Itkettää koko ajan...itken jopa nytkin. Päätä on särkenyt jo pari viikkoa ja flunssa on ollut tuloillaan. Sairastaa ei voisi kun työt ei antaisi periksi. Enkä edes kehtaisi olla poissa...Eilen tein töissä pelkkiä virheitä ja rupesin itkemään sielläkin. Sanoin vain olevani väsynyt. Tunnen koko ajan kamalaa syyllisyyttä kaikesta; työstä, virheistä, väsymyksestä, lapsista, kotiasioista.Muisti ei pelaa ja tuntuu, että olen pelkkä vaiva. Taloudelliset asiat ovat rempallaan, velkaa, velkaa ja velkaa. Rakas isoäitini kuoli kesällä, en ole ehtinyt surra tai käsitellä sitä asiaa kunnolla. Tänä aamuna ilmoitin töihin olevani flunssassa, kuten olenkin. Hirveä syyllisyys iski, eikä asiaa auttanut se, että "työparini" on edelleen myös sairaana, enkä olisi voinut olla poissa. Osastonhoitajan äänessä kuului harmi, moite ja syyllistäminen. Olisipa joku kolo, jonne voisi kömpiä "pakoon". Mutta tunnollisena ja perfektionistisena kömmin luultavasti huomenna taas töihin ja kätken kaiken sisälleni jos pystyn...
Syyllisyyttä...
Osastonsihteeri
3283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itseäsi. Näethän toki itsekin, että et ole jaksavassa kunnossa. Jos olet kaiken lisäksi flunssassa, niin hae ihmeessä sairaslomaa. Olisiko sinun syytä hakea sitä lomaa senkin takia, että psyykkesi on väsähtäneessä tilassa.
Hae kaikki saatavissa oleva apu elämääsi, nyt kun tarvitset sitä. Myöhemmin voit olla itse auttamassaapua, mutta nyt olet avun tarpeessa. Onko sinulla ketään läheistä, joka voisi kuunnella ja muutenkin auttaa sinua. Jos ei ole, niin hanki joku hyvä terapiasuhde, vaikkapa joku diakonissa. Heissä olen kuullut olevan hyviä ja viisaita ihmisiä.
Taloudelliseen tilanteeseen voit mahdollisesti saada apua sossun kautta tai kirkon kautta. Sinä olet nyt avuntarvitsija. Ole taistelija ja etsi apua ja ota kaikki saatavissa oleva apu vastaan.
Aikanaan minä punnersin aivan loppuun asti työssä, vaikka olin täysin väsynyt. Nyt olen jo niin paljon viisaampi, enkä enää tippaakaan ihmisten orja, että jos tarvitsisin apua, hakisin sitä.
Itseä tulee aina armahtaa, jos et armahda itseäsi, et armahda lähimmäisiäsikään ja sellainen elämä on vaikeaa.
Ei muuta, kuin nyt itseä hoitamaan ja sitten kun on kyky, voit tehdä taasen kaikki parhaalla mahdollisella tavalla ja hoitaa heitä, jotka puolestaan ovat avuntarvitsijoita.
Melkeinpä jokainen ihminen on jossakin vaiheessa elämäänsä avuntarvitsija. Minä olin sitä aikanani ja nyt olen jo pitkään ollut avun antaja.
Niin, että nyt lopeta itsesi syyllistäminen ja liian kriittinen ote itseesi, siitä on seurauksena ahdistus ja masennus. Ala elää viisasta elämää ja muista, että jos et hoida itseäsi jaksavaksi, on turha olla jaksavinaan. Ole itsellesi rehellinen ja opi olemaan sitä muillekin, tunnustamalla, että nyt et ole kunnossa ja näin hiljalleen itsenäistyt, eli pääset pahasta synnistä, eli ihmisten orjuudesta irti.
Siunausta sinulle kanssakulkijani.
Mitenkähän ne työt ja lapset sitten tulee toimeen, kun olet poissa kuvioista puoli vuotta "pehmustetussa" huoneessa. Näin minulle sanottiin ja ikuisesti kiitollinen olen sille lääkärille.
Pitkä on ollut prosessi oppia sanomaan ei, oppia olemaan ei-täydellinen, mutta se on kannattanut. Itse olen tyytyväinen ja työyhteisökin sekä lähimmäisetkin. Siihen todella tarvittiin myös minulle sopiva terapeutti, joka opetti näitä asioita.
oli joskus aika jolloin minäkin kuvittelin että jonkun pikkuporvarillisen normielämän tavoittelussa olisi jotain järkeä. Ei ole, työelämä menee jatkuvasti raadollisempaan suuntaan, köyhää riistetään sumeilematta, luonnonvarat ehtyvät, rosvovaltiot hyökkäilevät toistensa kimppuun, ympäristö myrkyttyy ja ihmisyys poljetaan lokaan. Ei tässä tuskan ja epäoikeudenmukaisuuden valtameren äärellä oikein jaksa enää pieniä murehtia, kun ei työpanokseni kelpaa lisää voittoa vinkuvalle paskapomolle ja laumalle kapitalisteja niin olkoon sitten kelpaamatta. Kaatukoot koko läpimätä ja korruptoitunut systeemi juoksupoikiensa syliin, en sää kaipaamaan sekuntiakaan. Eikä masenna edes yhtään.