Naapurissani on asunut todella erikoinen perhe siitä lähtien, kun tänne muutin reilu vuosi sitten. Vanhemmat ovat kuusissakymmenissa ja lapsi ehkä vähän alle nelikymppinen. Isä liikkuu kellontarkkudella, äitiä ei näe juuri koskaan, tytär tulee silloin tällöin vastaan käytävässä.
No, mikä heissä sitten niin erikoista on? Isä kulkee muita epäluuloisesti tuijottaen, eikä koskaan sano sanaakaan. Tytär hiipii käytävän seiniä pitkin omituinen hymy kasvoillaan, aina aurinkolasit päässään ja värikkäät vaatteet hattuineen yllä.
Isää ja tytärtä yhdistää se, että molemmat nykivät kymmeniä kertoja ulko-ovea ennen kuin lähtevät jatkamaan matkaansa.
Koko perhe harrastaa seinien kolistelua. Itse olen saanut koputtelua keskellä päivää hyvin maltillisella volyymilla musiikkia kuunneltuani sekä pestessäni kylpyhuonetta. Viimeksi tänään kuulin aamulla kotiin tullessani, miten perheen äiti kolisteli jollakin ja huusi jollekin, että "Hiljaa, lopeta se kolistelu tai soitan poliisit. Pidä pentusi kurissa tai sosiaalihuolto tulee!"
Itselleni he eivät juuri häiriöitä aiheuta, ainakaan toistaiseksi ole, lukuun ottamatta merkillistä ilmoitusta isännöitsijältä, jonka sain kaksi viikkoa tänne muuttoni jälkeen. Sain kirjallisen huomautuksen, jossa annettiin ymmärtää, että asunnostani oli kuulunut kolistelua ja remontoinnin ääniä yöaikaan ja varhain aamulla. Soitin isännöitsijälle ja kysyin, mistä on kyse, koska tällaisia ääniä ei asunnostani ole todellakaan kuulunut, koska mitään remonttia en ole tehnyt ja nukun öisin. Isännöitsijä uskoi minua, mutta kertoi, että naapurista oli kahdesti soitettu ja valitettu. Hän ei tietenkään voinut kertoa kuka oli kyseessä.
Laitoin kirjeen kaikille naapureilleni ja tiedustelin, onko asunnostani kuulunut häiritseviä ääniä, millaisia ja koska. Sain yhden vastauksen, jossa kerrottiin, ettei mitään ole kuulunut. Toinen naapurini kertoi, että valittaja on takuulla naapurini, joka on kuulemma "pähkähullu". Kummallisen perheen isä oli heti heidän muutettuaan tullut käytävään haukkumaan heitä natseiksi ym. Samoin oli käynyt huutamassa alakerrassa perheen pojalle, kun tämä oli vahingossa painanut myös heidän summeriaan kotiinsa pyrkiessään. Isä oli kuulemma harrastanut myös sellaista että oli painellut autonsa hälytintä (jotenkin) käyntiin ikkunasta roikkuen, kun heidän romun autonsa kohdalle satuttiin.
Itse olen vastannut pari kertaa koputteluun koputtelulla (lapsellisesti), joka onkin johtanut hiljaisuuteen. Perhettä en takuulla suostu pelkäämään enkä välttelemään, vaikka tytär on harrastanut mm. sitä, että on juosta rynnistänyt portaat kovaa kolistellen perään, kun olen ollut naisystäväni kanssa matkalla alakertaan.
Harmittomia hulluja? Kuka tietää. Selvää on kuitenkin se, että koko perhe kärsii vakavista mielenterveydenongelmista, kenties paranoidiasta ja ainakin pakkoneurooseista. Mutta koska he ovat itse sabgen hiljaisia - verhotkin aina kiinni (huoh!) - niin suurin häiriö heistä on tietoisuus hulluista seinän takana.
Kieltämättä rasittavaa on kyllä se, kun väliovi lentää usein auki heti kun astun käytävään tai kun olen avaamassa ovea. Ärsyttävää.
No, mikä heissä sitten niin erikoista on? Isä kulkee muita epäluuloisesti tuijottaen, eikä koskaan sano sanaakaan. Tytär hiipii käytävän seiniä pitkin omituinen hymy kasvoillaan, aina aurinkolasit päässään ja värikkäät vaatteet hattuineen yllä.
Isää ja tytärtä yhdistää se, että molemmat nykivät kymmeniä kertoja ulko-ovea ennen kuin lähtevät jatkamaan matkaansa.
Koko perhe harrastaa seinien kolistelua. Itse olen saanut koputtelua keskellä päivää hyvin maltillisella volyymilla musiikkia kuunneltuani sekä pestessäni kylpyhuonetta. Viimeksi tänään kuulin aamulla kotiin tullessani, miten perheen äiti kolisteli jollakin ja huusi jollekin, että "Hiljaa, lopeta se kolistelu tai soitan poliisit. Pidä pentusi kurissa tai sosiaalihuolto tulee!"
Itselleni he eivät juuri häiriöitä aiheuta, ainakaan toistaiseksi ole, lukuun ottamatta merkillistä ilmoitusta isännöitsijältä, jonka sain kaksi viikkoa tänne muuttoni jälkeen. Sain kirjallisen huomautuksen, jossa annettiin ymmärtää, että asunnostani oli kuulunut kolistelua ja remontoinnin ääniä yöaikaan ja varhain aamulla. Soitin isännöitsijälle ja kysyin, mistä on kyse, koska tällaisia ääniä ei asunnostani ole todellakaan kuulunut, koska mitään remonttia en ole tehnyt ja nukun öisin. Isännöitsijä uskoi minua, mutta kertoi, että naapurista oli kahdesti soitettu ja valitettu. Hän ei tietenkään voinut kertoa kuka oli kyseessä.
Laitoin kirjeen kaikille naapureilleni ja tiedustelin, onko asunnostani kuulunut häiritseviä ääniä, millaisia ja koska. Sain yhden vastauksen, jossa kerrottiin, ettei mitään ole kuulunut. Toinen naapurini kertoi, että valittaja on takuulla naapurini, joka on kuulemma "pähkähullu". Kummallisen perheen isä oli heti heidän muutettuaan tullut käytävään haukkumaan heitä natseiksi ym. Samoin oli käynyt huutamassa alakerrassa perheen pojalle, kun tämä oli vahingossa painanut myös heidän summeriaan kotiinsa pyrkiessään. Isä oli kuulemma harrastanut myös sellaista että oli painellut autonsa hälytintä (jotenkin) käyntiin ikkunasta roikkuen, kun heidän romun autonsa kohdalle satuttiin.
Itse olen vastannut pari kertaa koputteluun koputtelulla (lapsellisesti), joka onkin johtanut hiljaisuuteen. Perhettä en takuulla suostu pelkäämään enkä välttelemään, vaikka tytär on harrastanut mm. sitä, että on juosta rynnistänyt portaat kovaa kolistellen perään, kun olen ollut naisystäväni kanssa matkalla alakertaan.
Harmittomia hulluja? Kuka tietää. Selvää on kuitenkin se, että koko perhe kärsii vakavista mielenterveydenongelmista, kenties paranoidiasta ja ainakin pakkoneurooseista. Mutta koska he ovat itse sabgen hiljaisia - verhotkin aina kiinni (huoh!) - niin suurin häiriö heistä on tietoisuus hulluista seinän takana.
Kieltämättä rasittavaa on kyllä se, kun väliovi lentää usein auki heti kun astun käytävään tai kun olen avaamassa ovea. Ärsyttävää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nuo kuvatut henkilöt ovat todennäköisesti muuttaneet maalta tai jostain, missä ei ole naapureita kuuloetäisyydellä.
Tämän kaltaiset ihmiset eivät siedä minkäänlaista muiden ihmisten aiheuttamaa ääntä.
Pahimpia ovat ko. tyypin osakkeenomistajat. Heille koko talo on heidän omistuksessaan ja huomauttavat joka asiasta.
Ikävä tosiasia on, että usein nuo ko. ihmiset ovat elämänsä ehtoopuolella, joille ei viitsisi vaivautua suuttumaan.
Joten malttia vain, jospa lähitulevaisuudessa olevien hautajaisten jälkeen asuntoon tulisi hieman järkevämpää porukkaa...