Mä oon nyt 15 vuotias... Oon tosi peloissani koska mulla on ollut nyt noin ½ vuotta ihme kohtauksia... Pelkään olla yksin, pelkään kävellä yksin, pelkään erilaisia tilanteita.. Mutta en pelkää jos olen jonkun muun kanssa.. Paitsi joskus sellaisia kohtauksia tulee...
Käyn psykologin luona juttelemassa, toisista syistä kylläkin.. Mutta nyt kun ollaan puhuttu hirveesti siitä kun minulla on niitä huimaus kohtauksia... Sitten mulle juolahti tässä joululoman aikana että entä jos mulla on paniikkihäirö?.. Kun kerran jouduin lääkärii sydämmen tykytyksen takia, lääkäri sanoi heti "sinulla on paniikkihäiriö ja sinun täytyy mennä juttelemaan asiasta jollekkin..." Sillon äiti tai mä ei ajatteltu sitä.. Otettii vaa siltä sellanen resepti olisko joku Propral? tai joku tällanen..
Ja nyt mä tosissani pelkään.. Entä jos tämä on paniikkihäiriötä?! mitä mun pitäis tehdä.. Eikö joku voisi auttaa? Tuntuu et oon ihan yksin tän asian kanssa.. Mä vaan itken "sisälläni" ja yritän huutaa apua.. Mutta tuntuu kuin kukaan ei kuulisi.. :(
Eli mun pireet on, kauhee huimaus, tuntuu ettei jalat jaksa kantaa ja tulee hirvee kauhu... ku tulee vaa sellanen "nyt pitää huutaa apua, nyt pitää päästä äkkiii kotii... nyt pitää sanoo jollekkin et on pahaolo..."... tällasii... Kertokaa nyt vanhemmat? ja viisaammat.. Mitä mä teen?!
Käyn psykologin luona juttelemassa, toisista syistä kylläkin.. Mutta nyt kun ollaan puhuttu hirveesti siitä kun minulla on niitä huimaus kohtauksia... Sitten mulle juolahti tässä joululoman aikana että entä jos mulla on paniikkihäirö?.. Kun kerran jouduin lääkärii sydämmen tykytyksen takia, lääkäri sanoi heti "sinulla on paniikkihäiriö ja sinun täytyy mennä juttelemaan asiasta jollekkin..." Sillon äiti tai mä ei ajatteltu sitä.. Otettii vaa siltä sellanen resepti olisko joku Propral? tai joku tällanen..
Ja nyt mä tosissani pelkään.. Entä jos tämä on paniikkihäiriötä?! mitä mun pitäis tehdä.. Eikö joku voisi auttaa? Tuntuu et oon ihan yksin tän asian kanssa.. Mä vaan itken "sisälläni" ja yritän huutaa apua.. Mutta tuntuu kuin kukaan ei kuulisi.. :(
Eli mun pireet on, kauhee huimaus, tuntuu ettei jalat jaksa kantaa ja tulee hirvee kauhu... ku tulee vaa sellanen "nyt pitää huutaa apua, nyt pitää päästä äkkiii kotii... nyt pitää sanoo jollekkin et on pahaolo..."... tällasii... Kertokaa nyt vanhemmat? ja viisaammat.. Mitä mä teen?!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Paniikkihäiriö on yleinen teini-ikäisillä tytöillä. Kun "kohtaus" tulee, pakoita itsesi hengittämään hyvin rauhallisesti ja koita nollata ajatukset, keskityt vaan hengitykseen ...rauhallisesti.
Ei sinussa mitään vikaa ole, mielesi vaan laukkaa vauhkona. Kun ikää hieman tulee lisää niin se helpottaa. Ajattelemalla kohtauksia, niitä tulee varmasti. Näytä niille pitkää kieltä ja unohda ne!
Et ole ainoa murros-ikäinen tyttö, Suupielet ylöspäin!
Ajattelin, että tässä välissä vois kysyä tällasta, että mitkä ovat paniikkihäiriön oireet tarkalleen ottaen? Joskus, sosiaalisissa tilanteissa (lähinnä, kun asioi virastoissa tms.)saatan tuntea oloni kuumaksi kauttaaltaan, alan hikoilla hirveästi, samalla tuntien oloni kuitenkin kylmäksi, ääni on heikko ja hengästynyt; olo on sanalla sanoen sekava. Onko tämä jännittämistä vai paniikkihäiriö? Voiko paniikkihäiriö aiheuttaa ns. kroonisen jännitystilan? Sellaisen, että on koko ajan jännittynyt ja hikinen, koska pelkää p.häiriön uusiutuvan. Hassua kaikki, koska ollessani pelkästään poikaystäväni tai kavereideni kanssa, vaikutan tasapainoiselta ja tunnenkin olevani sitä. Mitä minun tulisi mielestänne tehdä:yrittää unohtaa vai hankkia lääkkeet?
..hengenahdistus, käsien vapina, puutumisen ja pistelyn tunteet, epätodellisuuden tunne, hulluksi tulemisen pelko, suoranainen kauhu. Siinä tuntemuksia, joita saattaa esiintyä paniikkikohtauksessa.
Paniikkihäiriö voi paheta niin paljon, että on ahdistunut koko ajan. Silloin yleensä ilmenee unihäiriöitä, jatkuvaa hälytystilassa oloa, jolloin verenpaine nousee ja mielialat vaihtelevat masennuksesta hysteriaan.
Tila on silloin jo niin paha, että äkkiä lääkäriin.
Paniikit voivat alkaa kuvailemallasi tavalla, mutta pahetessaan ne saattavat laajeta myös tuttuihin ja turvalliseksi koettuihin tilanteisiin. Itse sain pahimmillaan paniikkikohtauksia omassa vuoteessani ja oman kullan kainalossa niin, että jouduin lähteä ovesta ulos haukkomaan happea.
Onneksi nykyään on niin hyviä lääkkeitä, että paniikeista voi päästä eroon parhaimmillaan viikossa, eikä edes tarvitse syödä rauhoittavia lääkkeitä. Nämä lääkkeet ovat serotoniinin vastaanottoon vaikuttavia lääkkeitä, eli ns. "onnellisuuspillereitä".
Minulle ne olivat todellinen pelastus kuten niin monelle muullekin.
Eli jos oireet alkavat häiritä useita kertoja viikossa, suosittelen lääkärille menoa.
Kyllä tuo paniikkiahdistukselta kuulostaa. Ihan samoja oireita ollut myös minulla (luepas alempana Cathin toinen samasta aiheesta kertova keskustelu).
Paniikkihäiriö ei ole vaarallinen tauti. Siihen ei ole ketään raportoitu kuolleen, eli kuolemanpelot ovat turhia (juu, tiedän, tuo tieto ei auta kohtauksen iskiessä...).
Häiriöön on tehokkaita terapiamuotoja ja tehokasta lääkitystä. Siitä siis pääsee eroon!
Oikein rauhallista kevättä toivoen
- Ihaa -
Kiitos kaikki.. Ja ihaa kuis vanha oot? jos nyt saa kysyä.. :)
Olen jo ihan ikäloppu - 32.
Tytär on kuusi vuotta ja Nalle Puh-fani :)
- Ihaa -
mul on ollu ihan samanlaisia juttuja..se iskee ylensä päälle ku oon käymässä nukkumaan tai sit herään keskellä yötä siihen ja tulee olo et pakko päästä pois mut ei tiiä minne menis. toi on vittumaista varsinki ku asuu yksin eikä oo ketään sillon yöllä sanomassa et kyl se menee ohi.
ei mulla oo paniikkihäiriötä todettu lääkärissä..mut on ne sellasta epäilly, mut se ei oo kuulemma niin paha et tarvis lääkkeitä. nyt ku menin puhuu terkalle ni se laitto mut vaan koulupsykologille...kai sen pitäs jotenki auttaa...
jos haluut vähentää kohtauksen riskiä niin yritä välttää kofeiinia ja viinaa. ne vähentää serotoniinitasoa.. ja mee puhumaan vaik terkallle jos se varais sulle ajan lääkäristä..
toi paniikkikohtaus on niin vittumainen ku se iskee päälle...eihän siihen kuole mut se tuntuu et sen se tekis.....
toivottavasti oli ees jotain apua...
juttua. Mutta menee ohi ei oo vakavaa. Osaks johtuu hormoonitoiminnan alkamisesta. Kannattaa välttää kahvia, kokista ja teetä eli piristäviä aineita nekin vaikuttaa et sellanen olo tulee. Mitä enemmän voi itse vaikuttaa omiin asioihinsa on hyvä usein niin sanottu paniikki ja pelko iskee kun ei voi itse vaikuttaa elämäänsä vaan on liikaa muista riippuvainen.
Ja asioita ei kannata ottaa liian vakavasti että huumori on paras lääke. Kun osaa nauraa omille jutuilleen niin se on hyvä ne voi nähdä sillai koomisinakin vai mitä. Turha tärkeys pois. Hyvää jatkoa vaan sulle , olet just hyvä sellaisena kuin olet!!!!
hyvä harrastus sellainen että se tempaa mukaansa niin pääset ajattelemasta itseäsi liikaa. Olet varmaan huomannut että paniikki tai pelko ei iske koskaan jos on hauskaa tai muuten vain kiinnostavaa tekemistä!!!!!!
Kiinnostava tekeminen ja hyvä mieli on parasta lääkettä. Jo pelkkä riittävä liikunta saa paremmalle päälle.
Kun on herkkä ja fiksu niin sitten saa harmia peloista jne. Tosi taukeilla ei koskaan ole paniikkeja se on lahjakkaiden ihmisten riesa!!!
Moikka vaan ja kaikkea hyvää, puhuminen asiasta avoimestikin auttaa. Kaikki salailu ja hiljaa oleminen pahentaa.
lekuriin...lääkkeet...voipi olla paniikkitauti..ei parane itsestään.jos paniikkitauti mitä itse epäilen..niin lääkkeet ja puolen vuoden käytön jälkeen alkaa taas elämä maistua.lääke sitten vain aamulla mahdollisesti vaikka seuraavat 10vuotta?ei se niin kauheaa ole.