Pentu hyökkää puremaan käsiä innostuessaan. Hampaat ovat kai jo melkein vaihtuneet, että eikös sen puremisen pitäisi jo jäädä? Puruleluja ja luita on yllin kyllin. Miten pitäisi reagoida puremiseen? Kielto ja niskasta kiinni ottaminen ei auta.
Puolivuotias pentu
puree yhä
8809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pitää tehdä selväksi että pureminen ei tuo toivottua huomiota.
Heti kun pentu on napannut käteen hampaansa, ulahda ja jätä huomioimatta. Näin se alkaa ymmärtämään että "leikkiminen" loppuu tähän.
Meidän 4kk ikäinen on alkanut selvästi ymmärtää "EI" sanan. Nyt tosin puree kaikkea, kun hampaat vaihtuu, yrittää purra ja näykkiä sormia kun menee rapsuttamaan tai paijaamaan.Tiukka "EI" tehoaa välittömästi, käsien pois ottaminen ja leikin lopettaminen. Usein tämän jälkeen pentu alkaa nuolemaan, johon välittömästi sanomme; "Hyvä tyttö".
Toki näitä kokeiluja ja uhmaamista on silloin tällöin, esim. eilen illalla pentu yritti purra mieheni käsiä, kun ei saanut huomiota. Hän joutui useasti ottamaan pennun kasvot käsiensä väliin ja sanomaan tiukasti "Ei pure".Pentu vielä siinä tilanteessa uhitteli ja yritti kääntää päätään toiseen suuntaan, ettei olisi joutunut katsomaan silmiin. Päästyään otteesta juoksi repimään verhoja, jonka tietää olevan myös kielletty. Kokeili oikein tosissaan.Taas kasvot käsien väliin ja tiukka "Ei". Lähemmäs 10 kertaa sai tehdä näin, kunnes uskoi ja alkoi nuolemaan jalkoja. Sitten kehuttiin hyvästä käytöksestä.
Kaiken huippu oli se, kun istuin sohvalla mieheni vieressä pentu uhitteli vain miehelleni ja mun jalkoja ohimennen nuolaisi. Ja minä sain aiemmin sinä iltana paijata häntä eikä pentu yrittänytkään purra. Muutenkin uskoo mua hyvin, mutta kokeilee muita perheenjäseniä.
kleinitar on vaihtanu nikkii ja jakelee täällä taas väärii ohjeit.häpee
Oletko nähnyt miten vanhempi koira kouluttaa nuorempaa? Se on "oksat pois" tyyliä. Eli kunnolla poskista kiinni ja todella tiukka "ei"... taluta sen jälkeen niskasta omalle paikalle ja käske sen pysyä siinä.
Minusta pari kertaa se kunnon "ei" on parempi kuin 100 kertaa sen "älähän nyt".
Ja kannata ulisemaan mennä, koska samalla annat sen ymmärtää että hän on se johtaja...
joka kerta kun koirasi alkaa puremaan niin joko otat kovasti niskasta kiinni (niin että se on koirasi joka ulisee, et sinä) tai sitten laitat koirasi selälleen lattialle ja otat yliotteen ja katsot vihaisesti suoraan silmiin ja sanot "ei pure". Tee se joka kerta kun alkaa käyttämään hampaitaan niin ei mene kauan kun sinulla on todella kuuliainen koira, juuri tämä selälleen laitto on koiran nöyrtymisen merkki, etkä koskaan saa ulahtaa vaikka koirasi purisi kuinka kovaa tahansa, koska silloin se on saanut yliotteen sinusta. Etkä koskaan saa sääliä etkä pyytää anteeksi koiraltasi koska sellaista ei koirien maailmassa olekaan, on vain olemassaolo määrätyssä järjestyksessä perheessä jossa koira on viimeinen. Niin pian kun saat tämän asian toimimaan niin voit alkaa opettamaan koirallesi uusia asioita, esimerkiksi tottelemisen kaikessa muussa arjenelämässä. Itselläni on maailman ihanin ja itsepäisin puolivuotias karkeakarvainen mäyräkoira joka saatuaan tietää paikkansa laumassa on mitä kuuliaisin ja parhain nelijalkainen ystävä. Koirien tarvitsee tietää paikkansa ja vain sen omistaja voi sen paikan heille osoittaa.
"juuri tämä selälleen laitto on koiran nöyrtymisen merkki"
Höpö höpö, kaikkea kanssa.
kääkis voi kouluttaa koiransa miten haluaa mutta ehkä silmäily koiran psykologiseen käyttäytymiseen voi avartaa, ajanmyötä ehkä opettaakin. Voit vaikka aloittaa katselemalla susienkäyttäytymismalleja (varmasti löytyy kirjastoista) ja siitä sitten siirtyä tämän kesymmän, kotona kasvatettavan rodun piiriin. Tietenkin vain jos ei vaikuta mitenkään liian vaikealta tehtävältä.
Sepä se, oppimaan oppimaan.
Selälleen eivät LAITA sudetkaan ketään, alistuva koira menee selälleen ITSE, jos sille päälle sattuu.