Syksy saapuu taas lehtiä pudotellen. Lehdet ovat elämänkaarensa lopussa, muuttuen ruskeiksi tarpeettomiksi roskiksi, tosin maata lannoittaen tuleville lehtisukupolville.
Samankaltaisessa elonkaaren päässä tuntuivat olevan kaikki keväällä hankkimani alushousut, kun saunan jälkeen etsin jotain päälle pantavaa. Materiaali tuntui kaikissa ”kahdessa” jäljellä olevassa olevan kauhtuuntunut ja molemmissa komeili nyrkin mentävä reikä. Leikkisästi voisi kuvailla jopa tuuletusaukoiksi.
Mistähän johtuu että miesten kalsarit kuluvat puhki juuri määrätystä paikasta, keskeltä persettä. Nehän ovat kuin naisten stringien vastakohta. Tietysti joku irvileuka sanoo sen johtuvan piereskelystä. Mutta tuskinpa kyse on siitä. Ehkä muotisuunnittelussa on menty askel taaksepäin. Naisten stringithän ovat jo vanha asuste. Joku voisi jopa naisellisiksi kuvailla. Mutta eittämättä ne on kehitetty miehisistä lähtökohdista. Vai mitä sanotte sumopainijoiden vyö/vaippa/string asusteesta. Taitaa olla jo vuosituhansia vanha keksintö.
Joka on lajia hiemankin seurannut, ei siitä voi naisellisia piirteitä löytää hyvällä tahdollakaan.
Sopivien kalsareiden etsintä sitten antaakin haastetta. Joka kaupasta löytyy tarjoukseen niputettuna kolmet bokserit. Ne vaan on lähes aina liian pienikokoisia, jotain kiinalaiselle ruuminrakenteelle suunniteltua. Siten jos onnistuu löytämään sopivan isot, niiden vyötärönauha on liian löysä. Kun kumartaa, persevako paistaa päällyshousujen alta. Tietysti joskus on käynyt huumorimielessä pyytää myyjältä mallia, joka olisi takaa pieni ja edestä iso. Mutta muistissa on käynti kenkäkaupassa, minulla kun on koko 48. Kaupassa sanoin mahtipontisesti myyjälle:
-Eikö teillä ole miesten kenkiä lainkaan myynnissä?
Nainen katseli hetken ja poistui takahuoneeseen. Palasi tovin kuluttua, avaten mukanaan olevan kenkälaatikon. Sieltä paljastui kokoa 52 olevat kengät. Naurahdin ja sanoin:
- On ehkä hieman liian suuret.
Myyjä katsoi närkästyneen oloisena ja vastasi kovalla äänellä:
- Luulin että kysyit miesten kenkiä?
Sen jälkeen olen vältellyt isottelua kauppaostoksilla.
Jos nyt pakolla saa viimein ostetuksi jonkinlaisen kalsarisetin, niin varsinaisten housujen ostaminen vasta tuskaa onkin. Kun vartalo on jäänyt vuosikymmenten mukaiseksi, ei nykyiset lökäpöksyt istu mitenkään päin. Kaiholla muistelen porkkanafarkkujen kulta-aikaa.
Pelkkä sovituskoppiiin meno on yhtä tuskaa. Toisella kädellä yrittää tukea liian ahdasta punttia jalkaan, samalla kun toisen käden kiukkusuoni vihoittelee, osuessaan ahtaan kopin seinään tämän tästä. Varmaan koko koppi tärisee ja heiluu. Hiki valuu otsalta ja kainaloista, tehden olemisesta aika tuskaisen. Ei voi kuin hämmästellä naisten kykyä shoppailla tuntikausia ja jonottaa useita kertoja sovituskoppeihin. Minulle yksikin kerta on tuskaa ja jono saa lähtemään kaupasta välittömästi.
Jos nyt jotenkin saa jonkinlaiset housut ostetuksi, paidan etsiminen ei ole yhtään helpompaa. Kun omaa tällaisen atleettivartalon, ongelmana on paitojen suunnittelu. kun löytää tarpeeksi ison, johon saa hartiat mahtumaan, paita lököttää vatsan kohdalta ja roikkuu lähes polvissa. Muutama mukavan näköinen paita on revennyt sovituskopissa ja molemmat kiukkusuonet ovat saaneet osansa paitaa riisuttaessa. Ei auta kuin tunkea paita liian kippanoiden housujen sisään, odottelemaan kumartamista tai istumisesta johtuvaa liputusta. Jos nyt jotenkin saa itselleen perusteltua koko asukokonaisuuden uusimisen samalla kerralla, voi taas vuoden pysytellä pois vaatekaupoista.
Kun nyt vastaanne tulee orangia muistuttava ilmestys, jolla on liian kireät farkut jalassa ja paita kuin sirkuksen simpanssin ylle heitetty. Väritkään eivät välttämättä ole nykyisen syksymuodin mukaisia. Älkää heittäkö kivellä ja soittako paikallisen mielenterveystoimiston päivystykseen. Asustekokonaisuus ja pukeutumistyyli ei välttämättä ole tietoinen valinta.
________________
T. ®Sherlokki © 2006
Samankaltaisessa elonkaaren päässä tuntuivat olevan kaikki keväällä hankkimani alushousut, kun saunan jälkeen etsin jotain päälle pantavaa. Materiaali tuntui kaikissa ”kahdessa” jäljellä olevassa olevan kauhtuuntunut ja molemmissa komeili nyrkin mentävä reikä. Leikkisästi voisi kuvailla jopa tuuletusaukoiksi.
Mistähän johtuu että miesten kalsarit kuluvat puhki juuri määrätystä paikasta, keskeltä persettä. Nehän ovat kuin naisten stringien vastakohta. Tietysti joku irvileuka sanoo sen johtuvan piereskelystä. Mutta tuskinpa kyse on siitä. Ehkä muotisuunnittelussa on menty askel taaksepäin. Naisten stringithän ovat jo vanha asuste. Joku voisi jopa naisellisiksi kuvailla. Mutta eittämättä ne on kehitetty miehisistä lähtökohdista. Vai mitä sanotte sumopainijoiden vyö/vaippa/string asusteesta. Taitaa olla jo vuosituhansia vanha keksintö.
Joka on lajia hiemankin seurannut, ei siitä voi naisellisia piirteitä löytää hyvällä tahdollakaan.
Sopivien kalsareiden etsintä sitten antaakin haastetta. Joka kaupasta löytyy tarjoukseen niputettuna kolmet bokserit. Ne vaan on lähes aina liian pienikokoisia, jotain kiinalaiselle ruuminrakenteelle suunniteltua. Siten jos onnistuu löytämään sopivan isot, niiden vyötärönauha on liian löysä. Kun kumartaa, persevako paistaa päällyshousujen alta. Tietysti joskus on käynyt huumorimielessä pyytää myyjältä mallia, joka olisi takaa pieni ja edestä iso. Mutta muistissa on käynti kenkäkaupassa, minulla kun on koko 48. Kaupassa sanoin mahtipontisesti myyjälle:
-Eikö teillä ole miesten kenkiä lainkaan myynnissä?
Nainen katseli hetken ja poistui takahuoneeseen. Palasi tovin kuluttua, avaten mukanaan olevan kenkälaatikon. Sieltä paljastui kokoa 52 olevat kengät. Naurahdin ja sanoin:
- On ehkä hieman liian suuret.
Myyjä katsoi närkästyneen oloisena ja vastasi kovalla äänellä:
- Luulin että kysyit miesten kenkiä?
Sen jälkeen olen vältellyt isottelua kauppaostoksilla.
Jos nyt pakolla saa viimein ostetuksi jonkinlaisen kalsarisetin, niin varsinaisten housujen ostaminen vasta tuskaa onkin. Kun vartalo on jäänyt vuosikymmenten mukaiseksi, ei nykyiset lökäpöksyt istu mitenkään päin. Kaiholla muistelen porkkanafarkkujen kulta-aikaa.
Pelkkä sovituskoppiiin meno on yhtä tuskaa. Toisella kädellä yrittää tukea liian ahdasta punttia jalkaan, samalla kun toisen käden kiukkusuoni vihoittelee, osuessaan ahtaan kopin seinään tämän tästä. Varmaan koko koppi tärisee ja heiluu. Hiki valuu otsalta ja kainaloista, tehden olemisesta aika tuskaisen. Ei voi kuin hämmästellä naisten kykyä shoppailla tuntikausia ja jonottaa useita kertoja sovituskoppeihin. Minulle yksikin kerta on tuskaa ja jono saa lähtemään kaupasta välittömästi.
Jos nyt jotenkin saa jonkinlaiset housut ostetuksi, paidan etsiminen ei ole yhtään helpompaa. Kun omaa tällaisen atleettivartalon, ongelmana on paitojen suunnittelu. kun löytää tarpeeksi ison, johon saa hartiat mahtumaan, paita lököttää vatsan kohdalta ja roikkuu lähes polvissa. Muutama mukavan näköinen paita on revennyt sovituskopissa ja molemmat kiukkusuonet ovat saaneet osansa paitaa riisuttaessa. Ei auta kuin tunkea paita liian kippanoiden housujen sisään, odottelemaan kumartamista tai istumisesta johtuvaa liputusta. Jos nyt jotenkin saa itselleen perusteltua koko asukokonaisuuden uusimisen samalla kerralla, voi taas vuoden pysytellä pois vaatekaupoista.
Kun nyt vastaanne tulee orangia muistuttava ilmestys, jolla on liian kireät farkut jalassa ja paita kuin sirkuksen simpanssin ylle heitetty. Väritkään eivät välttämättä ole nykyisen syksymuodin mukaisia. Älkää heittäkö kivellä ja soittako paikallisen mielenterveystoimiston päivystykseen. Asustekokonaisuus ja pukeutumistyyli ei välttämättä ole tietoinen valinta.
________________
T. ®Sherlokki © 2006
Vastaukset 1
Vanhimmat
että kirjoitit. Tämä palsta on ollut viikkokausia käytännössä kuollut.
Toivottavasti vanha säpinä palaa.
Varmasti monen muunkin mielestä olisit tervetullut tänne piristämään foorumia.
Juttusi oli kuin repäisty päiväkirjan sivuilta. Et kai muuta yrittänytkään.