Olen huomannut näistä keskusteluista, että jos ei muutaman vuoden sisällä mene kihloihin, niin sitten se tahtoo jäädä. Tai sitten minusta ainakin tuntuu oudolta, kun jotkut parit ovat asuneet montakin vuotta yhdessä ja sitten yhtäkkiä menevät kihloihin. Mielestäni kihloissa voi olla kauemminkin ja sitten ehkä joskus mennä naimisiin, jos siltä tuntuu.
Itse olen pari vuotta seurustellut ja alkaa tuntua, että jos ei tästä jonkin ajan päästä kihloihin mennä, niin sitten se jää, tuntuu ettei sitä nyt enää tarvitsekaan mennä.
Asiahan on näin: jos ole sinkku, kysytään poikakavereista, jos sinulla on poikakaveri, kysytään koskas kihloihin, kun olet kihloissa kysytään koskas naimisiin ja sitten kysytään, että koskas lapsia. Seuraavat kyselyt taitavatkin liittyä sitten vain lasten juttuihin.
Harmittavaa, kun olin sinkkuna, niin aina kysyttiin poikakaverista. Kun on poikakaveri, niin luulin pääseväni kyselyistä ja nyt kysytäänkin, että koskas kihloihin. Sitäkin saa aikansa kuunnella, kunnes huomaavat, ettei nuo menekään kihloihin ja lopettavat (tai sitten menemmekin.)
Itse olen pari vuotta seurustellut ja alkaa tuntua, että jos ei tästä jonkin ajan päästä kihloihin mennä, niin sitten se jää, tuntuu ettei sitä nyt enää tarvitsekaan mennä.
Asiahan on näin: jos ole sinkku, kysytään poikakavereista, jos sinulla on poikakaveri, kysytään koskas kihloihin, kun olet kihloissa kysytään koskas naimisiin ja sitten kysytään, että koskas lapsia. Seuraavat kyselyt taitavatkin liittyä sitten vain lasten juttuihin.
Harmittavaa, kun olin sinkkuna, niin aina kysyttiin poikakaverista. Kun on poikakaveri, niin luulin pääseväni kyselyistä ja nyt kysytäänkin, että koskas kihloihin. Sitäkin saa aikansa kuunnella, kunnes huomaavat, ettei nuo menekään kihloihin ja lopettavat (tai sitten menemmekin.)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nämä on näitä juttuja, joissa ihmiset tekevät niinkuin itse parhaaksi näkevät.
Minulle avioliitto on se yhdessäolon muoto. Seurustelun ja avoliiton tarkoitus on selvittää, että menenkö nyt tämän kanssa naimisiin vaiko enkö. Minulle asia valkeni vähän ennen kuin tulevalle miehelleni, mutta tulihan se kosinta sieltä sitten kuitenkin viime keväänä. Sen jälkeen ryhdyttiin miettimään ja järjestelemään häitä.
Kaikki eivät tietenkään ajattele kuten minä, vaan kaikilla versioilla on omat kannattajansa. Avioliittoa periaatteesta vastustavasta prinsessaunelmiin.
"Mielestäni kihloissa voi olla kauemminkin ja sitten ehkä joskus mennä naimisiin, jos siltä tuntuu."
Jos kihlauksella tarkoitetaan sitä, mitä se joskus on jopa virallisesti tarkoittanut, eli avioliittolupausta, niin siihen ei oikein voi soveltaa tuota "mennään naimisiin, jos tuntuu" -juttua. Tosin, ei kihlauksella tai sen purkautumisella nykyään ole enää mitään käytännön merkitystä, että siinä mielessä jokainen "tulkinta" on yhtä hyvä.
Jos kihlauksella haluaa tarkoittaa vain sitä, että käydään sormuskaupoilla, niin silloin voi tietysti ajatella, että "mennään avioon, jos sattuu joskus sopimaan".
Itse kuulun tuohon ihmettelysi ensimmäiseen kastiin eli asuimme pitkään yhdessä ja menimme sitten kihloihin, koska olimme päättäneet mennä myös naimisiin. Ja senkin teimme sittemmin. Vinkkinä voin sanoa, että parin vuoden seurustelu voi nykyään tuntua pitkältä, kun kaikki haluavat kaikkea aina heti, mutta oikeasti sitä tarvitsee aikaa oppiakseen tuntemaan toisen ihmisen niin, että tietää, haluaako myös jakaa tämän kanssa loppuelämänsä avioliiton muodossa. Ja niihin kyselyihin on aina olemassa monia vaihtoehtoja, voit vaikka vain hymyillä salaperäisesti ja todeta, että "eihän sitä koskaan tiedä". Eli älä nyt ainakaan muiden ihmisten kyselyiden vuoksi kihloihin änkeä, jos muuten ei aviopuuha vielä ole teidän juttunne.
On vielä niitäkin jotka ajattevat, että kihlaus on vain ja ainoastaan lupaus ja sopimus avioliitosta. Ja menevät kihloihin vasta sitten kun ovat valmiita menemään naimisiin. Kaikki eivät ole valmiita siihen esim. oltuaan yhdessä vuoden. Eivätkä halua mennä kihloihin tyyliin, katsotaan mitä tästä tulee. Että EHKÄ mennään joskus naimisiin. Vaan haluavat olla valmiita menemään naimisiin vaikka samana päivänä kun kihlautuvat. Eikä sormuksiakaan välttämättä tarvita. Joten mielestäni ei ole yhtään sen oudompaa kihlautua vuosien jälkeen, kun olla kihloissa monta vuotta? Sama kai mennä kihloihin kuuden vuoden yhdessä olon jälkeen ja mennä naimisiin muutaman kuukauden päästä, kun mennä kihloihin 6 kk päästä ja naimisiin 6 vuoden? Mun kaverinkin vanhemmat ovat olleet avoliitossa jo yli 20 v. Eivät ole menneet kihloihin, kun eivät aio naimisiinkaan. Jos pitää sitä lupauksena avioliitosta niin miksi luvata jotain mitä ei aio tehdä? Ei kaikilta kihlaus ja naimisiin meno jää vaikka eivät heti ryntää kihloihin? Ja voihan naimisiin meno niiltäkin jäädä kokonaan, jotka menee pian kihloihin? (mun yks kaveripariskuntakin on olleet jo yli 12 v kihloissa ja moni myöhemmin kihloihin mennyt on mennyt ajat sitten naimisiin)
Mä en itse kokenut lainkaan tarpeelliseksi mennä kihloihin muuta kuin, että miehen piti kosia jotta päästään naimisiin (jonka koin tarpeelliseksi). Tai ei tietenkään pidä, mutta vanhanaikaisena ajattelin, että mies kosii. Jotkut ovat kyselleet lapsista ja mun mielestä se ei kuulu muille. Enkä anna asian häiritä, koska ei niitä lapsia muille tehdä ja jokainen etenee omaan tahtiinsa. Eikä kaikki saa tai halua edes lapsia.
Ja kaikki tekee myös asiat eri järjestyksessä. Joku esim. hankkii ensiksi lapsia ja sitten menee kihloihin ja naimisiin.
Me oltiin yhdessä 9kk, ennenkuin mentiin kihloihin. Nyt ollaan oltu melkein viis vuotta yhdessä ja nyt vasta ollaan puhuttu siitä, et koska naimisiin mentäisiin. Me ei olla pidetty kiirettä naimisiin menon kanssa ja meille se on ollu hyvä juttu.
Yks työkaveri meni kihloihin ja naimisiin 2 kk seurustelun jälkeen. Tai kihlojen tarkkaa ajankohtaa en tiedä. Aika moni saattaa mennä 0-6 kk seurustelun jälkeen kihloihin. Mutta kuinka moni on valmis silloin menemään naimisiin?
"Mielestäni kihloissa voi olla kauemminkin ja sitten ehkä joskus mennä naimisiin, jos siltä tuntuu." Ajattelet siis kihlauksen tarkoittavan muuta(kin?) kuin tätä: ”Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet”.
Kummastele rauhassa, mä en mene kihloihin ennen kuin naimisiin menosta on sovittu. Kyllä me aiotaan joskus mennä naimisiin, jos siltä tuntuu ja ”JOS joskus mennään” -asteella siitä ollaan jo puhuttu. Mutta kihloihin ei mennä ennen kuin siitä oikein sovitaan. Sitä ennen en mitään rinkulaa sormeeni tarvitse enkä halua. Mies vaan ei vielä ole valmis naimisiin… Joten ei auta kuin odotella. Ja kyllä mä haluan vielä naimisiin vaikka ollaankin jo vuosia oltu avoliitossa.
Olemme olleet yhdessä nyt reilut kuusi vuotta, josta saman katon alla vajaat kaksi. Tiedämme ja olemme sopineet, että joskus menemme naimisiin. Olemme siis kihloissa. Sormuksia ei kuitenkaan hankita ennen kuin tiedetään päivämäärä, juuri noiden kyselyjen takia =) Jos joku kysyy, olemmeko kihloissa, vastaus on kielteinen, koska ei haluta yhtään mummoa tai tätiä oven taakse lautasliinasävyjä esittelemään... tämä on yhdessä sovittu. Mutta keskenämme tiedämme olevamme kihloissa, ja alttarille astellaan kun siltä tuntuu.
Ollaan oltu yhdessä 4v ja avoliitossa 1v. Kerran ollaan erottu, kun ei oltu varmoja, halutaanko tosiaan viettää loppuelämämme yhdessä. Muutaman kuukauden eron jälkeen molemmat kuitenkin tulivat siihen tulokseen, että haluamme kulkea yhdessä aina. Sen jälkeen suhde on ollut tosi varmalla pohjalla. Tulevaisuudesta, lapsista ja asunnoista puhutaan paljon.
Mulle on kuitenkin aivan ehdottoman tärkeää, että kihloihin ja naimisiin mennään vain sen yhden kerran, ja kihloihin mielestäni vasta, kun aiotaan tosissaan myös viettää häitä. Tarkkaa päivää ei tarvitse silloin vielä asettaa, mutta edes joku arvio, esim. ensi kesänä tai vuoden päästä.
Vaikka siis suhteessa kaikki hyvin ja ollaan toisiimme jo tietyllä tasolla sitouduttu, haluan vielä muutaman vuoden viettää yhteiseloa ja kuulostella, että homma varmasti toimii. Niin karulta kun se kuulostaakin, mun mielestä tärkeitä päätöksiä ei saisi tehdä liian onnellisena. :) Saattaa elämän realiteetit jäädä sivuun, ja ero yllättää...
ja nyt päätettiin mennä 11.11.2006 kihloihin.
Asia on kytenyt jo kauan mutta viime sunnuntaina matkalla Spinefeastista kotiin päätimme että nyt päätetään päivä ja se oli siinä.
Torstaina lähdetään sormusostoksille :)