Olen nyt elänyt yli kolmasosan elämästäni naisena.
Olen laskennallisen elämäni suunnilleen puolessavälissä. Eli pian niinsanotusti over the hill. Paras nuoruuteni on jo takana, ja edessä on fyysinen alamäki.
Olen elänyt sukupolveni, X-sukupolven, elämää ja juttuni ovat niin hyvässä kuin pahassa samat kuin muillakin äksillä. Olen suoriutunut elämästä jotenkuten, ehkä saavuttanut jotakin, mutta koko elä,ääni on leimannut epävarmuus, turvattomuus ja jatkuva pelko. Olen selviytynyt, en elänyt - kuten suurin osa äksistä. Survived, not lived. Ruotsin kielen "överleva" on käyttökelpoinen sana. Jos olen elänyt täysillä, se on ollut ympäristön sanelema juttu.
Yhteiskunta on kuin liian ahtaaseen pakattu lattiakanala. Häiriökäyttäytyminen, pahoinvointi, ahdistus ja epätoivo ovat meidän sukupolvemme tunnusmerkkejä yhteiskunnan jatkuvasti koventuessa ja polarisoituessa, kilpailun kiristyessä ja nokkimisjärjestyksen jyrkentyessä. Elämä on pudotuspeliä ja siinä ei voi voittaa, hävitä kyllä.
Minulla on fiilis, että nyt riittää.
Olen jo selvinnyt tästä jutusta ja sieluni on jo riittävän lommoilla. En halua enää tapella, kovettua enkä katkeroitua enempää. En halua enää lisää ruhjeita ja mustelmia enkä jaksa enää leikkiä teiniä tai parikymppistä. Mutta meidän sukupolvemme ei pääse koskaan aikuistumaan, koska aikuisuus kuuluu yhteiskuntaan, jossa on vakaus ja stabiilisuus ja jossa elämä on kuin kohdusta hautaan jatkuva kertomus. Meidän elämämme on joukko päämäärätöntä sekoilua projektista toiseen eikä valmistu koskaan. Silti en tule tästä enää nuoremmaksi.
Tämä maailma on hullu paikka. Haluan pois.
Jos olettamus jälleensyntymästä pitää paikkaansa, olen jo elänyt riittävän kauan olentona joka on saanut olla sekä mies että nainen. Jos tämä riesa on elämänkoulun gradu, niin miksei täältä jo pääse pois? Haluaisin päästä täältä pois vielä niin kauan kun olen suunnilleen tolkuissani, kroppa toimii, aistit ovat kunnossa ja järki leikkaa. Pahin, mitä voin kuvitella, ei ole ns. paha äkkikuolema, vaan hiljainen kuihtuminen, hipuminen ja rappeutuminen vähän kerrallaan.
Äh. Ehkäpä vain pitäisi myydä kaikki mitä on, ostaa purjevene ja suunnata Tyynelle valtamerelle valtameripummiksi. Elää ja kuolla siniaalloilla ja päätyä lopulta ahventen murkinaksi.
Olen laskennallisen elämäni suunnilleen puolessavälissä. Eli pian niinsanotusti over the hill. Paras nuoruuteni on jo takana, ja edessä on fyysinen alamäki.
Olen elänyt sukupolveni, X-sukupolven, elämää ja juttuni ovat niin hyvässä kuin pahassa samat kuin muillakin äksillä. Olen suoriutunut elämästä jotenkuten, ehkä saavuttanut jotakin, mutta koko elä,ääni on leimannut epävarmuus, turvattomuus ja jatkuva pelko. Olen selviytynyt, en elänyt - kuten suurin osa äksistä. Survived, not lived. Ruotsin kielen "överleva" on käyttökelpoinen sana. Jos olen elänyt täysillä, se on ollut ympäristön sanelema juttu.
Yhteiskunta on kuin liian ahtaaseen pakattu lattiakanala. Häiriökäyttäytyminen, pahoinvointi, ahdistus ja epätoivo ovat meidän sukupolvemme tunnusmerkkejä yhteiskunnan jatkuvasti koventuessa ja polarisoituessa, kilpailun kiristyessä ja nokkimisjärjestyksen jyrkentyessä. Elämä on pudotuspeliä ja siinä ei voi voittaa, hävitä kyllä.
Minulla on fiilis, että nyt riittää.
Olen jo selvinnyt tästä jutusta ja sieluni on jo riittävän lommoilla. En halua enää tapella, kovettua enkä katkeroitua enempää. En halua enää lisää ruhjeita ja mustelmia enkä jaksa enää leikkiä teiniä tai parikymppistä. Mutta meidän sukupolvemme ei pääse koskaan aikuistumaan, koska aikuisuus kuuluu yhteiskuntaan, jossa on vakaus ja stabiilisuus ja jossa elämä on kuin kohdusta hautaan jatkuva kertomus. Meidän elämämme on joukko päämäärätöntä sekoilua projektista toiseen eikä valmistu koskaan. Silti en tule tästä enää nuoremmaksi.
Tämä maailma on hullu paikka. Haluan pois.
Jos olettamus jälleensyntymästä pitää paikkaansa, olen jo elänyt riittävän kauan olentona joka on saanut olla sekä mies että nainen. Jos tämä riesa on elämänkoulun gradu, niin miksei täältä jo pääse pois? Haluaisin päästä täältä pois vielä niin kauan kun olen suunnilleen tolkuissani, kroppa toimii, aistit ovat kunnossa ja järki leikkaa. Pahin, mitä voin kuvitella, ei ole ns. paha äkkikuolema, vaan hiljainen kuihtuminen, hipuminen ja rappeutuminen vähän kerrallaan.
Äh. Ehkäpä vain pitäisi myydä kaikki mitä on, ostaa purjevene ja suunnata Tyynelle valtamerelle valtameripummiksi. Elää ja kuolla siniaalloilla ja päätyä lopulta ahventen murkinaksi.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ryhdy virkamieheksi. Koeajan jälkeen pääset merkinnäksi kalustoluetteloon :D
Vaikka me ollaan hyvin erilaisia, olen aina valmis olemaan olkapäänäsi
[email protected]
"Kun kaipaa pois
Kirjoittanut: Sari_ 27.9.2006 klo 15.51
Olen laskennallisen elämäni suunnilleen puolessavälissä. Eli pian niinsanotusti over the hill."
Älä uneksi. Lusit vielä pitkään.
"koko elä,ääni on leimannut epävarmuus, turvattomuus ja jatkuva pelko. Olen selviytynyt, en elänyt - kuten suurin osa äksistä. Survived, not lived. Ruotsin kielen "överleva" on käyttökelpoinen sana."
Olet lusinut, istunut aikaa. Tämä on kuin bolševikkihallinto, typerä, brutaali, moukkamainen ja kestää loputtomasti. Dostojevskin mukaan hirmuisin rangaistus on joutua tekemään turhaa pakkotyötä. Tänä aikana muuta ei olekaan.
"Elämä on pudotuspeliä ja siinä ei voi voittaa, hävitä kyllä. "
Sillä ehdolla voittaa kuin bolševikkihallinnonkin aikana: lusmuilee, varastaa, huijaa, välttelee töitä ja tulemista huomion keskipisteeksi. Ei astu isompien varpaille eikä puhu politiikkaa.
Se on myös orjan mielenlaatu.
"Mutta meidän sukupolvemme ei pääse koskaan aikuistumaan, koska aikuisuus kuuluu yhteiskuntaan, jossa on vakaus ja stabiilisuus ja jossa elämä on kuin kohdusta hautaan jatkuva kertomus. Meidän elämämme on joukko päämäärätöntä sekoilua projektista toiseen eikä valmistu koskaan."
Yleensä diktatuuri kulminoituu ihmisten massatuhoamiseen. Suomen kansallisfilosofi Frenkel keksi, että työläisille kannattaa antaa provikkaa, mutta että sen provikan pitää olla pienempi kuin työhön käytetty rasitus. Näin työryssät ihan yksinkertaisesti raatoivat itsensä hengiltä. Jäljelle jäävät olivat lusmuja, laiskureita, huijareita ja pääsivät hengissä joskus takaisin Neuvostoyhteiskuntaan.
Mutta 1930-luku kulminoitui vuoteen jonka numero oli yhdeksän ja silloin ihmiset taistelivat sellaisen vapauden puolesta, mitä me emme enää voi koskaan edes tajuta tätä nykyhallintoa vastaan. Ehkäpä joskus siis vielä.
"Tämä maailma on hullu paikka. Haluan pois. "
Luuletko, että pääsee?
"miksei täältä jo pääse pois? Haluaisin päästä täältä pois vielä niin kauan kun olen suunnilleen tolkuissani, kroppa toimii, aistit ovat kunnossa ja järki leikkaa. Pahin, mitä voin kuvitella, ei ole ns. paha äkkikuolema, vaan hiljainen kuihtuminen, hipuminen ja rappeutuminen vähän kerrallaan. "
Olet ymmärtänyt asian oikean laidan. Hidas riutuminen odottaa meitä kaikkia. Helvetin keskeisin ominaisuus on sen ikuisuus. Paitsi ettei sinulla ole enää tulevaisuutta, sitten kun dementia iskee, sinulla ei ole enää menneisyyttäkään. Olet kuin laiva sumussa avomerellä: et näe mihinkään suuntaan.
Asiasta kolmanteen: Puhuit oikein hienosti ja totuuden mukaisesti Bolševikkihallinnosta. Totta joka sana, ja muutenkin rohkaisit Sari_:a hyvin.
Kuinka ollakaan, kun jumala oli viety, tuli humala tilalle ja neuvostokansalaisten ainoa huvi olikin juominen.
Täytyy sanoa, että Suomessa aletaan vasta päästä viinan makuun, aivan niin kuin muissakin Neuvostoyhteiskunnan leimallisissa piirteissä me olemme jälkijunassa, mutta kyllä ahkeria oppilaita.
Niinpä kun kuulemme uutisista, että pätkätyöllistäminen rupeaa lasemaan laatua, muistamme ne hellyttävän kömpelösti Neuvostoliitossa tuotetut esineet kuten polkupyörä josta tipahteli ruuveja maahan kun se nostettiin auton lavalta pois ja voimme kohottaa lasin sille. Za Stalina!
Etsi itsellesi joku kiva homo tai bi mies. Vakiinnu, äläkä mene aina tappelemaan kaikkien kanssa kuinka korkealla sä olet työelämässä tai jossain muussa. Pääasiahan että on työssä josta saa kohtalaista palkkaa. Saa elettyä elämänsä jotensakin miten parhaaksi näkee.
Ihmettelen vaan että miten transnaiset ja homot liitetään niin usein toisiinsa ja miten nainen vakiintuu homon kanssa?
että olen jo osaltani kimpassa ja elämäni on suhtsiedettävää, eikä minulla ole elämäni osalta valitettavaa.
Mutta se ongelma on siinä, että tunnen, että olen jo kaiken kokenut ja nähnyt, tämä onnellisuuden tila ei tule kestämään ikuisuuksia vaan huomenna on jo huonommin, elämä tulee muutaman vuoden päästä olemaan pelkkää alamäkeä ja koska tahansa voi menettää kaiken.
Haluaisin päästä pois täältä niin kauan kun olen vielä suunnilleen onnellinen, terve ja täysipäinen. Olen väsynyt tappelemaan, ja tappeluahan meidän äksien elämämme on ollut.
No, niskan murtamiseen tarvitaan noin 1730 joulen suuruinen energia. Eli hirttäytymisessä tarvittava pudotus niin että niska murtuu eikä jää kuristumaan hitaasti ja tuskallisesti on helppo laskea kaavasta h = E/mg, missä h = pudotus, E = 1730 J, m = ruumiinpaino kiloina miinus 5 kg pään osalta ja g = 9,81 m/s2. Aion tehdä itsemurhan ja päättää päiväni nopeasti ja suhteellisen tuskattomasti, jos vammaudun työkyvyttömäksi, jos alan dementoitua tai joudun sellaiseen umpikujaan josta ei enää ole ulospääsyä.
"Mutta se ongelma on siinä, että tunnen, että olen jo kaiken kokenut ja nähnyt, tämä onnellisuuden tila ei tule kestämään ikuisuuksia vaan huomenna on jo huonommin, elämä tulee muutaman vuoden päästä olemaan pelkkää alamäkeä ja koska tahansa voi menettää kaiken.
Haluaisin päästä pois täältä niin kauan kun olen vielä suunnilleen onnellinen, terve ja täysipäinen. Olen väsynyt tappelemaan, ja tappeluahan meidän äksien elämämme on ollut. "..."Aion tehdä itsemurhan ja päättää päiväni nopeasti ja suhteellisen tuskattomasti, jos vammaudun työkyvyttömäksi, jos alan dementoitua tai joudun sellaiseen umpikujaan josta ei enää ole ulospääsyä. "
Vaikea ottaa kantaa tuollaiseen ongelmaa, mutta mieleen tulee että kun on taistellut itsensä noin pitkälle niin sitten heittää lusikan nurkkaan ja tekee itsarin, itse aina painotat sitä että monta kertaa olet yrittänyt itsaria.
Nämä hölmöt trollaajat eivät edelleenkään tajua, että transnainen on aito nainen, joka ei homoja kiinnosta.
Voihan transnainen vakiintua homoSEKSUAALIN kanssa, mutta silloin kyseessä onkin lesbosuhde.
Tee se upseerille sopivalla tavalla. Rotat hirtetään ja pikkupojat hirttää lokkeja. Ampuma-ase on parempi. Ja saman tien voisit ampua massiivisen monta muuta. Esimerkiksi moni vanhus on kertonut minulle samanlaisia kuin sinä. Tee vanhuksille palvelus lähtiessäsi.
Ei. Olet käsittänyt minut väärin.
Vitsi on siinä, että koen että olen nähnyt, kuullut, tuntenut ja kokenut jo kaiken. Kuten tripla-S totesi, monet vanhukset kokevat samalla tavoin kuin minä, ja X-sukupolven ihmiset tulevat nopeasti sosiaalisesti vanhoiksi vaikka ruumis olisi vielä alle nelikymppinen.
Kaikki mikä ei tapa, ei suinkaan tee vahvemmaksi. Kaikki, mikä ei tapa, vammauttaa. Mitä kovemman kohtalon ihminen elämässään joutuu kokemaan, sitä rikkinäisempi, tuskaisempi ja ahdistuneempi hänestä tulee. Jos pitäisi leikkiä shrinkkiä, 3S kärsii vakavasta post-traumaattisesta stressioireyhtymästä (ei mikään leikin asia) ja minä lievästä. Jokaisen TS:n takana on kuutiometri kyyneliä, ja
"ja ne keiltä se kenties onnistuu
pankoon ristiin sääriluut
sillä etusivun tähteä
eivät suojaa sivut muut"
Voi kun elämä oisikin pelkkä aikakauslehti vain - onnellista elämää täynnä viikottain - mutta kun ei ole. Totesin jo, että olen katsonut kuolemaa silmästä silmään riittävän monta kertaa menettääkseni pelon sitä kohtaan. Se, ettei pelkää kuolemaa, myös altistaa itsetuholle tilanteessa, jossa joko ei ole ulospääsyä tai josta tilanne voi vain muuttua heikommaksi.
Elämässä pätee jälleen se Pareton laki. 20% ihmisistä joutuu kokemaan 80% kaikista vaikeuksista, ja 20% ihmisistä saa osakseen 80% kaikesta onnesta tässä maailmassa. Vastaavasti 50% kaikista maailman vaikeuksista osuu 1% ihmisiä kohdalle jne. Ken tietoa lisää, se tuskaa lisää, todetaan Saarnaajan kirjassa (lukemisen arvoinen, muuten), ja se, että on ylikorkea ÄO, merkitsee että myös muita helpommin ja herkemmin tajuaa koko tämän maailman mielettömyyden.
Tämä maailma on kuin tehty sellaisia ihmisiä varten, jotka ovat älykkäitä ja kyynisiä. Tyhmät ja kyyniset viihtyvät täällä, tyhmät ja herkät eivät tajua mistä tässä kaikessa on kyse, ja älykkäät ja herkät kärsivät pahimmin.
kun kiikun teet niin heräät paikasta joka ei ole sulle tarkoitettu. Hebreassa sitä sanotaan gehennaksi ja siellä ei edes lääketiede tee onnelliseksi koska sitä ei siellä ole. Sulle on paikka jos vain haluat ja se ei ole jonkun ajattelija ihmisen kehittelemä fantasia maailma vaan todellinen paikka ilman kuolemaa ja ikuisuuden kestävää piinaa.
"monet vanhukset kokevat samalla tavoin kuin minä"
Monilla vanhuksilla oli lapsuus tai nuoruus sodan aikana ja se hajottaa ihmistä jos ei mikään muu. Meillä on vääristynyt käsitys sodasta, koska sodan jälkeen sopeutumattomat ja tenukepit ja häiriintyneet kuolivat tai joutuivat vankilaan tai muuten lakaistiin syrjään. Me olemme nähneet vain niitä, jotka selvisivät sodan järjissään.
Sodan jälkeen tuli jälleenrakentaminen ja Suomen talouskasvu, ne olivat mielekkäitä projekteja, joihin voitiin haudata suru sodan kärsimyksistä. Niistä kärsimyksistä ei saanut puhua ääneen.
Nyt yhteiskunnassa jota vanhukset ovat ikänsä palvelleet, ei suinkaan salata sitä, että vanhukset ovat vaiva, maksavat paljon, vaativat työvoimaa, ovat tiellä. Mielekäs olemassaolon peruste on lakannut olemasta ja jäljellä on vain maton alle lakaistu sota-aika.
Sukupolvi-X:lle ei ole tarjottu mitään mielekästä projektia. Pahimmassa tapauksessa me olemme tiellä jo ennen keski-ikää ja röyhkeästi alipalkatut työsuorituksetkin otetaan halveksuen vastaan. On kuin Stalinin aikana: Ei voi tarpeeksi miellyttää.
"Mitä kovemman kohtalon ihminen elämässään joutuu kokemaan, sitä rikkinäisempi, tuskaisempi ja ahdistuneempi hänestä tulee."
Tietää mikä kuilu on alla.
Minä tiedän paljon itsensä tappaneita ja minusta he yrittivät kovasti, olivat rohkeita, parempia kuin minä monessa suhteessa. Minä olen välttänyt itsemurhan vain sen takia, etten kestäisi sitä häpeää, epäonnistujan ikuista leimaa minkä tiedän seuraavan itsemurhan tekijää. En siis ole parempi, enkä vahvempi. Olen vain pirun ylpeä. Ja totta puhuen, elämä tekee nöyremmäksi koko ajan....
Koska suurimmalla osalla transnaisista on vielä se "kärsä" tallella.
Onpas sulla todella negatiivinen ajatusmaailma. Eikös se ole pääasia että nyt menee hyvin tai ainakin vähän paremmin. Ystäviä ja mieskin löytyy.. Sut hyväksytään ja sen sellaista. On niitä varmasti pahempiakin ihmiskohtaloita, ja silti ne vaan yrittää jaksaa elämässä eteenpäin.
Katsopa
http://en.wikipedia.org/wiki/Survivor_guilt
Ei ole ihme, että noin tuntee, vaan, ihme on jos ei tunne.
Kun tapaa starikan joka on ollut sodassa, niin ne sanovat "paskat oli housussa joka jätkällä", "pelko vain näkyi joillakin ihmisillä uhreutena", "kaikki pelättiin" jne. Ei ole pahaa sanaa kaatuneista tai niistä, jotka pelkäsivät.
Tuossa oli väärä sanavalinta. Hyvin pienellä osalla ja heilläkin lyhyen ajan "se" on tallella.
Jos reppu on tyhjä ennen prosessia, niin se on vielä tyhjempi prosessin jälkeen.
Vähän niin kuin vanhassa vitsissä: Alussa ei ollut mitään. Sitten Jumala sanoi: "tulkoon valkeus". Edelleenkään ei ollut mitään, mutta nyt sen saattoi nähdä!
Kun katsoo miten minulla menee, niin vuodet prosessin jälkeen ovat olleet parhaita vuosia elämässäni (*, mutta se ei riitä. Ja voimat sen erotuksen hankkimiseen ovat ehtyneet.
*) Olen varmaan selkeimpiä tapauksia Suomessa tässä suhteessa.
Tapani Harmajan kirjaa "Pilven veikot":
"Ovat parhaimmat meistä jo menneet -
enää huonoimmat jäljellä on;
siispä veikkoset, malja nyt juokaa
ken meistä seuraava lähtevä on?"
Näin siis ensimmäisen maailmansodan lentäjien laulusta, jonka tunsivat sekä britit että saksalaiset.
ihmiselle, joka yritti poistua tästä maailmasta seppukun kautta.
Parhaaseen samuraityyliin, RUK:n kurssipuukolla.
Pirun tuskallinen tapa enkä suosittele, jollet ole Yukio Mishima. Ampuma-ase on yksi parhaista tavoista, mutta mutka on vaikea hankkia. Köyttä saa lähimmästä rautakaupasta.
Joopa. Totesin vain, että en ole suisidiaalinen. Tunnen olevani kuin Tolkienin haltiat, jotka Kolmannen Ajan jälkeen huomasivat maailman olevan heille vanha ja kaipasivat sieltä pois. Koen, että olen saanut juttuni valmiiksi, olen elänyt tässä maailmassa jo aikani, edessä on enää vain vähittäinen vanhentuminen ja alamäki, ja haluan pois. Tuntuu, kuin minut olisi suljettu kosmiseen hullujenhuoneeseen.
No, huonomminkin voisi olla. Voisin aina olla vaikkapa rautakeuhkossa tai halvaantunut kaulasta alaspäin tai voisin kuihtua hitaasti ja tuskallisesti johonkin tautiin. Tai sitten voisin olla sukuni täydellisesti hylkäämä tai muulla tavoin täysi outcast.
Itsemurha ei ole heikkojen ja vätysten ratkaisu. Se on niiden ratkaisu, ketkä ovat yrittäneet kaikkensa, tehneet voitavansa ja ketkä on kertakaikkiaan panneet kaiken likoon ja antaneet kaikkensa eikä mikään riitä. Nurkkaan ajetun eläimen viimeinen, epätoivoinen tuskanhuuto.
Olen selviytyjä ja tunnen siitä jatkuvaa syyllisyyttä. Se, että olen nähnyt niin monta katastrofia ja yhä olen itse hengissä ja minulla menee hyvin, on tuskallista. Tiedän, että olisin itsekin voinut olla niiden joukossa, ketkä eivät onnistuneet ja jotka ovat nyt kaksi metriä mullan alla tai fattajonossa. Survivor guilt syö minua sisältäpäin. On pakko lainata Hectoria, tosin biisi on alunperin Peter Sarstedin.
Sä puhut kuin Marlene Dietrich,
ja tanssit kuin Zizi Jamaire
Kaikki vaatteesi tehnyt on Balmain,
helmet hiuksissas loistaa kuin jää, ne vielä nään
Asut kalliisti puistikon laitaa,
osoite Boulevard Saint-Michel
Vielä pidätkö sitä Rolling Stones -paitaa,
vai oliks' se Sacha Distel - vai joku muu?
Vaan minnepäin vaellat illoin
yksin kun jäät vuoteeseen?
Kerro, mitä mietit sä silloin
kun tuijottaa saat eiliseen, entiseen
Kun sä kesällä liikkeelle lähdet,
on kohteena Juan-les-Pines
Siellä päivälläkin loistaa tähdet,
on tasainen niin tuo suntan, sun selässäs, ja reisilläs
Ja talviaikaan sua kutsuu Sankt Moritz,
siellä hovias taas pitää saat
Mut kaikki tarjotut Napoleon-brandyt,
eivät huulias kosteeksi saa, ne kuitenkaan
Vaan minnepäin vaellat illoin
yksin kun jäät vuoteeseen?
Kerro, mitä mietit sä silloin
kun tuijottaa saat eiliseen, entiseen
Sun suhteesi puhuttaa niitä,
miljonäärin sä vähintään saat
Vaikkei taustasi sellaiseen riitä,
tai enpä tiedä, kun sitä sä jaat
Niin muistan taas Pariisin kujat,
kaksi pentua kerjuulla vaan
Molemmilla tavoitteet raudanlujat
- tahto rimpuilla kurjuudestaan - ahahahaa
Niin katso mua silmiin, Marie-Claire,
ja koita muistaa, nyt kuka sä oot
Sitten häivy, ja unohda mun iäks',
ja kaikki haavasi arpeutukoon -
Vaan minnepäin vaellat illoin
yksin kun jäät vuoteeseen
Voin aavistaa mietteesi silloin
kun tuijotat vain eiliseen!
"Olen selviytyjä ja tunnen siitä jatkuvaa syyllisyyttä. Se, että olen nähnyt niin monta katastrofia ja yhä olen itse hengissä ja minulla menee hyvin, on tuskallista. Tiedän, että olisin itsekin voinut olla niiden joukossa, ketkä eivät onnistuneet ja jotka ovat nyt kaksi metriä mullan alla tai fattajonossa. Survivor guilt syö minua sisältäpäin. "
Herrick Åberg kritisoi Jehovan todistajia ja kuoli syöpään. Minä kritisoin Jehovan todistajia ja voin paremmin kuin koskaan. Paremmin kuin aikana jolloin olin itse Jehovan todistaja. Arvaa harmittaako niitä?
Mä roikun täällä ihan kiusallani niin kuin Myllypuron leipäjono.
Mehän olemme siellä jo. Tosin tämä ei kestä ikuisesti, ainakaan tällaisessa muodossaan. Lopulta kaikki häviää tyhjyyteen. Olemme vain alkuainemuodostelmia ja häviämme loputtomaan avaruuteen. Muu maailma seuraa myöhemmin perässä. Tämä maailmankaikkeus on kuin äärettömän suuri tasainen hiekka-aavikko, jolle on muodostunut dyyni. Lopulta sekin tasoittuu, ja palataan lähtötilanteeseen.
Minusta tuntuu, että itsemurha ei ole hyvä ratkaisu, koska sen jälkeen vain kertakaikkiaan lakkaan olemasta, enkä voi enää missään pilvenreunalla miettiä oliko ratkaisuni oikea. Minä ainakin aion sinnitellä hengissä toisten ihmisten kiusana niin kauan kuin pystyn, sillä tämä elämän irvikuva on kaikki mitä minulla on. Sen jälkeen ei tule mitään, ja tietoisuus katoaa. Kuolema on vain totaalinen häviäminen tyhjyyteen. Tämä on vain minun oma näkemykseni, eikä välttämättä oikea, mutta se on tähän asti estänyt minua tappamasta itseäni.
tehdä itsemurhan.........ex-tyttöyst.teki itsarin ja kuoli eikä ollut uskossa vaan hän otti oppia minulta , kaverini tyttöystävä otti heroiinin yliannostuksen ja kuoli , ja kuoli, ,,,,ja kuoli...niin ne kakki.......kerro mulle miten haluat tehdä itsarin...paitsi että tiedän ´siitä jo kaiken. Itse minut on yritetty tappaa 2 kertaa ollut 1 millin päässä , mutta kaveri.........kerran jo kuolinkin mutta kaveri pelasti.kirjoita se nyt kokonaan, se menee just silleen.
Toisella kerralla yritti kuristaa mies kunnes yritin potkas
ta häneltä jalat alta. Mutta Jeesus antoi voimaa ja heitin hänet pois ja kuperkeikan jälkeen hän lähti koska pelästyi kuolemaani, seuraavana päivänä kaverini kaupassa pelästyi mistä olin tullut.
Hän pudotti kauppa kassinsa alas ja sitten lähti kertomaan etten ollutkaan kuollut.
Hän pelästyi.
Mutta aikaisemmin kun kuuluin jengiin, niin taas minut yritettiin tapppaa.ö puukolla selkään ja silmään. *Mutta siten mun kabveri pelasti mut koska ilman häntä olisin kuollut verenvuotoon.
Hän tuli pizzanhakureissulta ja olin henkihiev.
Kaverini pelasti minut.
mulla on ollut 2 suurta autokolaria ja kummastakin olen selvinnyt mistä notrmaali-ihminen ei olisi selvinnyt jos ei olisi suojelusenkeliä.
Tapsin siten erään naisen
(minä)jokas tätä asiaa kirjoittaa, niin minä menen hänefn kanssaan naimisiin. KJa minä olen kyllä onnellinen siitä hyvästä.
Ja minä olen onnellinen siitä naisesta minkä minä nyt nain ja jonka kanssa menen naimisiin.
Olen onnellinen. Anna pusu.(suudelma...ihana nainen.)
Nyt alkaa...uusi AIKA. oLEMME MENOSSA NAIMISIIN JA MEILLÄ ON POIKA.rukoilkaamme!
Onko itsetuhoinen ihminen koskaan kuivilla? Kun tuo toimintamalli on käytössä, lienee tarvetta sukupuolen korjauksesta huolimatta kokeilla sitä elämän tyhjissä paikoissa.
viisaimmat ja tervejärkisimmät haluaa pois aikaisin. Ymmärrän sen. Suosittelen kuitenkin ensin kokeilemaan radikaalia elämänvaihdosta: ostat vaikka sen purjeveneen ja lähdet maailmalle. Tapaat ihmisiä, näet ja koet asioita: katso sitten sen jälkeen miltä tuntuu. Kenties löydät jonkin merkityksen elämääsi minkä vuoksi jaksat kestää kaiken väsyttävämmän.
Vaikka vanhaksi ihminen kävisi, vielä on niin paljon asioita joita monilta jää kokematta. Älä anna iän tai pelkojen estää vaan anna mennä ja elä täysillä :)
Tässä vaiheessa tulee eteen se Saarnaajan kirjan lukeminen: kaikki on turhuutta ja tuulten tavoittelua. Etenkin purjehdus on tuulten tavoittelua.
Minä en ainakaan halua pois, enkä pääsekään, koska on vain tämä yksi paikka. Jotta voisin lähteä pois, se edellyttäisi, että on jokin toinen paikka, jonne siirtyä. Täällä pysytään, vaikkakin lopulta täysin alkuaineiksi hajonneina.
Mutta minä en olekaan viisas enkä tervejärkinen...
Hae lähete tutkimuksiin ja aloita se elämä.
uudelleensyntyminen, ei-miksikään muuttuminen, kristittyjen taivas jne.
Minä en ole ollenkaan varma alkaisiko se elämä sittenkään. Ehkä minun on vain parempi erakoitua tänne mökkiini, ja olla yhteydessä ulkomailmaan vain tietokoneeni välityksellä.
"Ehkä minun on vain parempi erakoitua tänne mökkiini,"
Rohkeasti vain mukaan (sopiviin tilaisuuksiin toteuttaa itseäsi). Ei tuo taikasana diagnoosi ole kaikkia transihmisiä varten.
Kannattaa harkita uudelleen, eikä luovuttaa ennen kuin on edes aloittanutkaan. Se on varmaa että erakoituminen omien murheittensa seuraan ja mahdollisesti jopa väärässä sukupuolessa tuo taatusti huonomman elämän kuin yrittäisi elää todellista elämäänsä.
Voisit ensin lähteä mukaan transihmisten tapaamisiin ja saisit todellisia totuudenmukaisia mielipiteitä henkilökohtaisissa keskusteluissa. Täällä tai muilla keskustelupalstoilla käy vain hyvin pieni osa transihmisistä ja myönteisesti suhtautuvia vieläpä suhteellisesti vähemmän. Pystyisit myös päättelemään oletko valmis lähtemään mukaan tähän joukkoon. Voit miettiä asioita ja tulevaa elämääsi rauhassa ja vasta sitten harkita onko tutkimuksiin lähtö tarpeellista/hyödyllistä. Hyvin suurella todennäköisyydellä uusi elämäsi olisi paljon parempaa kuin erakoituminen murheittensa kanssa.