Opiskelen viimeistä vuotta sairaanhoitajaksi. Minua vaan jatkuvasti ahdistaa se osaanko mitään, olenko oikealla alalla jne. Kaikki harjoittelut minulla on sujuneet oikein hyvin ja asiat periaatteessa ovat kunnossa, mutten tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni. Onko muilla samankaltaisia ajatuksia? Pelottako työelämään meno? Ahdistaako tulevaisuus?
Opiskelun ahdistavuus
hui
71021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja se ku olen vasta tulossa sos-ja terv. alalle. Jos nyt pääsen jotain kautta sinne :/ tänään pistin haun menee eteenpäin ja keskiarvolla 6,43. Pitänee mennä lukion kautta amikseen ja sieltä sitten ammattikorkeeseen :(
Tervepä terve! Mulla on hieman samankaltainen tilanne. Eli opiskelen viimestä vuotta insinööriksi ja työelämässäkin jo aika vahvasti. Töissä tulee monasti päiviä että ajattelee että on aivan mahdottomasti opeteltavia asioita eikä mistään oikein meinaa tulla mitään. On myöskin ollut vaikeita tilanteita että olen ajatellut olevani aivan väärällä alalla.
Kuitenkin se päivä on jostain paistanut risukasaan ja hyvien onnistumisen kokemuksien kautta olen saanut lisää intoa tekemisiini.
Nykymaailma on mahdollisuuksia täynnä. Sulle markkinoidaan sitä tätä. Että tämmönen ja tämmönen voisit olla tällä uralla. Elämän perusrealiteetit itselleni kuitenkin on se että "jostain se leipä kuitenkin on tienattava". Aika on kuitenkin melko rajallinen määre. Mikset siis tekisi sitä työtä mihin olet valmentautunut viimeiset 4-5 vuotta, kenties enemmänkin?
Tottahan unelmiakin saa ja pitääkin olla. Minullakin niitä on. Ne vaan ovat nykyään erilaisia nyt kun opiskelut ovat jo hiljalleen siirtymässä taka-alalle. Eivät siis enää liity ammatinvalintaan.
Eniten opiskelun päättymisessä ahdistaa elämänrytmin muutos. Enää ei voi elellä niikuin tykkää vaan on noustava joka aamu klo 7. Myönnän kaipaavani niitä hetkiä kun arki-iltaisin pystyi lähtemään vaikka viihteelle ja seuraavana aamuna ei tarvinnut kantaa huolta töihinmenosta. Opiskelijaelämä on aika boheemia välillä :)
insinööri olet?
Opiskelitko ammattikoulussa vai lukiossa?
Minkälaisia numeroita sait todistukseen tai/ja ylioppilastutkinnosta?
Miten pääsykoe meni? Pääsitkö helposti sisään?
Miten on opinnot sujunut? Oletko päässyt helposti läpi?
Ja mahd. missä AMK:ssa opiskelet?
Kiitos etukäteen!
Elikkäs automatiikkaa opiskelen, eli en vielä ole insinööri. Aikasempaa opiskelutaustaa on sekä ammattikoulun että lukion oppimäärän verran. Todistuksen keskiarvo ammattikoulussa oli muistaakseni hieman alle 3 ja lukion paperi oli siinä 7 tienoolla. Eli ei kovin hyvin mennyt. Pääsykokeissa kävin 3 vuotta. Viimesellä kerralla sitten pääsin sisään. Opinnot on muuten sujunu ihan ok paitti että hieman ahkerampi ehkä olisin saanu olla. Opiskelun huippuhetkiä on ollu ehdottomasti vaihto-opiskelu. Sen ajan tahtoisin vielä kokea uudestaan. Opintomenestys on ollut keskitasoa. Enemmän tuo alan työkokemus ratkaisee amk:n jälkeisessä työllistymisessä kuin se että todistus on koko rivin vitosia täynnä. Opiskelen jklän amk:ssa.
Mitenkäs sinä? Oletko itse hakemassa johonkin kouluun vai muutenko vaan kyselet?
Ensi keväänä ois tarkotus hakea Joko yliopistoon, ja jos en pääse niin sitten insinööriksi, tai sitten suoraan inssiks. Täytyy vielä katella eri vaihtoehtoja ja asioiden selkiintymistä.
Tuo ahkeruuspuoli itelläkin vaatii parantamista.
Voitko kertoa vielä tuosta huippuhetkestäsi vaihto-opiskelusta? Olen utelias=)
Olit ulkomailla jossakin hauskassa paikassa?
Ja oliks sulla pitkä vai lyhyt matikka lukios? Ja mitkä arvosanat?
muistan hyvin vuosien takaa tuon tunteen. viimeisenä keväänä iski tajuntaan, että valmistun kohta ja pitää pärjätä itsekseen (vaikka eihän sairaalassa työtä tehdä yksin). Opiskelu oli sujunut ihan ok ja kaikki jaksot menneet hyvin. Mutta silti. Sama ahdistuksen tunne tai paremminkin jännitys, mutta lievempänä on tullut esiin myös työpaikkoja vaihtaessa.
Mutta ajattele, ettei sinun tarvitse ensimmäiseen työpaikkaan jämähtää. Tällä hetkellä on hoitoalalla työntekijän markkinat ja jos elämän tilanteesi sallii niin tee töitä erilaisissa toimintayksiköissä ja etsi paikkaasi. Hoitotyötä tehdään niin monenlaisissa paikoissa. Varmasti pärjäät, jos opiskelusi on edennyt hyvin. Sinulla on tarvittavat taidot. Jokainen hoitaja on ollut joskus aloittelija.
Ja onneksi nykyään on mahdollista vaihtaa vaikka koko alaa. Opiskella työn ohessa tai koko päiväisesti. Hoitoalalla keikkatöitä ja kesätöitä riittää. Ei muuta kuin onnea matkaan...
Kiitos asiallisista kommenteista! Kyllä kai se tästä sitten. Päivä jolloin kirjoitin tuo oli taas niitä huonoja päiviä.
Tänään on hyvä fiilis, harjoittelussa sujuu mukavasti ja joka päivä oppii jotain uutta. On hieno tunne kun huomaa että osaakin jo paljon kaikenlaista!
Yritän muutenkin muuttaa ajattelutapaani, olen aika pessimistinen ihminen ja elämä varmasti helpottuisi jos osaisi ajatella hieman positiivisemmin...