olen 18-vuotias tyttö ja n. vuos sitten sairastuin uudemman kerran masennukseen ja paniikkihäiriöön (kolmisen vuotta sitten olin edellisen kerran masentunut).
en oikein osannut hakea mistään muusta apua kuin alkoholista, joten kuten kaikki osata arvaa siitäkin tuli melkoinen ongelma ja omalta osaltaa pahensi vain oloani.
en pystynyt käymään koulussa, vuokrat ja muut laskut jäi maksamata, kaveripiiri harveni, välit vanhempiin meni,nukkumisestakaan ei tullut mitään, loppujen lopuksi en liikkunut kotoa minnekkään ilman että olin juonut pikkusen ja silloinkin vain baareihin, asioita en voinu hoitaa enkä kaupassa käymään sen takia koska mua pelotti ja ahisti niin perkeleesti, en halunnut ees tavata ketään.
Meidän äiti sitten varasi mulle ajan nuorten psykiatriselta poliklinikalta siellä en puhunut alkoholi ongelmastani mitään , aloitin lääkityksen sertralin hexal, tenox ja truxal.
no unen rupesin saamaan mutta paha olo ei lähtenyt joten lääkitystä vaihdettiin sepramiin.
kesäksi päätin lopettaa käynnit koska olin lähdössä toiseen kaupunkiin ja ajattelin oloni paranevan sillä, onkin aikaan oloni olikin parempi mutta sain huomata ettei omia ongelmiaan voi juosta karkuun, olin niin väsynyt joten ajaduin taas samaan alkoholi kierteeseen ja uusia kavereitakin mulla oli jotka sano että alkoholi on pahasta mutta huumeet ei siitä se sitten alko huumeitten kokeilu.
Alkusyksystä olin jo sitten niin rikki pahan olon ja päihteitten takia että koitin tappaa itteni lääkkeilläja 3 vuorokautta olinkin sitten tajuttomana, pystyin salaamaan sen että olin halunnut tappaa itteni muilta, mutta halusta kuolla oli jo tullut todella suuri.
silloin hakeuduin takisin kotipaikkakuntani polille ja kerroin suoraan asioita (paitsi huumekokeiluista) ja niinpä minä jouduinkin suljetulle osastolle, siellä oltuani 3vko oloni alkoi parantua uuden lääkityksen myötä (seroxat) ja pääsin avo-osastolle mutta parin viikon jälkeen yhtäkkiä oloni taas huonontu huomattavasti ja itsemurha lkoi taas pyöriä mielessä ja kerroin myös aikasemmista huumekokeiluistani, ahisti 24/7, avo-osastolta sanottiin että minun pitäisi mennä huumetesteihin ja siirtyä takaisin suljetulle osastolle, mutten minä halunnut ja osasto hoito lopetettiin kokonaan.Nukyään käyn vain avohoidossa 2:sti viikossa ja kerran a-klinikalla.
Oloni on nyt tosi huono ja alkaa tuntumaan että mikään ei enää minua voi auttaa, tuntuu että kaikki on jo kokeiltu .. mikä minua auttaa?
en oikein osannut hakea mistään muusta apua kuin alkoholista, joten kuten kaikki osata arvaa siitäkin tuli melkoinen ongelma ja omalta osaltaa pahensi vain oloani.
en pystynyt käymään koulussa, vuokrat ja muut laskut jäi maksamata, kaveripiiri harveni, välit vanhempiin meni,nukkumisestakaan ei tullut mitään, loppujen lopuksi en liikkunut kotoa minnekkään ilman että olin juonut pikkusen ja silloinkin vain baareihin, asioita en voinu hoitaa enkä kaupassa käymään sen takia koska mua pelotti ja ahisti niin perkeleesti, en halunnut ees tavata ketään.
Meidän äiti sitten varasi mulle ajan nuorten psykiatriselta poliklinikalta siellä en puhunut alkoholi ongelmastani mitään , aloitin lääkityksen sertralin hexal, tenox ja truxal.
no unen rupesin saamaan mutta paha olo ei lähtenyt joten lääkitystä vaihdettiin sepramiin.
kesäksi päätin lopettaa käynnit koska olin lähdössä toiseen kaupunkiin ja ajattelin oloni paranevan sillä, onkin aikaan oloni olikin parempi mutta sain huomata ettei omia ongelmiaan voi juosta karkuun, olin niin väsynyt joten ajaduin taas samaan alkoholi kierteeseen ja uusia kavereitakin mulla oli jotka sano että alkoholi on pahasta mutta huumeet ei siitä se sitten alko huumeitten kokeilu.
Alkusyksystä olin jo sitten niin rikki pahan olon ja päihteitten takia että koitin tappaa itteni lääkkeilläja 3 vuorokautta olinkin sitten tajuttomana, pystyin salaamaan sen että olin halunnut tappaa itteni muilta, mutta halusta kuolla oli jo tullut todella suuri.
silloin hakeuduin takisin kotipaikkakuntani polille ja kerroin suoraan asioita (paitsi huumekokeiluista) ja niinpä minä jouduinkin suljetulle osastolle, siellä oltuani 3vko oloni alkoi parantua uuden lääkityksen myötä (seroxat) ja pääsin avo-osastolle mutta parin viikon jälkeen yhtäkkiä oloni taas huonontu huomattavasti ja itsemurha lkoi taas pyöriä mielessä ja kerroin myös aikasemmista huumekokeiluistani, ahisti 24/7, avo-osastolta sanottiin että minun pitäisi mennä huumetesteihin ja siirtyä takaisin suljetulle osastolle, mutten minä halunnut ja osasto hoito lopetettiin kokonaan.Nukyään käyn vain avohoidossa 2:sti viikossa ja kerran a-klinikalla.
Oloni on nyt tosi huono ja alkaa tuntumaan että mikään ei enää minua voi auttaa, tuntuu että kaikki on jo kokeiltu .. mikä minua auttaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei sulle,
sun kirjoituksesi todella kosketti mua, ja itsellänikin on ollut aikoinaan pahaa oloa, tiedän mitä helvetillisen paha olo tarkoittaa. Oletko kokeillut mitään luontaishoitoja, esim. vitamiineja, yrttejä, vyöhyketerapiaa? Mulle on ollut niistä valtava apua. Esim. omega 3&6 - lisät auttavat mielenterveyden ongelmissa, ja E-EPA:sta on tutkimuksissa todettu olevan apua jopa skitsofreenikoille ja vaikeasti masentuneille (luontaistuotekaupoista saa E-EPAA, netissä paljon tietoa siitä, esim. tohtori Tolosen sivuilla). Lisäksi magnesium, B-vitamiini ja sinkkilisät ovat tosi tärkeitä (mielenterveyspotilailla on todettu olevan myös pahaa sinkinpuutetta, itselläni sinkki on auttanut tosi paljon myös), ne tasapainottavat aivo- ja hermotoimintaa. Yrteistä suosittelen ehdottomasti mäkikuismaa, se on todellakin kokeilemisen arvoinen, siitä myös paljon tietoa netissä, mäkikuisma on pelastanut monet pahalta masennukselta, nostanut ylös suosta. Valeriaanaa ja kärsimyskukkaa taas kannattaa kokeilla ahdistukseen ja unettomuuteen. Lisäksi vielä on bachin kukkatipat, niitä on 38 kappaletta, erilaisiin mielentiloihin auttamaan, kuten masennukseen, toivottomuuteen, pelkoihin jne. Niitä voi käyttää jopa viittä tippaa kerralla, ja niitä saa myös luontaistuotekaupoista. Lisäksi vyöhyketerapiasta on ollut apua monelle. Luin kerran, että jotkut ihmiset reagoivat tosi herkästi e-pillereihin, ja saavat niistä pahoja sivuoireita, jopa pahaa masennusta ja paniikkihäiriötä, eli jos käytät e-pillereitä, voit kokeilla lopettaa ne hetkeksi ja katsoa jos ehkä jonkun ajan jälkeen olo olisi parempi. Muista myös käyttää mahdollisimman vähän kofeiinipitoisia tuotteita, sokeria jne.
Kaikkea hyvää sulle, uskon et tulet voimaan paljon paremmin. Muista myös tehdä niitä asioita jotka tuottavat mielihyvää, mitä kaipaat ja syvällä sisimmissäsi toivot? Elämä on epävarmaa, koskaan ei tiedä mitä tulee, se on kuin sellainen elämän virta jonka mukana menee, ja se voi vaikka minne, elämä on loppujen lopuksi aika yllätyksellistä. Anna kaipauksesi ja haaveidesi johdattaa itseäsi, olet vapaa olemaan se joka olet. Elä ja seikkaile päivä kerrallaan.