kyseenalaistamista. Kaikenlaisten kummallisten käytänteiden. Esimerkiksi tykkäisin liikunnasta, mutta en ymmärrä miksi se aina pitää ottaa niin tosissaan. Kouluajoista lähtien kaikki on pitänyt tehdä verenmaku suussa, kilpailu ensisijaisesti mielessä. Missä se iloisuus, hauskuus on? Tai kun menet kuntosalille niin ootas jos sulla ei oo hienoimpia vermeitä päällä ja jo valmiiksi trimmattua kroppaa.
Tai kun kysyy ihmisiltä, että mitä kuuluu, niin saa vastaukseksi elämäntarinan. Ja sitten kun itse vastaat parilla lauseella niin olet sitten ujo.. Mulle ujous joskus näyttäytyy voimavarana. Välillä naureskelen mielessäni ihmisille. Sille, että heillä on niin kiire tässä maailmassa näyttää, kuinka hienoja ihmisiä he ovat ja kuinka hyvässä asemassa. Usein ujoja pidetään ihmisinä, jotka eivät elä. Mutta itse kyseenalaistan tämän. Mulle elämä ei ole sitä, mitä sen nykyään ajatellaan olevan, mahdollisimman paljon elämyksiä ja kokemuksia mahdollisimman nuorena. Miksi tarvitsisin sellaista kun jo esimerkiksi ystävän lapsen syntymä saa mussa aikaan sellaisen tunnevyöryn, että sillä eläisin jo vuoden.
Tottakai ujous tuo mukanaan myös huonoja puolia, mutta mikä ei toisi. Jos havaitsee, millainen voimavara ujous ja herkkyys saattavat olla, niin ei tarvitse aina hävetä itseään. Minusta ujot ovat erilaisia ihmisiä ja sitä erilaisuutta tarvitaan. Ujot kuulevat ja näkevät asioita, joita ns. sosiaalisemmat eivät edes havaitse olevan olemassa. Jos koko elämä menee ujoutensa häpeilemiseen niin sitten se tosiaankin jää elämättä.
Tai kun kysyy ihmisiltä, että mitä kuuluu, niin saa vastaukseksi elämäntarinan. Ja sitten kun itse vastaat parilla lauseella niin olet sitten ujo.. Mulle ujous joskus näyttäytyy voimavarana. Välillä naureskelen mielessäni ihmisille. Sille, että heillä on niin kiire tässä maailmassa näyttää, kuinka hienoja ihmisiä he ovat ja kuinka hyvässä asemassa. Usein ujoja pidetään ihmisinä, jotka eivät elä. Mutta itse kyseenalaistan tämän. Mulle elämä ei ole sitä, mitä sen nykyään ajatellaan olevan, mahdollisimman paljon elämyksiä ja kokemuksia mahdollisimman nuorena. Miksi tarvitsisin sellaista kun jo esimerkiksi ystävän lapsen syntymä saa mussa aikaan sellaisen tunnevyöryn, että sillä eläisin jo vuoden.
Tottakai ujous tuo mukanaan myös huonoja puolia, mutta mikä ei toisi. Jos havaitsee, millainen voimavara ujous ja herkkyys saattavat olla, niin ei tarvitse aina hävetä itseään. Minusta ujot ovat erilaisia ihmisiä ja sitä erilaisuutta tarvitaan. Ujot kuulevat ja näkevät asioita, joita ns. sosiaalisemmat eivät edes havaitse olevan olemassa. Jos koko elämä menee ujoutensa häpeilemiseen niin sitten se tosiaankin jää elämättä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...miettinyt sitä että miksi rohkeista ja räiskyvistä ihmisistä aina sanotaan että heillä on "persoonallisuutta" ja "luonnetta"? Ihan kuin ujoilla ja hiljaisilla ihmisillä ei voisi olla mielenkiintoista persoonallisuutta. Esim. joku voi sanoa että "tytöllä on luonnetta", jos tyyppi on kokoajan äänessä ja käyttää kyynärpäätaktiikkaa joka käänteessä.. Usein ujojen kuoren sisältä löytyy todella syvällinen ja herkkä ihminen. Harmi vaan että niin harva viitsii nähdä vaivaa sen löytääkseen.
Harrasta siis liikuntaa omalla tavallasi. Kohta se koulu loppuu ja sitten huomaat miten typerää se ainainen kilpailu todella oli. Ei koulu ole muuta kuin lastentarha. Tarkoitus motivoida pikku mussukoita vähän suorittamaan. Elämä on paljon muuta.
Häpeäminen on tarpeeton negatiivinen toimintamalli. Jos on jotain hävettävää se pitää korjata. Tämän itsekorjaamisen oppiminen elämän kuluessa karsii jyvät akanoista.
Usko itseesi ja tee mitä parhaaksi näet. Originellit aikaansaajat harvemmin nousevat viimeisimpiä muoteja seuraavista massoista. Perspektiivissä sen näkee kumpi oli tärkeämpää 2010-luvulla, toimia niin kuin silloin oli muodikasta vai luoda itselleen kokonaan oma elämä, ura ja arvot, joilla ponnistaa pitkälle eteenpäin.
Usein ujouteen liittyy rauhallisuus, harkitsevaisuus, tietynlainen pidättyväisyys ja juuri se, ettei ole niin kamala kiire koko ajan johonkin vaan antaa asioiden mennä ns. omalla painollaan. Ei aina näin, muuta usein. Etenkin tuo viimeinen piirre on mielestäni todella hieno jos sellaisen omistaa. Kun nykyään tuntuu että kaikilla on kiire ja pitää saada sitä ja tätä juuri tällä hetkellä, taitaa olla muotia tämä "mulle kaikki nyt ja heti".
Entäs sitten jos joskus tulee sellainen tilanne, että kaikki on tavallaan jo koettu? Tarkoitan että on saavuttanut kaiken mitä on halunnut eikä ehkä enää keksi mitään uutta. Eikös sisällä ala olla aika tyhjää silloin? Tietysti kokemukset ja muistot säilyvät mukana aina, mutta jos ei ole mitää tavoitteita tai mitään mitä haluaisi vielä saavuttaa, mielestäni se on kantava voima että on toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Itse kun saan energiaa ja nautin hyvinkin pienistä asioista. Esim. jokin kiva juttu mitä on jonkun mukavan ihmisen kanssa tehnyt, siitä on iloa vuosienkin päästä jos vaan jaksaa vaalia sitä muistoa. Myös jotain kesäistä festarireissua saattaa muistella vielä parinkin vuoden päästä hymy huulilla. Kaikki eivät tätä toki ymmärrä kun pitäisi olla aina saavuttamassa ja suorittamassa jotain.
Minäkään en ymmärrä miksi aina juuri niistä, jotka ovat koko ajan äänessä, sanotaan että on niin persoonallinen tyyppi tao mahtava persoona tms... Onhan ujoillakin ja muillakin sellaisilla, jotka eivät tuo koko ajan itseään esille, usein hyvin persoonallisia piirteitä yms.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että hienoimmat ihmiset jotka tällä hetkellä tunnen, ovat juuri sellaisia aika hiljaisia ja rauhallisia ja joilla ei ole tarvetta mainostaa itseään kaiken aikaa.