Kuinka moni teistä asuu yksin? Miltä se tuntuu, onko yksinäiset illat kamalia? Minä olen muuttamassa omaan kämppään, ihan yksin. Pelottaa, kuinka pärjään, tulenko hulluksi, tuleeko minusta joillekin "riippakivi" kun olen sinkku ja muut kaverit asuvat poikaystäviensä kanssa. Pelottaa oikeasti, en tiedä uskallanko lähteä!!
Yksin asuminen
*nuorikko
258208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
niin ei tunnu yksinäiseltä.
moniakin harrastuksia minulla, mutta eihän ne koko päivää täytä. Kun olen tottunut että iltasellakin kun rauhoitutaan kotiin on ihmisiä joiden kanssa hölistä.
Et taida tietää mitä nuorikko tarkoittaa? :)
Yritä vaikka iltaisin pyydystää ittelles poikaystävääjos et muuta keksi. Sä taidat kuitekin olla sinut itsesi kans, harrastuksia on jne. Eli ei pitäs olla vaikeeta.
Olen yksinasuva sinkku, ja tämä on asumisen kannalta elämäni parasta aikaa (kokemusta myös vanhempien ja veljen kanssa asumisesta sekä koulun asuntolasta)!
kymmenkunta vuotta yksin ennen kuin tapasin mieheni. Ihania vuosia! Tietysti toiset tykkäävät enemmän yksinolosta kuin toiset, mutta minusta se oli ihanaa aikaa.
Eikö ole kiva päästä ekaan omaan kämppään? Eikö ole kiva kun voi tehdä mitä haluaa, sisustaa oman kodin niin kuin haluaa, ja vaikka katsoa telkkaria keskellä yötä, jos ei nukuta? Toisaalta kukaan ei ole repimässä ylös sängystä, jos haluat nukkua puoleen päivään.
Kavereita tapailet tietysti niin kuin ennenkin, ja harrastat mitä harrastat. Eiväthän kaverit ennenkään sinun mukanasi ole kotiin tulleet? Nauti omasta olostasi! Harvalle tulee siihen mahdollisuus, etenkään myöhemmin elämässä! :)
Ei yksin asumista kannata jännittää. Se on oikeasti aika mukavaa, vaikka ei olisikaan mikään erakko:) Tietysti, jos muutat vieraalle paikkakunnalle, jossa et tunne ketään, saattaa aluksi vähän tuntua orvolta. Aika kuluu kuitenkin nopeasti, ihan kotona ollessa, jos vaan viitsii antaa itsellensä aikaa. Muista myös, ettei ole mikään häpeä vaikka yksin asumisesta ei tulisikaan mitään. Sitten vaan pakkaat kamasi ja suuntaat nokan toiseen suuntaan:) Semppiä!
Mä ainakin viihdyn todella hyvin täällä yksiössäni. Ei mua häiritse yksinäisyys. Illat voi katsella telkkua, lukea tai pelata/surffailla netissä.
kesä menee jotenkuten yksinäisen haikeissa merkeissä mutta syksy ja talvi hajottaa totaalisesti. pilkkopimeää, hiljaista, kylmää. luopuisin kaikista päihteistä ja kaikesta omaisuudestani jos saisin tytön viereeni mutta kukaan ei suostu edes tutustumaan minuun...
ois mukava jos asuis ees joku kaveri tai sukulainen samassa taloudessa niin ei olisi aivan näin psykoottisen yksinäistä. tulee mieleen elokuva silent running (taistelu avaruudessa) jossa mies jäi yksin avaruuteen seuranaan vain robotteja ja alkoi seota...
Itse asun yksin ja se ei ole kivaa.
Vaikka olisin viikonlopun menossa kavereiden kanssa, kun sunnuntaina tulen kotiin niin heti tulee yksinäinen olo ja pakko päästä jonnekkin missä on kavereita.
Sen takia haenkin nyt kaverini kanssa kimppa-asuntoa!
Haluaa ottaa myös kantaa.Olen jo vanha "ämmä"
ite lähin "pakosta"15v eri paikkakunnalle kouluun.Kamalaa oli asua mummojen taka kamarissa?
mut se olikin -60 lukua.Kauhee ikävä kotiin.Sitten aikojen päästä "isona tyttönä" tapasin EX-mieheni.25v.oltiin yhes,saatiin pari muksuu.Nyt olen TAAS yksin.Aluksi se oli ihan kivaa,mutta nyt kaipaisin taas "säpinää"mutta en
uskalla enään aloittaa suhteita. Olet varmaankin
nuori? Kokeile,ole rohkea.Jos sulla "tausta"turvattu(isä-äiti-sisarukset ym.)jotka asiaasi tukevat,ja kannustavat myös..jos kuitenkin palaat "maitojunassa"takaisin. ONNEA MATKAASI :-D
Olen asustellut jo kauan yksin opiskelijayksiössä. Solukämpässä oli omat puolensa mutta halusin elellä hieman omassa rauhassa. Aika mukavaahan tämä on sinänsä, täysin oma tupa ja lupa. Naisen kanssa asumisesta ei ole kokemuksia joten en osaa kaivata sitä puolta muuten kuin haavetasolla :/
Ihan hirveetä asua yksin! En ole tämän puolen vuoden aikana nauttinut vielä hetkeäkään. Olen vain silloin onnellinen, kun tapaan kavereitani, mutta yksin en viihdy hetkeäkään. Tänään en ole tavannut ketään ja ihan hirvee olo :(
Hah. Yksin asuminen on paras päätökseni ikinä. Kavereiden kanssa tulee viiletettyä päivät ja illalla on kiva palata omaan rauhaan. Voi tehdä asiat oman aikataulun mukaan omassa tilassa, eikä kukaan valita. Jälkeen jää vaan omat sotkut siivottavaksi, ja jos ei huvita siivota, en sitä myöskään silloin tee ja taaskaan ei ole kukaan motkottamassa. Netti ja TV pitää huolta, ettei tule yksinäinen olo ja aika vähänhän sitä tulee kotona edes oltua. Näin 25v ikisinkkuna en voisi kuvitellakaan muuta ratkaisua, kuin asua yksin. Eli älä pelkää, vaan ota haaste vastaan ja katso miten käy.
jos käyt työssä tai opiskelet, uskon että viihdyt ihan hyvin yksiksesi asumassa.
Ei minua ainakaan pelota asua yksin.. tosin liika on liikaa, siis yksinäisyydenkin kanssa. Tällä hetkellä olen työtön, joten aikaa on ihan liikaa olla vain yksikseen.
Mutta jos elämässäsi on muuta, työtä, harrastuksia, niin uskon että yksin asuminen ei ole yhtää paha juttu. Itseasiassa kaikille tekee hyvää joskus asua ihan yksin, huomaa miten pärjää, ja osaako hoitaa asiansa, raha-asiat jne.
Jos huomaa että se onnistuu, niin siitä saa vain itseluottamusta, ja hyvää tunnetta että pärjää omillaan.
tsemppiä!
Pelkää kanattaa ainoastaan rahapulaa
Puolensa kummassakin. Itseäni ei nuroena pelottanut lähteä yksin maailmalle, päinvastoin. Se oli toiveeni ja haaveeni jostain 15-.vuotiaasta asti. Lukion jälkeen häivyin. Eipä ollut kukaan nipottamassa tavoistani ja vaatimassa jotain. Kavereiden kanssa sai olla ihan tarpeeksi oli ne sinkkuja tai suhteessa. Ei parisuhde ole kaveruuden este.
Mutta aikansa kutakin. Tapasin kivan miehen ja vähitellen ajauduttiin yhteen. Sekin oli kivaa. Sitten mentiin naimisiin, tuli lapsia. Ja kuten niin monessa perheessä, vähitellen ajauduttiin erilleen ja yhteiselo oli pelkkää riitaa.
Jälleen muutto itsekseen. Se oli tietysti hirveää, kun oli tottunut perhe-elämään. Yhtäkkiä koti olikin aina tyhjä, paitsi joka toinen viikonloppu kun lapset tuli. Ne jäi erossa miehelle omasta halusta, kun miehellä oli uusi vaimo ja heillä tilavampi talo, lasten koulujen lähellä.
Tähänkin on tottunut, ja itse asiassa olen taas siinä pisteessä kun tyhjään kotiin on joskus kivakin tulla. Saa hengähtää, ja olla niinkuin haluaa. Ei tarvitse miettiä velvoitteita muita kohtaan. Kääntöpuolena ei ole ketään joka olis siivonnut tai tiskannut, tehnyt ruokaa, tai hieroisi hartioita.
Tärkein asia aloittajalle: pidä huoli että taloutesi on balanssissa. Elä varojesi mukaan, ja huolehdi työpaikasta. Tavallisilla pienehköilläkin tuloilla saa maksettua vuokran jos asunto on suhteessa tulotasoon, ja saa ruuan sekä perusvaatetuksen. Vähitellen itsenäistyt sen verran, että kohdatessasi sopivan puolisoehdokkaan (itsenäistyneen! huom. ei mammanhelmoissa elänyttä) on ihan mukavakin alkaa rakentaa yhteistä pesää.
Tsemppiä!
Jos ette sattunu huomaamaan niin aloitus on noin viiden vuoden takaa
Joo, mutta tämä ei ollut myynti-ilmoitus.
Itse en pitänyt yksinasumisesta kun muutin ekaa kertaa omaan kämppään 19-vuotiaana, mutta toisaalta silloin minulla ei myöskään ollut vakituista työpaikkaa/opiskelupaikkaa jossa sitten viettää päivät ihmisten kanssa mikä olisi ehkä auttanut asiaa. Asuin siellä vuoden ja siitä lähtien olen asunut opiskelijana opiskelijasoluissa jossa olen viihtynyt mainiosti, kun on kuitenkin oma huone mutta jotain elämää ympärillä.
Hanki sinne vaikka lemmikki.
Asun yksin, ihan mukavaa se on. Joskus tietty kaipailis seuraa.
Olen asunut nyt vuoden omassa suurehkossa yksiössä. Asuin vanhempien luona vähän "keskimääräistä" pidempään, koska eipä tällä omalla asunnolla yksinäinen juuri mitään tee, kun ei ole sosiaalista elämää.
Kieltämättä yksin asuminen on ajoittain aika yksinäistä touhua. Erityisesti olen ikävoinyt kissaa, joka jäi asumaan edelleen vanhempieni luokse. Vähän noloa myöntää, mutta se on ollut paras kaverini käytännössä koko tähänastisen elämäni ajan.
Puhtaasti rahallisesta näkökulmasta katsottuna kannattaa asua vanhempien luona koko opiskeluaika. Oma asunto tietty on edellytys sosiaalisille suhteille: en itse kehdannut ottaa kontaktia ihmisiin, kun asuin kohtuu vanhana vanhempien luona.
Tosi kurjaa
Saan yksin asumisesta asumistukea 260€/kk.