Ennen aina mietin, että hyi joku anorektikko, eikse osaa syödä vai onks sil muuten jotai vikaa pääs. Nyt kun oon alkanu miettii, et se oo niin. Ihailen anorektikkoja , sillä musta on hienoa että joku osaa hallita niin hyvin itteensä. En tarkota että se olis oikein, päin vastoin. Anoreksia on kamala "tauti" (vai miksikä te sitä sanotte), se on vaatinut paljon ihmisiä hengiltä, mutta kun ajattelee en mä ainakaan vois syödä niin vähän, en mä pystyis. Nyt kun näkee anorektikkoja miettii että haluuko ne todistaa et ne ei oo niin heikkoja kun muut. toisaalta myös tulee aina kateuden lisäksi myös vähän mietittyä, että miksi joku ryhtyy noin laihduttamaan, se satuttaa läheisiä.
ihailtavaa ?
toisinajatteleva
4500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lainaan omaa tekstiäni tuolta toisesta ano-keskustelusta.
ANOREKSIA on tarve/ halu/ pyrkimys ottaa elämä hallintaan. Ja helpoitenhan se käy kehon kautta. Ja jengi hurraa vieressä (jopa terveyssisaret työpaikoilla ja koulussa): "Kyllä se on kova! Tosi sitkee! On se vaan vahva!" Näin pidetään sairautta yllä.
Hurraaminen loppuu vasta monia kiloja kuukautisten loppumisen ja muotojen häviämisen jälkeen - vasta, kun lapaluut alkavat enkelöityä, kun lihattomuus aiheuttaa sen, että lantio ja polvet näyttävät suhteettoman suurilta (luut kun eivät laihdu) ja nenä tuntuu saavan lisää korkeutta.
Vituttaa se, että nykyinen laihuusmuoti on kehittänyt (kai) historian ensimmäisen taudin, johon HALUTAAN sairastua.
____
Ihan uusi oli toi ajatus toisten satuttamisesta. Ei koskaan aktiivisina ano-aikoina tullut edes mieleen, että mun "itsehillintäni" satuttaisi jotakuta. Tästä olisi mielenkiintoista kuulla muiden sairastuneiden kommentteja.
Anorektikko ei kontrolloi syömisiään, vaan anoreksia hallitsee syömisiä. Älä valitse tätä tietä. Siinä ei ole mitään hienoa, vaan se on täyttä helvettiä.
Hessu sanoi: "Anorektikko ei kontrolloi syömisiään, vaan anoreksia hallitsee syömisiä. Älä valitse tätä tietä."
Jälkimmäinen virke kumoaa edellisen.
Anoreksia on nimenomaan kontrollinhakua. Ensin on tarve kontrolloida, hallita elämää edes jotenkin. Sitten kontrolliin pyritään niin kovasti, että keinosta tuleekin se, joka kontrolloi. Eli se, mitä tavoitellaan, menetetään.
Samaa mieltä: älä lähde ano-tielle.
Tuo on niin totta. Anoreksiaan ajautuminen on usein
kontrollintarvetta,
mutta lopulta kyse ei ole mistään tahdonlujuudesta,
vaan siitä että anoreksia hallitsee mieltä.
Kun ihminen on sairastunut anoreksiaan, se ruoka muuttuu
tavallaan viholliseksi. Normaalille ihmiselle vaatii
tahdonlujuutta olla ottamatta niitä ihania kermaperunoita,
mutta anorektisen mielessä ne näyttävät lähinnä
vastenmielisiltä rasvapommeilta.
Eihän se paljon tahdonlujuutta vaadi, että pysyy erossa
myrkyksi luokittelemastaan asiasta (ruoka)?