Mietin tässä miten perheelliset ihmiset pystyvät harrastamaan ? Itsellä ei vielä perhettä ole ja olen kyllä siinä luulossa että vaikka sitä perhettä joskus olisikin pitäisi olla molemmilla mahdollisuus harrastaa edes jotain liikuntaa säännöllisesti. Emme kumpikaan ole ns. "sohvaperunatyyppejä" vaan rakastamme liikuntaa ja se on lähinnä elämäntapa. Itselleni olisi ainakin hirveä shokki yhtäkkiä joutua luopumaan rakkaasta harrastuksesta vain sen tähden että ei kerta kaikkiaan pääse kotoa esim. kotitöiden takia. Kertokaa perheelliset miten olette harrastuksenne järjestäneet vai oletteko tyytyneet oravanpyörään herätys-kaurapuuro/pukeutumissulkeiset-päivähoito-työ-päivähoito-marketti-koti-tiskausrumba ja nukkumaan... ja sama uudelleen.. Minusta tämä lähinnä kuulostaisi vankilalta... Haluaisin kuulla rehellisesti onko mahdollista harrastaa vaikka onkin perhe vai olenko vain turhan optimisti ?? Kertokaa te joilla on kokemusta asiasta... Entä miten huonoon kuntoon sitä synnytyksen jälkeen joutuisi ? Itse olen harrastanut kuntosalia useamman vuoden ja ajatus siitä että joutuisi tavallaan aloittamaan kaiken alusta lapsen saannin jälkeen (voimat ja lihasmassa häviäisi) tuntuu suorastaan hirveältä... Eli rehellisiä vastauksia kiitos !
perheelliset
M
3334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sehän riippuu täysin siitä miten ahkerasti lajia harrastaa..
Itselläni ei vielä perhettä ole ja emännän aikakin menee suureksi osaksi opinnoissa ja omissa harrastuksissa niin omaan harrastamiseeni on helppo käyttää aikaa 6 päivää viikossa :D (Krav Maga & Muay Thai)
2-3 harjoituskertaa viikossa ei vielä pitäisi eukon & mukuloiden hermoille käydä ja voihan niitä harjoituskertoja välillä ohittaakin, kyllähän perhe on tietysti etusijalla.
Tietty jos haluaa antaa kaikkensa lajille (esim. alkaa kilpailemaan muay thaissa tai muussa tavoitteena sm/mm-taso) niin kyllähän se sitten on hankalaa perheelliselle, yleensähän muay thai-sällit lopettavat tuossa 30-vuoden tienoilla sen urheilijan spartalaisen elämän ja yleisin syy siihen on perhe tai työ...
Et joudu luopumaan..Miks joutuisit?!Tietty se sylivauva vie aluks kovast aikaa mutta kyl se tilanne siitä rauhoittuu..Mies nyt jatkaa norm. treeniä mutta mitä se haittaa?Sit ku sul aikaa ja virtaa niin vuorottelette treenit..Pitää vaan sopia paras mahdollinen järjestely.Jumppaa kotona kun lapsi nukkuu,niin minä ainakin tein..Nyt lapsi jo niin iso et toinen ottaa lapsen mukaan treenii,hyvin viihtyy ku on sopivia virikkeit lapsel mukana ja tietty siinä pitää osata kattoo sivusilmällä ettei satu haavereit..Näin kuitenki harvoin käy kun sovittelee treenit et vaik vauhdis ammanvaihto ja menoks!Ei muuta kuin lasta tekeen ;)
Isellä kaksi aika nuorta muksua.
Harjoitusvuosia vaimolla takana 13 kakessa ja itsellä 20,kake ja judo junnuna ja nyt aikuisena Jujutsu.
Ai ole helppoa. Kun muksut on pieniä ja tississä kiinni, pitää olla aika joviaali vaimoa kohtaan jotta jonkinlainen kotisopu säilysi.
Itse käyn treenaamassa 2-3 krt/vko ja se on kyllä ihan maksimi, jos haluaa kotonakin olla työn ja treenin lisäksi.
Täytyy muistaa säilyttää se ying/yang perheen ja muun elämän välillä, niin näkee niitä muksuja muulloinkin kun sovittuina tapaamispäivinä avioeron jälkeen.