oikea teoria: Subjektiivinen idealismi, vaiko objektiivinen idealismi? Onko kaiken ykseys synteesinä näiden välillä oikeassa? Pyydän sinua päättämään, kun olen jo puntaroinut tätä asiaa yli 15 v ( alussa tosin hämmentyneenä koko asiasta ), enkä keksi ratkaisua.
Rakkaani, päätä sinä
mikä on
8763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
näin heti aamulla.. vastaisin lyhyesti, että olen kanssasi ihan samaa mieltä, rakas :) olet niin...
ja poistin sen itse, koska sanoilla ei edelleenkään ole merkitystä, ellei niiden merkitystä osaa arvostaa tai niitä ei syvällisemmin ymmärrä. Kiitän hyvästä kysymyksestä.
ne itseensä vie vaikkapa koko elämän. Onneksi teoreettinen ymmärtäminen on avuksi:)
..subjektiivinen idealismi, jos kyse meistä kahdesta. Muita kohtaan voidaan sitten harjoittaa objektiivista suhtautumistapaa. Ykseys saavutetaan meissä yksin, eikä noiden vaihtoehtojen välillä ole synteesiä. ;)
Asiat, niiden kulku, riippuu siis suhtautumistavasta, tahdosta, teoista, puheista, ajatuksista, mitä kulloinkin tilanteisiin, asioihin tiedostaen tai tiedostamatta valitaan päämääräksi tai etapiksi.
Niihin taas vaikuttavat monet asiat, olosuhteet, tieto, taito, tunteet,...
Ensin ehkä tulee olla subjektiiviset asiat ok.
Sitten voi huomioida paremmin objektiiviset asiat, näkökulmat. Kaikkeuden ykseys sisältää molemmat, kaiken.
Eli matkan mukavuus, hyvyys on subjektiivisesti tärkeeää, silti samalla voi huomioida muidenkin tarpeita, olosuhteita. Lopulta kuitenkin päästään, kuljetaan polkua pitkin tuttuun kohteeseen, joka on ennalta tiedossa tai ei tuttu, tai sitten se onkin jokin uusi löytö, matkan ansiosta löytynyt. Tärkeintä oli kuitenkin hyvä, nautittava, antoisa matka. Kaikki vaikutti kaikkeen, niin syntyi kokonaisuus, samanlainen tai erinäköinen kuin ennen, samoista aineksista.
Kirja kädessä elämästä ei tule mitään. Kukaan ei osaa tehdä kahta asiaa yhtaikaa: lukea kirjasta ohjeita ja yrittää elää ohjeiden mukaan.
...etkö huumoria ymmärrä? Voi sun kanssas! Juuri kun oli niin mukavaa vastailla pilke silmäkulmassa vähän erilaiseen aloitukseen. Jan onhan tuossa asiaakin, ken jujun ymmärtää. ;)