Tätä kysyttiin tuolla alempana minulta ja ajattelin että muutkin jotka eivät ole vl-kohdin kasvatteja voisivat kertoa oman tarinansa aiheeseen liittyen.
Aluksi ei oikeastaan ollut sen kummpia ongelmia sopeutua porukoihin ja tilanteeseen. Isolla paikka kunnalla persoonien kirjo on laaja eikä kukaan sen kummemmin erotu joukosta.
Toisaalta mutama vanhempi veli ja sisar oli valmiita ottamaan vastaan ehdoitta ilman "sääntökirjaa". Tällä tarkoitan sitä että uutena oli tervetuullut sellaisena kuin oli ilman että toinen ihmminen olisi ollut sanomassa - et voi ajatella näin tai et voi ajatella noin. Vaan olivat valmiit keskutelulla selvittämään miksi ajatelen niin kuin ajattelen. Ilman että olisi tarvinnut omista "perjaatteistaan" tinkiä siksi että ne automaattisesti ovat vääriä. Tai muuttaa mielipiteitään asioista joilla ei ole uskon kanssa mitään tekemistä (niistä vain on tapana ajatella tietyllä tavalla).
Vl kodissa kasvanut on kasvanut tietyyn tapaan elää (tapakultuuri). Itse en ole siihen kasvanut mutta en myöskään ole valmis "uskon" nimisssä alkaa noudattamaan tapakultuuria joka on minulle vieras. Olen kasvanut ihmiseksi jolla ei ole auktoriteetteja niiden itsensä vuoksi. Vaan jokaisen auktoriteetin on ansaittava paikkansa.
Tästä seuraa se etten ymmärrä ettei ole tapana tai sopivaa kysyä tai sanoa "silmäätekeville" etten ole samaa mieltä tai kysyä miski olet tätä mieltä vaikka se ei ole faktaa (ajallisista asioista puhuttaessa). Enkä ole valmis myötäilemään kenenkään mielipiteitä siksi että hänen mielipiteitään pidetään yleisesti oikeina. (= olen ihmisenä kriitikko). Eli minulle ei ole olemassa hieralkiaa jossa toista pitää kunnioittaa ajallisen asemansa vuoksi. Tiedän että tämä tekee minusta "ylemmille sosiaaliluokkille" vaikean ihmisen kohdata koska heidän sanomisillaan ei ole painoarvoa ilman perusteita.
Enkä naisena ole tottunut siihen ettei mies olisi yhtä sopiva ja yhtä pätevä puhekumppani. Joten en myöskään ole koskaan nähnyt ongelmaa siinä vaikka puhuisin miehen/miesten kesken ilman esiliinaa? Myös ajatus että hätävarjelulla voisi suojella kenenkään moraalia on vieras. Joten vieraalta on tuntunut ajatus näistä seurustelusäänöistä. Enkä ole niitä isommin myöskään nodattanut mikä ei tarkoita sitä että olisin moraaliton. Ajattelen vain niin että jokainen joutuu kuitenkin viimekädessä pitämään ne rajat jotka tuntuu hyvältä ja niitä ei voi pitää ulkoapäin esiliina kuin yhteisökään.
Avioitumisen jälkeen muutto maalle toi eteen monenlaisia "kummallisuuksia".
Siionin rakkauden ehdollistaminen siionin työhon osallistumiseen toi eteen melko mahdottoman yhtälön. Pieni homogeeninen yhteisö oli valmis ottamaan vastaan tulokkaan vain jos tulokas on valmis asettumaan tietyyn muottiin. Vaikea perhetilanne teki tämän omalle kohdalleni mahdottomaksi joka taas haluttiin tulkita enenmmän ja vähemmän epäuskoksi. Tästä seurasi se että yhteisö sulki meko täydellisesti yhteisöstä ulos. Yhteyden pito on täysin ehdollista ja perustuu vain siihen näkökohtaan missä minusta on hyötyä.
Viimeisen väittämän perustan siihen tosiasiaan että ainoa syy ottaa yhteyttä on työvuoro tai talkoot tai vastaavaa...
Myös se tuli täytenä yllätyksenä että etelässä ymmärretään ettei äidin terveyttä voida tietoisesti vaarantaa sairauden kohdatessa. Ja ymmärretään mikä merkitys äidin terveydellä on koko perheen ja lasten hyvinvointiin. Silloin kun "tulin" vl liikeeseen mukaan itsestään selvä ajattelumalli oli se että lapset eivät ole autuuden ehto eikä kenenkään tarvitse niitä henkensä kaupalla "synnyttää".
Täydellinen kriisi oli ymmärtää se että päivämiehen 1979 kanta todella on kirjaimellisessa käytössä täällä maalla. Tästä on seurannut järkyttämiä elämän kohtaloita joille on mahdoton löytää oikeutusta kristillisestä etiikasta tai vl-uskosta.
Täydellisenä yllätyksenä tuli myös se tapa että vl "eristäytyvät" omiin porukoihin ja välttävät tietoisesti ei-vl-kanssa olemista. Tämä on täysin vierasta minulle. Minulle kuka vaan kelpaa sinänsä keskustelukuppaniksi enkä näe tälle tietoiselle "syrjinnälle" perusteita.
Täällä maalla eletään "ihan eri säännöillä" kuin etelässä. Pikku asioita tehdään lähes ylipääsemättömiä estieitä. Inhimillistä erillaisuutta ei suvaita. Eikä asioihin ole kuin yksi kanta. (diktatuuria)
Uskoani en ole kieltänyt enkä siitä ole luopunut. Siltikään vaikka usein tuntuu siltä etten tule koskaan ihmisenä sopeutumaan tähän yhteisöön. Ehdollinen rakkaus ja ehdollinen hyväksyntä eivät ole raamatunmukaista rakkautta. Enkä lähde näitä ehtoja tietoisesti täyttämään tullaksei hyväksytyksi.
Aluksi ei oikeastaan ollut sen kummpia ongelmia sopeutua porukoihin ja tilanteeseen. Isolla paikka kunnalla persoonien kirjo on laaja eikä kukaan sen kummemmin erotu joukosta.
Toisaalta mutama vanhempi veli ja sisar oli valmiita ottamaan vastaan ehdoitta ilman "sääntökirjaa". Tällä tarkoitan sitä että uutena oli tervetuullut sellaisena kuin oli ilman että toinen ihmminen olisi ollut sanomassa - et voi ajatella näin tai et voi ajatella noin. Vaan olivat valmiit keskutelulla selvittämään miksi ajatelen niin kuin ajattelen. Ilman että olisi tarvinnut omista "perjaatteistaan" tinkiä siksi että ne automaattisesti ovat vääriä. Tai muuttaa mielipiteitään asioista joilla ei ole uskon kanssa mitään tekemistä (niistä vain on tapana ajatella tietyllä tavalla).
Vl kodissa kasvanut on kasvanut tietyyn tapaan elää (tapakultuuri). Itse en ole siihen kasvanut mutta en myöskään ole valmis "uskon" nimisssä alkaa noudattamaan tapakultuuria joka on minulle vieras. Olen kasvanut ihmiseksi jolla ei ole auktoriteetteja niiden itsensä vuoksi. Vaan jokaisen auktoriteetin on ansaittava paikkansa.
Tästä seuraa se etten ymmärrä ettei ole tapana tai sopivaa kysyä tai sanoa "silmäätekeville" etten ole samaa mieltä tai kysyä miski olet tätä mieltä vaikka se ei ole faktaa (ajallisista asioista puhuttaessa). Enkä ole valmis myötäilemään kenenkään mielipiteitä siksi että hänen mielipiteitään pidetään yleisesti oikeina. (= olen ihmisenä kriitikko). Eli minulle ei ole olemassa hieralkiaa jossa toista pitää kunnioittaa ajallisen asemansa vuoksi. Tiedän että tämä tekee minusta "ylemmille sosiaaliluokkille" vaikean ihmisen kohdata koska heidän sanomisillaan ei ole painoarvoa ilman perusteita.
Enkä naisena ole tottunut siihen ettei mies olisi yhtä sopiva ja yhtä pätevä puhekumppani. Joten en myöskään ole koskaan nähnyt ongelmaa siinä vaikka puhuisin miehen/miesten kesken ilman esiliinaa? Myös ajatus että hätävarjelulla voisi suojella kenenkään moraalia on vieras. Joten vieraalta on tuntunut ajatus näistä seurustelusäänöistä. Enkä ole niitä isommin myöskään nodattanut mikä ei tarkoita sitä että olisin moraaliton. Ajattelen vain niin että jokainen joutuu kuitenkin viimekädessä pitämään ne rajat jotka tuntuu hyvältä ja niitä ei voi pitää ulkoapäin esiliina kuin yhteisökään.
Avioitumisen jälkeen muutto maalle toi eteen monenlaisia "kummallisuuksia".
Siionin rakkauden ehdollistaminen siionin työhon osallistumiseen toi eteen melko mahdottoman yhtälön. Pieni homogeeninen yhteisö oli valmis ottamaan vastaan tulokkaan vain jos tulokas on valmis asettumaan tietyyn muottiin. Vaikea perhetilanne teki tämän omalle kohdalleni mahdottomaksi joka taas haluttiin tulkita enenmmän ja vähemmän epäuskoksi. Tästä seurasi se että yhteisö sulki meko täydellisesti yhteisöstä ulos. Yhteyden pito on täysin ehdollista ja perustuu vain siihen näkökohtaan missä minusta on hyötyä.
Viimeisen väittämän perustan siihen tosiasiaan että ainoa syy ottaa yhteyttä on työvuoro tai talkoot tai vastaavaa...
Myös se tuli täytenä yllätyksenä että etelässä ymmärretään ettei äidin terveyttä voida tietoisesti vaarantaa sairauden kohdatessa. Ja ymmärretään mikä merkitys äidin terveydellä on koko perheen ja lasten hyvinvointiin. Silloin kun "tulin" vl liikeeseen mukaan itsestään selvä ajattelumalli oli se että lapset eivät ole autuuden ehto eikä kenenkään tarvitse niitä henkensä kaupalla "synnyttää".
Täydellinen kriisi oli ymmärtää se että päivämiehen 1979 kanta todella on kirjaimellisessa käytössä täällä maalla. Tästä on seurannut järkyttämiä elämän kohtaloita joille on mahdoton löytää oikeutusta kristillisestä etiikasta tai vl-uskosta.
Täydellisenä yllätyksenä tuli myös se tapa että vl "eristäytyvät" omiin porukoihin ja välttävät tietoisesti ei-vl-kanssa olemista. Tämä on täysin vierasta minulle. Minulle kuka vaan kelpaa sinänsä keskustelukuppaniksi enkä näe tälle tietoiselle "syrjinnälle" perusteita.
Täällä maalla eletään "ihan eri säännöillä" kuin etelässä. Pikku asioita tehdään lähes ylipääsemättömiä estieitä. Inhimillistä erillaisuutta ei suvaita. Eikä asioihin ole kuin yksi kanta. (diktatuuria)
Uskoani en ole kieltänyt enkä siitä ole luopunut. Siltikään vaikka usein tuntuu siltä etten tule koskaan ihmisenä sopeutumaan tähän yhteisöön. Ehdollinen rakkaus ja ehdollinen hyväksyntä eivät ole raamatunmukaista rakkautta. Enkä lähde näitä ehtoja tietoisesti täyttämään tullaksei hyväksytyksi.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Sinulle paremmin? Saisit kokea hengellistä yhteyttä joutumatta kuitenkaan "suorittamaan uskoa".
Luterilaisiahan me kuitenkin olemme.
"Ei meitä yli voimien Hän tahdo rasittaa, vaan meistä huolen pitäen taivaaseen taluttaa." (Siionin laulusta)
ei ole = Jumalan valtakunta. Enkä suorita uskoa vaan uskon yksin armosta. Elän myös oman omatuntoni ohjaamana. Jumalan valtakunnan rajat kulkevat sydeämmestä sydämmeen ja yhteisestä rakkudesta toinen Jumalan lapsi tuntee toisensa.... tämä ei suinkaan tarkoita vl:ta...
Jumalan lapsia on vl liikeessä mutta niitä on hajalaan myös muissa seurakunnissa....
Vaihtaen vara parempi? Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja kaikki sen ohessa annetaan...
Itselläni on rauha sekä Jumalan että itseni kanssa.
Töillä en voi pelastua eikä ehdollinen rakkaus ole Jumalan lasten tunnusmerkki. Eikä työ ole näyttö uskon hedelmistä. Jos työtä käytetään uskon mittana (- työtä tekemätön on uskoton) on jotain todella pahasti pielessä...
että kun kirjoitat: "Jumalan lapsia on vl liikkeessä mutta niitä on hajallan myös muissa seurakunnissa"
Mitä tarkoitat tällä? Ajatteletko, että esim helluntailaisuuden sisällä on Jumalan lapsia tai katolisissa tai körttiläisissä? Tai että parhaat tai "totisimmat" kaikista joukoista tulevat autuaaksi???? Vai mitä tuolla tarkoitat.
Tokihan jokainen lapsi on uskovainen oli hänet rekisteröity mihin kuppikuntaan tahansa tai olipa hän pakana tai kastettu kristinuskoon, mutta kysyisin mitä ajattelet aikuisista eri ryhmissä.
Itse olen vl ja uskon, että jos paikkakunnalla on kaksi eri seurakuntaa joilla on erilainen opinkäsitys, eivät molemmat voi olla oikeassa koska Pyhä Henki ei opeta monella tavalla. (En silti usko eikä kukaan muukaan vl että srk on sama kuin Jumalan valtakunta sillä sehän on vain ajallinen organisaatio)
Eli se ei ole tuolla vaan täällä, mutta täällä se ei ole eikä ainakaan tuolla. Eikä vl:t ole eikä srk mutta vain me täällä kuulumme siihen. NO MISSÄ SE SITTEN ON?! SITÄ EI KUKAAN IHMINEN TIEDÄ. se on vain meidän keskellämme. Se "meidän" tarkoittaa kaikkia ihmisiä. Ajattelet kuitenkin Jeesuksen opetuksen vastaisesti, että se on MEIDÄN (vl/srk/rauhanyhd.) keskellä. "Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä".
asiaa nimenomaan nimimerkiltä hyshys. Oliko liian kiusallinen kysymys kun ei ole vastannut tai ehkä ei ole vielä ehtinyt.
Sinulle: Oletko todella sitä mieltä, että Jumalan valtakunta oli sisällisesti fariseuksissa? Raamattu opetttaa, että on kaita tie joka vie elämään ja "harvat ovat jotka sitä vaeltavat".Jos Jumalan valtakunta olisi sisällisesti kaikissa ihmisissä niin silloinhan Jeesus olisi sanonut että "kaikki sitä vaeltavat"
Kerrataanpa mitä ausburgin tunnustuksessa sanotaan:
"Uskon saamiseksi Jumala on asettanut saarnaviran. Kristuksen seurakunnan ensimmäinen tuntomerkki on evankeliumin puhdas saarna. Pyhä Henki vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee niissä jotka kuulevat evankeliumin". Eli ei voi olla Jumalan valtakunnan kansalainen jos ei ole saatettu evankeliumin sanalla sisälle lammashuoneeseen.
Kyllä esim apostolit sanoivat: "Mutta ehkä me taikka joku enkeli taivaasta saarnais teille toisin evankeliumia kuin me olemme teille saarnanneet, se kirottu". He rohkeasti saarnasivat Jumalan valtakunnasta.
Niin tulee siis usko kuulosta mutta kuulo Jumalan sanan kautta. Joka opettaa muulla tavalla ei voi olla Jumalan valtakunnan kansalainen. Apostoli sanoo myös rohkeasti: "Jokainen pitäköön meitä Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuutten huoneenhaltijoina" ja "Olkaat minun seuraajani niinkuin minäkin Krstuksen". Siis joka saa synnit anteeksi lähtee meitä ja Herraa seuraamaan OPISSA ELÄMÄSSÄ JA KÄRSIMISESSÄ niin kuin Raamattu opettaa.
Olisi kauheaa uskoa jos aina pitäisi olla epävarmuudessa onko Jumalan valtakunnan kansalainen.
että jos paikkakunnalla on sekä vl että heluntalaisia vain vl voivat olla oikeassa ja muut väärässä....
Elävä usko ei ole vl:ta eikä vl ole elävää uskoa. vl ei ole = Jumalan seurakunta eikä Jumalan valtakunta ole = vl:suus.
Esimerkinä tästä tuon esille ihmisen jonka kanssa olen vaihtanut sähköpostia, ja tälläkin palstalla hän kirjoittelee (terkkuja sinulle tiedät kyllä ketä tarkoitan). Kun olemme uskon perusteita pohtineet en voi todeta muuta kuin sen etten voi yhdessäkään kohdassa osoittaa ettei hänen oppinsa olisi täysin vl opinkäsityksen mukasita. Kuitenkin tiedän ettei hän virallisesti kulje vl kirjoissa.
Ja tämä henkilö kyllä itsekkin tietää että olen kokeilumielessä kaivellut sudenkuoppia turhaan :-)
Kaikki jotka kulkevat vl kirjoissa eivät tule pelastumaan ja taas kaikki jotka eivät niissä kulje eivät mene helvettiin.
lukemaasi. Minä nimenomaan kirjoitin, ettei srk ole sama kuin Jumalan valtakunta. Uskon että meillä vl keskuudessa on elävä usko ja oikea Kristuksen oppi.
Koska esim helluntailaisilla ei ole Jumalan sanan mukainen kasteopetus (ovat uudestikastajia) en voi ajatella, että Pyhä Henki vaikuttaisi väärän opetuksen ja siksi siellä ei voi olla elävää uskoa missä väärin opetetaan.
niin minäkin ymmärrän ettäkaikki jotka kulkevat vl kirjoissa eivät tule pelastumaan. Kyllä varmasti on paljon uskovaisia jotka eivät ole kuulleetkaan vl (maailman kaikki lapset) ja jos kuolevat eivät mene helvettiin ja lestadiolaisuus on itse asiassa vain maailman meille antama nimi. Mutta sen uskon, että jolla ei ole Kristuksen oppia ei tule autuaaksi ja ei Jumalalla ole monenlaista tapaa vanhurskauttaa syntistä vaan armojärjestys ja jos se ei ihmiselle kelpaa hän itse sulkee pois itsensä Jumalan valtakunnan osallisuudesta.
Myös luther pitää mahdottomana että samalla paikkakunnalla olisi kaksi erilaista Jumalan lasten joukkoa koska rakkaus liittää uskovaiset yhteen mieleen ja uskoon.
viestistäsi kokonaisuutena ja erikseen poimittuna tämä kohta
"ei Jumalalla ole monenlaista tapaa vanhurskauttaa syntistä vaan armojärjestys ja jos se ei ihmiselle kelpaa hän itse sulkee pois itsensä Jumalan valtakunnan osallisuudesta."
Jos vl:suus asetetaan armon edoksi se ei ole armosta uskomista vaan ehdollista vl:teen perustuvaa uskoa joka taas ei ole raamatun mukaista uskoa.
Ymmärrän kun olet ehkä koko ikäsi katsonut tätä asiaa sen läpi että vl pelastuu ja muut menee helvetiin niin et osaa muusta kulmasta asiaa katsoa.
Ja nimenomaan uskon ehdoksi ei ole laitettu puhdasta kristuksen opppia vaan vl:suus.
Lue tuo viesti tuolta jostain jossa toin sinulle yhden esimerkin...
"en voi ajatella, että Pyhä Henki vaikuttaisi väärän opetuksen ja siksi siellä ei voi olla elävää uskoa missä väärin opetetaan." Voiko sitten vl-yhteisössä olla Pyhää Henkeä lainkaan, kun täällä on opetettu, että ihmisen saa sitoa television omistamiseen?
Vai meneekö se niin, että elävää uskoa ei voi olla siellä missä opetetaan väärin paitsi vanhoillislestadiolaisuudessa?
se Pyhä Henki taitaa olla kaikilla muilla, muttei vanhoillislestadiolaisilla. Ihmetystä herättää kyllä, mitä hän tekee vl-joukossa sitten, jos ei usko Pyhän Hengen vanhoillislestadiolaisuudessa olevan.
uskoa, ei käsitä että usko on hekilökohtainen asia, uskoa että saa synnit anteeksi Jeesuksen sovitustyön kautta kun Pyhän Hengen voimasta toinen uskovainen (vl siis) ne anteeksi saarnaa. Hyshys luulee että vl usko on uskoa SRK:hon tai ryhmän nimeen 'vanhoillislestadiolaisuus' uskomista, se kertoo että hän ei käsitä ollenkaan mistä on edes kysymys.
Kyse on oikeasti siitä, että uskotaan syntien anteeksiantoon, kilvoitellaan uskomassa ollen loppuun asti.
en minä sanonut että vl asetetaan armon ehdoksi vaan se, että Jumalalla on täällä maan päällä vain yksi tapa, millä Hän vanhurskauttaa syntisen. Itse asiassa en ole lapsuudenkristitty eikä sukulaisissani ole vl:ä joten väärä diagnoosi siltä osin ajatuksistani.
Kyllä meillä vl on puhdas Kristuksen oppi ja jos sinä olet jo kulkenut niin kauas ettet näe niin kuin Johannes Patmosluodolla että "Kynttilänjalka on kokonansa kullasta" niin sinullekin kuuluu neuvo ostaa silmävoidetta.
Ajatteletko sinä, että Jumalalla on eri joukoille erilainen armojärjestys ja jokainen pelastuu uskoi miten itselleen sattuu sopimaan.
Eriseuran yksi tunnusmerkki on aina ollut "sydämen laajentuminen" niin että on alkanut pitää veljinä ja sisarina toista oppia opettaviakin.
etsimään Jumalan valtakuntaa. Samalla Hän sanoo että ei se ole missään vaan teidän keskellänne. No miten sen sitten voi löytää jos se ei ole missään? Jumalan valtakunta on ikäänkuin mielentila jonka ihminen löytää uskoessaan Jumalaan ja kristukseen. Samanlailla uskovien ihmisten kesken muodostuu veljellinen yhteys tuon sieluntilan takia. Näin ihminen saa elää Jumalan valtakunnan asukkaana. Kukaan ihminen ei voi silmillään nähdä Jumalan valtakuntaa, siinä eläminen on kokemista.
Kun Jeesus puhuu Jumalan valtakunnasta ja sanoo ettei sitä taida silmin nähdä, niin miten voit sen sitten nähdä? Jos sen paikkaa ei voi sanoa niin ei se ole joukossa ihmisiä, eikä niiden ihmisten vieressäkään, vaan se on ihmisten sielussa.
"Kyse on oikeasti siitä, että uskotaan syntien anteeksiantoon, kilvoitellaan uskomassa ollen loppuun asti."
Tämä on väärä ajattelutapa. Uskotaan Jeesukseen ja hänen antamaansa lahjavanhurskauteen mielummin.
joita siellä ei ole. Se miten olet sanani ymmärtänyt ei ole se mitä olen yrittänyt sanoa...
vääristelet sanomisiani tahallaan....
mutta jos ymmärrät asian näin niin ymmärrä....
Kun Jeesus sanoo: "J:lan valtakunta on sisäisesti teissä/teidän keskellänne" hän ei puhu silloin fariseuksille, vaan opetuslapsille.
Miksi ihmeessä aloit vanhoillislestadiolaiseksi!!? Mikä siinä vetää? Tarkoitus ei ole olla töykeä, mutta tuntuu että ajattelevalle ihmiselle löytyisi parempikin hengellinen koti.
Se mikä sai lähtemään ja etsimään oli se että tuntui todella väärältä ajattelumalli jossa syntiä saa tehdä vapaasti onhan ne kuitenkin anteeksi.
Ja tämä ajattelumalli on pinnan alla monessa hengellisyydessä.
Toisaalata huomaan että tämä ajattelumalli on vallalla myös vl keskuudessa. Ollaan sokeita sille ettei ehkä todellisuudessa haluta tehdä parannusta asioista. Ei halutakkaan tulla paremmiksi ihmisiksi. Ei halutakkaan vastustaa kiusausta.
Jämähdin tähän vl liikeeseen siksi että että ymmärsin ettei ajallisessa elämässä ole täydellistä seurakuntaa vaan Jumalan valtakunta on hajallaan. Vl on paljon hyvää mutta hoitokokoukset näkyvät edelleen vl liikeessä siten että lähimmäisen rakkaus unohtuu monen monta kertaa... toisaalta olemme vain ihmisiä.
Oon sivusta seurannut nyt noin 5 vuotta nuorta niasta joka rakastu vl-mieheen ja menivät naimisiin. Tyttö on siis eivl-kodista mutta alkoi vl:ksi miehen takia. Nyt heillä jo 3 lasta, tyttö kuulemma kipuilee ja katuu, äitisä kertonu minun äidille. Äiti on kauhussaa ja huolissaa tytöstään joka niin nuorena joutunut niin vaikeaan tilanteeseen. Eli ei vissiin oo oikein sopeutunu.
Kertomuksesi uskovaisuuden vaiheistasi kosketti monella tavalla. Syynä tähän on myös se, että itse olen kokenut vastaavia ajatuksia.
Oma tarinani vl:iin juontaa juurensa ihan syntymästä saakka. Kuulun osaksi vl sukua. En vain ole ollut vl:na aikuisiällä kuin viimeiset muutaman vuotta. Miksi vl:ksi eikä johonkin muuhun? Kävin useissa erilaisten seurakuntien hengellisissä tilaisuuksissa. Mikään niistä ei tuntunut omimmalta. Vl oli tuttu minulle taustoistani johtuen ja tunsin näiden uskovaisten keskuudessa oloni turvalliseksi. Minun ei tarvinnut parannuksen jälkeen miettiä sitä, että omaanko nyt jonkun "pyhän hengen lahjan" vai mikä olen. Sain olla oma itseni kaikkine ajatuksineni ja tehdä omantunnon turvin matkaa eteenpäin.
Matkan varrella tähän päivään olen tavannut lukuisan määrän ihmisiä. Kavereita on tullut paljon. Minulla on niin epäuskoisia kuin uskovaisia kavereita. Omassa mielessäni en ole halunnut tehdä mitään jakoa hyviin ja vielä parempiin vaan kaikki vakaumuksesta riippumatta ovat olleet saman arvoisia. Olen halunnut säilyttää yhteydet kaikkiin epäuskoisiin tuttaviin ja kavereihin. Millä tavalla he muka olisivat huonompia kuin minä? Viimeisenä päivänä meidät jokainen punnitaan taivaan portilla erikseen ja katsotaan taivaskelpoiset. Onko muiden ihmisten tuomitsijat (oikeuslaitosta lukuunottamatta) taivaskelpoisia? Meillä jokaisella on vapaus ajatella ja toimia. Jokainen tekee omantuntonsa mukaan, minkä soveliaaksi näkee. Uskovainen tarkastelee asioita omien arvojensa kautta, mikä on Jumalan silmissä soveliasta ja mikä ei. Minusta on aivan turha sivusta neuvoa, kuinka elämääni pitäisi elää. Tämä on vain karu totuus, että vl yhteisössä yksilö halutaan ajaa tiettyyn muottiin. Itse olen ollut aika teflon vaikutteille. Toki elän kuten uskovaisen on hyvä elää, mutta elän kuitenkin omaa elämääni. Tapailen epäuskoisia kavereita, kuuntelen muutakin musiikkia kuin virsiä (klassista) jne. On valitettavaa, että vl:ien yhteisössä kategorioidaan ihmisiä sen mukaan kuinka paljon on lapsia ja kuinka paljon olet tekemisissä epäuskoisten kanssa.
Minua jäi häiritsemään kirjoituksessasi vastakkain asettelu etelä / maaseutu. Aivan kuin Etelä-Suomi olisi ns. parempaa aluetta ja koko muu Suomi olisi pelkkää huonoa maaseutua. Mä jaottelisin ilmiöiden esiintymiset kaupunkeihin ja maaseutuun. TÄmä jaottelu kuvastaa paremmin vallitsevia eroja. Uskoisin että Helsingin uskovaiset ovat samantyyppisiä kuin Oulun uskovaiset, mutta esim. maaseudulla voidaan ajatella tiukemmin yhteisön pelisäännöistä kuin kaupungeissa. Mitä mieltä olet tästä?
"Minua jäi häiritsemään kirjoituksessasi vastakkain asettelu etelä / maaseutu. Aivan kuin Etelä-Suomi olisi ns...."
Olen kanssasi samaa mieltä siitä että tämä on ennemmin kaupunki vastaan maaseutu ajatelmaaa kuin pohjoinen vastaan etelä. Mutta en jos mielin nimettömyydestäni pitää kiinni sanoa kuin summittain että melkoisia eroja on pakkakunnittain ja siioneittain katsottuna.
Useammankin paikkakunnan elämää seuraneena voi vain todeta että "täällä maalla" korostuu pienen paikkakunna pienen siionin siäänlämpiäminen.
Pelkällä kylätasolla on voimissaan tämä kuka kenenkanssa missä milloin miksi....
Eli samanmuotisuus on voimakkaanpaa puhtaasti ihmisenä ajateltuna ja tiedän monen ongelman juontavan juurensa juuri tähän inhimilliseen puoleen....
ei ihmisiä kiinnosta se että sinä et ole sopeutunut vanhoillislestadiolaiseksi ja et halua olla vl. Sehän on siun oma-asiasi missä joukossa kuljet, sinulla on sellainen asenne vanhoillislestadiolaisuutta kohtaan että helpolla sinusta ei vanhoillislestadiolaista tulisikaan. Voit toki rukoilla Jumalaa, että avaisi ilmäsi ymmärtämään.
Voit toki rukoilla Jumalaa, että avaisi silmäsi ymmärtämään.
Miksi koetat tyrmätä hienon keskustelun joka koskettaa meitä perheellisiä erityisesti.
Kerropas mikä tässä keskustelussa koskettaa erityisesti teitä "perheellisiä"? Oletko niitä uskovaisia, jotka eriarvoistavat uskovaisetkin?
...ja lähde seurakunnasta vielä kun olet persoonaallisesti ehjä. Tästä avauksesta tulee ilmi, että olet hieno, ajatteleva ihminen. Kokemukseni mukaan (31 ensim. vuotta vl ja nyt 4 vuotta ex-vl) sinun yksilöllistä ja "järkeilevää" suhtautumista asioihin ja esim auktoriteetteihin ei tulla hyväksymään. Tietysti jos kestät tuon yhteisöllisen paineen ja uskosi perusta on Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen sovitustyössään eikä se horju tuollaisen kollektiivisen "paineen" alla, niin kunnioitan sinua. Mikä sai sinut "parannuksen askelille" yleensäkään?
kiitos niistä!
On totta ette ajattelumalliani suhteessa auktoriteetteihin tulla koskaan hyväksymään. Toisaalta se tosiasia etten voi olla hiljaa silloin kun kärsin (ajallisestikin) ansaitsematonta vääryyttä on niin syvällä minussa etten usko minkään saavan muutumaan sitä asiaa. Se on eroittamaton osa minua.
" ...ja lähde seurakunnasta vielä kun olet persoonaallisesti ehjä."
=> tämän asian sanoisin toisin.... lähde seurakunnasta kun olet taas persoonallisesti ehjä!
Sanon tämän asian näin siksi että oma kuntoutuminen on vienyt aikaa vuosia. (Fyysinen kuntoutuminen.) Ja vieläkin on paljon töitä edessä jotta saavuttaisin nomaalin työkyvyn.
Eikä mikään "rakkauden neuvo" saa minua ajamaan itseäni siihen pisteeseen ettei elämällä ole mitään väliä. => se on ehdollistettua armoa jota taas elävä usko ei ole....
Se että on joutunut sidotuksi neljän seinän sisään on myös antanut aikaa ajatella mikä on oikein ja mikä on väärin. Ja olen saanut niin paljon etäisyyttä näihin vl liikeen ongelmakohtiin etten ole niiden vanki enää.
Voi olla että minut hiilostetaan vielä pihalle siksi että tiedän etten voi ommilla töilläni pelastua vain armosta.
Voi olla että minut hiillostetaan ulos siksi etten hyväky sitä tapaa jolla naisen terveys uhrataan "uskon nimissä". Lapset ovat lahjoja vain jos ne voidaan ottaa vastaan lahjoina. Tässä yhteydessä ei saa käytää äidinvaistoja väärin.... Kukaan ei ole valmis antamaan pois lasta jonka on kantanut ja synnyttänyt... silti se ei tarkoita sitä että lapsi olisi lahja jota pysyisi vaalimaan kuin aarretta....
Tässä tilassa olisin täysin kykenemätön huolehtimaan lapsesta. Ymmärrän että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuntoutua jotta jaksaisin hoitaa nämä lahjat joita olen saanut.
(=> voi olla että tämä johtaa ajan kanssa eroittamiseen/eroamiseen)
Mikä taas sai parannnuksen askelille.... Taisin vastata siihen jo tuolla ylempänä....
En jaksanut elää sen ajatuksen kanssa että syntiä saa tehdä onhan ne kuitenkin sovitettu ristillä...
Toisaalta aika on näyttänyt ettei vl like ole tässä suhteessa muita parempi tai pahempi...
Kai tämä ajatus on itse meissä?
Nyt kun olen lukenut koko viestiketjun, niin oloni on hiukan haikea. Haikea sen takia, että olisin toivonut matkakumppaneiksi ennen päätöstäni lähteä vl:stä, kaltaisiasi ihmisiä. Valitettavasti minun rasitteena oli 70- ja 80-lukujen perintö ja ahdasmielisyys...
Minullekin tulee vielä haikea olo, kun ajattelen omaa eroonjoutumistani.
Jos silloin olisi ollut joku vahva armollinen julistaja niin kaikki olisi tapahtua toisin?
Olihan silloin muutamia erotettuja puhujiakin, hänkin joka perusti uuden yhdistyksen. Mutta ei sekään tuntunut lohdulliselta. Kaiken yllä oli SRK:n varjo, joka pimensi ja mustamaalasi maiseman. Kaikki mikä oli sitä vastaan sai sellaisen leiman, että hulluhan sitä olisi ollut, jos olisi uskaltanut mennä mukaan muualle noiden parjattujen seuraan. Ja vl-seurakunta oli kokonaan lakihenkisten hallinnassa, ainakin minusta tuntui siltä. Siksi jäin yksin.
Vl-seurakunnassa ei kuulunut yhtään ymmärtäväistä kommenttia, vaan se oli vahtaamista, nuhteita ja hylkäämistä! Ahdistavaa. Eikä unohdu helposti. Eikä kukaan silloinen vl ole sen jälkeenkään puhunut asiasta lempeässä ja ystävällisessä sävyssä! Aina takana on henkinyt se, että tule takaisin, kun olet ulkopuolella Jumalan valtakunnan, siis vl-seurakunnan!
onkaan samoja kokemuksia. Papinpojallakin, vaikka hän on minua huomattavasti nuorempi.
Aluksi minä surin vuosikausia, kun ei ollut mitään "porukkaa", johon kuulua. Sitä kaipasin, että löytyisi porukka, jonka kanssa voisi lähteä vaikka matkalle, ilman että bussin peräkontti lastataan täyteen kaljaa ja muita virvokkeita povitaskut täyteen, niin ettei yksikään reissu vain vahingossakaan onnistuisi.
Yritin puhua surustani eräälle papille, mutta hän ei ollut kiinostunut. Varmaan johtui siitä, että hänet oli erotettu/eronnut "pappiseriseuran" aikana. Ei ilmeisesti halunnut muistella koko yhteisöä.
Nyt olen löytänyt tämän palstan ja täältä saanut terapiaa ja kohtalotovereita.
niin että kyllä Jumala omistaan huolen pitää, olivat ne sitten näkyvän seurakunnan ulko tai sisäpuolella. Minä itse olen sisäpuolella ja jostain syystä olen rukoillut, että pysyisin. Kai suurin syy on minulla se, että usko tulee kuulosta, olen sen itse kokenut enkä pelkästään oppinut ;). Tarkoitan etten sitten usko ollenkaan koko Jumalan olemassaoloon jos en sanaa kuule.
Mutta kyllä minullakin tulee haikea olo kun lukee teidän juttujanne, että teidänkin mentyä on täällä näkyvässä seurakunnassa taas jokunen ihminen vähemmän, jonka kanssa voi rehellisesti puhua uskonasioista, eikä vain esittää kunnollista ja nuhteetonta ja nyökytellä juu juu keittiövuoro ja sellaisia.
Hyshysin tilanteeseen en osaa sanoa mitään, minä itse olen asunut viidellä eri paikkakunnalla ja se vaikuttaa uskomiseen että voiko kenekään kanssa luotettavasti keskustella asioista.