Tuohon otsikon kysymykseen havahuin eräänä päivänä,kun koulusta otettiin yhteyttä.Meidän poika,joka aina niin kiltti ja hyväkäytöksinen,kaikkien kaveri.Rajoilla ja rakkaudella kasvatettu,onkin koulussa ollut aivan eri poika.Tästä on nyt pari vuotta aikaa kulunut,mutta ajattelin kertoa myös kiusaajan vanhemman näkökulman,kun tästä paljon puhutaan täällä.Poikamme oli aloittanut ylä-asteen,ja kaikki tuntui sujuvan hyvin,kuten ennenkin,ja kiusaamisesta oli puhuttu kotona ja hän oli varmasti tietoinen kannastamme koulukiusaamiseen,ja kiusaamiseen yleensä.Se on aina ollut ehdoton asia meillä,sitä ei sallita missään muodossa.Jotenkin aistimme,ettei kaikki ollut reilassa,ja kysyimmekin häneltä,mutta kaikki ok kuulemma,ja osittain laitoimme ailahtelut murrosiän piikkiin.Todellinen asian tila selkeni,kun koulusta otettiin yhteyttä,koska muutamat vanhemmat olivat opettajaa puhutelleet asiasta,ja silloin asia valkeni meillekin.Kiusaaminen oli tapahtunut porukassa,ja poikamme oli osa sitä.Järjestettiin tapaaminen vanhempien kesken,kiusattujen ja kiusaajien vanhempien,ja opettajan.Täytyy sanoa että,niin kiusalliseen,tai sanoisko hävettävään paikkaan en ole ennen joutunut.Tunsimme olevamme syytettyjen penkillä oikeudessa.Asiasta keskusteltiin asiallisesti ja etsimme ratkaisua,millä kierre katkastaistiin heti,ja ehdotin että,jokainen kiusaaja esittää luokan edessä anteeksi pyynnön,ja kertoo miksi näin tapahtui,omin sanoin.Näin tehtiin,ja vanhemmat mukana seuraamassa.Kuvitelkaa murrosikäinen poika,jolla varmaan esiintymispelko luokan edessä korkealla,mutta vaihtoehtoa ei ollut.Uskomme että,siinä tilanteessa kovapäisinkin kaveri todella joutuu ajattelemaan asiaa,ja se pitää sanoa vielä ääneen.Ei voi sanoin kuvata tunteita,mitä päässä liikkui,kun poika itkun sekaisella äänellään luokan katsoessa pyysi anteeksi tekemisiään.Ja en voi myöskään kuvailla sitä helpotuksen tunnetta session jälkeen,se näkyi kaikkien osapuolten kasvoilta.Asia oli loppuun käsitelty,piste.Siitä ei kotona puhuttaisi,jos poika ei itse asiaa ottaisi esille,eikä ole koskaan ottanut.Minusta kiusaamiseen pitää puuttua heti kovalla kädellä,ja heti kun oireita ilmenee koulussa,kotiin tieto.Ylä-aste ikäiset ovat ja sen ikäisiä että,heidät täytyy laittaa vastuuseen tekemisistään.He kyllä tietävät oikean ja väärän eron,mutta ovat niin helposti johdateltavissa sille väärälle puolelle porukassa.Koulukiusaajan vanhemmat eivät sen huonompia kuin muutkaan,lapset vain hairatuneet väärälle polulle,ja sieltä heidät on saatava pois,ja siinä tarvitaan vanhemmilta päättäväisyyttä.
Lapseni kiusaajako?.
TTT.
5563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Teit aivan oikein ja opetus pojalle varmasti parempi kuin mikään muunlainen rangaistus.
Voin kuvitella että oli nolo olo, mutta mahtavasti tehty =)
Minä olen samaa mieltä, hienoa, että asiaan puututtiin. Ja hyvä, että pystyitte keskustelemaan asiallisesti tilanteesta ja selvititte asian. Tilanne on varmasti ollut rankka, mutta uskoisin että se oli sen arvoista. Onko myöhemmin enää ollut mitään vastaavaa ongelmaa?
Niin tajusinkin kun uudestaan luin, että ei ilmeisesti ollut myöhemmin enää aihetta keskustella asiasta. Mielestäni tapaus osoitti myös muille luokan nuorille, että kiusaaminen ei ole sallittua ja että siitä joutuu vastuuseen.
Ihanaa lukea välillä selvitetyistäkin kiusaamistapahtumista ! Kiitos vanhemmille ja opettajille ja kaikille mukana olleille. Huippu toimintaa !!!!!
Ei se kiusaaminen useinkaan lähde ilkeydestä, vaan siitä että haetaan kyseenalaisin keinoin hyväksyntää muilta ja samalla joku joutuu kiusauksen kohteeksi.
Mitä aikasemmin tilanteet saadaan selvitettyä, niin sitä helpommin se aina onnistuu.