Kiitos palautteesta!!
____________________________________________
Aleksin juttu osa 2
..Mitä mä oon mennyt tekemään.. Pyörin hermostuksissani huoneessani. Suljen silmäni tiukasti kiinni ja yritän palata todellisuuteen, mutta kaikki pysyy ennallaan. Paniikin omainen tykytys jatkuu edelleen vartalossani. Pysähdyn varmaan sadannen kerran peilin eteen. Peilistä katsoo poika, jolla on turvonneet huulet ja läpimärät vaatteet. Alkaa taas itkettää. Jos mä oon homo, miks mä tiedän sen vasta nyt??
Riisun märät vaatteeni ja ryömin peittojen alle. Hissan kokeet taitavat mennä nyt penkin alle. Yritän nukahtaa mahdollisimman nopeasti, ajattelematta mitään. Se ei kuitenkaan onnistu vaan Markuksen kuvat nousevat mieleeni yhä uudestaan. Lopulta, nukahtaessani rauhattomaan uneen, ne seuraavat minua sinnekin.
Kun herään, ulkona on hämärää. Katson kelloa ja totean nukkuneeni pari tuntia kellon näyttäessä kahdeksaa. Tokkurassa vedän pyjamahousut jalkaani ja lähden hakemaan hissan kirjaa. Miten mä edes ajattelen koulua?! Pystyisi edes kerran olemaan nipottamatta, vois elämä olla helpompaa! Ai ***tu, varpaani kolahtaa tuolin jalkaan, ***tu!!! Kiroan ääneen ja pitelen varpaitani.
”Aleksi, mikä sulla on?” Nostan katseeni ja huomaan äitini katsovan mua huolestuneena, jo toisen kerran samana päivänä! Samassa huomaan myös Markuksen ja isäni, joiden katseet myös seuraavat minua. Punastun ja tunnen pakokauhun valtaavan mut jälleen. ”Haen vain mun kirjan ulkoo” Mä mutisen ja liukenen olohuoneesta. ”Tule sitten tervehtimään Markusta” huutaa isä perään. Sehän nähdään.
Otan kirjan käteen aurinkotuolin vierestä ja jään istumaan terassille. Oloni on epätodellinen ja ahdistava. Miten yhdessä päivässä voi tapahtua näin paljon.. Vielä eilen elämä oli niin tylsää.. naurahdan ääneen. Oikeestaan tää on hauskaa. Alkaakohan vihdoin tapahtua. Markus ei selvästikään ole kiinnostunut musta. Tai no.. Sehän vastas mun suudelmaan, voisin väittää, että halukkaasti, mutta loppujen lopuksi se ei halunnut mua. Nolottaa älyttömästi. Pitääköhän se mua ihan pentuna. Tai niinhän mä oonki, siihen verrattuna.
Ajatukset risteilevät mielessäni ja huomaan illan viilenneen ja ilman paitaa alkaa tulla kylmä. Huh, nousen ylös ja venyttelen. Oloni on paljon rauhallisempi ja olen oikeastaan ihan tyytyväinen olotilaani. Nyt mä ainakin tiedän mitä mä haluan. Ajattelen taas Markuksen tummia hiuksia ja ruskeita silmiä. Yhtäkkiä tajuan jotain. Markus voi olla varattu! Se on pirun hyvännäköinen, totta kai se on varattu niin ja se torjui mut. ”Sen asian mä selvitän” ajattelen ääneen. Se ei pelaa joka pelkää! Nousen ja lähden sisälle.
Äiti ja iskä ovat keittiössä. Hyvä niin, Markus on siis lähtenyt, en olisi kehdannut kohdata sitä. Vielä. ”Aksu, ota teetä” äiti kehottaa. kaataessani itselleni teetä äiti ja isä kyselevät mun päivästä. Niitä aina kiinnostaa mitä mä oon tehnyt ja millon. Joskus ne jopa kyselevät, että onhan mul varmasti kavereita ja tyttöjä jne. ”Mukava poika tuo Markus, eikö niin Julia?” Iskä alkaa härnätä äitiä. Äitiä naurattaa ja hän tönäisee mua ”Tais tuo meidän Aksukin tykätä!” Mitä?!! Teet pärskähtävät mun suusta, alkaa yskittään ja iskä kiirehtii hakkaamaan mua selkään. ”Miten niin?” Kysyn huolettomasti kun saan koottua itseni. ”Ei kun näin teidän kävelevän kahdestaan tuolla pihalla,” äiti sanoi hymyillen. Säikähdyksestä selvittyäni juttelemme vielä normaalisti päivän tapahtumista. Iskä kysyy vielä Jennistä, mutta mä tokaisen vaan: ”Se on ohi se.” Onneksi vanhempani ymmärtävät olla kyselemättä enempää.
Seuraava koulupäivä on onneksi huomattavasti kivuttomampi kuin edellinen. Jennin kaverit ovat ilmeisesti saaneet muuta ajateltavaa. Jenni tulikin juttelemaan mulle hissan kokeen jälkeen ja pyysi kahville: ”Meidän pitäisi varmaan jutella tästä ja mulla ois varmaan anteeksi-pyydettävää..” Sovimme kahvittelevamme neljältä koulun lähellä olevassa kahvilassa, missä lukiolaiset yleensä hengailee koulun jälkeen.
Astuessani kahvilaan, huomaankin Jennin jo istuvat nurkkapöydässä. Yksin, onneksi. ”No voisitko selittää?” Jenni vaatii heti aluksi. Teen nopean päätöksen puhua totta, koska haluaisin olla edelleen Jennin kaveri. ”Mä olen tavallaan ihastunut toiseen..” selitän ja Jennin ilmeen nähtyäni jatkan kiireesti: ”Sä oot oikeesti aivan ihana, mutta mä tykkään pojista.” Jenni on järkyttynyt ja ei oikein voi käsittää miks mä sit niin kauan sen kans hengailin. Lopulta me saadaan asia selväksi ja Jenni nauraakin jo mulle.. ”Mä oonkin aina halunnut homokaverin, se on niin hottista..!” Se alkaa jo kehitellä teorioita, et siks mä olinkin niin mukavaa shoppailuseuraa ja muuta vastaavaa.
Jenni suostuttelee mut lähtemään perjantaina sen veljen bileisiin, se oli jo ilmoittanut aikaisemmin veljelleen, et tulee mun ja Maaritin kaa, eikä kuulemma viitsi perua. Maaritin seura ei suoraan sanottuna kiinnosta paskaakaan mut suostuin silti. Sitä paitsi Kalle on ihan huippu tyyppi, meitä muutaman vuoden vanhempi.
Meillä vierähti pari tuntia kahvilassa ja mulle tulee kiire kotia, sillä toivon näkeväni Markusta siellä. Kotia tullessani en kuitenkaan näe Markusta missään. Äiti istuu takapihalla ja kysäisenkin siltä ohimennen meidän uudesta puutarhurista. Äiti selittää, ettei se käy kuin kahtena päivänä viikossa. Pettyneenä ihmettelen miksi Veikko oli sitten täällä kokoajan. ”Mutta Veikkohan oli meille kuin perheenjäsen. Se hoiti puutarhatöiden lisäksi noin sataa muuta työtä, muun muassa sinun viihdyttämistä,” äiti virnuilee. En mä kyllä tiedä mitä mä oisin sanonut sille, mietin ja istahdan äitini seuraksi. Mutta olisin ainakin nähnyt sen.. No nyt mul on aikaa kehitellä suunnitelmaa, mietin. ”Sua varmaan sit harmittaa kun näet sitä niin vähän,” heitän äitille virnuillen. Äiti nauraa, mutta katsoo mua jotenkin vakavasti. Hämmennyn tarkan katseen edessä ja vaihdan nopeasti puheenaihetta.
Perjantaina Jenni oli meillä ja laittautui peilini edessä bileitä varten. ”Onks tää hyvä?” Jenni kysyy ja keikistelee vaaleanpunaisessa topissa. ”Joo joo,” nauran ja heitän sitä tyynyllä. ”En mä mikään asiantuntija ole!! Sitä paitsi kuin kauan sulla menee? Mä oon ollu valmis jo tunnin!” ..”Niin mut sä oletkin tuollainen söpö poika jonka ei tartte ku vähän pörröttää hiuksiaan,” Jenni sanoo ja tulee pörröttään mun hiuksia. ”Niin ja sitäkään mun ei tarvitse itse tehdä ku tollaset ahdistelijat tekee sen mun puolesta..” ähkäisen ja väistelen sen hellyydenosoituksia. ”Sä oot samanlainen ku äiti, aina lääppimässä,” kiusaan Jenniä. ”Tä?!! Sä kyllä tiedät miten naisten itsetunto saadaan latistumaan!” Jenni hekottaa ja alkaa hakata mua tyynyllä.
Pakenen alakertaan odottamaan ja aukaisen kokiksen. Ei kyl oo ollenkaan bilefiilikset. Eilenkin meni päivä pilalle, ku futisharkat oli siirretty samalle päivälle kuin Markus on meillä. Mä olen varmaan kuvitellut koko jutun, se tuntuu jo niin kaukaiselta, kun koulu ja kaverit ovat pitäneet mua kiireisenä. En ole edes ehtinyt miettiä mitään suunnitelmaa Markuksen suhteen. Äh. parempi unohtaa koko juttu!! ”Joko mennään?!!” Karjaisen yläkertaan, ”Maarit tuli jo pihaan!!”
Saavumme bileisiin, kun siellä on jo kova meno päällä. Tunnen oloni tosi pennuksi, olemmehan sentään ainoat lukiolaiset. Se tunne katoaa kuitenkin nopeasti ja sulaudun mielestäni hyvin joukkoon. Monet ovatkin uteliaita mun suhteen. Ilmeisesti he ovat jo tottuneet Jennin ja Maaritin läsnäoloon. Esitellessäni itseeni varmaan kymmenettä kertaa, huomaan että mulle on juotettu jo paljon boolia ja Jenni ja Maarit ovat erkaantuneet minusta. ”Hei sinä söpö poju, otatko loput boolit ennen kuin tehdään uutta?” Käännän katseeni ja huomaan Ilen, pojan joka esittäytyi mulle varmaan ekojen joukossa. ”Mikä ettei,” hymyilen ja seuraan katseellani kun Ile kaataa kulhosta loput boolit paperimukiin. Se on oikeestaan aika hyvännäköinen..
Seuraavaksi Ile vetää mut yläkertaan tehdylle tanssilattialle. ”Osaatsä tanssia?” Ile kysyy. ”On mul yks sellainen juttu.. haluutko nähä?” mä kysyn nauttien pojan kiinnostuksesta. Mua ei lainkaan hävetä esitellä tanssitunneilla oppimiani taitoja, tuntuu niin ihanalta olla vaihteeksi suosittu. Ilekin harrastaa tanssia ja äkkiä keksimme jo omia koreografioita, muiden kannustaessa ympärillä.
Hikisen tanssin jälkeen menen veskiin ja pysähdyn peilin eteen. Mä oon niin humalassa..mietin ja hymyilen peilikuvalleni, mut se on niin mukavaa!! Wc:n ovi aukeaa ja Ile tulee sisään. Sä oot aika hyvä tanssija, Ile kehuu ja tarttuu mua lanteista kiinni. Otan sitä kaulasta kiinni ja kysyn iloisesti, et ”Saaks supertanssija sit superpusun?” Ilkan siniset silmät tummenevat ja hän painaa epäröimättä huulensa huulilleni.
”Pikku prinssi näköjään pitää pusuttelusta!” Ivallisen tuttu ääni kuuluu ovelta ja irrottaudun Ilestä säikähtäneenä. Katson Markusta sydän tykyttäen.. ”mä.. mä tota..” yritän selitellä samalla kun Ile moikkaa Markusta iloisesti. ”Tunnetteko toisenne?” Mä ihmettelen, mutta Markus kääntyy ja lähtee pois. ”Me ollaan vanhoja tuttuja.. mut mehän voitas jatkaa siitä mihin me jäätiin” Ile sanoo hymyillen. ”Mun pitää mennä,” mutisen ja ryntään ulos veskistä..
_____________________________________________
..Tällast täl kertaa.. palautetta kiitos!:)
____________________________________________
Aleksin juttu osa 2
..Mitä mä oon mennyt tekemään.. Pyörin hermostuksissani huoneessani. Suljen silmäni tiukasti kiinni ja yritän palata todellisuuteen, mutta kaikki pysyy ennallaan. Paniikin omainen tykytys jatkuu edelleen vartalossani. Pysähdyn varmaan sadannen kerran peilin eteen. Peilistä katsoo poika, jolla on turvonneet huulet ja läpimärät vaatteet. Alkaa taas itkettää. Jos mä oon homo, miks mä tiedän sen vasta nyt??
Riisun märät vaatteeni ja ryömin peittojen alle. Hissan kokeet taitavat mennä nyt penkin alle. Yritän nukahtaa mahdollisimman nopeasti, ajattelematta mitään. Se ei kuitenkaan onnistu vaan Markuksen kuvat nousevat mieleeni yhä uudestaan. Lopulta, nukahtaessani rauhattomaan uneen, ne seuraavat minua sinnekin.
Kun herään, ulkona on hämärää. Katson kelloa ja totean nukkuneeni pari tuntia kellon näyttäessä kahdeksaa. Tokkurassa vedän pyjamahousut jalkaani ja lähden hakemaan hissan kirjaa. Miten mä edes ajattelen koulua?! Pystyisi edes kerran olemaan nipottamatta, vois elämä olla helpompaa! Ai ***tu, varpaani kolahtaa tuolin jalkaan, ***tu!!! Kiroan ääneen ja pitelen varpaitani.
”Aleksi, mikä sulla on?” Nostan katseeni ja huomaan äitini katsovan mua huolestuneena, jo toisen kerran samana päivänä! Samassa huomaan myös Markuksen ja isäni, joiden katseet myös seuraavat minua. Punastun ja tunnen pakokauhun valtaavan mut jälleen. ”Haen vain mun kirjan ulkoo” Mä mutisen ja liukenen olohuoneesta. ”Tule sitten tervehtimään Markusta” huutaa isä perään. Sehän nähdään.
Otan kirjan käteen aurinkotuolin vierestä ja jään istumaan terassille. Oloni on epätodellinen ja ahdistava. Miten yhdessä päivässä voi tapahtua näin paljon.. Vielä eilen elämä oli niin tylsää.. naurahdan ääneen. Oikeestaan tää on hauskaa. Alkaakohan vihdoin tapahtua. Markus ei selvästikään ole kiinnostunut musta. Tai no.. Sehän vastas mun suudelmaan, voisin väittää, että halukkaasti, mutta loppujen lopuksi se ei halunnut mua. Nolottaa älyttömästi. Pitääköhän se mua ihan pentuna. Tai niinhän mä oonki, siihen verrattuna.
Ajatukset risteilevät mielessäni ja huomaan illan viilenneen ja ilman paitaa alkaa tulla kylmä. Huh, nousen ylös ja venyttelen. Oloni on paljon rauhallisempi ja olen oikeastaan ihan tyytyväinen olotilaani. Nyt mä ainakin tiedän mitä mä haluan. Ajattelen taas Markuksen tummia hiuksia ja ruskeita silmiä. Yhtäkkiä tajuan jotain. Markus voi olla varattu! Se on pirun hyvännäköinen, totta kai se on varattu niin ja se torjui mut. ”Sen asian mä selvitän” ajattelen ääneen. Se ei pelaa joka pelkää! Nousen ja lähden sisälle.
Äiti ja iskä ovat keittiössä. Hyvä niin, Markus on siis lähtenyt, en olisi kehdannut kohdata sitä. Vielä. ”Aksu, ota teetä” äiti kehottaa. kaataessani itselleni teetä äiti ja isä kyselevät mun päivästä. Niitä aina kiinnostaa mitä mä oon tehnyt ja millon. Joskus ne jopa kyselevät, että onhan mul varmasti kavereita ja tyttöjä jne. ”Mukava poika tuo Markus, eikö niin Julia?” Iskä alkaa härnätä äitiä. Äitiä naurattaa ja hän tönäisee mua ”Tais tuo meidän Aksukin tykätä!” Mitä?!! Teet pärskähtävät mun suusta, alkaa yskittään ja iskä kiirehtii hakkaamaan mua selkään. ”Miten niin?” Kysyn huolettomasti kun saan koottua itseni. ”Ei kun näin teidän kävelevän kahdestaan tuolla pihalla,” äiti sanoi hymyillen. Säikähdyksestä selvittyäni juttelemme vielä normaalisti päivän tapahtumista. Iskä kysyy vielä Jennistä, mutta mä tokaisen vaan: ”Se on ohi se.” Onneksi vanhempani ymmärtävät olla kyselemättä enempää.
Seuraava koulupäivä on onneksi huomattavasti kivuttomampi kuin edellinen. Jennin kaverit ovat ilmeisesti saaneet muuta ajateltavaa. Jenni tulikin juttelemaan mulle hissan kokeen jälkeen ja pyysi kahville: ”Meidän pitäisi varmaan jutella tästä ja mulla ois varmaan anteeksi-pyydettävää..” Sovimme kahvittelevamme neljältä koulun lähellä olevassa kahvilassa, missä lukiolaiset yleensä hengailee koulun jälkeen.
Astuessani kahvilaan, huomaankin Jennin jo istuvat nurkkapöydässä. Yksin, onneksi. ”No voisitko selittää?” Jenni vaatii heti aluksi. Teen nopean päätöksen puhua totta, koska haluaisin olla edelleen Jennin kaveri. ”Mä olen tavallaan ihastunut toiseen..” selitän ja Jennin ilmeen nähtyäni jatkan kiireesti: ”Sä oot oikeesti aivan ihana, mutta mä tykkään pojista.” Jenni on järkyttynyt ja ei oikein voi käsittää miks mä sit niin kauan sen kans hengailin. Lopulta me saadaan asia selväksi ja Jenni nauraakin jo mulle.. ”Mä oonkin aina halunnut homokaverin, se on niin hottista..!” Se alkaa jo kehitellä teorioita, et siks mä olinkin niin mukavaa shoppailuseuraa ja muuta vastaavaa.
Jenni suostuttelee mut lähtemään perjantaina sen veljen bileisiin, se oli jo ilmoittanut aikaisemmin veljelleen, et tulee mun ja Maaritin kaa, eikä kuulemma viitsi perua. Maaritin seura ei suoraan sanottuna kiinnosta paskaakaan mut suostuin silti. Sitä paitsi Kalle on ihan huippu tyyppi, meitä muutaman vuoden vanhempi.
Meillä vierähti pari tuntia kahvilassa ja mulle tulee kiire kotia, sillä toivon näkeväni Markusta siellä. Kotia tullessani en kuitenkaan näe Markusta missään. Äiti istuu takapihalla ja kysäisenkin siltä ohimennen meidän uudesta puutarhurista. Äiti selittää, ettei se käy kuin kahtena päivänä viikossa. Pettyneenä ihmettelen miksi Veikko oli sitten täällä kokoajan. ”Mutta Veikkohan oli meille kuin perheenjäsen. Se hoiti puutarhatöiden lisäksi noin sataa muuta työtä, muun muassa sinun viihdyttämistä,” äiti virnuilee. En mä kyllä tiedä mitä mä oisin sanonut sille, mietin ja istahdan äitini seuraksi. Mutta olisin ainakin nähnyt sen.. No nyt mul on aikaa kehitellä suunnitelmaa, mietin. ”Sua varmaan sit harmittaa kun näet sitä niin vähän,” heitän äitille virnuillen. Äiti nauraa, mutta katsoo mua jotenkin vakavasti. Hämmennyn tarkan katseen edessä ja vaihdan nopeasti puheenaihetta.
Perjantaina Jenni oli meillä ja laittautui peilini edessä bileitä varten. ”Onks tää hyvä?” Jenni kysyy ja keikistelee vaaleanpunaisessa topissa. ”Joo joo,” nauran ja heitän sitä tyynyllä. ”En mä mikään asiantuntija ole!! Sitä paitsi kuin kauan sulla menee? Mä oon ollu valmis jo tunnin!” ..”Niin mut sä oletkin tuollainen söpö poika jonka ei tartte ku vähän pörröttää hiuksiaan,” Jenni sanoo ja tulee pörröttään mun hiuksia. ”Niin ja sitäkään mun ei tarvitse itse tehdä ku tollaset ahdistelijat tekee sen mun puolesta..” ähkäisen ja väistelen sen hellyydenosoituksia. ”Sä oot samanlainen ku äiti, aina lääppimässä,” kiusaan Jenniä. ”Tä?!! Sä kyllä tiedät miten naisten itsetunto saadaan latistumaan!” Jenni hekottaa ja alkaa hakata mua tyynyllä.
Pakenen alakertaan odottamaan ja aukaisen kokiksen. Ei kyl oo ollenkaan bilefiilikset. Eilenkin meni päivä pilalle, ku futisharkat oli siirretty samalle päivälle kuin Markus on meillä. Mä olen varmaan kuvitellut koko jutun, se tuntuu jo niin kaukaiselta, kun koulu ja kaverit ovat pitäneet mua kiireisenä. En ole edes ehtinyt miettiä mitään suunnitelmaa Markuksen suhteen. Äh. parempi unohtaa koko juttu!! ”Joko mennään?!!” Karjaisen yläkertaan, ”Maarit tuli jo pihaan!!”
Saavumme bileisiin, kun siellä on jo kova meno päällä. Tunnen oloni tosi pennuksi, olemmehan sentään ainoat lukiolaiset. Se tunne katoaa kuitenkin nopeasti ja sulaudun mielestäni hyvin joukkoon. Monet ovatkin uteliaita mun suhteen. Ilmeisesti he ovat jo tottuneet Jennin ja Maaritin läsnäoloon. Esitellessäni itseeni varmaan kymmenettä kertaa, huomaan että mulle on juotettu jo paljon boolia ja Jenni ja Maarit ovat erkaantuneet minusta. ”Hei sinä söpö poju, otatko loput boolit ennen kuin tehdään uutta?” Käännän katseeni ja huomaan Ilen, pojan joka esittäytyi mulle varmaan ekojen joukossa. ”Mikä ettei,” hymyilen ja seuraan katseellani kun Ile kaataa kulhosta loput boolit paperimukiin. Se on oikeestaan aika hyvännäköinen..
Seuraavaksi Ile vetää mut yläkertaan tehdylle tanssilattialle. ”Osaatsä tanssia?” Ile kysyy. ”On mul yks sellainen juttu.. haluutko nähä?” mä kysyn nauttien pojan kiinnostuksesta. Mua ei lainkaan hävetä esitellä tanssitunneilla oppimiani taitoja, tuntuu niin ihanalta olla vaihteeksi suosittu. Ilekin harrastaa tanssia ja äkkiä keksimme jo omia koreografioita, muiden kannustaessa ympärillä.
Hikisen tanssin jälkeen menen veskiin ja pysähdyn peilin eteen. Mä oon niin humalassa..mietin ja hymyilen peilikuvalleni, mut se on niin mukavaa!! Wc:n ovi aukeaa ja Ile tulee sisään. Sä oot aika hyvä tanssija, Ile kehuu ja tarttuu mua lanteista kiinni. Otan sitä kaulasta kiinni ja kysyn iloisesti, et ”Saaks supertanssija sit superpusun?” Ilkan siniset silmät tummenevat ja hän painaa epäröimättä huulensa huulilleni.
”Pikku prinssi näköjään pitää pusuttelusta!” Ivallisen tuttu ääni kuuluu ovelta ja irrottaudun Ilestä säikähtäneenä. Katson Markusta sydän tykyttäen.. ”mä.. mä tota..” yritän selitellä samalla kun Ile moikkaa Markusta iloisesti. ”Tunnetteko toisenne?” Mä ihmettelen, mutta Markus kääntyy ja lähtee pois. ”Me ollaan vanhoja tuttuja.. mut mehän voitas jatkaa siitä mihin me jäätiin” Ile sanoo hymyillen. ”Mun pitää mennä,” mutisen ja ryntään ulos veskistä..
_____________________________________________
..Tällast täl kertaa.. palautetta kiitos!:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kerrassaan Hyvä!!!
Lisää,Lisää :))
mutta liian nopealla tahdilla ei kannata pilata hyvää tarinaa, tai siis edetä asioissa tulevissa tarinoissa, nyt kerronta todella OK!
jatka vaan, tosi hyvä tarina. Jännittää kauheesti et miten jatkuu!
Kiitos jatkosta, hyvä tarina, mielenkiinnolla odotan miten se jatkuu :)
lisää kiitos :-)
Lisää tätä! :) Tosi kiva tarina jo nytten, mukava luettava ja sen semmoista.. toivottavasti jatkat pian!
Ihanaa tekstiä! Lisää!
Kirjoita lisää!!