Kuten niin moni täällä, myös minä olen ihastunut työkaveriini. Oikeastaan tuo ihana tyttönen on enemmän kuin työkaverini. Hän on tällä hetkellä ja pitkästä aikaa myös paras ystäväni. Hänen kanssaan on niin helppo ja hyvä olla, hän tietää minusta lähes kaiken. Todennäköisesti hän aavistaa/tietää myös tunteeni häntä kohtaan. Hän on saanut ajatukseni ja tunteeni sekaisin. En toisaalta haluaisi tuntea näin. Elän onnellisesti ihanan miehen kanssa, ja olemme menossa naimisiin.
En tiedä mitä asialle teen. Ehken mitään. Mutta miten näiden tunteiden kanssa voi elää? Voisiko ne saada sammumaan? Voisiko olla mahdollista, että tästä voisi kehittyä suhde? Näitä mietin täällä. Haluaisin säilyttää hänet elämässäni ainakin kaverina, ystävänä. En uskalla ottaa riskiä ja paljastaa tunteitani. Sitten voisin menettää hänet kokonaan. Mutta toisaalta tiedän, että hän on meistä arempi, eikä varmasti uskaltaisi tehdä aloitetta. Hänen tunteitaan en voi tietää. Tiedän, että hän pitää minusta paljon, mutta vainko ystävänä? En niinkään haaveile seksistä hänen kanssaan. Olisi vaan niin ihanaa halata ja olla lähellä, pitää sylissä. :)
En tiedä mitä asialle teen. Ehken mitään. Mutta miten näiden tunteiden kanssa voi elää? Voisiko ne saada sammumaan? Voisiko olla mahdollista, että tästä voisi kehittyä suhde? Näitä mietin täällä. Haluaisin säilyttää hänet elämässäni ainakin kaverina, ystävänä. En uskalla ottaa riskiä ja paljastaa tunteitani. Sitten voisin menettää hänet kokonaan. Mutta toisaalta tiedän, että hän on meistä arempi, eikä varmasti uskaltaisi tehdä aloitetta. Hänen tunteitaan en voi tietää. Tiedän, että hän pitää minusta paljon, mutta vainko ystävänä? En niinkään haaveile seksistä hänen kanssaan. Olisi vaan niin ihanaa halata ja olla lähellä, pitää sylissä. :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ja mikään uusi juttu tämä ei enää ole. Olemme tunteneet vuoden, ja puolisen vuotta olen ollut ihastunut. Tunteet eivät ole hiipumaan päin, päin vastoin.
Sama tarina minullakin - siis sikäli, etten osaa/pysty/kykene tekemään asialle mitään!!! Joku sanoo kohta taas, että luonto hoitaa homman tai että aikuisen pitäisi osata selvittää tunteensa... Höpönlöpön, sanon minä! Tosipaikan edessä kokenein ja kypsistä kypsinkin tulee täysin avuttomaksi - näin väitän!
Kaikesta huolimatta on suuri kiusaus sanoa sinulle, bi-tytsy, että rohkaistu olemaan avoin, jos Hän on se, kenet todella haluaisit lähellesi. Tunteita ei niin vain sammuteta, jos ne ovat aitoja, joten siinäkin mielessä voisi olla aiheellista selkiyttää tilanne ennen papin amenta... :)
Sama tilanne on ollut minullakin. Olin silloin vielä itse kaapissa, yhdessä ihanan miehen kanssa, mutta toivottoman ihastunut kaverityttöön. Ensiksi haluankin kysyä, tietääkö miehesi asiasta? Kannattaa kertoa ensin hänelle, sen jälkeen olo on jo paljon rohkeampi.
Ja tälle ystävällesi voisit kertoa että pidät myös tytöistä, jos hän jo ei sitä tiedä.. sen jälkeen sinuna minä kertoisin kuinka ihana hän ihmisenä on. Varovasti kuuntelisit ja tarkastelisit mitä hän on asiasta mieltä.
Tässä vaiheessa varmasti huomaat jos hänelläkin on sellaisia tunteita sinua kohtaan. Voisit vihjaista: "Sun kans ois varmasti ihana olla, voit olla varma että iskisin sut jos säki tykkäisit tytöistä;).." Luulenpa, että hän vastaa tähän rehellisesti. Voisit myös kysyä suoraan mitä mieltä hän on tytöistä. Sen jälkeen sinä tiedät asian laidan ja voit sopeutua uuteen tilanteeseen. Tyttösi kanssa, jos näin hyvin käy, tai sitten entiseen malliin työkaverina/ystävänä.
Näin minä tein. Ja minulle kävi niin, että tyttö olisi myös ollut kiinnostunut minusta, mutta oli varattu eikä ollut valmis kertomaan poikaystävälleen, eikä tietenkään valmis pettämään. Poikaystäväni oli myös valmis "jakamaan" minut, hän ei pistä pahakseen jos haluan viettää aikaa tytön kanssa muutenkin kuin vain ystävänä. Jäin odottamaan tätä tyttöä, pysyimme ystävinä. Olen ehkä vieläkin vähän ihastunut häneen, mutta uskon, että meidän tilaisuutemme on jo mennyt. Sen sijaan olenkin löytänyt uuden ihanan tytön, enkä enää murehdi entistä.
Onnea ja rohkeutta!
Haluan vielä sanoa, että kerranhan me vaan eletään! Tämän kun muistaa, niin on helpompi tehdä juuri niin kuin haluaa!
Taas näitä bissejä joilla on jo joku mutta kun naistakin pitäisi saada, kun nyt sattuu olemaan siihen niin ihastunut ja naimisiinkin kyllä pitäisi miehen kanssa jossain välissä mennä. Noinko pikaisesti se ns. rakkaus siihen mieheesi on sitten lopahtanut? Kai sä siitäkin taidat vähän tykätä kerran naimisiinmenosta olet puhunut? Sä kirjoitat täysin siihen malliin, että olet unohtanut kokonaan sen seurustelu kumppanisi ja nyt olisi vaan ihana halailla ja pusutella jonkun neidin kanssa. Kumman sä nyt sitten oikeasti haluat? Yhden sä voit vaan pitää. Enkä suosittele pettämistä.
En missään vaiheessa ole miestäni unohtanut. Rakastan, ihailen ja kunniotan häntä. Olen menossa hänen kanssaan naimisiin ja olen erittäin onnellinen hänen kanssaan. Hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Hän myös tietää ihastuksestani ystävääni kohtaan. En voisi avioitua ihmisen kanssa, joka ei hyväksy bi-seksuaalisuuttani. Olen ollut aina bi, enkä muuksi muutu! Se ei toki tarkoita, että voisi elää vastuutonta elämää ja hyppiä sängystä sänkyyn. Tosiasia kuitenkin on, että vahvoja tunteita löytyy myös kauniimmankin sukupuolen edustajiin. Se on sitten eri asia, miten sitä omaa seksuaalisuutta oppisi toteuttamaan. En usko, että on järkevää koko elämäänsä tunteitaan tukahduttaa. Mutta ikinä en ole miestäni (miehiäni) pettänyt. Ja tämänkin ihastuksen kanssa olen elänyt puoli vuotta yrittäen ignoorata tunteeni.
Mutta palataan tähän neitokaiseen vielä.. Mistään seksisuhteesta en ole toistaiseksi haaveillut. Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, haluaisin vaan olla lähellä. Hän myös seurustelee ja on menossa naimisiin, eikä myöskään ikimaailmassa olisi miestänsä jättämässä. Jotenkin vaan kaikista niistä katseista, sanoista ja siitä suloisesta hymystä olen päätellyt, että kyseessä olisi suuremmatkin tunteet. Enpä tiedä, ehkäpä rohkaistun salapoliisityöhön... ;)
mahtavaa että miehesi hyväksyy biseksuaalisuutesi!
muu ei kelpaisikaan.ole rohkeasti sitä mitä olet,asioissa on menty nykyään niin paljon eteenpäin ja suvaitsevaisuus kukoistaa!
Ehkäpä sä luet kaiken väärin, kun nyt satut olemaan ihastunut ja nyt täytyis päästä fiilistelemään.
Miten ihmeessä sä olet noin negatiivinen tän asian suhteen!!! Sulla on varmaan hirveetä elää noin musta-valkoista elämää!
Hän sai tietää ettei tämä hetsku tai mikä lienee ollut hänestä kiinnostunut. Aamen ja asia loppuunkäsitelty.
ota ja tee aloite.pidä hänet vaikka salaisena pikku seikkailuna,miehesi ei tarvitse tietää.
Niin siinä sitten kävi, että sain tietää, ettei ihastukseni ole minusta kiinnostunut. On hetero.. Noh, ehkä parempi näin..
että rohkaisit mielesi ja otit selvää! Lippu korkealle ja onnea ;)
mennä naimisiin kertomatta miehellesi. Mitä teet, kun seuraava kuolettavan ihastuttava nainen astuu näköpiiriisi?
niin upeasti että anna jotain vastata.. :) Näkisin tilanteen niin et sun suoraan sanoen kannattaisi hommautua kahdestaan sen neidon kanssa, sitten kerrot sille suoraan ja vaadit luottamusta, kerrot että olet bi, et lähentele ekkä muuta vaan kerrot tuon, katot sen reaktioita.. Jos se sulattaa sen niin asia voipi olla ok, edetä vielä pitemmälle.. Turhaa sä salaat tota siltä, se vaan on niin, jos et kerro niin asia on ja pysyy, mikään ei muutu.
'huoh' Vittu te naiset ootte ihania.. ;)
'virtuaalihalittaa'
"Pilluhan se on mielessä mut hypätään nyt ensin." Matti Nykänen